“Sanomalehtien suosio kestää”, “Painettu paperi pitää yhä pintansa” ja “Lehdet säilyttivät lukijansa” ovat otsikoita tämän viikon torstaina ilmestyneistä sanomalehdistä ja viittaavat keskiviikkona julkaistuihin Kansallisen mediatutkimuksen lehtien lukijamäärien lukuihin (pdf).
Otsikot paljastavat enemmän kuin mitä niiden kirjoittavat ovat ajatelleet, sillä kaikkien näiden otsikoiden henki on sama. Sanomalehdet menestyivät puolustustaistelun hengessä ja pitivät pintansa samaan aikaan kun sähköisen median tarjoamat vaihtoehdot ja niiden lukeminen on lisääntynyt.
Pinnalta katsoen näyttää siis hyvältä enkä haluaisi olla pahanilmanlintu, mutta kun kaivaa faktoja vähän syvemmältä, alkaa näkyä trendejä, jotka eivät lupaa hyvää sanomalehdille.
Ei tarvitse kuin katsoa Kansallisen mediatutkimuksen mittaamia lehtien lukijamäärien muutoksia vuodesta 2001 vuoteen 2005. Neljän vuoden aikana kaikkien suurten sanomalehtien lukijamäärät ovat laskeneet merkittävästi, tyypillisesti 4-8 %. Samaan aikaan suurten sanomalehtien ydinalueiden väestömäärä on kasvanut, mikä lisää sinänsä hitaan lukijakadon merkittävyyttä suhteessa potentiaaliseen lukijakuntaan.
Suurin sanomalehti, joka on onnistunut näiden neljän vuoden aikana pitämään lukijansa, on Hämeenlinnan seudulla ilmestyvä Hämeen Sanomat. Tämä maakuntalehti on osa kansainvälisestikin ainutlaatuista media&tele&tietotekniikkakonsernia Aina Groupia, joka on ilmeisen onnistuneesti yhdistänyt sanomalehden, paikallisradion, kaupunkilehden, matkapuhelinliittymän, laajakaistaliittymän, paikallisportaalin ja puhelinyhtiön. Olisiko tässä maakunnallisten sanomalehtien tulevaisuus?
Muillakin suomalaisilla sanomalehdillä on vielä tilaisuus suunnitella tulevaisuutensa ja siirtyä puolustustaistelusta edelläkävijöiden joukkoon enkä tarkoita tällä sitä, että Aina Groupia pitäisi matkia. Muitakin hyviä tapoja löytyy.
Tämän tilaisuuden antaa sanomalehtijournalismin hyvä lähitulevaisuus Suomessa verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, vaikka pitkän aikavälin trendi osoittaakin samaan heikkenevään suuntaan.
Yhden luvun vertailu kertoo paljon: Sanomalehtien journalistien työpaikkojen määrä säilyi viime vuonna Suomessa ennallaan ja lähitulevaisuudessakin määrän ennustetaan säilyvän nykyisellä tasolla. Yhdysvalloissa sanomalehtien reagointi aleneviin levikkeihin johti viime vuonna yli 2000 journalistin potkuihin (“a horrible year for newspapers”) eikä tämä vuosi juurikaan näytä valoisammalta jenkeissä.
Kaiken lisäksi viime vuonna suomalaiset sanomalehdet tuottivat omistajilleen erinomaisesti. Rahaa siis löytyy.
Kysymys kuuluukin: löytyykö suomalaisilla kustantajilla näkemystä ja rohkeutta siirtyä puolustustaistelusta sanomalehtijournalismin aktiiviseen kehittämiseen, mitä tulevaisuuden muutos vaatii?
[Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin kolumnina Mediaviikko.fi:ssä 10.3.2006.]
{ 5 comments… read them below or add one }
UPM:n joukkoirtisanomiset kertovat siitä, mistä tässä asiassa on kyse. Maassa, jossa “vihreän kullan pääomalla” on sanansa sanottavana miltein jokaisessa mahdollisessa asiassa, ei todellakaan povata paperille painettavan median kuolemaa (tai edes taantumaa). Lopputulos on kaikkien nähtävissä. Vanhakantaiset pamput eivät kykene/halua nähdä tulevia muutoksia, vaan puolustavat viimeiseen asti virhearvioinneiksi osoittautuneita investointejaan. Lopulta se osa yritystä, jolla ei ole ollut mitään tekemistä asian kanssa, saa maksaa viulut lähtemällä kilometritehtaalle.
