On toki totta, että esimerkiksi politiikassa naisia tosiaan kohdellaan kovakouraisemmin kuin miehiä, mutta yhtä lailla on huono syy sympata naista vain siksi, että hän on nainen. Karpelan tapauksessa, hänen saavutustensa ja asenteensa valossa, “kauniin menestyneen naisen alasampuminen” tuntuu syynä sittenkin sangen naiivilta.

Ehkä se tuntuu naiivilta juuri siksi, että netissä, muiden medioiden filttereistä vapaana, poliitikoiden oma panos on aika pitkälle sukupuoletonta, ja sammakot näkyvät sammakkoina. Blogistan ja netti ylipäätänsä tulee vielä jossain vaiheessa koitumaan monen parlamentaarikon koetinkiveksi sukupuoleen katsomatta. Kun mokaa itsensä netissä, on vaikea enää mennä syyttelemään mediaa ajojahdista – takaportti johon tähän mennessä on voinut onnistuneestikin moni nojata. Selityksen maku nousee toiseen potenssiin kun se on vain tekstinä ruudulla, eikä lehdessä tai telkkarissa huolitellun ulkokuoren ja/tai etukäteen harjoitettujen fraasien siivittämänä.

On sinänsä ollut aika mielenkiintoista seurata, kuinka printtimedia pitää joiltain osin blogimaailmaa uhkana, vaikka voi hyvinkin käydä niin, että julkisuuden henkilöiden blogien ja niistä kirpoavan sähköisen polemoinnin yleistyessä printtimedialle voikin aueta mahdollisuus tulla samoille apajille, mutta tällä kertaa ilman “ajojahtaajaan” leimaa.