Ensimmäinen kommentti viime viikkojen journalistisiin kiistoihin.
Useimmissa medioissa ja ansiokkaasti myös blogeissa (esim Mediaräpätin) on jo paljon kommentoitu Karpelan ja median välistä sotaa. Kuten ei mikään riita, ei tämäkään ole niin yksioikoinen kuin näyttää ja paljastaa enemmän kuin journalistien näkökulmasta kannattaisi. Valitettavan moni kommentti on vain ollut aika yksioikoinen. Onneksi Suomesta löytyy hyviä ja analyyttisia toimittajia, jotka kykenevät hahmottamaan laajemman kokonaisuuden: kannattaakin lukea Saska Snellmannin HS:n sunnuntaisivuilla tänään 29.5. julkaistu juttu Karpela ja Faust [€]. Paras lukemani analyysi tästä sodasta. Snellman sivaltaa lopussa toimittajia osuvasti:
"Hakoniemen paljastukset [Suomen Kuvalehti 21/2005] antavat Karpelasta oudon kuvan, mutta luultavasti ne vahingoittavat mediaa vielä enemmän kuin Karpelaa. Eihän toimittajien tehtävä ole käydä kauppaa ja kiillottaa imagoita vaan suojella median riippumattomuutta erilaisilta hyväksikäytäjiltä".
Mitä enemmän media käy kauppaa ja unohtaa riippumattoman tehtävänsä vahtina ja paljastajana, sitä enemmän hyville blogeillekin tulee tilaa suomalaisessa mediamaailmassa yhdysvaltalaisen esimerkin mukaisesti.
Saa nähdä miten Karpelan nyt käy. Hän on jo tehnyt toisen virheen politiikan ja median pelikentällä. Virhe 1: Kaunis nainen julkkisviihteen puolelta ei saa tulla politiikkaan, olla älykäs ja menestyä. Virhe 2: Vaikka media tekisi pienenkin virheen tai edes arvostelisi omasta mielestä perusteettomasti, median kimppuun ei saa hyökätä. Medialla on norsun muisti – kaikki jää arkistoon.
Ilman internetiä Karpela olisi jo kaatunut poliittisena ruumiina. Mutta internet antaa nyt poliitikoille vallan puhua kansalaisille suoraan median ohi, mikä on jo muuttanut tilannetta poliitikoiden eduksi. Siksi – sen sijaan että Karpela kaatuisi – tämä kiista voikin vain vahvistaa Karpelan asemaa poliitikkona.
Kansa – varsinkin naiset aavistavat mistä myös on kysymys ja vastaavat Karpelan huutoon. Mediaviikon Paavo Vasala kirjoittaa:
"Suorittamani lyhyt gallup eri-ikäisten, eri poliittista kantaa
edustavien naisten parissa osoittaa, että Karpela vetää naisten
sympatiat puolelleen 6-0. Vaikka he eivät olleet edes nähneet Karpelan
listaa tai kaikkia juttuja, kanta oli selvä: kaunista, menestyvää,
nuorta naista kadehditaan niin paljon, että hänet halutaan syödä pois
politiikasta. Tämä on tyypillistä miehisen vallankäytön ilmentymää,
jossa uraa tekevää naista poljetaan, minulle sanotaan. "
{ 2 comments… read them below or add one }
Sinänsä aika hullua tuo “naisten aavistelu”. Tässäpä hieman toisenlainen naisellinen näkemys.
On toki totta, että esimerkiksi politiikassa naisia tosiaan kohdellaan kovakouraisemmin kuin miehiä, mutta yhtä lailla on huono syy sympata naista vain siksi, että hän on nainen. Karpelan tapauksessa, hänen saavutustensa ja asenteensa valossa, “kauniin menestyneen naisen alasampuminen” tuntuu syynä sittenkin sangen naiivilta.
Ehkä se tuntuu naiivilta juuri siksi, että netissä, muiden medioiden filttereistä vapaana, poliitikoiden oma panos on aika pitkälle sukupuoletonta, ja sammakot näkyvät sammakkoina. Blogistan ja netti ylipäätänsä tulee vielä jossain vaiheessa koitumaan monen parlamentaarikon koetinkiveksi sukupuoleen katsomatta. Kun mokaa itsensä netissä, on vaikea enää mennä syyttelemään mediaa ajojahdista – takaportti johon tähän mennessä on voinut onnistuneestikin moni nojata. Selityksen maku nousee toiseen potenssiin kun se on vain tekstinä ruudulla, eikä lehdessä tai telkkarissa huolitellun ulkokuoren ja/tai etukäteen harjoitettujen fraasien siivittämänä.
On sinänsä ollut aika mielenkiintoista seurata, kuinka printtimedia pitää joiltain osin blogimaailmaa uhkana, vaikka voi hyvinkin käydä niin, että julkisuuden henkilöiden blogien ja niistä kirpoavan sähköisen polemoinnin yleistyessä printtimedialle voikin aueta mahdollisuus tulla samoille apajille, mutta tällä kertaa ilman “ajojahtaajaan” leimaa.
Tätä ei ole netissä, mutta Niklas Herlin kolumnoi osuvasti Markkinointi&Mainontalehdessä (nro 19/2005, 3.6.2005) tapaus Karpelasta, mediasta ja luottamukssellisten tietojen julkaisemisesta. Kannattaa kaivaa lehti käsiin ja lukea, jos tämä aihe edelleen kiinnostaa.