Tavalliset kansalaiset – kansalaisjournalisteiksi ja kansalaisreporttereiksi usein kutsutut – sisällöntekijöinä leviää Suomessakin. Toimivia esimerkkejä juuri nyt:
- Helsingin Sanomat: Hotellipankki.
- Viherpiha: Kuvagalleria.
- Meidän Mökki: Lukijoiden galleria.
[Virallinen huomautus: Työnantajani A-lehdet kustantaa Viherpiha ja Meidän Mökki -lehtiä.]
{ 5 comments… read them below or add one }
Jotenkin koko ajan häiritsee tuo kansalaisjournalismi-sanan käyttö. Meillä on siitä varmaan eri näkemys. Kansalaisjournalismissa toimittajan rooli on merkittävä. Ideat kumpuavat kansalaisilta itseltään ja niiden avulla julkisuuteen nostetaan aiheita, jotka eivät sinne muuten välttämättä pääsisi. Citizen media/journalism -käsite taas on ainakin osin peräisin Rodriquez Clemencialta ja usein se suomennetaan kansalaisten media -käsitteeksi. On olemassa myös kansanjournalismi-käsite, joka on samantapainen kuin citizens media -käsite: kummassakin sisällöntuottajina ovat kansalaiset itse. Netin puolella käytetään paljon käsitteitä citizens media, participatory media ja we media. Kansalaisjournalismissa toimittajien tehtävänä on kansalaisten agendan keräämisen jälkeen tuoda kansalaisten omia aiheita julkisuuteen ja koettaa herättää julkista keskustelua näistä aiheista sekä hakea vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Miten journalismikritiikin vuosikirjan toimitus on pyytänyt määrittelemään citizen media -käsitteen? Itse asiassa painin ed. ongelman kanssa yrittäessäni keksiä citizens media/journalism -käsitteelle kuvaavaa suomennosta, mutta sen nimeäminen kansalaisjournalismiksi aiheuttaa sekaannusta juuri toimittajan ja kansalaisten tyystin erilaisten roolien vuoksi. Kummassakin näkemyksessä on samanlaisia piirteitä, mutta kuitenkin ne eroavat toisistaan.
Olen koko ajan tietoisesti käyttänyt kansalaisjournalismia laajana käsitteenä kuvaamaan kaikkea kansalaisten itsensä tuottamaa todellisuutta tavalla tai toisella kuvaavaa sisältöä, koska parempaakaan sanaa suomeksi en ole löytänyt – eivät edes journalismin tutkijat Tampereen yliopistossa. (Tai sitten en vain ole kysynyt oikealta henkilöltä.)
Kansalaisjournalismi ei ole käsitteenä kuitenkaan hyvä – useastakaan syystä. Ja mielellään jättäisin sen toimittajalähtöiseksi heti kun löydän paremman suomenkielisen käsitteen laajemmalle sisällölle. Ehdotuksia otetaan edelleen vastaan?
Kävin siis tämän saman keskustelun Journalismikritiikin vuosikirjan toimituksen kanssa – ja koska parempaakaan käsitettä emme yhteistyössäkään löytäneet, päädyimme siihen että käytän kansalaisjournalismia laajana käsitteenä ja selitän käsitteen eroavaisuuden akateemisesta kansalaisjournalismin suppeasta käsitteestä artikkelini yhdessä viitteessä.
Kansanjournalismi vs. kansalaisjournalismi
Itse olen ajatellut tukeutua sanaan kansanjournalismi.
“Kansanjournalismin tehtävät ovat informaatio, kasvatus ja ihmisten aktivoiminen toimintaan.
Kansanjournalismissa on kaksi ulottuvuutta: tekninen ja ideologinen. Pelkkä tieto siitä, miten lehteä, tv-juttua tai radio-ohjelmaa tehdään ei riitä. Ihmisten on toimintansa mielekkyyden kannalta tiedettävä myös se, miksi tehdään. Kansanjournalismin tavoite onkin sosiaalisen tietoisuuden lisääminen. Kansanjournalismi lähtee ajatuksesta, että ihmisillä on sanottavaa omasta elämästään, jonka avulla he voivat tavoittaa myös toisia ihmisiä ja päättäjiä. Kansanjournalismin tavoitteena on kasvattaa ihmisistä aktiivisia, tiedostavia ja vastuullisia kansalaisia, jotka tarvitsevat kansanjournalismin jakamaa tietoa kyetäkseen toimimaan aktiivisesti niin omassa yhteisössä kuin yhteiskunnassa. Kansanjournalismin avulla ihmiset voivat tiedostaa historiallisen tilanteensa ja pyrkiä muuttamaan sitä.
Ihmiset oppivat juttuja toimittaessaan terävöittämään ajatuksiaan ja suhtautumaan kriittisesti omaan ympäristöönsä. Tämän journalismin muodon avulla ihmiset kykenevät määrittämään omat mielenkiinnon kohteensa ja tavoitteensa sekä auttaa niiden saavuttamisessa. Kansanjournalismi edistää kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista. Kansanjournalismi kumpuaa
kansalaisten omista tarpeista ja kokemuksista. Lähettäjät ja vastaanottajat ovat samaa ryhmää. Tieto kulkee horisontaalisesti ja saa aikaan toimintaa ja organisoitumista. Kansanjournalistiset sisällöt aktivoivat yhteisöjä toimintaan samalla kun ne kiinnittävät kansalaisia omaan yhteisöön ja kulttuuriin.” (Kurki 2000, 144-145). Kansanjournalismi-käsitettä käytettiin ainakin Paikallisuus verkkomediassa -projektin yhteydessä kuvaamaan sisältöjä, joita kansalaiset tuottivat Mansetorisivustolle itse. Projektin yhteydessä citizens media -käsitettä kutsuttiin kansalaisten media -käsitteeksi. Rodriquezin (2001) määritteen mukaan kansalaisten tuottamien sisältöjen avulla voidaan kyseenalaistaa journalistisen kulttuurin sisään rakennettuja sääntöjä. Samalla kansalaisreportterit oppivat oman tekemisen kautta tiedostamaan paremmin elinympäristöään ja saavat voimavaroja vaikuttaa siihen.
Mitä olet mieltä?
Lähteet:
Kurki, Leena (2000). Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere. Vastapaino.
Rodriguez, Clemencia (2001) Fissures in the mediascape. An international study of citizens`media. Cresskill, New Jersey, Hampton Press.
Minusta kansanjournalismi-termissä on samat ongelmat kuin kansalaisjournalismin käsitteessä. Ongelma on että kyse ei oikeastaan ole journalismista vaan aivan toisenlaisesta tavasta ja prosessista luoda todellisuutta kuvaavaa sisältöä, minkä keinoin kylläkin pystytään toisinaan kuvaamaan todellisuutta nopeammin ja tarkemmin kuin journalistisen prosessin läpi kulkeneiden sisältöjen keinoin. Kansalaisjournalismi-käsitteen ongelma on siis journalismi-osassa, ei kansalais-osassa.
Hyvä pointti:) Kiitos!