Tänään ajankohtaista: Uutisblogi vuoden 2007 journalismikritiikkiseminaarista 30.3.2007.

Uutisorganisaatiot ovat perinteisesti investoineet niukasti tulevaisuuden osaamiseen. Nykyisessä murroksessa tällaisten osaamista lisäävien investointien määrä pitäisi radikaalisti lisätä. Investoinnista journalistien koulutukseen olisi hyvä aloittaa. Näin maailmalla: News, Improved, How America’s Newsrooms are Learning to Change.

Huomasin juuri Imagen blogista, että lehdessä on pakollinen lukujuttu ainakin meille journalisteille Ylen toimitusjohtajasta Mikael Jungerista. Mielenkiinto heräsi toimittaja Pekka Hiltusen blogikirjoituksen perusteella: “Minusta Jungner on julkista, vilkasta mainettaan paljon yksioikoisempi ja konservatiivisempi mies. Ei hän haastattelussa puhunut kertaakaan Ylen ohjelmista erityisen intoutuneesti. Mikä häntä innoittaa, on ajatus hoitaa Ylen hallintoneuvostolle antamansa lupaukset talouden tasapainottamisesta ja teknisistä muutoksista. Se on samanlainen eetos kuin pörssiyrityksen toimitusjohtajalla, tehdä osakkeenomistajista entistä rikkaampia. Eikä sillä tunnu olevan niin väliä, miten osalle Ylen tekemästä sisällöstä käy - sehän on vain tuote.” Huh!

Taidanpa esittää eriävän mielipiteen ajankohtaiseen mediakritiikkiin, jota ovat esittäneet ainakin kollegat Lindholm, Björksten ja Haakana - muitakin varmasti löytyy sillä viihdejournalismia on vakavahenkisen journalismin vasaralla helppo lyödä, hyvin perustellustikin.

Samaan aikaan - monen muun lailla - mediakriitikot ovat huolissaan sanomalehtien tilasta ja laskevista mainosdollareista. Ja näkevät tämän kehityksen - mainoseurojen siirtymisen sanomalehdistä nettiin lukijoiden perässä kun sanomalehtien lukijoiden määrä vähenee - tapahtuvan vääjäämättä myös Suomessa.

Nämä kaksi asiaa ovat lähellä toisiaan. Jotta suomalaisilla sanomalehdillä olisi mahdollisuus edes jollain tavalla rakentaa pohjaa tulevaisuuden menestykselle, niiden on palveltava lukijoitaan myös puheenaihejournalismin saralla. En väitä, että HS olisi vielä löytänyt oikean tavan yhdistää puheenaihejournalismi asiajournalismia täynnä olevaan lehteen, mutta väitän, että HS:lle oli parempi alkaa yhdistämisen opetteleminen nyt eikä joskus tulevaisuudessa. Jos jenkeissä sanomalehdet lähtivät kuuntelemaan lukijoitaan liian myöhään, Suomessa on vielä hetki aikaa. Toivottavasti siis HS:ääkin tehdään jatkossakin lukijoille eikä kollegoille, kustantajalle tai muille sidosryhmille.

Eikä kannata unohtaa, että asiajournalismin ja viihdejournalismin yhdistäminen onnistuu jo kohtuullisen hyvin Suomessa. Siitä ovat esimerkkinä maan iltapäivälehdet, joiden tutkivan journalismin skuupit ovat muuttaneet politiikan kulkua edellisissä vaaleissa (IS:n “Irakgate”) ja viime vaaleissa (IL:n oikeusministerin vaalirahoitussotku). Pitäisi kai kysyä, miksi nämä skuupit eivät olleet missään laatusanomalehdessä?

Vaikka kuinka asiakeskeisen laatujournalismin kannattajat (olen eriävästä mielipiteestäni huolimatta yksi heistä) haluaisivat pitää maailman sellaisena kuin se on ollut, niin herätys kaverit. Maailma muuttuu ja laatulehtienkin on muututtava maailman ja lukijoiden mukana, jotta demokratialle olennaisen tutkivan journalismin rahoitus olisi mahdollista tulevaisuudessakin - näin laajalla pensselillä maalatakseni. Siksi HS:n yhden mielestäni lehden huonoimman osan uudistus viihteellisen puheenaihejournalismin suuntaan on yksi pieni askel niiden lukemattomien askelten joukossa, joita tämän laatulehden on pakko ottaa pärjätäkseen tulevaisuudessa.

