Tulevaisuuden journalismin jalanjäljillä: Blogit journalismin uutena muotona

by Matti Lintulahti on 14/03/2006

Keskustelun virittämiseksi julkaisen tässä osan Journalismikritiikin vuosikirja 2006 -teoksessa julkaistusta artikkelistani ”Tulevaisuuden journalismin jalanjäljillä”. Uunituore opus on juuri saapunut tilaajille. Virallisesti se julkaistaan 23.3, jolloin myös julkaisen artikkelini kokonaisuudessaan viitteineen ja lähteineen Mediablogissa sivulla, jossa ei kuitenkaan ole kommentointimahdollisuutta. Keskustelun paikka on siis tässä.

Nyt julkaistava osa on artikkelin loppu ja johtopäätös. Artikkelin alkuosa perustelee, miksi olen näihin johtopäätöksiin päätynyt ja tämä perustelu on oikeastaan tiivistetty muoto Mediablogissa julkaistuista kirjoituksista.

Haluan kiittää kaikkia Mediablogin kommentoijia, joiden virittämä keskustelu on pitänyt mieleni virkeänä, kehittänyt ajatuksiani ja luonut Tulevaisuuden journalismia käsittelevästä artikkelista paremman kuin mihin olisi omin nokkineni ilman Mediablogissa käytävää hyvää keskustelua kyennyt. Keskustelu jatkukoon.

Osa artikkelista Tulevaisuuden journalismin jalanjäljillä:

Uudenlainen mediaekosysteemi

Uudenlainen mediaekosysteemiBlogit, tai paremminkin internet ja sen yhteisölliset työkalut , ovat luoneet kokonaisuuden, jota on alettu kutsua uudenlaiseksi, orastavaksi mediaekosysteemiksi. Olen lainannut We Media -teoksesta (2003) oheisen kaavion. Se kuvaa yksinkertaistetusti uudenlaista mediaekosysteemiä, joka journalismin on tulevaisuudessa syytä ottaa huomioon.

Uudenlaisessa mediaekosysteemissä internetin yhteisöt ja blogit keskustelevat ja laajentavat perinteisen median luomia sisältöjä iteroimalla niitä muun muassa täydentämällä, tarkistamalla ja kommentoimalla niiden tietoja. Nämä yhteisöt myös itse luovat sisältöjä kansalaisjournalistisin keinoin sekä kommentoivat, analysoivat ja tarkistavat niiden tietoja. Tämä kaikki muodostaa perinteiselle medialle vinkkien, lähteiden ja juttuideoiden kokonaisuuden.

Olennaista tässä on median kuluttajien aktiivinen rooli keskustelijoina ja sisällön tuottajina, ja siten selvästi aikaisempaa aktiivisempi rooli osana laajempaa toimituksellista prosessia. Tästä kehityksestä on maailmalla jo useita esimerkkejä:

  • OhmyNews Etelä-Koreassa on koonnut runsaan 40 palkatun toimittajan lisäksi noin 40 000 hengen avustajakunnan luomaan sisältöä kansallisesti suosittuun ja merkittävään verkkolehteen www.ohmynews.com.
  • Yhdysvalloissa on lukuisia uusia kansalaisten sisällöntuotantoon perustuvia verkkolehtiä. Osa näistä pohjautuu blogeihin. Tällaisia ovat muun muassa BlufftonToday, Bayosphere, YourHub, Backfence, OurMedia, GetLocalNews.com, NewWest ja Northwest Voice.
  • Norjalainen Dagbladet.no nosti verkkolehden etusivun pääuutisekseen lehden ylläpitämässä blogipalvelussa omaa blogia kirjoittavan kansalaisen tekemän uutisen.
  • Suomessa NopolaNews on kansalaisjournalistinen pilottihanke, joka kokoaa pienen Kyyjärven asukkaista jopa viidesosan kunnan yhteisen verkkolehden sisällön tekijöiksi.
  • Suuryrityksetkin tunnustavat bloggajat toimittajien veroisiksi tiedonvälittäjiksi. Tästä on esimerkkinä Nokian N90-kamerakännykästä kertova, blogin muotoon tehty tietopalvelu bloggaajille.

