Näinä hetkinä toivoisi parempaa rinnakkaisprosessointia, kun vuorokauden 24 tuntia ovat 43 tuntia? - tai ainakin jotain muuta kuin 24 tuntia. Ehkä joskus pitäisi laskea, kuinka monta tuntia oikeastaan elää ja touhuaa yhden vuorokauden aikana, kuten tämä Yahoon ja OMD:n tutkimus kertoo:

The 43-Hour Day

How jam-packed is daily family life? The Yahoo!/OMD study shows the power of multi-tasking in extending the typical day’s activities beyond 24 hours. In the U.S., respondents listed, on average, a total of more than 43 hours of daily activities, including time spent sleeping, working, commuting, as well as technology/media-based activities such as emailing, using an MP3 player, text messaging, and watching TV.

Vähän eri sanoin, mutta aika lailla samansisältöisesti kuin omassa esseemuotoisessa artikkelissani väitin sanomalehtien irtaantuneen ympäröivästään yhteisöstä, tutkija ja journalisti Erkki Hujanen sanoo väitöskirjaansa ennakoivassa (väitös 27.1.) Keskipohjanmaa-lehden haastattelussa (23.1. printissä): Sanomalehden yhteys arkeen on katkennut. Paloja haastattelusta:

Sanomalehdelle on Hujasen mukaan käynyt kuin kirkolle: jäykähkönä
kulttuuri-instituutiona se ei ole pysynyt kaikkien nykyihmisten
kiivastuneen arkirytmin imussa.

– Monopoliaseman saavuttaneiden lehtien yhteys arkeen katkesi levikin
kasvun helppoina vuosina. Maakuntalehtien henkinen tila juuttui
keskiluokkaiseen ideologiaan. Yhteys arkeen on ohentunut sekä välineenä
että sisällöllisenä tuotteena. Aiheiden perinteiset käsittelytavat eivät
herätä tarpeeksi kiinnostusta, uskollisiinkin lukijakuntiin on ilmaantunut
murtumia, Hujanen kertoo. Lue loput tästä jutusta »

Hyvien dokumenttien fanina pitää mainostaa DocPoint-festaria, joka alkaa tänään. Menkää katsomaan, jos suinkin ehditte. Tämä seuraavakin huomautus menee mainoksen puolelle, joten herkkähipiäiset lopettakaa lukeminen. DocPointin finaaliin päässeistä dokumenteista on koottu otteita Apuvisioon (jokaisella printtilehdellähän pitää nykyisin olla netti-tv), ja kuinka ollakaan Apu-lehteä ja Apu.fi-verkkopalvelua julkaisee työnantajani A-lehdet.

Osana Parteco-tutkimushanketta on julkaistu yhteisöjen tuottaman sisällön tekijänoikeuksia ja liiketoimintamalleja käsittelevä suomalainen kirja, englanniksi: Community Created Content - Law, Business and Policy.

Designing services that harness the wealth of their users’ creativity is not trivial. Finding a balance between exclusive copyright and open has turned out to bea delicate task. The book “Community Created Content” is written to help its readers to understand the legal, business and policy issues affecting community created content. The aim was to write a handy reference and a useful overview of a complex subject. Main emphasis is on the legal underpinnings of community created content. The book also describes users’ different motives of sharing their works. Several case studies help to illustrate how businesses can adapt to accommodate community created content.

The book will be available to purchase through Turre Publishing, Amazon.com and as a free pdf download. (2 mb download, be patient)

Tampereen yliopiston journalismin ja hypermedian tutkijat ovat avanneet tänään sosiaalista mediaa käsittelevän oman blogin: Some Lab. Blogin tarkoituksena on kerätä sosiaalisesta mediasta kiinnostuneita - niin lukijoina kuin kirjoittajina - yhteen ja samaan paikkaan:

“Olemme avanneet yhteisblogin, johon eri kirjoittajat voivat osallistua. Blogiin kirjoittavat huomioitaan sosiaalisesta mediasta Cai Melakoski, Sohvi Sirkesalo, Esa Sirkkunen, Maarit Mäkinen, Jarmo Viteli, Mikko Ahonen, Tomi Terentjeff ja Katri Lietsala. Jos haluat mukaan kirjoittajaksi, ota yhteyttä info(lisää tähän “ät” merkki)somelab.fi. Blogi sai alkunsa yhteistyössä PARTECO-hankkeen kanssa. PARTECO on lyhenne sanoista “Participatory Economy and Beoynd”.”

“Some Lab toimii sosiaalisen median tutkijoiden ja sosiaalisesta mediasta kiinnostuneiden yritysten tietopankkina. Liittyminen Some Labin tutkimusverkostoon ei maksa mitään. Sivusto tulee tarjoamaan työkaluja heille, jotka haluavat osallistua sosiaalisen median tutkimustyöhön. Jo nyt voit ilmoittautua mukaan online-paneeliimme, jonka kautta pystyt myöhemmin osallistumaan uusimpiin sosiaalisen median kyselyihin.”