Ja lopuksi lukijan kommentti: Mielummin minä luen uudenlaista Nimiä tänään -sivua kuin sitä vanhaa.

Sosiaalinen media, osallistuva journalismi, kansalaisjournalismi, yhteisöllinen journalismi. Siinä sanoja, jotka yrittävät kuvata sitä, mitä tänään julkaisemamme Apureportterit on. Apureportterit antaa tilaa ja lukijoita tavallisten suomalaisten omille tarinoille, ja yhdistää nämä tarinat ja viikkolehden laadukkaat journalistiset tarinat saman katon alle keskusteltavaksi ja luettavaksi. Tulevaisuus näyttää, miten tässä onnistutaan. Koska kyse on loppujen lopuksi toimivan yhteisön syntymisestä, onnistuminen tuskin tulee olemaan helppoa ja vie aikaa. Uskon kuitenkin - Apureportterin kehittäjänä - että Apureportterilla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Tämä tulee olemaan vähän kuin puutarhurin hommaa.

Apureportterit on nyt julkaistu beta-tyylisenä palveluna (vaikka beta-sanaa ei palvelussa olekaan, koska A-lehdet ei ole nettiyhtiö), joten kaikenlainen palaute ja kehitysvinkit otetaan vastaan. Ja tietenkin usutan itse kokeilemaan, laittamaan itsensä peliin ja kirjoittamaan oman raportin.

Pitemmittä puheitta tarkempaa lainausta Apureportterista tänään ilmestyneestä Apu-lehdestä, jonka toimituksen journalistisessa otteessa Apureportteria kasvatetaan ja huolletaan tästä eteenpäin, kun kehitystiimi on lapsensa maailmalle päästänyt:

Apureportteri on Avun jatke netissä, nykyajan yhteisöllistä journalismia. Apureportterin jutut ovat tavallisten suomalaisten kirjoittamia. Jos sinulla on mielessäsi aihe, joka ansaitsisi tulla julkiseksi, kirjoita siitä raportti. Se voi olla hauska tai epätavallinen tarina, uutinen omalta paikkakunnaltasi, mielenkiintoisen henkilön haastattelu, jonkin epäkohdan nostaminen julkiseen tarkasteluun, urheiluun liittyvä kirjoitus… mikä tahansa aihe käy. Jos viidestä valmiista kanavasta ei löydy sinun jutullesi sopivaa, luomme sitä varten uuden kanavan. Sinä ansaitset tulla kuulluksi, me vain tarjoamme siihen sopivat välineet. Sinun ei tarvitse ujostella, vaikka et olisikaan karaistunut kirjoittaja. Avun ammattitaitoiset toimitussihteerit käsittelevät raporttisi julkaisukuntoon.

Mielenkiintoisimmat raportit nostetaan Apureportterista painettuun Apu-lehteen. Noista raporteista maksetaan tavanomainen kirjoituspalkkio. Palkkion suuruus riippuu julkaistavan raportin uutisarvosta. Erityisen merkittävästä raportista voidaan maksaa jopa tuhannen euron palkkio. Myös parhaat Apureportterissa julkaistavat raportit palkitaan, vaikka niitä ei painettuun lehteen nostettaisikaan. Hyvästä raportista maksetaan 50–200 euroa.

Vaikka tämä ei olekaan poliittinen blogi, näin vaali-iltana sallittakoon lyhyt vaalikommentti. Olen positiivisesti yllättynyt suomalaisten halusta olla hyväksymättä likaista vaalikampanjaa ja ylimielisiä poliitikoita kuten oikeusministeri Leena Luhtasta, jonka äänestäjät erottavat eduskunnasta. Harva puolue pystyisi torpedoimaan omalla äänestäjiä aliarvioivalla kampanjallaan erinomaisen talouskehityksen tuoman potentiaalisen nosteen selväksi vaalitappioksi. Nyt sekin on nähty.

Lisäys myöhemmin vaali-iltana: suomalaisen vaalijärjestelmän heikkous: 7802 äänellä ei pääse eduskuntaan mutta 1055 äänellä pääsee.

