Keskusteleva ja bloggaava päätoimittaja Reetta Meriläinen (HS) kertoo kokemuksistaan päätoimittajablogin pitämisestä. Kannattaa muiden päätoimittajien lukea ja sitten perustaa oma blogi. Tässä Reetan valitut palat:
- Olen saanut arvokasta tietoa siitä,
mitä ihmiset ajattelevat lehdestä tai maailmasta yleisemminkin. Mikä
Helsingin Sanomissa askarruttaa tai suututtaa? Joskus ne asiat, joista
toimituksessa kiivaillaan, eivät hetkauta lukijoita lainkaan. Tai
sitten toisin päin. - En
ole vielä kokenut blogia ja keskustelua ylityölääksi. Teen aika pitkää
päivää ja joinakin päivinä kalenteri on törkeän ylipainoinen. Yritän
kuitenkin löytää bloginkokoisen raon. Ja toisekseen minulla on vapaus
kirjoittaa tai olla kirjoittamatta. Ei pakkopaitaa. - Yritän
vastata mahdollisuuksien mukaan suoriin kysymyksiin ja kommentteihin,
vaikkei blogi ole sähköposti. Vastaaminen ja jatkokommentointi kuuluu
minusta vuoropuheluun ja sitähän blogi minusta paljolti on. - Vielä ei ole blogistressiä, blogiuupumusta saati blogiburnoutia.
- Sisarellisia
neuvoja voin antaa blogia harkitseville: Älä aloita, jos pelkäät itsesi
julkista munaamista. Varaudu purkamaan suojaustasi, sillä blogin
kommentit voivat olla viiltäviä ja/tai henkilökohtaisia. Ja ne ovat
kaikkien nähtävissä. - Varaudu virkaveljien ja muiden
journalistien pilkkaan. Jos et ole tiennyt olevasi narsisti,
nettiuskovainen tuuliviiri tai mukamas-edistyksellinen, niin blogin
aloitettuasi tiedät. - Vastalahjaksi saa kuitenkin kaikkea sitä, mitä olen kirjoituksessa kuvaillut. Ynnä tunteen siitä, että on mukana.
Luulenpa ettei mukanaoleminen jää vain tunteeksi vaan on aitoa.