Toivottavasti Some Lab onnistuu, sillä alan keskustelulle on edelleen tarvetta. Joten siitä vaan ilmoittautumaan Some Labiin kirjoittamaan sosiaalisesta mediasta jos vähänkään kiinnostaa.

Ja mainittakoon nyt vielä se sidonnaisuus, että olen mukana A-lehdet Oy:n edustajana Parteco-tutkimuksessa, jonka kyljessä Some Lab on syntynyt.

Datakin alkaa jo kertoa sen, minkä oivallus on kertonut jo pitempään: blogit tuovat kävijöitä sanomalehtien saiteille. Nielsen/NetRatingsin datan mukaan Yhdysvalloissa sanomalehtien saittien eri kävijöistä niiden blogit keräävät jo 13 prosenttia. Markkinointiviestinnän ammattilaiset ovat innoissaan hyödyntämässä edustamisensa yritysten eduksi tätä keskustelevuuden lisääntymistä, joka on varmasti tuonut lisää kävijöitä myös alan suomalaiselle sanomalehtipioneerille HS:lle. Blogien tuoma kävijämäärien kasvu tuntuu myös HSS Media AB:ssä, jonka suosituimmaksi saitiksi on noussut - näin olen kuullut - lukijoille suunnattu blogipalvelu: Bloggen.fi.

Keskustelu kannattaa journalismissa, luento ei.

Tänään HS ilmoitti nimittäneensä lehden ensimmäiseksi kirjeenvaihtajaksi internetiin toimittaja Miska Rantasen. Virtuaalimaailman kirjeenvaihtajan ensimmäinen raportti tulee Tampereelta uudenlaisesta verkkoa hyödyntävästä tavasta tehdä elokuvaa - siis se Star Wreckin tekijöiden tuleva tieteisleffa.

Koska internet on paikka, kirjeenvaihtaja-ajatus on luonteva, ennenkin käytetty. Ja hyvä niin.

Mutta internet on myös paikka, joka on kaikkialla ja kaikissa asioissa - ainakin lähes. Siksi jokaisen toimittajan tulisi olla omassa työssään myös “internetin kirjeenvaihtaja”. Lisätä se omaan journalistiseen työkalupakkiinsa paremman journalismin tekemiseen. Sekin olisi hyvä niin.

Hyperpaikallisuuden, yhteisöllisyyden ja kansalaisjournalismin yhdistäminen kaupalliseen mediabisnekseen ei ole helppoa. Siitä esimerkkinä riskisijoittajien rahoittama Backfence, joka on yhdenlaisena mallina toiminut Yhdysvalloissa ja joka on nyt joutunut taloudellisiin ja strategisiin vaikeuksiin. Nopeimmat voivat tietenkin vetää jo johtopäätöksen, että kansalaisjournalismi on kuollut. Siitä vaan. Ei se ole. Kaikki mallit eivät vain voi toimia tilanteessa, jossa opetellaan uutta. Harva toimiva nettiyhteisö on syntynyt riskisijoittajien rahoituksen turvin väkisin yrittämällä.

Päätoimittaja Chris Andersonin radikaalit ajatukset avoimesta aikakauslehdestä ovat päässeet testiin asti. Anderson selittää, miten ja miksi lukijat pääsevat vaikuttamaan Wiredin tulevan jutun sisältöön äänestämällä ja ehdottomalla omia trendejään ja lehti luottaa väkijoukkojen viisauteen.

PS. Anderson taitaa täyttää Jari Lindholmin vaatimukset hyvästä aikakauslehden päätoimittajasta.

Jos blogia kirjoittavan hahmo pääsee HS:n kuukausiliitteen kanteen ja jos HS:n etusivulla kerrotaan blogin kirjoittajan aloittavan uuden bloginsa kirjoittamisen, kyse on tietenkin siitä, että Suomesta löytyy bloggaava henkilöbrändi myös journalistien joukossa. Tämä suomalaisen blogijournalismin eturivin tähti, Perässähiihtäjä, on palannut vaaliblogissaan kommentoimaan ja keskustelemaan eduskuntavaaleista. Perässähiihtäjän presidentinvaaliblogista aiemmin sanottua.

Muitakin merkkejä blogien lisääntyvästä käytöstä löytyy. Luin tässä joku päivä sitten STT:n uutisen, johon juuri nyt ei löydy linkki, jonka mukaan, jos muistini toimii, neljäsosa kansanedustajista bloggaa. Blogilistallekin tulee koko ajan enemmän kansanedustajaehdokkaiden vaaliblogeja. Ja uskoisin jo kaikkien suurimpien lehtien poliittisten toimitusten miettivän vakavasti vaaliblogeja näiden vaalien alla.