Maailmalla ollaan journalistisissa kokeiluissa jo askel pitemmällä kuin Suomessa, jossa  HS:n Kuukausiliitteen Anssi Miettinen käyttää blogia hyväkseen blogeja käsittelevän jutun tekemisen tukena.

Esquire-lehden toimittajan kokeilu meni pitemmälle. Hän antoi wikipediaa käsittelevän juttuluonnoksen wikissä kaikkien editoitavaksi. Ja - uskokaa tai älkää - homma toimi ja toimittaja itsekin hämmästyi, kun "kansalaisjournalistit" editoivat ammattitoimittajan jutun aikakauslehdessä julkaistavaan kuntoon.

According to the Wikipedia page for Jacobs’ story, the article was
edited 224 times in the first 24 hours after Jacobs posted it, and
another 149 times in the next 24 hours. (News.com)

Poynterissa Steve Outing tiivistää:

As the News.com story notes, such citizen editing can work under the
right circumstances. It helps if you can utilize a good community of
people who want to participate in the wiki editing process.

Bravo for experiments like this. It’s these kind of things that will teach us when citizen editing can work and what to avoid.

Tätä olen odottanut: presidentivaaliblogeja. HS;n kuukausiliite ehti ensimmäisenä julkaisemaan oman presidentinvaalien blogin, kirjoittajana Unto Hämäläinen. Lisää presidentinvaaliblogeja on varmasti tulossa useilta eri lehdiltä ja muilta medioilta. Tämä on itse asiassa hyvä testi sellaisille medioille, jotka seuraavat vakavasti presidentinvaaleja: löytyykö herkkyyttä seurata aikaansa ja toimia sen mukaan?

Entäpä mediatalojen ulkopuoliset sanailijat. Löytyykö Suomesta heitä vaaliblogeihin asti vai  jääkö areena mediataloille?

Tanskalainen anonyymiksi jäänyt amatöörikuvaaja ikuisti murhan ja sai kuvansa levitykseen Tanskan lehdistössä.

The picture
(warning: extreme violence) which is blurry, was taken with a
phone-camera by an anonymous person who was one of the many people who
witnessed the crime. According to his account in Ekstra Bladet, he
heard the first shot, then took several photos - and afterwards dialled
112

Kun luin tämän jutun Poynterista, jäin kirjoittajan tapaan jälleen miettimään lukijoiden tuottaman sisällön aiheuttamia vaikutuksia. Aletaanko ensin kuvaamaan onnettomuutta, pahoinpitelyä tai murhaa ja vasta kuvauksen jälkeen soitetaan apua - jos muistetaan. Ennemmin tai myöhemmin lukijoiden kuvia julkaisevat mediat joutuvat - ja niiden kannattaa - ohjeistaa sisältöä tuottavia lukijoitaan eettisillä koodeilla siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Ja jos kuva on otettu tavalla, joka loukkaa median eettisiä koodeja, pitäisikö silloin median jättää kuva  julkaisematta sen uutis- tai myyntiarvosta huolimatta?

Kun perinteinen yleisaikakauslehti julkaisee blogin, Blogistan on viimeistään silloin valloitettu. Ja nyt sekin on nähty. Viikkolehti Apu siirtyi blogikauteen julkaisemalla Kuunari Helenan Etelä-Amerikan kiertomatkaa seuraavan blogin.

Nyt viimeistään on helppo nähdä, että blogeista tulee yksi osa mediayhtiöiden valikoimaa kertoa valitsemistaan aiheista lukijoilleen.

Tai kuten anonyymi professionaali mediakriitikko Mediaräpätin asian ilmaisee: "Blogit ovat nyt trendinä passé." Ehkä hieman ennenaikaisesti sanottu, mutta suunta on selvä.

Aikaisemmin sarjassa Media valloittaa Blogistanin:
Osa 1
Osa 2

[Virallinen huomautus: Työnantajani A-lehdet julkaisee Apu-lehteä.]

