Oman elämän kirjaaminen ja muistaminen on aihe, jossa sukupolvien välinen kuilu on melkoinen kuten kollegani Kari Haakana äskettäin linkkasi mainioon New York Magazinen juttuun. Kun vanhempi sukupolvi innostuu myöhemmällä iällä oman elämänsä muistelemiseen ja kirjaamiseen niin nuorempi sukupolvi kirjaa omaa elämäänsä netin blogeissa, foorumeissa, kuvagallerioissa, videogallerioissa reaaliaikaisesti muistiin nyt ja tässä. Vanhempi sukupolvi ennustaa että tämä vielä kostautuu. Itsekin ajattelin ensin niin, mutta olen kääntynyt toisiin ajatuksiin. Kenties vanhempi sukupolvi (=yli 30-kymppiset) vielä katuu sitä ettei kirjannutkaan yksityisyyden menettämisen pelossa elämäänsä nettiin ja luonut julkista minäänsä. Tästä kaikesta pitäisi yrittää puhua fiksuja ensi maanantaina Voimalassa (näkyy TV 1:ssä klo 21.50). Otan mielelläni vastaan näkökulmia ja ajatuksia, joita mielestänne pitäisi ohjelmassa kertoa – kommenttikentässä tai henkilökohtaisesti.
Oman elämän kirjaamisesta ja muistamisesta
Previous post: Verkostoitumaan ja keskustelemaan
Next post: Raportti uutismedian tilasta kysyy löytyykö media-alalta visiota
{ 5 comments… read them below or add one }
Kuulostaa hyvältä, että henk.koht. elämää käsittelevät online-julkaisut saavat vaihteeksi huomiota. Toivottavasti myös positiivista sellaista, kuten tuon New York Magazinen jutun pohjavire.
Ikäkysymyksestä olen kyllä vähän eri mieltä. Nuorempi polvi käyttää ko. palveluita kenties monipuolisemmin, mutta kyllä ainakin blogosfääristä löytyy ihan aikuista kirjoittajakuntaa, joka bloggaa puhdasta päiväkirjaa. Voisikohan Voimalassa tulla esiin se, ettei kyse ole pelkästään teini-ilmiöstä?
Teen gradua suomalaisnaisten päiväkirjablogeista, joten aihe sytyttää
Odotan ohjelmaa innolla!
Tämä aihe tuntuu olevan pinnalla
Näköjään ohjelmassa on puhumassa kohtuullisen kirjava porukka, joten virtuaalikirjailu taitaa olla vain yhtenä palasena joukossa. Mutta joo, omissa blogeissani olen tätä pariin otteeseen pohtinut, esim. Muuttuuko moraalikoodisto? ja sieltä vielä kommenteissa linkki Majavan Jeren hyvään tekstiin henkilökohtaisesta julkisuudenhallinnasta. Eli itsekin olen sillä kannalla, että näitä googletuksen tuomia vaaroja on liioiteltu. Jos siellä nyt joukossa on yksittäinen hölmöily, niin tuskin se koko historiaa mustaa. I
tsestään voi kertoa myös paljon positiivista, ja tulevaisuudessa näitä tuotoksia varmaan jo osataan katsoa oikeanlaisesta näkökulmasta. Esim. omalla kohdallani minulla on kaksi “blogi-identiteettiä” (Marinadi ja Mari Koo) ja kirjoittelevat ajatuksiaan julki hiukan eri tavoin ja eri rooleista.
Joo, kuulin, että aihetta käsitellään piakkoin eräässä toisessakin tv:n keskusteluohjelmassa.
Onnea vaan, yritä saada suunvuoro äläkä lankea ihan ilmeisimpiin trolleihin, joita Mattila ja Rauhamaa työntävät.
Kiitos vinkeistä, linkeistä ja varoituksesta. Erityisesti Jeren hyvä teksti herätti ajatuksia.
Siitä mitä tulevaisuus tältä osin tuo, saanee osviittaa myös miettimällä, mikä olisi nyt tilanne, jos netti olisi ollut arkea jo vaikkapa sata vuotta sitten? Kuinka hienoa olisikaan selailla isän nuoruuden kuvablogia Flickristä, lueskella äidin päivittäisiä mietteitä vuosikymmenien takaa tai tutkailla vuosia sitten kuolleen isoisän blogiraapustuksia…
Toki asiassa on riskinsä, ja maalaisjärkeä sopii käyttää siinä mitä julkisuuteen jakaa, mutta uskoisin silti, että 99 %:ia omaa elämää tavalla tai toisella verkossa julkaisevat (ja sitä kautta nimenomaan _arkistoivat_) ihmiset – ja heidän jälkikasvunsa – tulevat olemaan pelkästään tyytyväisiä tästä toiminnastaan hamassa tulevaisuudessa.