Journalistinen vapaus on nimenomaan yhteiskunnallisesti tärkeä tekijä ja sen hyväksi käyttäminen puhtaasti viihteelliseen sisältöön on hieman arveluttavaa. Puhtaasti viihteellinen sisältö lehdissä on hyväksyttävää, mutta sitä ei pitäisi perustella journalimilla.

Ei tässä ole tyhmyydestä kysymys vaan markkinatalouden mekanismien hyväksymisestä toimijoista riippumatta. Jos Lordin taloudellinen hyötyminen viisuista ja kisojen käyttämisestä omana markkinapaikkanaan on hyväksyttävää, niin eiköhän saman viihteellä ansaitsemisen pitäisi olla sallittua myös Seiskalle samoin kuin niillekin, jotka ovat kuvia lehdille myyneet.

Äkkiäpä on unohtunut, mitä Lordi itse on kertonut motiiveistaan osallistua viisuihin. Promokeikallehan bändi Ateenaan lähti, ja on niin tyytyväinen, niin tyytyväinen, kun parissa illassa hoidettiin viiden vuoden työ.

Mainostajien reaktio oli odotettu. Olvi ja Travellink siis heittivät Seiskan osalta lusikan nurkkaan ihan näkyvästi. Varmasti potti hupenee myös äänettömästi. Riippuen ihan siitä, miten kussakin yrityksessä maineenhallinan kannalta parhaaksi nähdään tehdä. Yhden median käyttämättä jättäminen ei käytännössä juurikaan haittaa mainostajaa.

Jos riippumattomuudesta ryhdytään argumentoimaan, niin kukaanhan ei pakota lehteä pyytämään anteeksi. Ja miksi toisella rintamalla etiikka painaisi enemmän kuin toisella.

M&M:ssä kyseenalaistettiin medioiden blogien mielekkyyttä. Eiväthän blogit tuota rahaa. Eivät suoraan, mutta ne estävät osaltaan sen menettämistä. Ne ovat kanava suorempaan kaksisuuntaiseen kommunikaatioon. Ja parhaimmillaan toimivat myös lehden toimitukselle sisältöä, ainakin aihetasolla tuottavina kanavina.

Entä jos lehteä vertaa puhelimeen? “Puhelimen tehtävänä on toimia välineenä, jolla ihmiset puhuvat toisilleen. Ei ole perusteltua, että sillä otetaan kuvia. Meidän mielestämme puhelimen tulee painaa 500 grammaa ja olla 22 senttiä pitkä. Näytö on mustavalkoinen ja siinä on 2 riviä.”. Kyllä tuotteen täytyy olla sellainen, että kohderyhmä kokee sen relevantiksi. Esimerkiksi metsäteollisuutemme ymmärtää intressiryhmien merkityksen, eikä aliarvioi niiden reaktioiden voimaa. UPM miettii, miten Greenpeace heidän toimiinsa suhtautuu ja niin edespäin.

Eilen YleX:llä oli tunnin mittainen todistaja X -ohjelma, jossa vieraana oli Tomi Putaansuu. Se vastasi oikeasti kysymykseen kuka. Ja vieläpä sillä tavalla, että kaikki voivat sen hyväksyä. Olennaista on se, että toimittaja ymmärsi asian taustat.

Jos vielä rönsyän vähän sivuraiteelle. Joka ainoa kerta, kun
valtamedioiden uutisissa nousee esille mitään metallimusiikkiin viittaavaa, paistaa lävitse se, ettei toimittajalla ole hajuakaan siitä, mistä kirjoittaa. Taustatyön tekeminen ei ole niin kauhean vaikeaa ja maastamme löytyy blogaalissakin mittakaavassa huikeaa asiantuntemusta.

Hämeen Sanomien päätoimittajan lukijoita aliarvioiva kirjoitus on mainio esimerkki vanhan aikaisesta journalismista, jossa minä kyllä tiedän kaiken.

“Toiveiden keskellä median rooli on tehdä oma työtään. Sitä kutsutaan tiedonvälittämiseksi.” sanoo herra päätoimittaja.

Kiinnostaisi vain tietää, että mitä tietoa tässä on nyt välitetty? Päätoimittaja väitti lehtensä kertoneen, kuka viisut voitti ihan oikeasti.

