Comments on: Aikakauslehti ubiikkiyhteiskunnassa – mitä se on?

By: Tero Heiskanen

Tero Heiskanen — Tue, 24 Apr 2007 09:14:43 +0000

Hyvä, jos toisinajattelusta oli jotain hyötyä. Olen samaa mieltä, että tulevaisuuden ennustamisen tekee vaikeaksi monet enemmän tai vähemmän ristiriitaiset kehitystrendit, mutta tässä tapauksessa näkisin, että yksi kehitysalue ratkaisee lopputuleman. Jos tietoteknisesti voidaan tyydyttää käyttäjän tarpeet paremmin kuin vanhoilla välineille, niin se riittää saamaan muutoksen aikaan. Vaikutusta ei ole kaupallisilla, sosiaalisilla, yhteiskunnallisilla tai historiallisilla tekijöillä. Se mitä käyttäjä haluaa on se mitä käyttäjälle lopulta saa ja käyttöliittymät, kaupalliset tekijät, lehtien toimitukset, toimittajan työ, yhteiskunta muuttuu sen mukaan.
Ehkä isoin vääristävä ajattelutapa on tässä se, että uskotaan nykyisten medioiden olevan jotenkin ihanteellisia. Siis, että ihmiset olisivat sellaisia, että he haluavat lukea aikakauslehtiä sen takia, että se olisi optimaalinen muoto(konsepti) medialle kysyisellä alueella kaikissa tapauksissa. Tästä sitten seuraa ajattelu, että uudet teknologiat voivat vaan muuttaa aikakauslehtiä parempaa suuntaan. Näinhän asia ei ole, aikakauslehti voi olla optimaalinen ratkaisu tunnetuilla teknologioilla ratkaistuna, mutta optimaalinen ratkaisu uudella teknologioilla voi olla jotain totaalisen toisenlaista. Ajattelussa kiinnitetään siis nykyisen ratkaisun perusteet muuttumattomaksi ja lähdetään rakentamaan niiden päälle, vaikka pitäisi kiinnittää ihmisen tarpeet ja halut muuttumattomiksi ja toteuttaa paras mahdollinen ratkaisu teknologioilla joita on saatavilla. Ehkä esimerkkinä voisi toimia se, että ihminen oli 80-luvulla tottunut käyttämään etäviestintään puhelinta ja kun mietittiin tulevaisuuden ratkaisuja niin esim. tekstiviesti ei tullut yleisesti esiin, koska oltiin kiinnitetty puhe lähtöoletukseksi. Jos olisi tarpeeksi pätevästi pystytty porautumaan ihmisten tarpeisiin viestintään liittyen niin olisi saatu selville, että puhe ei ehkä ole paras ratkaisu kaikkiin etäviestinnän tarpeisiin. Sama asia siis tässäkin, aikakauslehti vastaa parhaalla mahdollisella tavalla tiettyyn tarpeeseen vanhalla teknologialla, mutta uusien teknologioiden tullessa se ei ole enää optimaalinen ja kaikki mitä aikakauslehti mediana sisältää, pitää kyseenalaistaa.

By: Matti Lintulahti

Matti Lintulahti — Sun, 22 Apr 2007 06:43:47 +0000

Kiitos Tero virkistävästä toisinajattelusta. Ubiikkiyhteiskunnassa siis internet – tuli se sitten ihmisille mihin välineeseen tahansa – tulee, korvaa ja tappaa radion, television, sanomalehden ja aikakauslehden. Tulevaisuudessa on siis vain digimediayhtiöitä.

Pidän tätä Teron esittämää skenaariota itse epätodennäköisenä, mikä ei tarkoita että pitäisin sitä mahdottomana. Näen että maailmassa on tällä hetkellä useita teknologisia, ekologisia, poliittisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia kehitystrendejä, joissa on myös paljon ristiriitaisuuksia, mikä tekee tulevaisuuden ennakoimisen hyvin vaikeaksi. Muutoksen jatkuminen ja todennäköinen edelleen kiihtyminen on aina varma asia.

Joka tapauksessa ajattelin ottaa Teron esittämän kehityspolun yhtenä skenaariona esiin keskiviikon keskustelussa.

