Voisiko tämä sama tapahtua Suomessa?

Pääomasijoittajat lähtevät rahoittamaan  paikallisten onlinepalvelujen kaikkialle laajenevaa verkostoa, joka kattaa jokaisen kunnan, kylän ja kaupunginosan ja joka perustuu ennen kaikkea omien paikallisyhteisöjen ihmisten osallistumiseen, heidän kansalaisjournalistisiin juttuihin, kuviin ja videoihin - ja saa tuottonsa paikallisesta onlinemainonnasta.

Niin, Yhdysvalloissa tällaista yritetään, kirjoittaa Steve Yelvington Poynterissa:

If someone gave you a million bucks to quit your job and create a
competitor that would hit your employer where it’s weakest, what would you
do? That’s a "get out of your box" exercise that’s often used to get
people thinking at executive retreats. Now someone is ponying up the dough
– $3 million, to be exact.

According to an
article in Business 2.0, venture capitalist Jim Lussier of
Norwest Venture Partners wants to see "a kind of souped-up Craigslist for
every neighborhood, everywhere" with "headlines and photos from dozens of
local news sites run by busybodies willing to provide free content."

This is an area where, as a startup, you might not have to win big in
order to win big. There’s actually $3.9 billion in local online
advertising on the table in 2005, according to Borrell Associates. And that
number is growing fast.

Niin, voisiko tämä sama tapahtua Suomessa? Laajennettuja yhteisöllisesti ja kansalaisjournalistisesti tuotettuja isoja ja pieniä Vaasalaisia ja Kalevalaisia maan joka kolkassa?

Lisäys 1.9: Vastaus kysymykseeni.

Löysin tiedonjyvän helsinkiläisen  ilmaislehtibisneksen visioista Mediaräpättimen kommentista. Tallennan tähän muistiin Googlen löydettäväksi 2-3 vuoden kuluttua.

Antti Leppänen  said…                HS:n toimituspäällikkö Mika Pettersson kertoi korealaisen Hankyoreh-päivälehden haastattelussa heinäkuun alussa seuraavaa:

"Koska
ilmaislehdet ovat tulleet sanomalehtien kilpailijaksi, sellaisen
julkaiseminen on meille kilpailukykyä." "Helsingin kaltaisessa 500 000
asukkaan kaupungissa ei voi säilyä hengissä kuin yksi ilmaislehti.
Meidän tavoitteenamme on karkottaa Metro Helsingistä 2-3 vuoden
kuluessa."

Aamulla Helsingin Sanomat jäi lukemattomana keittiön pöydälle, kun luin aamukahvin kanssa hurrikaani Katrinan vaikutuksista kertovat viimeisimmät uutiset netistä. Edellisenä iltana tv-uutiset jäivät katsomatta, kun seurasin hirmumyrskyn iskeytymistä New Orleansin seudulle – netistä tietenkin.

Helsingin Sanomat kuitenkin kannetaan päivittäin kotiini ja televisiouutisetkin tulee useimmiten katsottua. Tämä kertoo vahvasta luottamuksestani hyvään journalismiin.

Silti käänsin molemmille perinteisille journalistisille instituutioille selkäni, kun halusin tietää, seurata ja lukea hirmumyrskyn etenemisestä. Tämä kertoo siitä, kuinka hyödyttömiä perinteiset instituutiot ovat merkittävässä uutistapahtumassa.

Hurrikaani Katrinan seurannassa netti täyttyi nopeasti reaaliaikaisesti jutuista, kuvista ja videoista. New Orleansiin ja lähiseuduille jääneet kansalaiset kirjoittivat reaaliaikaisesti kokemuksiaan ja raporttejaan blogeihinsa. Kansalaisten ottamia sekalaisia kuvia julkaistiin kuvapalvelu Flickrissä ja blogeissa.

Solmukohdiksi muodostuneet blogit kuten BoingBoing toimivat kansalaisjournalismin editoreina. Ne etsivät, niille kerrotaan ja ne valikoivat sellaiset blogit, kuvat ja videot, jotka edustavat parasta uutistapahtumaa seuraavaa kansalaisjournalismia. (Kootusti linkkejä aiemmassa kirjoituksessani hurrikaani Katrinasta.)

