Yksi You Tubessa julkaistu suomalainen video - siitä sotaveteraanin kuolemasta tankin alle - on herättänyt huomattavan monisyistä journalistista keskustelua kansalaisjournalismista, journalistisista valinnoista, etiikasta ja jopa sensuurista - esimerkiksi Videota veteraanin kuolemasta ei tipu & Sensuuri, toimittaminen ja julkaisupäätökset & Britneystä veteraaniin, verkossa (€).
Aluksi katsaus kolmen eri lehden erilaisiin journalistisiin valintoihin:
- HS ei julkaissut videota, ei julkaissut linkkiä videoon eikä edes sallinut verkkolehden keskustelijoidenkaan julkaista linkkiä videoon vaan moderoi linkit pois, piti You Tuben videota huonona esimerkkinä kansalaisjournalismista ja etsii tänään hyviä esimerkkejä kansalaisjournalismista.
- Sanomatalon toinen lehti, Ilta-Sanomat, julkaisi itsemurhasta kertoneen juttunsa ohessa linkin videoon.
- Keskisuomalainen - maakuntalehti Jyväskylästä jossa itsemurha tapahtui - julkaisi verkkolehdessään oman videon, joka näyttää seurauksista enemmän ja lähempää kuin You Tubessa julkaistu video.
Jokaiselle ratkaisulle on journalistiset perusteet, jotka lehtien vastaavat päätoimittajat pystyvät varmasti kertomaan ja joista jokaista voi kehua ja kritisoida vapaasti omasta näkökulmastaan.
Haluaisin nostaa esiin kaksi asiaa, jotka ovat jääneet vähemmälle tässä keskustelussa ja jotka ovat minusta oleellisia, koska sanomalehdet elävät ja menestyvät kiinteässä yhteydessä oman yhteisönsä kanssa.
1. Keskustelevuus, avoimuus ja läpinäkyvyys
Olen aikaisemminkin korostanut sitä, että uudenlainen toimintaympäristö suorastaan edellyttää sanomalehdiltä keskustelevuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä journalistisiin valintoihinsa. Jos lehti ei sitä tee, se alkaa vähitellen menettää luottamustaan. Kyse ei ole siitä, julkaiseeko lehti paraativideon vai ei, vaan siitä, että sen lukijat halutessaan saavat helposti tietoonsa ja pystyvät ymmärtämään lehden journalistisen päätöksen ja sen perustelut - ja pystyvät olemaan sinut päätöksen kanssa eivätkä joukolla kauhistele julkaisupäätöstä tai koe sensuuriksi julkaisemattapäätöstä. Kansalaisten reaktiot voivat olla yllättäviäkin, minkä muun muassa Seiska koki julkaistessaan euroviisuvoittaja-sankareiden oikeat kasvot.
2. Yleinen käsitys yksityisyyden suojasta on muuttumassa
Toinen ja paljon kauaskantoisempi asia on se, että tämä tapahtuma osoittaa yksityisyyden suojan olevan muuttumassa ja murenemassa, luullakseni peruuttamattomasti. Kun suuri osa kansalaisista julkaisee itsestään kuvia ja tietoja netissä blogeissaan, kuvagallerioissa, keskustelufoorumeissa, treffipalstoilla ja kun puolet suomalaisista haluaa tulla julkkiksiksi, edes Big Brother -tositv:ssä, he pitävät luonnollisena myös paraativideon kaltaisen videon julkaisemista ja murentavat itse omaa yksityisyyden suojaansa. Tällaisia kansalaisia on päivä päivältä enemmän eikä se voi olla vaikuttamatta myös median journalistisiin päätöksiin - Keskisuomalaisen videonjulkistuspäätöksen perusteella se on jo vaikuttanut.
Mitä kaikkea ihmisen käyttäytymiselle voikaan tapahtua, jos ja kun kaikki julkisella paikalla tapahtunut voi tulla julkiseksi median itsesäätelystä huolimatta? Ja mitä kaikkea tapahtuu medialle, kun se joutuu kilpailemaan perinteisestä journalistisesta itsesäätelystä vapaan ja huolettoman yksittäisten kansalaisten verkkojulkaisemisen kanssa?