By: Tero Heiskanen

Tero Heiskanen — Sat, 21 Apr 2007 17:27:56 +0000

Televisio vs. radio ei ole hyvä vertaus digimedia vs. printtimedia -taisteluun. Tv:seen kuuluu visuaalinen tieto, joka tekee mediakanavista erilaiset käytön suhteen. Digimedia vs. printtimedian kohdalla digimedia pystyy imitoimaan printtimediaa, eli tekemään jossain vaiheessa kaiken sen minkä printti tekee ja mikä tärkeämpää digimedia pystyy tekemään samassa paketissa valtavan paljon muutakin, näitä listasin blogipostauksessani. Käyttäjän näkökulmasta auditiviinen ja auditiivinen+visuaalinen media sopivat erilaisiin tarpeisiin ja erilaiseen käyttöön. Ne ovat siis aidosti erilaiset mediakanavat. Printin kanava on pelkkä visuaalinen. Digimedia taas voi olla näitä kaikkia edellä mainittuja, siis aina sellainen mitä mihinkin hetkeen tarvitaan, mikä tekee siitä ideaalin. Digimedia tappaa radion ja tv:n samalla tavalla kuin printinkin. Tulevaisuudessa on käyttäjän näkökulmasta vain yksi mediakanava, joka mukautuu laidasta laitaan. Tällöin media määritellään sisällön mukaan eikä sen välineen kautta mitä se käyttää tiedonvälitykseen. Eli kaikki ovat tietoverkon kautta yhteydessä kaikkeen tai sitten ovat osittain tai kokonaan verkon ulkopuolella, jolloin voivat käyttää vanhempia medioita korvaamaan tietoverkon puuttumista. Minusta tämä on niin itsestäänselvä asia internetin ja mobiilin internetin aikana, että on vaikea nähdä miten tähän voi löytää vastaväitteitä, enkä sellaisista ole kyllä kuullutkaan.
Jos sanomalehti ja aikakauslehti ovat muuttaneet kaiken toimintansa digitaaliseksi niin miksi he sen jälkeen tappavat tämän ydintoimintansa tuotoksen muuttamalla sen analogiseksi painokoneessa, eivätkä jaa sitä digitaalisena. Painokone pysäyttää journalistisen tuotoksen ajan(alkaa vanheta), sitä ei voi enää muokata, sitä ei voi muuttaa enää takaisin digitaaliseksi, se ei voi olla yhteisöllistä, teknologia ei voi hyödyntää sitä semanttisesti, siihen ei voi linkittää jne. Painokone tuo vaan hyvän luettavuuden ja käsiteltävyyden, mutta tuhoaa monta tärkeämpää tekijää. Sen jälkeen kun ei tapahdu enää painamista niin ei tarvitse olla myöskään painettavaa kokonaisuutta vaan itsenäisiä sisällöllisiä tietokokonaisuuksia. Tästä seuraa se, että ei tarvita myöskään samanlaista organisaatiota(lehtien toimitus) painokokonaisuutta tekemään.
Lopputulos on minusta siis aivan välttämättä, että printti elää vain just niin kauan kuin se selkeästi päihittää kirjaimien luettavuudessa ja kuvien esittämisessä sekä käsiteltävyydessä tietotekniset laitteet. Tämän jälkeen printillä ei ole muuta roolia kuin olla mediakanava siellä missä ei ole tietoverkkoa. Tämä käänne tapahtuu aivan varmasti alle 20 vuoden ja todennäköisesti 5-15 vuoden sisään.

By: Matti Lintulahti

Matti Lintulahti — Mon, 16 Apr 2007 15:15:13 +0000

En nyt ehdi vastata Teron blogissaan esittämiin kommentteihin ja kysymyksiin niin perustellisesti kuin niihin pitäisi. Jotain kuitenkin.

Minusta printin (kirjan, aikakauslehden tai edes sanomalehden) käytettävyyttä, hetken tiivistämistä yhteen pysyvään olomuotoon tai hetkeen valokuvan tavoin, houkuttelevuutta ja kykyä elämysten, ajatusten ja keskustelun tuottamiseen ei kannata aliarvioida, vaikka digitaalisen median merkitys kasvaa jatkuvasti. Tällä en tarkoita sitä, että printtimedian ei tarvitsisi kehittyä ja muuttua ajan mukana. Päinvastoin. Tarkoitan sitä, että digitaalisessa muodossa oleva media ei tule korvaamaan printtimediaa kuten televisio ei korvannut radiota jne. Tai ehkä olen väärässä ja printti korvaantuu kokonaan, mutta vaikka niinkin kävisi, sanomalehdet ja aikakauslehdet ovat jo muuttaneet kaiken toimintansa digitaaliseksi ja nämä digitaaliset bitit muutetaan analogiseksi vasta painokoneessa. Miksi nämä bitit eivät voisi pysyä digitaalisina vastaanottajien laitteisiin asti? Toistaiseki en lyhyellä enkä keskipitkällä aikavälillä usko tähän printin korvaavuuden skenaarioon. Valitettavasti joudun päättämään tämän keskustelun tähän armottoman aikapulan vuoksi.