Pari mielenkiintoista juttua tarttui silmään, kun ammattitoimittajien työllistäjät ja bloggaajat valmistautuvat hurrikaani Ritan tuloon Texasissa. (via BoingBoing)

Stormwatchers
Tiivistä bloggaavien kansalaisjournalistien ja Houston Chroniclen yhteistyötä: Puolisen tusinaa bloggaajaa raportoi suorana hurrikaani Ritan tulosta Houston Chroniclen saitin blogi-osiossa. Bloggaajat ovat omillaan ja lehti ilmoittaa, ettei se ota vastuuta bloggaajien sisällöstä vaan nämä kirjoittavat omiin nimiinsä. Mielenkiintoista moneltakin kantilta katsottuna.

Blogspot-journalismia
Ilmainen blogipalvelu pelastaa uutistuotannon: American Press -sanomalehti on siirtänyt lehtensä saitin hurrikaaniuutiset  ilmaiseen Blogger-blogipalveluun, joka on helppokäyttöinen englanninkielinen blogien julkaisutyökalu - (käytimme sitä Journalismin päivien blogissa). Miksikö? Koska kaikki, jotka osaavat päivittää lehden saittia, on evakuoitu. Onneksi on ilmaisia blogipalveluja, joten mihinkä enää tarvitaan kalliita saittien julkaisujärjestelmiä, jotka eivät edes toimi silloin kun pitäisi. Mielenkiintoista tämäkin.

Kansalaisjournalismin pariin uppoutunut toimittaja Dan Gillmor vinkkasi bloggaajien käsikirjaan
Handbook for Bloggers and Cyberdissidents (1.7 MB PDF), joka on jokaisella bloggaamisen vähänkään vakavasti ottavalle suositeltava teos. Kirja antaa myös hyvät ohjeet anonyymiin bloggaamiseen esimerkiksi pomon väärinkäytösten paljastamiseksi ilman pelkoa oman työpaikan menetyksestä. Lisää ohjeita kuinka blogata nimettömänä.

Laajempi arvio:

The Handbook for Bloggers is for people who want to be serious
participants in the emergent online global conversation: How to set up
a quality, credible blog. How to get it noticed. And.. if you’re in a
country where there government might not like what you’re saying, how
to avoid getting in trouble when you by-pass the information
gatekeepers and talk directly to the world.

Kollegani Kari Haakanakin kehuu opusta, joka neuvoo myös miten ohittaa kirjastojen käytössä olevat sisällönsuodatusohjelmat.

… ja millä nopeudella. Yhdeksän päivää sitten Suomen ylivoimaisesti suurimpaan mediayhtiöön Sanoma-WSOY:hyn kuuluva Helsingin Sanomat, Suomen suurin sanomalehti, julkaisi ensimmäisen bloginsa, joka on vauhdilla valloittanut Blogistanin ydintä, blogilistaa.

• Neljänneksi eniten linkattu (=arvovaltaisin) blogilistalainen
• Ylivoimaisesti kuumin blogi tällä hetkellä
• Top-listalla 21 juuri nyt

Yhdeksässä päivässä… tätä voisi kutsua salamavalloitukseksi, vai mitä

Ja lisää valloituksia on tulossa. Pysy kanavalla.

Provosoivasta otsikosta huolimatta  median tulo Blogistaniin - siis että media oppii ja haluaa käyttää blogi-muotoa yhtenä journalismin välineenä ja lisätä siten keskustelua lukijoidensa kanssa - on Suomessakin ollut vain ajan kysymys ja tulee olemaan itse asiassa vain hyvä ja myönteinen asia Blogistanille, ei mikään valloitus. Tiedän että kaikki niin sanotut blogistanilaiset eivät jaa käsitystäni - ja ovatpa jotkut tulkinneet minunkin olevan  mediavastainen blogistanilainen, vaikka olen kiinteä osa perinteistä mediaa ja digitaalisen ajan siirtolainen.

Tästä syksystä näyttää siis tulevan hetki jolloin perinteisen median valveutuneempi osa viimein lähtee blogeissa liikkeelle pioneerien kuten Mikrobitin (toimituksen blogi) ja Demin (lukijoiden päiväkirjat) innoittamina ja niin sanottujen "early adapters" -medioiden (mm. Enter-lehti, Image ja Pirkka) jalanjäljissä.