Jaa-a, palatakseni aiempaan kommenttiini, minusta kuva ei sitä todellakaan kertonut. Se olisi vaatinut paljon laajemman (ja työläämmän) jutun kirjoittamisen, josta Hämeen Sanomat tämän tiedon olisi halunnut lukijoilleen välittää.

Kuten Mattikin sanoi kuvan sai toki julkaista, mutta jos iso osa lukijoista koki sen vääränä ratkaisuna, ei päätoimittajan parane mennä lukijoita tästä päätöksestään mennä ripittämään.

Kannattaisi yrittää tutustua omiin lukijoihinsa paremmin.

Suurin hyötyjä on ehdottomasti Seiska. Taas tästä lehdestä puhutaan jokaisessa muussa mediassa. Ja uskon, että Seiskan valitsema strategia on harkittu: Ei selittelyjä. Ei kommentointia.

En ole mikään it-guru, mutta epäilen vahvasti onko tuossa 120 000:ssä oikeasti kaikki oikeita ihmisiä, vai joidenkuiden “alter egoja”…

Luulen että Seiska ilmoittaa syksyllä että irtonumero myynti ja tilaukset on tehneet uuden ennätyksen.

Tämän uuden tilanteen vuoksi median todellakin olisi oltava valmis keskustelemaan lukijoidensa kanssa journalistisen valintojensa ja päätöstensä perusteluista ja taustoista aivan muilla keinoin kuin tukeutumalla lailliseen oikeuteensa, sananvapauteen tai latistamalla kritiikki perustelulla: sehän on vain viihdettä, älkää ottako sitä noin vakavasti. Tällaiset perustelut kertovat vain lukijoiden aliarvioimisesta, mikä on medialle vaarallista.

Hyvät päätoimittajat ja toimituksen johto. Maailma on muuttunut, muuttukaa tekin. Keskustelkaa lukijoiden kanssa, perustelkaa ja kertokaa heille miksi näiden asioiden julkaiseminen on tärkeää ja oleellista. Työkaluja tähän löytyy. Blogit – kysykää HS:n päätoimittaja Reetta Meriläiseltä kokemuksia. Keskustelufoorumit – kysykää Urheilulehden päätoimittaja Jukka Röngältä kokemuksia.

Ja vielä viimeinen kommentti: Kunkin median todellakin kannattaa tuntea lukijakuntansa hyvin, sillä median ja sen lukijakunnan käsitykset yksityisyyden ja julkisuuden rajoista eivät voi olla kovin kaukana toisistaan, mikäli media haluaa pysyä lukijakuntansa suosimana mediana ja menestyä.

Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että lööppeihin ja lehtien kansiin on sovellettava markkinointiviestinnän eettisiä sääntöjä, koska journalistisilla oikeuksilla perustellaan räikeitä ylilyöntejä.

Ja kuten Pirkka sanoikin, kohderyhmätuntemusta kannattaa kehittää. Journalismi ei ole millään muotoa mainonnan yläpuolella, samat taloudelliset realiteetit siellä takana ovat. Paitsi tässä nyt kyntensä näyttäneessä kansalaisjournalismissa.

Kyse on totta vie bändin markkinoinnista, eikä minkään median tarvitse lähteä siihen mukaan. Mutta kyse on myös oman lukijakuntansa tuntemisesta. Haluavatko ihmiset ihan oikeasti nähdä kuvan vai tietää, keitä naamion takaa löytyy?

Henrik Othman
Päätoimittaja
Pietarsaari

Seiskan toimituksella on oma valikoima keinoja käytettävissään, mutta moni niistä vaatii nöyryyttä, missä lehti ei ainakaan minulla olevan kuvan mukaan ole vahvimmillaan. Toisaalta se ei yhtäälle kumartaessaan arastele paljastaa pakaroitaan toisaalla, mutta kenties nyt kumarrus oli väärään suuntaan. Teolle on vaikea löytää hyväksyttävää oikeutusta, joten vaihtoehdoista jäljellä on yhdistelmänä dialogin luominen ja päiden pudottaminen. Eli kerrotaan miksi ja etsitään syntipukki.

Nyt käsittelyssä on siis lukijakunnan hoitaminen. Mainostajat ovat se toinen puoli, jolla on jopa suurempi painoarvo ja siihen sektoriin tämä varmasti vaikuttaa.