Hyvä kuitenkin, että kerrankin sain kirjoittaa kommentin ettei printtia kannata aliarvioida kun yleensä olen saanut puhua siitä ettei digitaalisen median merkityksen kasvua kannata aliarvioida.

By: Tero Heiskanen

Tero Heiskanen — Sun, 15 Apr 2007 17:02:48 +0000

Jatkoin kommentointia oman blogin puolelle.

By: Matti Lintulahti

Matti Lintulahti — Sat, 14 Apr 2007 12:31:27 +0000

Olen eri mieltä, koska – tämä on olennainen lähtökohtiemme ero – mediassa kyse ei ytimeltään ole informaation välittämisestä ja vastaanottamisessa (koska emme ole tietokoneita vaan ihmisiä) vaan elämyksen saamisesta ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (myös uutisissa). Tässä jokaisella mediakanavalla, niin vanhalla kuin uudella, tulee olemaan omat jatkuvasti muuttuvat roolinsa. Printin rooli tulee säilymään vahvana pitkään – ja vaikka paperi joskus korvaantuisi sähköisellä musteella, se säilyy silti printtinä, jolle painettu säännöllisesti ilmestyvä journalistisesti tuotettu kokonaisuus voidaan jakaa sen tilaajille/lukijoille/käyttäjille, jonka jälkeen se toisessa kanavassa jatkaa keskustelua tulevaisuudessa varmastikin jollain hyvin kätevällä tavalla. Ei ubiikkiyhteiskuntakaan tule poistamaan ihmisen tarvetta säännöllisin väliajoin tuleviin hetkiin kuten esimerkiksi aikakauslehtiin.

Näin siis 20-30 vuoden perspektiivillä, jolloin ubiikkiyhteiskunta on jo todellisuutta. Ubiikkiyhteiskunta ei siis tule vielä printtiä tappamaan.

50-100 vuoden kuluttua tilanne voi tietenkin olla toinen, ja – nyt mennään scifin puolelle – saamme kaiken tietomme ja elämyksemme kolmiulotteisessa muodossa suoraan aivoihimme kallonpohjassa olevan langattoman vastaanottimen kautta eikä nykyisenkaltaisia mediakanavia (radiota, televisiota, lehtiä, nettiä…) enää ole, vaan ne ovat sulautuneet toisiinsa. Silloinkin, elämysten tuottajia, journalisteja ja tarvinoiden kertojia edelleen tarvitaan.

Miksihän tällaista yhteiskuntaa muuten kutsuttaisiin?

By: Tero Heiskanen

Tero Heiskanen — Thu, 12 Apr 2007 17:07:26 +0000

Moni kohta on tietysti siitä kiinni, miten pitkälle tulevaisuuteen katselee. En minäkään usko printillä olevan vielä viiteen vuoteen merkittävää hätää, mutta eipä meillä ole ubiikkiyhteiskuntaakaan vielä silloin. Ubiikin perusajatus on vaivattomasti saatava dynaaminen tieto ja siinä ei printti pysty millään kilpailemaan informaatioteknologian kanssa. Printti on voimissaan vain niin kauan se päihittää luettavuudessa kannettavan/jokapaikan tietotekniikan, jonka kehitykselle ei ole nähtävissä kattoa. Printti ei välineenä voi kehittyä mihinkään suuntaan ja kilpailijan kehitykselle ei ole nähtävissä rajoja millään saralla, joten kyllä peli on selvä. Miten kauan siihen menee niin siitä voi keskustella sekä siitä mitä aseita printiltä löytyy medioitten taistelussa ja niiden vaikutuksia esim. liiketoiminnallisesti.
Tähän astinen kuulostaa varmastikin uuden teknologian ihannoinnilta, mutta mihinkään muuhun lopputulokseen en tässä asiassa pääse, kun ajattelen ylimmällä tasolla mistä mediassa on kyse. On tiedonvastaanottaja(ihminen), joka käyttää tietoa toiminnassaan ja tiedonlähde sekä tiedon siirtyminen lähteestä vastaanottajalle. Koska ihminen on elävä(tieto muuttaa käyttäytämistä) ja kommunikoiva niin hän hyötyy mahdollisimman tuoreesta tiedosta ja tiedonvälityksen kaksisuuntaisuudesta ennen kaikkea. Ihannetilanteessa ihminen saisi kaiken mahdollisen tiedon viiveettä ja pystyisi vuorovaikuttamaan tiedonlähteen kanssa esteettä. Printissä tieto on pysäytetty muuttumattomaksi, joten se on aina enemmän tai vähemmän vanhaa, eikä ihminen pysty suoraan vuorovaikuttamaan tiedonlähteen kanssa, eli printti on täysin puutteellinen tiedonvälittäjä. Ideaali ubiikkiteknologia pystyy kuitenkin toteuttamaan tämän ihannetilanteen.