• Aamulehden Valo-viikkoliitteen koko saitti on rakennettu paljolti blogi-muodon ympärille (Valo on tamperelainen vastine helsinkiläisten Nyt-liitteelle).
• Kuukausiliitteen Anssi Miettisen blogijutun tekoblogissa kerrotaan HS:n blogisuunnitelmista. Ainakin toimittajien blogeja on varmastikin tulossa lisää vielä tänä syksynä.
• Yhtyneiden Kuvalehtien johdossa Harri Saukkomaa opettelee ymmärtämään bloggausta bloggaamalla itse. Hyvä keino muuten.

Ja lisää medioiden blogeja on tulossa lähiaikoina. Pysy kanavalla. Osa 2 tulee pian.

[Virallinen huomautus: A-lehdet-konserni, jossa työskentelen, kustantaa kirjoituksessa mainittuja Demi- ja Image-aikakauslehtiä.]

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut markkinoinnin, PR:n ja blogien suhteesta, mutta tässä yksi ajatus, tai pikemminkin vinkki:

Blogit muuttavat  yritysten ja kuluttajien välistä suhdetta kuluttajien eduksi, mutta mahdollistavat yrityksille aidon keskustelun käymisen kuluttajan kanssa, mikä fiksusti tehtynä on taas yrityksille eduksi.

Tämä sääntö tai väite (ihan vapaasti valiten) tuli mieleeni kun luin Digikkosta eläinaiheisesta markkinoinnista:

• Ensin ulkomainosfirma JCDecaux peruu Animalian eläinsuojelukampanjan
• Sitten firma lähettää markkinointilahjana eläviä kyyhkysiä asiakkailleen
• Ja kun verta näin kerjää nenästään, blogeissa ja muualla keskustelu varmasti viriää - mikään muu on mahdotonta

Digikko eli Pirkka Aunola tiivistää tapauksen opit seuraaviin lauseisiin, joka markkinointihemmojen kannattaisi sisäistää ja ymmärtää pelisääntöjen muuttumisesta:

"Blogimaailma tarjoaa kenelle tahansa välittömän vastineoikeuden, se
lähes velvoittaa tarttumaan asioihin, joista olemme eri mieltä.
Mielestäni nykyinen digimaailma suorastaan tyrkyttää yrityksille
mahdollisuutta käydä dialogia sidosryhmiensä kanssa. Miten ja millä
äänensävyllä se tulisi tehdä, on jokaisen itse päätettävä.

Mutta
dialogiin ryhtyminen tarkoittaa mielestäni myös sitä, ettei tavoitteena
saa olla toisten ihmisten pään kääntäminen. Dialogi ei ole väittely,
josta jompikumpi selviää voittajana. Sen lopputuloksena siihen
osallistuvat saavat paremman näkemyksen siitä, miten ja miksi toiset
toimivat niin kuin toimivat, ja juuri tuota tietoa markkinoija
tarvitsee entistä enemmän."

Aivan liian harva yritys puhumattakaan mainostoimistoista seuraa ja tietää mitä kaikkea heistä ja heidän tuotteistaan / tuotoksistaan netissä keskustellaan (blogit, foorumit etc) puhumattakaan, että haluaisivat tai kykenisivät osallistumaan tähän keskusteluun tavalla, joka hyödyttäisi heitä - eli siis tavalla joka pitää kuluttajaa ja asiakasta tasavertaisena keskustelija.

Kannattaisi alkaa opetella aitoa dialogia ennen kuin on liian myöhäistä.

Journalismin päivien sisällöstä kirjoitettu ryhmäblogi oli mielenkiintoinen harjoitus, ja saamiemme kommenttien perusteella myös lukijoille hyödyllinen.

Itse asiassa jokaisen laajemman seminaarin tai kongressin järjestäjän kannattaisi organisoida  tapahtuman sisältöä referoiva ja kommentoiva ryhmäblogi. Tällainen ryhmäblogi voidaan toteuttaa niin usealla tavalla, että se sopii kaikenlaisiin tapahtumiin, tuo tapahtumaa ja sen sisältöä esiin tapahtuman järjestejän haluamassa laajuudessa, palvelee tapahtumasta kiinnostuneita ja siihen osallistuvia ja markkinoi tapahtumaa.

Eihän blogi ole oikeastaan mitään muuta kuin helppokäyttöinen keskustelevuutta korostava sisällönhallintajärjestelmä, joka venyy hyvin moneen tarkoitukseen.