Ehkä tablettityyliset kannettavat yleistyessään helpottavat netistä lukemista, tai sitten tarvitaan vielä isompia kehitysaskelia.

Yksi askel eteenpäin on New York Timesin ilmainen Reader-sovellus. Tekee näytöltä lukemisen melko joustavaksi.

Minulle se artikkelin pituus ei ole itsessään ongelma, vaan se jos nettiin ei kirjoiteta käytettävää tekstiä. Pitkässä tekstissä on tärkeätä käyttää erilaisia korostuskeinoja:

* numeroituja ja numeroimattomia listoja (kuten tässä)
* lihavointeja tai kursivointeja
* alaotsikoita
* pienempää fonttia ja sisennyksiä
* blockquote-lainauksia
* linkkejä
* lyhyitä kappaleita

Taitavat bloggaajat käyttävät tällaisia korostuskeinoja katkaisemaan monotonisuutta ja helpottamaan skannausta, kun lukija etsii sivulta itseään kiinnostavia kohtia. Sanomalehden tekstiä ei sitä vastoin yleensä muotoilla erikseen nettiä varten; korkeintaan se jaetaan useille sivuille.

Vaikuttaa siltä, että kaikki bloggaavat toimittajatkaan eivät ole sisäistäneet, että nettiin kirjoittamista koskevat erilaiset laatukriteerit. Jopa kappaleiden välisen tilan aikaansaaminen julkaisujärjestelmässä on joillekin haaste.

Ymmärsin tuon väitteen siten, että nykyiset nettisivut ja näyttölaitteet eivät oikein sovellu pitkien artikkeleiden lukemiseen.

Lisäksi tietokoneen ääressä istuminen jossain kämpän nurkassa ei ole järin miellyttävä kokemus tai suorastaan elämys verrattuna lehden tai kirjan lukemiseen sohvalla, sängyssä tai WC:ssä.

Ehkä tablettityyliset kannettavat yleistyessään helpottavat netistä lukemista, tai sitten tarvitaan vielä isompia kehitysaskelia.

Minä ainakin tulostan nykyisin kaikki pidemmät artikkelit netistä. Hesarin sunnuntaijutuista tulostelen useitakin kiinnostavia. Sitä koko jättiläismäistä broadsheet-paperikasaa en sen sijaan haluaisi missään nimessä kotiin.

Sanomalehtikin voi mennä nettiin, muuttua nettilehdeksi tilattavan tuotteen
rinnalle, mutta syvällisiä reportaaseja aineeton ympäristö ei palvele.

Asiahan on tosiaan aivan päinvastoin. Paperiset lehdethän niistä palstamillimetreistä joutuvat huolehtimaan. Nettireportaaseista saa tehtyä paljon perusteellisempia kuin paperisista, ja niiden tietosisältöä voi vielä vahvistaa linkityksillä ja keskusteluilla.

Netti on pääsiassa väline viihteelle sekä henkilökohtaisten asioiden
hoitamiselle. Siellä toimii vain pikauutisointi. Sanomalehden voimavarana
taas on mahdollisuus syventyä ja mennä asioiden sisälle.

Sanomalehtien netissä menestymisen ratkaisu on mainosrahoitteisuus: paperiseenkin lehteen kirjoitettujen juttujen pistäminen täysin vapaasti saataville, niin että ne löytyvät sekä hakukoneilla että lehden kotisivun kautta.

Lehtiä pidetään luotettavina tietolähteinä, joten ihmiset viittaisivat niiden juttuhin linkeillä. Tämä osaltaan lisäisi liikennettä lehtien sivuille, mikä puolestaan johtaisi isompiin mainostuloihin.

Merkittävä osa hakukoneilla tehtävistä hauista liittyy ihmisten pikku tutkimuksiin ja tiedonhakuun. Näitä tarpeita sanomalehdetkin voisivat palvella. Toisin kuin nyt, jolloin arkisto on tyypillisesti joko kokonaan suljettu tai maksullinen.

Varsinainen kustannus lehdille kun olisi melko olematon: pelkkä jo kirjoitetun tekstin siirtäminen nettiin ja sen indeksoiminen kunnolla. Tulot olisivat todennäköisesti moninkertaiset verrattuna maksullisen arkiston konseptiin.