Näin syksyisen rauhallisen mökkiviikonlopun jälkeen on ollut varsin mielenkiintoista lukea juttuja viikonlopun rauhattomasta Kiasman tapahtumasta, josta kertovat raportit luovat kaksi aivan erilaista todellisuutta. Ei tarvitse edes vaivautua lukemaan blogeja ja katsomaan Flickrin kuvia kunhan vain lukee keskeisimpien tiedotusvälineiden verkkolehdistä viranomaistietoon perustuvia juttuja ja Yle.fi:n ja HS:fi:n keräämiä silminnäkijäraportteja, silmiini tulee kaksi niin erilaista todellisuutta yhdestä tapahtumasta, että alan jo uskoa, että Helsingissä onkin kaksi Kiasmaa, joiden molempien aukiolla on ollut rauhatonta menoa. Samalla jään miettimään – millaisen kuvan olisinkaan saanut tapahtuneesta kymmenen vuotta sitten ennen silminnäkijäraportteja, netin keskustelufoorumeja, wikejä ja blogeja – ja millaisia työkaluja osaavilla journalisteilla onkaan nyt käytössään selvittäessään tapahtumaa, jossa viranomaiset ovat toisena osapuolena.
Erilaisia todellisuuksia
Previous post: Mitä Wired oppi yhteisöllisestä editoinnista?
Next post: Kulttuuritekoja Suomessa ja maailmalla
{ 5 comments… read them below or add one }
Toisaalta toivottavasti eivät osa ihmisistä lue vain blogien juttuja, sen verran on värittynyttä myös niissä tuo raportointi.
Sama koskee keskustelufoorumeita: Basson foorumi
Heh.
Aivan niin – blogit ja keskustelufoorumit ovat luonteeltaan värittynyttä – kuten viranomaisten käsitys omasta toiminnastakin. Siksi hyvälle journalismilla riittää aina työtä ja esimerkiksi Helsingin Sanomien printissä asiaa käsittelevät jutut ovat olleet journalistisesti hyviä ja monipuolisia, mitä ovat täydentäneet HS:fi:ssä julkaistut silminnäkijäraportit.
Historiassa tätä kutsutaan menneisyydenhallintaongelmaksi. Kansalla on eri käsitys tapahtumista ja tapahtuneesta kuin mitä historiankirjoittaja (tai virallinen taho) asiasta tuottaa.
Jürgen Habermas on tästä puhunut: hänen mukaansa historiapoliittinen tutkimus pureutuu julkisiin historiadebatteihin ja on kiinnostunut kaikesta siitä, miten “menneisyyden kanssa koetetaan tulla toimeen”. Näin poliittisen historian professori Seppo Hentilä käänsi virkaanastujaispuheessaan termin Vergangenheitsbewältigung. Menneisyyden hallinnan ongelma syntyy kun se ei oikein onnistu. Yleensä syynä on tuo erimielisyys kokijan, tuntijan ja tekijän käsityksissä suhteessa historiankirjoittajaan.
Seppo H. lainasi myös Juice Leskistä:
“Historia alkaa huomisesta, se luetaan lopusta alkuun.
Kun kansakunta tekee inventaariota menneisyytensä holveissa,
varastokirjanpito ei koskaan täsmää,
on tilattu sitä ja saatu tätä,
saatu enemmän kuin tilattu, on tilattu eikä ole saatu.
On pyydetty ikuista kesää ja saatu loputon syksy,
eikä yksikään sielu tiedä mihin sumussa suunnistaa.”
Poliisi on tilannut sitä mitä meidän on helppo arvata ja mielenosoittajat saivat tietysti nykyajan mallin mukaan enemmän kuin tilattu.
Suunnista siinä sitten. On kiintoisaa, että juuri resurssipulasta kärsivä poliisi järjestää mielenosoituksista väistämättä väkivaltaisia kohtaamisia.
Aamulehti siteerasi tämän myöhäisiltaisen kirjoitukseni Su|Asiat-viikkolehdessä Verkossa-osiossa (17.9.2006, s.24). Tämä lisäys on ennen kaikkea muistin virkistykseksi.
{ 1 trackback }