Projecr for Excellence in Journalism on julkaissut mainion tutkimusraportin Yhdysvaltain uutismedian tilasta. Vastaavaa tutkimusta kaipaisin suomalaisenkin median tilasta epätasaisen journalismikritiikin ja yksittäisten (via Jari) tutkimusten asemasta. Ei pitäisi olla mahdotonta, koska maasta löytyy median tilan tutkijat ja innokas journalismitutkimuksen rahoittaja. (kiitos raporttivinkistä Suville)

Lyhyt tiivistelmä raportin johtopäätöksista kiireisille lukijoille (lihavointi minun):

We have wondered in earlier reports whether the news industry had waited too long, letting too many opportunities slip by, such as offers years ago to buy start-up companies that now are major new-media rivals; or whether consumers will care about the values that the old press embodies, or the brands — such as CBS and the New York Times —that represent those values.

Now, as change accelerates, it is the third question we have posed before that seems most urgent. Does the industry have a vision that is bold enough, and does it have leaders whom journalists and audiences will follow?

The answers, we continue to suspect, will be in the journalism, too, not only in the business strategies that fund it. If the past tells us anything, it’s that the two sides cannot flourish unless they move together.

Onneksi visionäärit edelläkävijät yrittävät luoda uudenlaista journalismia, mistä mielenkiintoisena kokeiluna on NewAssignment, joka yrittää harjoittaa joukkovoiman ja valveutuneiden kansalaisten avulla tutkivaa journalismia kokeneiden journalistien ohjauksessa. Ensimmäinen testi on käynnissä. Enemmän tästä suomen kielillä tarjoaa Tuija.

Oman elämän kirjaaminen ja muistaminen on aihe, jossa sukupolvien välinen kuilu on melkoinen kuten kollegani Kari Haakana äskettäin linkkasi mainioon New York Magazinen juttuun. Kun vanhempi sukupolvi innostuu myöhemmällä iällä oman elämänsä muistelemiseen ja kirjaamiseen niin nuorempi sukupolvi kirjaa omaa elämäänsä netin blogeissa, foorumeissa, kuvagallerioissa, videogallerioissa reaaliaikaisesti muistiin nyt ja tässä. Vanhempi sukupolvi ennustaa että tämä vielä kostautuu. Itsekin ajattelin ensin niin, mutta olen kääntynyt toisiin ajatuksiin. Kenties vanhempi sukupolvi (=yli 30-kymppiset) vielä katuu sitä ettei kirjannutkaan yksityisyyden menettämisen pelossa elämäänsä nettiin ja luonut julkista minäänsä. Tästä kaikesta pitäisi yrittää puhua fiksuja ensi maanantaina Voimalassa (näkyy TV 1:ssä klo 21.50). Otan mielelläni vastaan näkökulmia ja ajatuksia, joita mielestänne pitäisi ohjelmassa kertoa - kommenttikentässä tai henkilökohtaisesti.

Verkostoituminen ja keskustelut ovat näiden tulevien konfrenssien parasta antia - kuten aina tällaisissa tilaisuuksissa.

Tällä viikolla suuntana on Digital Magazine Media 2.0 Hannoverissa. Kertoo paljon aikakauslehtimaailmasta, että alan kansainvälinen järjestö saa vasta nyt järjestettyä Euroopassa ensimmäisen konfrenssin, joka keskittyy aikakauslehtien digitaalisiin mahdollisuuksiin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Huhtikuussa on sitten tiedossa median muutosta ja murrosta ohjelman perusteella hyvin monipuolisesti käsittelevä Journalismin päivät, jossa digitaalinen media on esillä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. No, parempi myöh… Suosittelen erityisesti Innovaatio ja Tulevaisuus -ohjelmalinjoja. Samaan aikaan yleisölle on tarjolla Mediapäivät, jonne kannattaa suunnata, vaikka journalismi ei olisikaan ammatti.

Ei mitään uutta. Journalistisen muutoksen juna vain kulkee eteenpäin:

• Netti ensin Guardianin uutistoimituksessa.
• USA Todayn saitin uudistaminen yhteisölliseksi kiinnostaa lukijoita.

Lisäys hiukan myöhemmin:

Myös Los Angeles Times on samassa junassa. Bongasin tämän Jari Lindholmilta, joka tänään suorasukaiseen tyyliinsä ihmettelee: “Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan luddiitit Suomessa jaksavat jauhaa itsepetoksellista mantraansa, etteivät nuo mullistukset iske myös meidän mediaamme.” Syystäkin. Vaikka meillä Taloussanomat on lyönyt Kauppalehden verkossa muuttamalla netin paperin edelle uutisoinnissa ja toimimalla sen mukaisesti, niin silti ei tunnu menevän viesti perille. Eiliset uutiset päivän sanomalehdessä jaksavat kiinnostaa yhä pienempää joukkoa.