Nokia RAZR oli lähellä

Share

Isohai-kännykkälehden lyhyen elon jälkeenkin olen seurannut mobiilialaa sen minkä olen ehtinyt ja tänään tarttui haaviini mielenkiintoinen tiedonjyvä, johon en aikaisemmin ole törmännyt. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä tiedonjyvä lähtee elämään ja kulkemaan nyt blogeissa ja kenties myöhemmin mediassa.

Tapio Anttila – mobiilialan syövereissä samoileva maailmankansalainen ja edesmenneen Isohain kolumnisti – kirjoittaa Mobile Entertainment Opportunity Watchinsa uusimmassa numerossa, että Motorolan RAZR puhelin, jonka avulla Motorola otti joidenkin mielestä Nokialta alan muotoilujohtajuuden, olisi itse asiassa suomalainen innovaatio (Flextronics, Heinola). Sen tarjottiin ensin Nokialle, joka hylkäsi sen logistiikka-ongelmien (=ei voida tehdä edullisesti) vuoksi. Vasta sen jälkeen ohut innovaatio matkasi Motorolalle, joka tarttui siihen halukkaasti ja onnistuneesti. Kuulostaa todennäköiseltä – Nokiahan on jo pitkään asettanut ja edelleen asettaa tuloksen teknologisen ja muotoilullisen johtajuuden edelle.

Linkki: MEOW! Mobile Entertainment Opportunity Watch #2, 2006

Actually I am not sure I would want to credit this to my countrymen, RAZR is actually not that great of a phone… But the urban legend is out there – from quite reliable sources – that the Motorola RAZR technical hardware design was originally done in Heinola, Finland at the facilities of a global contract designer-manufacturer Flextronics. The design was then offered to Nokia who refused it mainly based on logistical problems associated with the manufacturing process for this type of a slim design where the components are stacked one after the other horizontally. After that Motorola saw the light and picked up the design, raising certainly some eyebrows in the Nokia organization.

Share

6 vastausta aiheeseen “Nokia RAZR oli lähellä”

Blogin ja uutismedian ero on se, että blogissa voi julkaista melkolailla ilman julkaisukynnystä juttuja. Esimerkiksi tässä tapauksessa uutisessa huhun julkaisuhaluja voisi vähentää se, ettei Flextronicsilla ole oman ilmoituksensa mukaan koskaan ollutkaan valmistusta Heinolassa.

Juuri niin – huhut kuuluvat blogeihin – uutisjournalismiin eivät – yleensä. Vaikka aina joskus kun huhu on tarpeeksi vetävä, siitäkin saa uutisen tehtyä.

Tämäkin on oikeastaan yksi esimerkki, miksi toimittajan kannattaisi pitää blogia. Koska media on uutisjournalismin areena, toimittaja voi käsitellä blogeissa paljon helpommin myös huhuja, ja tarvittaessa myös kysyä lukijoiltaan vahvistusta tai tyrmäystä tiedonjyville, jota ei ole muuten pystynyt varmentamaan.

Esimerkiksi Tero voisi kirjoittaa kertomastani Tapio Anttilan välittämästä huhusta lehtensä blogissa (http://blogit.tietokone.fi/tietojakoneesta/) ja kommentoida sitä siinä haluamallaan tavalla, koska lehden (http://www.tietokone.fi/) uutiseksi nämä tiedot eivät vielä riitä.

Vaikka – kuten Tero jo osoitti – Anttilan kaikki tiedot eivät ole kohdallaan, mielenkiintoiseksi huhun tekee se, että se kuulostaa uskottavalta ja siten kertoo jotakin nyky-Nokiasta. Siksi itse nimitin sitä tiedonjyväksi. Ja siksi tämä kuuluisi minusta vähintäänkin mobiiliaiheisiin blogeihin.

Minulla on nytkin tiedossa monta huhua ja kiinnostavaa ”tiedonjyvästä”, jotka ovat potentiaalisia isoja ja merkittäviä uutisaiheita.

En tietenkään paljasta niitä kesken tutkimisen ja taustatyön blogissa, vaan selvitän saanko niistä uutisen. Journalistisin kriteerein laaditut uutiset ovat niitä, jotka tuovat toimittajalle ja medialle arvostusta, ja näiden kautta esimiehet työn onnistumista mittaavat.

Huhu blogissa on vain huhu, mutta sen pohjalta syntynyt varmistettu uutinen voi olla mielettömän arvokas.

Joten prosessi on lehtijutun tai uutisen kannalta tällainen:

1. Huhua tai tiedonjyvästä tutkitaan rauhassa.
2. Jos jutulle on perustelut, siitä julkaistaan uutinen tms. artikkeli.
3. Jos perusteluita ei kertakaikkiaan löydy, sitä voi mainita toimituksen blogissa, ja kysellä vaikka noita lukijakommentteja.
3. Jos juttu on vain kiinnostava, eikä lehden / web-julkaisun kannalta merkittävä, eikä mene ristiin tekeillä olevan lehti- tai web-artikkelin kanssa, eli ei ole kovin arvokas, siitä voi lätistä henkilökohtaisessakin blogissa.

Kaikki mediat kilpailevat skuupeista, ei niitä mennä pilaamaan raakileena blogeissa etukäteen.

Minä en olisi kommentoinut tätä asiaa sanallakaan tässä blogissa, jos tämä case olisi osoittautunut todelliseksi uutiseksi. Saattaa tietysti olla, että se riittävästi tutkimalla vielä sellaiseksi osoittautuu, sen riskin tällä kommentoinnilla nyt otin.

Teron esittämä prosessi median ja blogin suhteesta on järkevä. Blogin hyvä puoli on myös se, että sen avulla toimittaja voi kehittää lisää lehdessä julkaistavia juttuja myös niistä huhuista ja tiedonjyvistä, joista ei ensin ole jutuksi asti ollut.

Eikä kannata unohtaa blogien lukijoiden kanssa keskustelevaa roolia, jonka avulla toimittajat voivat saada vinkkejä ja tietoja entistäkin paremman journalismin tekemiseksi.

Vastaa