Washington Post -lehden online-toiminnoista vastaava päätoimittaja Jim Brady kertoi Nuorsuomalaisen sanomalehtimiesyhdistyksen tulevaisuusseminaarissa oman näkemyksensä siitä mitkä mahdollisuudet ja haasteet sanomalehdillä on tulevaisuudessa. Tässä tiivistetysti voitollista washingtonpost.comia vetävän Bradyn viesti suomalaisille sanomalehtien tekijöille:
- Washington Post Onlinen missiona ei ole pelastaa printtilehteä vaan Washington Postin journalismi.
- Lukijat valitsevat välineet, joilla kuluttavat journalismia – eivät sanomalehdet. Siksi Washingon Postin journalismi näkyy kaikissa niissä laitteissa, joissa lukijat sen haluavat. Muun muassa iPodeissa, kännyköissä, Tivossa…
- Teksti, kuva, grafiikka, animaatio, ääni ja video tulevat yhä lähemmäksi toisiaan, minkä vuoksi Washington Postilla, sanomalehdellä, on multimediastudio ja televisiostudio ja minkä vuoksi yhä useampia lehden reportteri kantaa mukanaan videokameraa.
- Uudet välineet kuten blogit ja podcasting mahdollistavat yhä pienempien yleisöjen tavoittelemisen. Niche-aiheet ja hyperpaikallisuus ovat sanomalehtien kannalta mahdollisuus.
- Tietokannat ja mashup antavat paljon mahdollisuuksia uudenlaiseen journalismiin. Koodaajajournalistit ovatkin uusi tuleva ammattikuntamme osa.
- Lukijoiden sitouttaminen muun muassa keskustelujen, kommentoinnin, blogien on erittäin suuri mahdollisuus sanomalehdille. Se tietenkin vaatii sen, että toimittaja ja toimitus on halukas keskustelemaan lukijoiden kanssa. Lukijat kannattaa nähdä myös potentiaalisina lähteinä ja sisällön tekijöinä. Washington Post esimerkiksi linkittää Technoratin haun avulla takaisin niihin blogeihin, jotka kirjoittavat ja linkittävät saitin artikkeleihin.
- Suurimpina haasteina Brady pitää sitä, pystyvätkö sanomalehdet todella sopeutumaan muuttuvaan mediaympäristöön ja muuttuvaan journalismiin, miten journalismikoulutus pystyy vastaamaan uusiin haasteisiin ja mistä sanomalehdet pystyvät saamaan tulot tähän muutokseen.
{ 4 comments… read them below or add one }
Viimeinen pointti – mistä tulot – on ehkä oleellisin ja kipein. Toimituksissa ollaan käsittääkseni aika valmiita muutokselle, mutta bisnespuoli tulee kaukana perässä.
Vika ei ole vain ilmoitusmarkkinoinnissa. Mikromaksuja ei ole saatu aikaiseksi kymmenen vuoden hieronnasta huolimatta. Olisi kohtuullista odottaa, että kuluttajat maksaisivat laadusta edes hitusen verran. Aika moni valistunut käyttäjä olisi tähän ehkä valmiskin?
Ilmoittajat ovat edelleen aika monella alalla pihalla kuin lumiukko. Kannattaisi ottaa oppia siitä, mitä matkailubisnes on tehnyt ihan viime vuosina. Esimerkiksi autokaupassa mainosinvestoinnit menevät pitkälti harakoille: kuluttajat tekevät ostopäätöksensä netissä.
Riemastuttava löytö oli Bradyn “koodaajajournalisti”-nimitys. Juuri noin!
On fantastista työskennellä tietokantavelhojen kanssa, jotka kommentoivat juttuja, otsikoiden hakukoneoptimointia ja tuovat sisältöön oman luovan panoksensa siinä, missä muutkin sisällöntekijät. Näin oli aikoinaan Verkkoliitteessä ja nyt Pirkassa. Tuo on kokemuksen mukaan aivan oleellinen osa sitä organisaation uudelleenajattelua, jota tässä tilanteessa tarvitaan.
Syyskuussa Itä-Suomen journalismin päivillä joku käytti painokkaan puheenvuoron siitä, miten paikallinen marketti ei tule hievahtamaan verkkomainontaan tämän eikä seuraavan sukupolven aikana. Se oli minusta aika rajusti sanottu, mutta totuuden siemen toki – rahan perässä muu panostus. Eli nyt vaan ilmoitusmarkkinoinnin kanssa taluttamaan Prisman ja Citymarketin suurimpia kauppiaita nettiin niin kyllä se siitä…?
K-market Musta kissa ostaa satavarmasti kahden vuoden sisällä hakusanat Käpylä ja Oulunkylä Googlesta. Kyllä se siitä. Kun muutos lähtee liikkeelle, se on nopea ja dramaattinen.
Se on sitten mielenkiintoista, kuka ne hakusanat Mustalle kissalle ja sen 500 kaverille myy.
…Vanhan muisti pätkii. Mustaa kissaa ei ole ollut vuosikausiin. Se on Musta Pekka.
{ 2 trackbacks }