Toivon, että “vanhan median” edustajat näkevät asiat seuraavaa vuosineljännestä pidemmälle ja alkavat sanoutua irti “paperipääoman” puristuksesta vähitellen. Ehkä emme koskaan näe jo 80-luvulla toitotettua “paritonta toimistoa”, mutta voimme saavuttaa kaikkialla “vähäpaperisen vaihtoehdon”.
“Muillakin suomalaisilla sanomalehdillä on vielä tilaisuus suunnitella tulevaisuutensa ja siirtyä puolustustaistelusta edelläkävijöiden joukkoon enkä tarkoita tällä sitä, että Aina Groupia pitäisi matkia. Muitakin hyviä tapoja löytyy.”
Anna toki pari esimerkkiä! On kovin helppoa väittää, että olkaa fiksumpia ja nykyaikaisempia, jos ei laita mukaan konkreettisia esimerkkejä ja perusteluita.
Minä en kuvittele tietäväni sanomalehden tulevaisuuden menestysreseptiä, mutta tiedän millaista lehteä voisin itse tilata. Perustelin sen Hesarin keskusteluketjussa. Samassa keskustelussa moni muukin on kertonut näkemyksiään hyvästä sanomalehdestä.
Minusta nykyaikainen sanomalehti on
- helppo kuljettaa mukana (koko ja massa),
- tarjoaa paljon kolumneja ja uusia näkökulmia (vrt. puisevat ja varovaiset pääkirjoitukset),
- antaa mahdollisuuden lukijoille osallistumiseen (keskustelut, blogit jne),
- antaa sekä verkko- että paperilehden yhdellä tilauksella ja
- on avoin sisällön vastaanottamisessa, eikä liiaksi kuntien ja valtion tiedotuksen äänitorvi.
Yksikään suomalainen sanomalehti ei minusta vielä täytä näitä kriteereitä.
Menestykseen vievät konkreettiset esimerkit eivät välttämättä ole samoja kaikilla sanomalehdillä, koska jokaisella lehdellä on oma tilanteensa ja oma luonteensa. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Jotain Teron kaipaamaa on kuitenkin luvassa – ei kuitenkaan konkreettista yleistä kaikille sopivaa menestysreseptiä, koska sellaista ei ole – 22.3. jolloin ilmestyy artikkelini Tulevaisuuden journalismin jalanjäljillä Journalismikritiikin vuosikirja 2006:ssa ja tässä blogissa. Olen luvannut vuosikirjan toimituskunnalle, että julkaisen oman artikkelini tässä blogissa vasta lehden julkistamispäivänä enkä aikaisemmin.
Ehkä voin kuitenkin lyhyesti lainata tulevaa artikkeliani:
“Uudistumisen paineet vievät journalismia keskustelevampaan, vuorovaikutteisempaan, osallistavampaan, avoimempaan ja läpinäkyvämpään suuntaan. Tämä pakottaa perinteisiä journalistisia toimijoita uudistamaan toimintatapaansa ja journalistisia prosessejaan pystyäkseen menestymään tulevaisuudessa.”
Jokaisen median tulee itse löytää tulevaisuuden menestystekijänsä, koska samat eivät sovi kaikille.
Hitler sanoi – urbaanilegendan mukaan –
heinäkuussa 1941 “Olemme jo voittaneet”
heinäkuussa 1942 “Tulemme voittamaan”
heinäkuussa 1943 “Emme koskaan luovuta”
Tämä kolumnini päättyi provakatiiviseen kysymykseen, johon tuli vastaus nopeasti. Hyvän journalismin kannalta on erinomaista, että Suomen merkittävimmän tiennäyttäjän Sanomien ja sen lippulaivan Helsingin Sanomien johdolla näyttää nyt olevan näkemystä ja halua journalismin aktiiviseen kehittämiseen, mitä nyt vaaditaan.
Firman johtoa kävi vierailulla Yhdysvalloissa; tutkimusmatkalla, josta siihen osallistunut HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen on blogissaan kertonut: Bostonin kakkua, Pallo hakusessa ja Tampa Tribunen triumfi.
Yksi erinomainen lainaus Reetalta: “Vieläkin varsin moni lehti pitää konvergenssia lähinnä teknisenä asiana, mutta tekniikka vain mahdollistaa eri kanaville tekemisen. Vasta sisällön monikäyttö ja älykäs muokkaaminen alkaa olla konvergenssia. Se taas edellyttää yleensä toimituksen työkulttuurin mullistamista, mikä puolestaan edellyttää hyvää johtajuutta.”