Friisilässä räjähti, lukijat kertovat. Paikan päällä ollut toimittajakin videoi kamerakännykällä. Kansalaisreportterit voittivat 1-0. Mutta kaiken takanahan oli journalistinen juttu, jota kansalaisreportterit pääsivät laajentamaan. Vielä kun HS saisi kansalaiskuvaajien tuotokset samaan tiedonvälityksen piiriin…
[via HS.fi, jonka tietoja laajennettu blogien tiedoilla via Kari & Tero]
{ 4 comments… read them below or add one }
Jos journalismin tulevaisuus on tosiaan matti meikäläisten “niin jysähti että kahvikuppi melkein tippui lattialle, se oli helvetti” -floodia, niin ei hyvää päivää.
Toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy HS:n räjähdysuutiseen liittyvästä keskusteluista:
“Olin Olarissa noin km päässä kerrostalon 6 kerroksessa. Pamaus kuului hyvin ja koko kerrostalo tärähti. Ikkunasta on komeat näköalat aina merelle asti, ja silmien eteen nousi keskellä asutuskeskusta kaunis sienimäinen räjähdyspilvi.
Heti tajusi että nyt ei ole mikään tavallinen rakennustyömaapaukku, niihin on Olarin alueella saanut tottua. Ihmettelin kun kaduilla liikenne jatkui normaalisti eikä poliisi-ambulanssi tai paloauton isreenien ääntä kuulunut ollenkaan. Noin 15 minuuttia räjähdyksetä läksin ulos paikan suuntaan kävelemään ja katsomaan tilannetta. Matkalla räjähdyspaikalle vasta alkoi poliisiautoja ja ambulansseja menemään pillit huutaen räjähdyspaikalle.
Pamauksesta oli lulunut noin 20 minuuttia. Puolarmetsän sairaalakin on tuossa puolen km päässä, ja räjähdys on varmasti kuulunut sinne ambulanssimiehille asti. Ihme että kuitenkin reagoitiin niin hitaasti.
Räjähdyspaikalle kerkisin kävellen samaan aikaan kun sinne ensimmäiset ambulanssit ja poliisitikin. Kerksiin nähdä tuhot ennekuin poliisit aloivat eristää aluetta.
Räjähdyksessä kävi suuri onni siinä, että rakennettaava talo oli asuinalueen korkeimmalla kohdalla, mäen päällä, joten räjähdyksen paineaalto suuntaui ylöspäin kuormauron lavalta ja osin sivulle. Yksi lähirakennus oli tuusannuuskana ja viereiset tiiliset omakotirakennuksetkin olivat vaurioituneet paineaallosta, Kaikki lasit sisällä ja varmaan kantavissa seinissä korjattavaa.
Mutta jos räjähdyspaikka, eli rakenteilla ollut talo olisii sijainnut mäen pohjalla tai rinteessä, paineaalto olisi tehnyt todella pahaa jälkeä ympäristössään.
Räjähdys tapahtui 8.30, ja siihen aikaan lapsia kulkee lähialueen kouluihin, joten onni ettei omakotialueelta ollut juuri silloin lapsia liikkeella tiellä. Ainekset suuronnettomuuteen oli kyllä kaikki.”
Tässä kuten muutamissa aiemmissakin uutistapahtumissa on mielestäni hienosti toiminut yhtälö, jossa toimitus rakentaa tapahtuneesta kaaria ja taustoja ja lukijat raportoivat tunnelmistaan, kokemuksistaan ja havainnoistaan. Esimerkiksi Lontoon pommi-iskujen aikaan saimme runsaasti suomalaisten silminnäkijäkuvauksia verkon keskustelujen kautta. Se osoittautui jo silloin varsin tehokkaaksi apuvälineeksi.
Puolarin ambulanssit ei ole oikein mukana missään yhteistyössä pelastoiminnan kanssa, jossain määrin kyllä mutta kuten tuossa Friisilän pamauksessa niin minkäänlaisia yhteydenottoja ei tiettävästi tullut. Itse hekkoht ajettiin paikan vierestä ohi kun satuttiin olemaan liikkeellä ja nähtiin se savupilvi.. Olimmeko alkujaan lähin vapaa ambulanssi ja kenties joku muukin meidän autoista? Jos vakavasti loukkaantuneita olisi ollut paljon niin osa ei olisi saanut henkeäpelastavaa apua, näin veikkaan!
Toisi meidänkin työhön vaihtelua ja motivaatio erityisesti olla mukana edes jossain akuutimmassa toiminnassa. Lähimmän vapaan yksikön periaatteella ensivasteeksi meidän autoja voisi käyttää. Se vaatisi hieman investointeja sun muuta että ylipäätään tiedetään aluehälytyskeskuksessa missä me liikutaan.