Blogitko kuolleita? – Pikemminkin vaippaikäisiä naperoita
27/10/2005
Trenditietoisesti blogit on jo julistettu kuolleeksi. Ja miksi? Koska niin sanottu valtamedia innostui blogeista myöhässä osana muoti-ilmiötä.
Koska Helsingin Sanomat suurimpana suomalaisena sanomalehtenä alkoi suoltaa blogeja ja opettaa 1,5 miljoonalle lukijalle Kuukausiliitteen kansijuttu koulukirjana, mitä blogit ovat.
Koska sanomalehtien lailla kuolevaksi mediamuodoksi tuomittuihin perheviikkolehtiin kuuluva Apu julkaisee blogeja ja kertoo niiden avulla 836 000 lukijalleen kirjailijatoimittaja Juha Itkosen taitavasti kirjoitettujen reportaasien taustoista.
Kuin kaiken huipuksi jopa kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja perusti blogin ja alkoi kertoa lehtensä tekemisestä ja sen journalistisista valinnoista, niin selväähän selvempää on, että blogit ovat niin sanotusti passé.
Jotain en vain ymmärtänyt tässä trenditietoisessa blogien kuolemassa, ja se jokin pakotti tutkimaan näiden lehtien blogien olennaista ydintä. Ja mitä löytyi?
Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen blogistaan Lasitalon emäntä: ”Aikomukseni on kertoa tässä blogissa Helsingin Sanomista päätoimittajan näkökulmasta. Kerron journalististen ratkaisujen taustalla vaikuttavista asioista. Miksi tehtiin niinkuin tehtiin. Pyrin arvioimaan myös lopputulosta. Onnistuttiinko vai ei. Yritän pitää silmiä ja korvia avoimina muidenkin arvioille.”
Avun toimitus omasta Apulogistaan: ”Siinä kerrotaan Avun juttujen synnystä ja taustoista. Siinä julkaistaan myös Avun reporttereiden juttumatkoilla syntyneitä ”sivutuotteita”, mielenkiintoisia asioita, jotka eivät kuitenkaan aiheensa puolesta sovi painetussa lehdessä julkaistuihin juttuihin.”
Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi omasta päätoimittajan päiväkirjastaan: ”Toinen tarkoitus on lisätä lehdenteon prosessin läpinäkyvyyttä, kertoa minkälaisia pulmia täällä toimituksessa ratkotaan ja minkälaisin perustein ratkaisuja tehdään. Kolmas tarkoitus on se, että pääsisimme kontaktiin ja dialogiin lehden lukijoitten kanssa.”
Trenditietoisilta unohtui siis yksi asia, jonka Helsingin Sanomat, Apu ja Parnasso ovat ymmärtäneet vähän eri kanteilta mutta perustaltaan samalla tavalla. Blogi ei ole sen enempää eikä vähempää kuin kätevä ja helppo työkalu lisätä lehden ja sen lukijakunnan välistä keskustelua sekä avata lehden toimitusprosessia läpinäkyvämmäksi.
Journalismin ytimessä on kaksi olennaista asiaa, joita nämä hyvin tehdyt lehtien blogit palvelevat: ne rakentavat luottamusta lehden sisältöön ja ne lisäävät lehden ja sen lukijoiden välistä vuorovaikutusta, mitkä molemmat mahdollistavat entistäkin laadukkaamman journalismin.
Vasta murto-osa medioista on ymmärtänyt blogien mahdollisuuden luottamuksen, keskustelun ja paremman journalismin rakentajana. Tulevina vuosina jokainen päätoimittaja ja toimitus tulee blogien tai jonkun muun tavan avulla lisäämään lehdenteon läpinäkyvyyttä ja keskustelevuutta. Tai kuihtuu pois.
Blogit ovat siis kaikkea muuta kuin kuolemassa. Varsinkin kun blogeilla voi helppona ja edullisena julkaisualustana tehdä paljon paljon muuta.
Siksi pitää pikemminkin sanoa näin: Blogit ovat vielä hoipertelevia naperoita, jotka täysi elämä edessään vasta opettelevat luopumaan vaipoistaan.
[Tämä kolumni on alunperin julkaistu Mediaviikossa 27.10.2005]
27.10.2005 kello 18:00
Asiaa. Juuri näin on: nyt kun blogihype on kuolemassa, niin aletaan päästä oikeasti katsomaan, mihin niistä on.
Oletan, että tulevaisuudessa nähdään radikaalejakin kokeiluja blogiformaatissa. Seuraavaksi tulevat firmabloggaajat, sitten… niin, mitähän sitten
28.10.2005 kello 1:35
Keskusteleva media
Amy Gahran: Journalistien neljä tapaa suhtautua blogeihin. Merkinnässä juttua myös keskustelevasta mediasta sekä terveiset toimittajille: “Im not saying a journalist must like and use weblogs in order to be a good journalist. But I do think that any …
30.10.2005 kello 21:30
Olen itse jäänyt pohtimaan josko tässä blogihuumassa taas kerran tekniikka ja muoto meinaa mennä todellisten merkitysten ohi.
Kyllä, kaikki puhuvat blogeista. Kyllä, kaikki niitä perustavat. Kyllä, havaittavissa on huumaa.
Mutta osaammeko vaikkapa me blogeista innostuneet oikeasti myös kertoa, mikä niistä tekee niin merkittäviä?
Minun pieni mielpiteeni on se, ettei tärkeintä ole itse blogi, vaan dialogin merkityksen ja aktiivisten ihmisten roolin kasvaminen. Jos sen voi hoitaa jotenkin muuten kuin blogilla, niin hieno homma.
Ei se ole aina ihme, etteivät kaikki toimittajatkaan pysty näkemään syitä asioiden takana, sanoo toimittajan avopuoliso.
31.10.2005 kello 8:55
Joo, komppaan Pirkkaa näin teknofriikkinä. Blogien kova juttu ei ole se että ne toisivat uutta tekniikkaa, vaan se että ne on tuonut sen siinä muuodossa, että normaalit käyttäjät pystyvät sitä käyttämään.
Eli kotskasivuja ja portaaleja on pystynyt kuka tahansa tekemään vaikka kuinka pitkään, mutta blogimoottorien myötä sofistikoituneet ylläpitotyökalut ovat tulleet tavallisten ihmisten käyttöön ja niiden soveltaminen on kova juttu… ei itse tekniikka mikä on jo vanhaa.
31.10.2005 kello 13:14
Olen ihan samaa mieltä. iMitvittiä lainatakseni: “blogit ovat tapa varastaa internet takaisin nörteiltä.”
21.11.2005 kello 16:05
Liityn kuoroon veisaamaan blogien elämän puolesta: kukapa sitten taas tässä yhteydessä ei liittyisi
Tajuan kyllä Marmain tyypin tulkinnan: jos on sitä mieltä että blogit ovat uutisvälityksen muoto, niin kuin hän tuntui asiaa tulkitsevan, niin ihan varmasti turhautuu ja kyllästyy. Ja jos maailmasta on kiinnostunut vain uutisina, niin mikäs siinä. Onneksi kaikki eivät ole.
Tämän blogien kuoleman taisi alunperin julistaa Resumén Janne Sundling sillä perusteella että moni veteraaniblogaaja on lopettanut homman ajanpuutteen vuoksi.
Niin, ja TV-uutisetkin kuolevat kun Arvi ja Leena jäivät eläkkeelle.
4.3.2006 kello 17:34
blogeilla voi tehdä mielenkiintoisia asioita…
Seuraavaksi ajattelin saattaa ihmiskunnan avulla erään yrityksen…