Yksi maailman luetuimmista nettilehdistä ja blogistanin mittareilla vaikutusvaltaisin nettimedia The New York Times on the webin toimitus yhdistetään The New York Timesin printtitoimitukseen – ja päinvastoin. Kahden erillisen yksikön ja toimituksen fuusio on merkki erään aikakauden lopusta. Nettijournalismi on kasvanut aikuiseksi, lapsuus ja nuoruus on päättynyt.
New York Timesista tulee yksi yhteinen uutiskone, jonka journalistit tuottavat uutisia tapahtumanälkäisten ihmisten kulutettavaksi juuri siten kuin ihmiset itse kulloinkin haluavat. Ei ole väliä onko kyse printistä, netistä, mobiilista… Väliä on sillä, että se on New York Timesin uutinen.
Lisäys: En voi olla lisäämättä juuri löytämiäni Tim Porterin sanoja aiheesta. Ne kertovat koko jutun juonen:
Journalism is a Verb, Not a Platform
The message from the New York Times is a powerful one: Journalism is what we do. Print, web and broadcast are delivery vehicles.
The announcement
by the Times that it is merging its digital and print newsrooms is the
most significant signal to date that the newspaper industry is
acknowledging a reality long forecast by online pioneers: The future of news is digital and the future of journalism depends on creating economically viable entities that draw a variety of audiences.The argument of whether online journalism is different that print journalism is dead.
{ 5 comments… read them below or add one }
“The argument of whether online journalism is different that print journalism is dead.”
Kyseenalaistan tämä heti ja suoralta kädeltä. Olen elämäni aikana tehnyt useita medioita filmiä myöten, ja jokaisessa – myös onlinessa – on ollut oma kielensä, dramaturgiansa ja oma yleisönsä.
Tuolla “eri” yleisöllä tarkoitan sitä, että kun ihminen istuu tv-uutisten ääreen, hän odottaa erilaisia uutisia kuin lehdestä. Aiheet ovat samat, mutta käsittelyllä on vahva ero.
Ongelmat tulevat nimenomaan siitä, että netti nähdään kanavana, ei kanvaasina.
Nettijournalismilla on minusta omat huikeat mahdollisuutensa, ja ne ovat täysin erit kuin printillä. Hesarilla tätä kokeiltiin Klik!-osastolla aikoinaan ja jälki oli vähintäänkin kiinnostavaa.
Jos puhutaan pelkästään lyhyiden uutisbiittien välittämisestä, kanavalla ei ole väliä. Analyysit, uusien ajatuskulkujen avaaminen ja kerrontatavat ovat joka välineellä aivan omanlaisensa.
Tietysti kyse on siitä, miten laajalti “journalism” käsitetään, mutta melkein kärjistäisin näin päin: “The conversation about true identity of online journalism hadn’t even begun yet.”
Itsekin pohdin tuon OJR:n artikkelin kommentointia, mutta valpas Media=blogi ehti ehsin…
Petterille: Tuo julkaiksualustan ja uutisten muodon välinen suhde on toki tärkeä, ja kieltämättä juuri siteerattu pätkä on aika yleistävä ja siksi houkuttelevasti kiistämään innostava.
On kuitenkin toinenkin näkökulma, jota tukevat mm. omat vaatimattomat journalistiset tutkimukseni. Kun isossa mediatalossa on useita erillään toimivia uutistoimituksia, ne tuppaavat kilpailemaan keskenään ja syömään toistensa uutisia. Asiahan on luonnollinen silloin, kun kilpailijat ovat esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat eli erilliset lehdet, mutta ei silloin, kun pitäisi tehdä yhtä journalistista julkaisua nimeltä NYT. Aika moni tutkija on kirjoittanut siitä, miten tällainen uutiskone yskii (ja nyt siis puhutaan nimenomaan uutisista, mutta laajennettuna tietysti myös taustoittavasta materiaalista). Lehtitalon nökulmasta olisi tarkoituksenmukaista tehdä samaa uutista mutta erilaisista näkökulmista ja erilaisilla keinoilla eri julkaisualustoille ja siten pitää yleisö mahdollisuuksien mukaan juuri omien kustanteiden parissa.
Ehkä kattavin tutkimus erilaisista tavoista järjestää printin ja netin suhde samassa lehtitalossa on Pablo Boczkowskin kirja Digitizing the News, jossa yksi case oli juuri NYT. Samaa toimitusten yhdistämistrendiä on käsitellyt aiemmin samaisella OJR:n sivustolla mm Jane Ellen Stevens artikkelissaan Moving Online into the Newsroom. Juuri tuossa artikkelissa yhdistämistä perustellaan juuri uutiskoneiston kaikkien osien käytöllä.
Kommentti Petterin kommenttiin: Tietysti jokaisella kanavalla on oma luonteensa ja journalistinen tuotos kannattaa paketoida kanavan mukaisesti. Netti on vain siitä mielenkiintoinen media, että se toimii uutisissa hyvin lähes samalla tavalla paketoituna kuin printti, mutta samalla mahdollistaa paljon enemmän kuitenkaan vaatimatta sitä.
Ainakin itse luen Tim Porterin puhuvan nimenomaan uutisjournalismista.
Enkä näe, että uutisjournalismissa olisi perustavaa eroa, vaikka sama juttu paketoitaisiinkin printtiin ja nettiin eri tavoin.
Eikä todellakaan ole mitään syytä, että yhdellä medialla olisi eri uutistoimitukset printtiä ja nettiä varten.
Eikä tämä tarkoita, että printtitoimituksen rooleilla ja työtehtävillä voitaisiin tehdä hyvää nettimediaa, koska nettimedian tekeminen vaatii rooleja ja osaamista, joita lehden tekeminen ei vaadi. Yhteisessä toimituksessa pitää olla myös kanavakohtasia rooleja ja työtehtäviä, esim. multimediagraafikko.
Ja tietenkin olen kanssasi samaa mieltä, että netissä (ja myös digitelevisiossa) on multimedialliseen kerrontaan paljon mahdollisuuksia, joita ei vielä ole kunnolla alettu hyödyntää.
Klassinen esimerkki tarkoittamastani eri medioiden erosta on radio- ja tv-uutisten suhde silloin, kun tv keksittiin. Minusta analogia on kuvaava.
Tuolloin ajateltiin, että tv-uutisiksi riittää, kun aletaan kuvaamaan radion uutistenlukijaa. Näinhän asia ei tietenkään ole.
Käsittääkseni esim. Ylessä on ainakin kolme erillistä uutiskonetta: tv, radio ja teksti-tv. Tuo tuntuu perustellulta.
Kyllä Ylessäkin on suuntaus kohti yhtenäisempää uutiskonetta varsinkin Yle24-kanavan rakentamisessa.
Sama suuntaus on Kauppalehdellä talousuutisten tuotannossa eri kanaviin.
Ehkä paras esimerkki on MTV3:n, radio Novan, MTV3.fi:n ja teksti-tv:n & mobiiliuutisten käytössä ainakin ennen Alman pilkkomista ollut Multinews-monikanavajulkaisujärjestelmä, joka mahdollistaa saman uutisen julkaisemisen ja muokkaamiseen kaikkiin mahdollisiin julkaisukanaviin.