Toinen olennainen piirre uudessa mediaekosysteemissä on sen kyky tuottaa kaaosmainen määrä tietoa ja samaan aikaan järjestellä sitä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen on ymmärtänyt tämän uuden mediaekosysteemin olennaisen luonteen väärin. Virkkunen vetää kolumnissaan johtopäätöksen, joka on liian luottavainen perinteisen median itsestään selvään menestykseen luotettavana ja uskottavana viestimenä:

”Luotettavalla ja uskottavalla viestimellä on kuitenkin sijansa myös uudenlaisessa maailmassa. Ihmiset kaipaavat aina jäsenneltyä tietoa ja selitystä, miksi asiat menevät niin kuin menevät. Verkko ei järjestele vaan tuottaa kaaosmaisen määrän tietoa. Verkko ei myöskään arvota asioita eikä tunne ja tunnista asioiden merkitystä. Siinä on perinteiselle medialle aina tehtävä.” (HS 20.11.2005)

Tämä on vaarallinen väärinymmärrys. Sillä verkko uudenlaisena mediaekosysteeminä myös järjestelee tietoa ja arvottaa asioita ja niiden merkityksiä ennen näkemättömällä tavalla. Se tarjoaa, aivan kuten perinteinen media, jäsenneltyä tietoa ja selityksiä. Tämä ei enää ole vain perinteisen median tehtävä. Toisin kuvitteleminen on tuhoisaa medialle, joka haluaa menestyä myös tulevaisuudessa.

Blogit journalismin uutena muotona

Internetin ja blogien tietoa jäsentävä ja arvottava luonne on tullut mahdolliseksi teknologisen kehityksen ansiosta. Tämä prosessi on päinvastainen kuin perinteisellä medialla. Perinteinen media ensin analysoi, suodattaa, tarkistaa, editoi ja vasta tämän toimitusprosessin jälkeen julkaisee merkityksellisenä pitämänsä tiedon. Sen sijaan internet toimii yhteisöllisenä verkostona, joka ensin julkaisee tietoja nopeasti, hyvin lyhyesti, epätäydellisesti ja tarkistamattomasti. Verkossa on myös huhuja, kommentteja, mielipiteitä, tiedonjyviä ja mitä vain. Vasta julkaisun jälkeen tätä tietomassaa aletaan koko yhteisön voimin analysoida, suodattaa, tarkistaa, editoida ja arvottaa.

Kun kuka tahansa kansalaisjournalisti julkaisee jutun, lukijat arvottavat sen. Merkityksetön tieto alkaa hautautua, koska sitä ei kommentoida eikä siihen viitata hyperlinkeillä. Mitä olennaisempaa tieto yhteisön ja lukijoiden mielestä on, sitä enemmän tämä yksittäinen tieto kerää kommentteja ja hyperlinkkiviittauksia. Hyvin usein tällainen tärkeäksi koettu tieto päätyy yllättävän nopeasti yhteisöjen tärkeäksi pitämille suosituille blogeille, jotka toimivat kollektiivisen verkoston solmukohtina tai tärkeinä editoreina. Juttu on päätynyt etusivulle.

Blogien auktoriteettiasemaa mitataan sillä, kuinka moni toinen blogi viittaa kyseisen blogin kirjoituksiin hyperlinkeillä. Linkkien määrä mittaakin sitä, kuinka olennaista tietoa blogi julkaisee ja kuinka luotettavan aseman blogi on saavuttanut yhteisöjen joukossa. Paljon hyperlinkkien viittauksia saavan blogin julkaisemat tiedot päätyvät hakukoneiden tulosten kärkipäähän helpoimmin löydettäviksi.

Kyse on siis ilmiöstä, jossa yksittäiset sisällöt voivat olla hyvinkin julmia, valheellisia tai merkityksettömiä, mutta kollektiivisesti ne muodostavat maailmanhistorian laajimmalle levinneen tiedon ja viihteen arkiston, joka kasvaa jatkuvasti. Kannattaa myös huomata, että tässä laajenevassa arkistossa ovat sekaisin kansalaisten tuottaman sisällön kanssa myös median perinteisen toimitusprosessin muokkaamat jutut.

Tämän käänteisen toimitusprosessin rinnalla kulkee tietojen tarkistusprosessi. Samalla kun lukijat ja toisten blogien kirjoittajat viittaavat olennaiseen tietoon hyperlinkeillä, he myös kommentoivat ja tarkistavat alkuperäisen jutun tietoja. Uudessa mediaekosysteemissä varsinaisen etusivun jutun muodostaakin alkuperäinen juttu ja siihen olennaisesti liittyvät kommentit ja vastakommentit. Usein tieto ja sen taustalla oleva näkemys sekä tietoon perustuvat johtopäätökset sekoittuvatkin samaan juttukokonaisuuteen.

Yhden ja tärkeän osan tästä blogien yhteisöllisestä toimitusprosessista muodostavat perinteisen median jutut ja niiden kommentointi blogeissa. Kun media on julkaissut jutun, se alkaa muuttua ja elää omaa elämäänsä mediaorganisaation kontrollin ulkopuolella. Bloggaajat arvottavat jutut, kertovat ne uudelleen, kommentoivat niitä, lisäävät uutta tietoa ja puuttumattomia näkökulmia sekä muokkaavat ne osaksi laajempaa internetin ideoiden ja informaation varastoa. Tämä ei ole vain hyvä asia, vaan välttämätöntä. Jos jutulle ei käy näin, se on kaiketi niin arvoton lukijoiden mielestä, ettei se herätä minkäänlaista keskustelua.