Tosin kerrankin toivon avoimesti olevani väärässä, sillä en ole juorujournalismin lajin suuri ystävä. Koska juorujournalismi koko ajan hakee nykyisen lainsäädännön rajoja, näen että poliitikoilla alkaa vähitellen tulla paineita kiristää sananvapauden rajoja ja yksityisyyden suojaa lainsäädännössä. Tämä taas vaikeuttaisi kriittistä ja vakavaa laatujournalismia, mikä olisi huono juttu avoimelle ja demokaattiselle yhteiskunnalle. Toivottavasti tämä uhka ei tule toteutumaan.

Homma ei rajoitu Lordi-faneihin, ainakaan siten kuin minä sanan fani ymmärrän. Näkisin pääpainon kultapojan puolustamisen varjolla olevan kuitenkin siinä, että mediaa halutaan tosissaan suitsia. Lööppikeskustelusta ei vielä ollut sytyttäjäksi, mutta nyt on käsillä riittävän suuri ja voimakas suuren ihmismäärän yhdistävä syy.

En muista nyt ulkoa Seiskan tilaaja- ja irtonumeromyynnin suhdetta, mutta oikean lukemisen halun sijaan tuote myydään muilla menetelmillä. Suoramarkkinoinnista nyt ei sen enempää, mutta kuluttajan ratkaisevan 20 sekunnin päätösajan tuplaaminen varmasti laskisi myyntiä merkittävästi. Tämä osa myynnistä on yllättävän vähän tuotesidonnainen, oikeastaan pointti on sanoissa, joilla se myydään kuluttajalle.

Irtonumeromyynti on sitten impulsiivisempaa toimintaa. “Ton vois lukea”. Mutta uskon, että Lordin toivomus on sen verran mennyt lävitse, että kunnioitus on otsikon herättämää ärsykettä suurempi. Ja miksi lehden ostaa, kun kuva on jo kannessa? Vähän heikoilla Aller menee siis tämän yhden numeron osalta taloudellisesti.

Ja jos tuotteen mielikuva on jo ennestään heikko, niin tällaiseen ei ole yksinkertaisesti varaa. Sekä lööppikeskustelussa että tässä on kyse siitä, että journalistit temmeltävät markkinoinnin kentällä ja jättävät tiettyjä ulottuvuuksia ajattelematta.

Tänään on puhuttu töissä, kahvilla ja blogeissa Mr Lordin paljastetuista kasvoista. Ollaanpa tästä episodista mitä mieltä tahansa, niin ehkä tämä on ainakin jälleen hyvä tilaisuus oppia tietyistä nykyisen digitaalisen maailman lainalaisu…

Olisin odottanut, että toimitus käyttää seiskan verkkosivuja johonkin kommunikaatioon. Sen sijaan lehti yritti ensin sensuroida foorumia ja sitten poisti omat yhteystietonsa.

Verkkomaailma on reaaliaikainen ja julma. Vastuun kantaminen on ensimmäinen asia, mitä lehti voi enää tehdä. Toki eilen olisi voinut miettiä myös tekojen seurauksia, mutta tyhmyydestä sakoketaan.

Kenties päätoimittajan esiinmarssi eroilmoituksen muodossa pelastaisi osan uskottavuuden rippeistä.

Menestyvä brändi on rehellinen ja kantaa vastuunsa, sitä Seiska ei ole tehnyt, eikä varmasti tule tekemäänkään.

Mitä verkossa nopeasti leviävän WOM:in hallintaan tulee, niin ennalta ehkäiseminen on ylivoimaisesti paras keino. Jos siinä epäonnistutaan, täytyy suoraan kommunikointiin kyetä mahdollisimman pian. Jos dialogia ei luoda tai asiaa vähätellään, menetetään peli. Se onkin jo lumivyöryn pysäyttämistä siinä vaiheessa.

Sananvapaus on hieno asia, mutta sen väärinkäyttöä ei voi missään olosuhteessa hyväksyä. Mitään perusteita julkaisemiselle ei ollut, päinvastoin nimenomainen toive oli, ettei kuvaa julkaista. Jos Seiskan asenne on “onhan näitä toiveita…” yhdistettynä siihen, ettei elämäntyötä kunnioiteta, olen ilomielin kaatamassa tällaista mediaa. Siksi verkko on niin uskomattoman upea kanava.