Toki suurilla perinteisillä medioilla – kuten CNN:llä ja MSNBC:llä – on edelleen uutisoinnissa merkittävä rooli – siis netissä. Myös ne hyödyntävät kansalaisten silmiä ja korvia kuten kaikissa nykyajan merkittävissä uutistapahtumissa kutsumalla kansalaisia raportoimaan, lähettämään ottamiaan kuvia ja osallistumaan myrskystä raportointiin.

Mutta suurten medioidenkin rooli on pienentymässä. Enää ne eivät ole parhaita solmukohtia ja kokonaiskuvan antajia merkittävässä uutistapahtumassa. Kansalaisten kirjoittama tietosanakirja Wikipedia on ottanut sen roolin. Yhteistyön ja lukuisten vapaaehtoisten kirjoittajien voimalla se kokoaa yhteen paikkaan kaiken merkittävän saatavilla olevan tiedon ja – mikä oleellista – näyttää alkuperäiset lähteet, joita jokainen voi lähteä seuraamaan oman mielenkiintonsa mukaan. (Wikipedian hurrikaani Katrinasta kertovaa kokonaisuutta kehutaan erinomaiseksi journalismiksi, ja sitä se on - parempaa kuin monessa sanomalehdessä)

Maailman digitalisoitumisen ja verkostoitumisen ansiosta voimme olla varmoja, että merkittävissä uutistapahtumissa ensimmäiset tiedot julkaistaan netissä muutamassa minuutissa ja asialla ovat tavallisia kansalaisia, ei ammattitoimittajia. Uutinen ei ole koskaan aiemmin ollut näin nopea ja näin amatöörimäisesti julkaistu, sillä nyt jokainen meistä voi olla reportteri ja valokuvaaja.

Mikä sitten saisi minut tarttumaan tällaisessa tilanteessa myös aamun sanomalehteen? Millainen tila sanomalehdille jää merkittävissä uutistapahtumissa?

Selvästi nyt kaivataan uudenlaisia sanomalehtiä, jotka pystyvät hyödyntämään kansalaisten – siis lukijoiden – kyvyn ja halun raportointiin. Tämä uusi tilanne korostaa ammattimaisessa journalismissa kokoajan, editorin, tuottajan ja tarinankertojan rooleja. Niitä tulevaisuuden sanomalehdiltä kaivataan ja halutaan. Perinteinen raportointi ja uutisointi ei riitä. Itse asiassa, niin paradoksista kuin se sanomalehdille onkin, tarvitsemme tulevaisuuden sanomalehdiltä kaikkea muuta kuin eilisiä uutisia.

[Tämä kolumni on alunperin julkaistu 30.8. Mediaviikossa. Alkuperäiseen kirjoitukseen tekemäni lisäykset olen laittanut sulkeisiin.]

Jälleen kerran merkittävä tapahtuma kerää aktiivisia kansalaisreporttereita, tällä kertaa hurrikaani Katrina. BoingBoing on kerännyt hyvän kokelman kansalaisten luomia lähteitä. Wikipedian artikkeli Katrinasta on jo nyt yllättävän massiivinen tietämäärältään. Flickrin Katrina-tagitetuista kuvissa on sekalaista kamaa. LiveJournalin bloggaajia on myrskyn keskellä yllättävän paljon. Tähän kun lisää vielä tiedotusvälineiden kansalaisjournalismin ja toimittajien omat blogit, tietoa tulee myrskystä paljon ja nopeasti, liikaakin, eikä huomisista sanomalehdistä tule enää luettua Katrinan tämän päiväisistä vaiheista mitään. Tervetuloa tiedonvälityksen tulevaisuuteen, joka on täällä jo tänään.

BBC suunnittelee tv- ja radio-ohjelmien latauspalvelua nettiin (Digitodayn uutinen). Miksikö? BBC:n pääjohtajan Mark Thompsonin perustelu  kertoo paljon:

BBC ei voi jäädä pelkästään tv:n ja radion varaan. – Jos luottaisimme pelkästään perinteisiin medioihin, emme ehkä saisi enää yhtään lupamaksuja vuoden 2016 jälkeen.

Euro RSCG Magnet -tutkimuksen mukaan 51 % journalisteista käyttää blogeja säännöllisesti ja 28 % päivittäin omassa työssään. Blogeista etsitään juttuaiheita, lähteitä, tarkistetaan tietoja ja etsitään myös skuuppeja ja skandaaleja. Tutkimusta varten tietoja kerättiin 1200 toimittajalta Pohjois-Amerikasta ja muualtakin maailmalta.

