Vähän eri sanoin, mutta aika lailla samansisältöisesti kuin omassa esseemuotoisessa artikkelissani väitin sanomalehtien irtaantuneen ympäröivästään yhteisöstä, tutkija ja journalisti Erkki Hujanen sanoo väitöskirjaansa ennakoivassa (väitös 27.1.) Keskipohjanmaa-lehden haastattelussa (23.1. printissä): Sanomalehden yhteys arkeen on katkennut. Paloja haastattelusta:
Sanomalehdelle on Hujasen mukaan käynyt kuin kirkolle: jäykähkönä
kulttuuri-instituutiona se ei ole pysynyt kaikkien nykyihmisten
kiivastuneen arkirytmin imussa.– Monopoliaseman saavuttaneiden lehtien yhteys arkeen katkesi levikin
kasvun helppoina vuosina. Maakuntalehtien henkinen tila juuttui
keskiluokkaiseen ideologiaan. Yhteys arkeen on ohentunut sekä välineenä
että sisällöllisenä tuotteena. Aiheiden perinteiset käsittelytavat eivät
herätä tarpeeksi kiinnostusta, uskollisiinkin lukijakuntiin on ilmaantunut
murtumia, Hujanen kertoo.…
Hujanen uskoo kuitenkin, että sanomalehti säilyttää asemansa
tulevaisuudessa – mutta vain suurten muutosten jälkeen: maakuntalehden
toimittajalla on oltava rohkeutta tuottaa muutakin kuin ”Pihtiputaan
mummolle” räätälöityä yleiskivaa liukuhihnasisältöä.– Vastaukseni sanomalehden aseman säilyttämiseen on selkeä: hyvät ja
persoonalliset reportterit paremmin esille. He synnyttävät lehden sielun.
Huumori, rohkeus ja tunteetkin ovat sallittuja, pelkkä konemainen
uutistuotanto on lukijalle yhtä kuin kuiva lehti.…
Sanomalehtikin voi mennä nettiin, muuttua nettilehdeksi tilattavan tuotteen
rinnalle, mutta syvällisiä reportaaseja aineeton ympäristö ei palvele.– Netti on pääsiassa väline viihteelle sekä henkilökohtaisten asioiden
hoitamiselle. Siellä toimii vain pikauutisointi. Sanomalehden voimavarana
taas on mahdollisuus syventyä ja mennä asioiden sisälle.
Häh? Toivottavasti netin yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden unohtuminen johtuu jutun kirjoittaneesta toimittajasta eikä väitöskirjatutkimuksen puutteesta (tai rajauksesta). Netin roolia lukuunottamatta perusteellisesti pohdittavia sanoja tulevaisuuden sanomalehtijournalismista – ja kyllähän Hujasen kaipaaman muutoksen ensimmäiset askeleet näkyvät jo esimerkiksi HS:ssä ja Aamulehdessä.
{ 3 comments… read them below or add one }
Asiahan on tosiaan aivan päinvastoin. Paperiset lehdethän niistä palstamillimetreistä joutuvat huolehtimaan. Nettireportaaseista saa tehtyä paljon perusteellisempia kuin paperisista, ja niiden tietosisältöä voi vielä vahvistaa linkityksillä ja keskusteluilla.
Sanomalehtien netissä menestymisen ratkaisu on mainosrahoitteisuus: paperiseenkin lehteen kirjoitettujen juttujen pistäminen täysin vapaasti saataville, niin että ne löytyvät sekä hakukoneilla että lehden kotisivun kautta.
Lehtiä pidetään luotettavina tietolähteinä, joten ihmiset viittaisivat niiden juttuhin linkeillä. Tämä osaltaan lisäisi liikennettä lehtien sivuille, mikä puolestaan johtaisi isompiin mainostuloihin.
Merkittävä osa hakukoneilla tehtävistä hauista liittyy ihmisten pikku tutkimuksiin ja tiedonhakuun. Näitä tarpeita sanomalehdetkin voisivat palvella. Toisin kuin nyt, jolloin arkisto on tyypillisesti joko kokonaan suljettu tai maksullinen.
Varsinainen kustannus lehdille kun olisi melko olematon: pelkkä jo kirjoitetun tekstin siirtäminen nettiin ja sen indeksoiminen kunnolla. Tulot olisivat todennäköisesti moninkertaiset verrattuna maksullisen arkiston konseptiin.
Arttu kirjoiti:
“Asiahan on tosiaan aivan päinvastoin. Paperiset lehdethän niistä palstamillimetreistä joutuvat huolehtimaan. Nettireportaaseista saa tehtyä paljon perusteellisempia kuin paperisista, ja niiden tietosisältöä voi vielä vahvistaa linkityksillä ja keskusteluilla.”
Ymmärsin tuon väitteen siten, että nykyiset nettisivut ja näyttölaitteet eivät oikein sovellu pitkien artikkeleiden lukemiseen.
Lisäksi tietokoneen ääressä istuminen jossain kämpän nurkassa ei ole järin miellyttävä kokemus tai suorastaan elämys verrattuna lehden tai kirjan lukemiseen sohvalla, sängyssä tai WC:ssä.
Ehkä tablettityyliset kannettavat yleistyessään helpottavat netistä lukemista, tai sitten tarvitaan vielä isompia kehitysaskelia.
Minä ainakin tulostan nykyisin kaikki pidemmät artikkelit netistä. Hesarin sunnuntaijutuista tulostelen useitakin kiinnostavia. Sitä koko jättiläismäistä broadsheet-paperikasaa en sen sijaan haluaisi missään nimessä kotiin.
Yksi askel eteenpäin on New York Timesin ilmainen Reader-sovellus. Tekee näytöltä lukemisen melko joustavaksi.
Minulle se artikkelin pituus ei ole itsessään ongelma, vaan se jos nettiin ei kirjoiteta käytettävää tekstiä. Pitkässä tekstissä on tärkeätä käyttää erilaisia korostuskeinoja:
* numeroituja ja numeroimattomia listoja (kuten tässä)
* lihavointeja tai kursivointeja
* alaotsikoita
* pienempää fonttia ja sisennyksiä
* blockquote-lainauksia
* linkkejä
* lyhyitä kappaleita
Taitavat bloggaajat käyttävät tällaisia korostuskeinoja katkaisemaan monotonisuutta ja helpottamaan skannausta, kun lukija etsii sivulta itseään kiinnostavia kohtia. Sanomalehden tekstiä ei sitä vastoin yleensä muotoilla erikseen nettiä varten; korkeintaan se jaetaan useille sivuille.
Vaikuttaa siltä, että kaikki bloggaavat toimittajatkaan eivät ole sisäistäneet, että nettiin kirjoittamista koskevat erilaiset laatukriteerit. Jopa kappaleiden välisen tilan aikaansaaminen julkaisujärjestelmässä on joillekin haaste.