Tästä on yhtenä esimerkkinä Wired-lehden päätoimittajan Chris Anderssonin tapa lukea perinteisen median juttuja pääasiassa vain blogien kautta:

”Valitsen mieluusti itse omat editorini valitsemaan minulle tärkeimmät artikkelit (myös ne blogien jutut aiheista, joita valtamedia ei kata lainkaan tai hoitaa huonosti). Tässä tapauksessa ”editori” on bloggaajien verkosto eikä lehden etusivusta päättävä kukalie. Tämä toimii niin hyvin, että luulen itse asiassa lukevani enemmän ja monipuolisemmin valtamedian julkaisemia artikkeleita kuin koskaan aiemmin. Luen niitä vain blogien kautta, jotka paloittelevat ja uudelleensekoittavat informaation tavalla, mikä tekee tiedosta minulle entistä hyödyllisempää.”

Monet muutkin lukijat ovat Chris Anderssonin tavoin ottamassa tämän uuden tilanteen tuoman valinnanvapauden käsiinsä. Medialukutaito on kehittynyt ja ihmiset ovat alkaneet luottaa yhä enemmän internetissä oleviin lähteisiin. Lukijat etsivät tärkeänä pitämästään aiheesta uutisia ja tietoja entistä useammasta lähteestä ja lukevat perinteisenkin median uutisia uuden journalismin muodon, blogien, kautta.

Johtopäätös: Journalistiset prosessit tarvitsevat uudistumista

Blogeihin ja internetiin perustuva uudenlainen mediaekosysteemi muuttaa journalismia ja myös mediabisneksen pelisääntöjä. Uudistumisen paineet vievät journalismia keskustelevampaan, vuorovaikutteisempaan, osallistavampaan, avoimempaan ja läpinäkyvämpään suuntaan. Tämä pakottaa perinteisiä journalistisia toimijoita uudistamaan toimintatapaansa ja journalistisia prosessejaan pystyäkseen menestymään tulevaisuudessa. Nykyisiin toimintatapoihin jäävät mediayritykset ja journalistit tulevat häviämään journalistisessa ja taloudellisessa kilpailussa.

Toisin kuin monet tuntuvat päättelevän, tässä muutoksessa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että journalismin uudet muodot korvaisivat perinteisen median. Eivätkä nämä muutokset tarkoita sitä, että journalismissa olisi luovuttava hyvistä ja laadukkaiksi havaituista nykyisistä työ- ja toimintatavoista ja korvattava ne uusilla.

Muutoksessa on mielestäni kyse nykyisten journalististen työtapojen laajentamisesta koskemaan ja ymmärtämään tässä artikkelissa kuvattua laajentunutta mediaekosysteemiä (ks. kaavio), jossa nykyiset journalistiset instituutiot ja ammattitoimittajat ovat edelleen erittäin keskeinen ja olennainen osa, mutta silti enää vain yksi osa.

Yksi keskeisimpiä tarpeita on journalistisen prosessin laajentaminen yksisuuntaisesta luentotyyppisestä journalismista keskustelevaan journalismiin. Näen kehityksen tähän suuntaan jo käynnistyneen Suomessa esimerkiksi Helsingin Sanomissa lukijoiden kanssa keskustelevien toimituksellisten blogien sekä julkaistuihin juttuihin integroidun keskustelufoorumin avulla.

Toinen ja mielestäni merkittävämpi muutos on myös käynnissä. Perinteisesti ja yhä edelleen journalistiset organisaatiot luovat toimituksellisella osaamisellaan sisällölle arvon, joka pystytään myymään lukijoille ja ilmoittajille. Tulevaisuudessa osa tästä arvon luomisesta siirtyy esiin nousevan mediaekosysteemin piiriin ja niille yrityksille, jotka pystyvät luomaan ja kehittämään kansalaisten sisällöntuotantoon osallistumista tukevia rakenteita ja jotka kykenevät kouluttamaan ja ohjaamaan kansalaisia ja yhteisöjä tässä osallistumisessa. Merkittävää osaa tästä osallistumisesta voidaan kutsua kansalaisjournalismiksi. Yhdysvalloissa blogien lisäksi uusien mediayhtiöiden, kuten Googlen ja eBayn, menestys perustuu nimenomaan tähän muutokseen, joka on jo muuttanut mediabisneksen pelisääntöjä enemmän ja nopeammin kuin moni uskoi.

Vaikeaksi journalismin uudistamisen tekee se, että se vaatii journalististen prosessien laajentamisen mediaorganisaation sisäisistä toimitusprosesseista sellaisiksi, että ne kattavat merkittävän osan orastavasta mediaekosysteemistä. Tähän muutokseen lähteminen askel askeleelta on kuitenkin tulevaisuuden journalismin, menestyvien journalistien ja kannattavien mediayritysten edellytys.