The findings of this year’s study simply validate what we have known
for some time: that blogs are playing a more significant role in the
way information is transmitted to readers and journalists alike, and
may profoundly alter the media and communications landscapes.

As blogs continue to gain in popularity, quality and influence, it is
becoming imperative that journalists and journalism students continue
to integrate blogs, especially blogs that cover technology, into their
reporting practices.

Ja samaan aikaan Suomessa journalismin ajankohtaisin kaksipäiväinen seminaari Journalismin päivät ei tunne blogeja lainkaan - se siitä ajankohtaisuudesta. Siksi kollegani Karin idea  Journalismin päivien ryhmäblogista on erinomainen - kaikki bloggaavat toimittajat mukaan.

Innovatiivinen sanomalehti + innovatiivinen teknologia + paikkatieto + journalismi + kansalaisjournalismi = Record Gas Watch. Ja tämä on vasta ensimmäisiä haparoivia askelia tällä saralla. (via Poynter)

[Linkki korjattu]

Kansalaisjournalismin trendin aallossa nousee erilaisia yrityksiä, joista tässä yksi: Orato - True Stories from Real People. Orato haluaa koota yhteen paikkaan silminnäkijäraportteja niin ammattijournalisteilta kuin kansalaisreporttereilta. Rekisteröidy, lähetä juttusi, anna Oratolle kaikki oikeudet, tienaa 300 taalaa  ja nauti juttusi julkisuudesta (mikäli se saa vihreän valon) - kaikki tämä englanniksi tietenkin. Vaikka Orato ei ankkuroi mihinkään selkeään yhteisöön, mikä on sen heikkous, se saattaa sittenkin onnistua. Maailmaa kiertäviä wannabee-kirjoittajia nimittäin löytyy aika lailla ja kiinnostava sisältö löytää netissä lukijat viraalimarkkinoinnin ja linkitysten avulla nopeasti.

Näin Orato kirjoittaa itse omasta ytimestään:

The rise of
personal, online publishing tools has upended common notions of media
producers and consumers, transforming how information is distributed
and processed. At Orato, we are taking it a step further by providing
this unique portal that aims to provide a podium for citizen
journalists.

We are encouraging participatory
journalism in its essential form - our stories are told by the people
who make the news, and those who witness it – with no censorship. You
do not need to be a journalist to publish your story: we encourage
conscientious citizens to play an active role in the process of
collecting, reporting, analyzing and disseminating news and
information, while maintaining high journalistic and ethical standards.

Digitoday on kesän blogikokeilunsa jälkeen päättänyt ottaa blogit yhdeksi valikoimakseen. Vastikään Digitoday julkaisi Teknobeduiini-blogin, jossa

Blogin kautta voit seurata reaaliajassa kansainvälistymiskonsultti Juhani Väkiparran
matkaa ympäri maailmaa. Väkiparta kirjoittaa tunnelmista ja
kokemuksista maailmalla sekä suomalaisyritysten kansainvälistymisen
haasteista ja mahdollisuuksista.

Kuten:

“Terve! Oletpa lihonut!” Näin saattaa aloittaa kolleega tai läheinen
thaimaalainen asiakas. Ei kannata kuitenkaan loukkaantua. Lihavuus on
kiinalaisessa perimätiedossa merkki vauraudesta. Eli kehujahan se
kaveri sinulle latelee, eli suuta messingille vain.

Ja lisää on Digitodayn mukaan luvassa.

Koskaan aiemmin sotaa ei ole dokumentoitu niin nopeasti ja ruohonjuuritasolta kuin Irakissa USA:n joukoissa olevat bloggaajat ovat tehneet - eivätkä ilman vaikutuksia, koska sotablogit ovat saaneet suuria lukijamääriä. Jälleen yksi esimerkki siitä, miten kansalaisten harjoittama mikrojulkaisu muuttaa pelisääntöjä.

Elokuun Wired-lehdessä:

Never before has a war been so immediately documented, never before
have sentiments from the front scurried their way to the home front
with such ease and precision. Here I sit, in the desert, staring daily
at the electric fence, the deep trenches and the concertina wire that
separates the border of Iraq and Kuwait, and write home and upload my
daily reflections and opinions on the war and my circumstances here, as
well as some of the pictures I have taken along the way. It is amazing,
and empowering, and yet the question remains, should I as a lower
enlisted soldier have such power to express my opinion and broadcast to
the world a singular soldier’s point of view?