Vaikka olen keskittynyt mediablogissani keskustelevuuden ja avoimuuden lisääntymiseen mediassa ja journalismissa sekä välillä sivunnut ohuesti markkinointiviestintää (josta paremmin blogisee esimerkiksi Pirkka Aunola), ei tämä keskustelevuuden, avoimuuden ja kansalaisten osallistumisen kehitys koske vain viestintää vaan myös muita perinteisiä ammattikuntia, joten nyt ajankohtainen loikka media-alan ulkopuolelle.
Viime perjantaina yhdyskuntasuunnittelun tutkija Sari Puustinen väitteli kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun muutoksesta, jossa on kysymys samasta avoimuuden, vuorovaikutuksen ja keskustelevuuden lisääntymisestä tässä ammattikunnassa. Väitöskirjan nimi – “Suomalainen kaavoittajaprofessio ja suunnittelun kommunikatiivinen käänne. Vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet suurten kaupunkien kaavoittajien näkökulmasta” (linkki, pdf) – kertoo jo paljon. HS julkaisi perjantaina tutkijaystäväni haastattelun (Asiantuntijan pitää pysty nyt keskustelemaan, €) jossa Sari näkee kaavoittajien ensimmäisenä opetelleen uudenlaista avoimuutta ja veikkaa että saman haasteen edessä ovat muut perinteiset ammattikunnat kuten lääkärit ja juristit.
Olen samaa mieltä ihan jo oman kokemukseni perusteella. Itse tiedän jo muutamasta lääketieteellisestä asiasta enemmän kuin keskiverto terveyskeskuslääkäri. Osa terveyskeskuslääkäreistä (ne fiksut) hyväksyy tämän ja lähtee avoimesti keskustelemaan tietojeni pohjalta. Vähemmän fiksut lääkärit loukkaantuvat yrityksestä avoimeen keskusteluun, haluavat pitää kiinni perinteisestä yksisuuntaisesta viestinnästä, mielummin esittävät tietävänsä ja arvaavat kuin keskustelevat avoimesti asiasta. Siksi – näin kärjistäen – kansan suussa terveyskeskukset ovat vääntyneet arvauskeskuksiksi.
Tästä avoimuuden ja vuorovaikutteisuuden kehityksestä on muuten kirjoitettu mainio Sirtan raportti (linkki, pdf), joka kannattaa lukea: Roope Mokka & Aleksi Neuvonen: Yksilön ääni – Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla.
Ja jotta palattaisiin takaisin median pariin, eilen lauantaina HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen kirjoitti vuorovaikutuksen lisääntymisestä sanomalehtien ja lukijoiden välillä kolumnin “Haloo, kuka siellä nyt puhuu?, €“, jossa hän näkee asennemuutoksen mediassa tapahtuneen: “Lukijoiden kertomuksia, kysymyksiä, tietoja, osaamista ja aloitteita ei vielä osata hyödyntää riittävästi. Niistä ei osata jalostaa vielä sisältöä. Haluja on jo, ja asenteetkin ovat vääntymässä vastaanottaviksi.”
Tuo yksi virke – kansalaisten kertomuksia, kysymyksiä, tietoja, osaamista ja aloitteita ei vielä osata hyödyntää riittävästi – taitaa sopia jokaiseen ammattikuntaan tällä hetkellä. Ja jokainen ammattikunta on muutoksen äärellä. Laittaa miettimään.