By: Matti Lintulahti

Matti Lintulahti — Thu, 12 Apr 2007 14:25:25 +0000

Kiitos Tero mietityistä kommenteista. Vaikka en nielekään kaikkia niitä enkä ole samaa mieltä erityisesti printin kuolemisesta, paperin heikkoudesta käyttöliittymänä, aikakauslehden hiipumisesta marginaaliin ja journalistisen työn roolin muuttumisesta esittämääsi suuntaan, niin silti moni kohta on miettimisen arvoinen. Perusongelma Teron ajattelussa on mielestäni se, että netti korvaisi printtiä, mihin ei ole merkkejä. Sen sijaan netti tulee uutena mediana muiden rinnalle, mikä muuttaa printin roolia (se säilyy edelleen merkittävänä) ja liiketoiminnallisia edellytyksiä erityisesti mainostuloista riippuvissa printeissä.

By: Tero Heiskanen

Tero Heiskanen — Wed, 11 Apr 2007 18:09:58 +0000

Minäkin uskoisin, että ubiikilla tarkoitetaan jotain, koska Turkki asialla. Ubiikkiyhteiskunta on kuitenkin ehkä vähän liikaa. Aihe menee liian leveäksi ja homma hajoaa käsiin niinkuin Tuija ymmärtääkseni tarkoitti. On kaksi(ainakin) eri asiaa pohtia aikakauslehteä tulevaisuuden yhteiskunnassa ja aikakauslehden ja tulevaisuuden informaatioteknologian suhdetta, nämähän ubiikkiyhteiskunta niputtaa yhteen.
Minua tämä jäi aihe jäi vaivaamaan, eikä tässä kovin moni ole vielä Mattia juurikaan auttanut, joten yritän vielä aukoa hieman.
Jos ajatellaan aikakauslehteä elämyksellisen sisällön tarjoajana ja ubiikkia jokapaikan tiedonsiirron sekä tiedonkäsittelyn multimodaalisena tarjoajana, niin voisi ottaa lähtökodaksi aikakauslehden osiinjaon:
1. Sisällöntuottaja: Kuka tahansa voi olla alkuperäissisällön tuottaja, koska ubiikkiteknologia antaa riittävät välineet kenelle tahansa kiinnostuneelle tuottaa sisältöä riittävän helposti
2. Siirto käyttäjälle: paperi on kaukana ideaalista(hitaus, staattisuus), joten sisältö siirtyy yhä enenevässä määrin digitaalisesti
3. Ansaintalogiikka: sisällön määrä kasvaa räjähdysmäisesti, joten journalistin alkuperäissisällön tuotanto suhteessa lukijoiden määrään ei ole enää kilpailukykyinen. Yksittäinen journalisti ei pysty tuottamaan sisältöä niin paljon, että hänen työnsä olisi kannattavaa. Journalistin työ on yhä enemmän valmiin tai puolivalmiin sisällön koontia, yhdistelyä, kehittämistä ja toimittamista.
4. Käyttö: Sisältöä otetaan vastaan kaikilla aisteilla(kuvaa, ääntä, tuoksua, makua, kosketusta) ajasta ja paikasta riippumatta.
5. Sisältö: Sisältö ei ole enää yhdeltä(lehti) monelle(lukija) vaan monelta monelle, sisältö elää eikä sitä “kaadeta” lukijan kurkusta sisään vaan siihen reagoidaan(opitaan, otetaan elämään mukaan, vastataan, kommentoidaan jne.)
Uskoisin, että Matin jälkimmäinen ehdotus ei ole hyvä, koska mitä lähemmäksi siirrytään kirjaa (novellia, tarinaa yms.) niin sitä enemmän hävitetään tarpeellisuus ja sitovuus ajankohtaisuuteen (aikakausittaiseen ilmestymiseen), ja sitten ei olla enää aikakauslehdessä vaan jossain muussa. Jos taas ajankohtaisuus halutaan säilyttää, niin silloin paperi ei ole oikea väline. Lopulta päädytään siihen, että aikakauslehti sulautuu digitaalimedioiden kirjavaan joukkoon ja paperiversio hiipuu marginaaliseksi välineeksi erikoistapauksiin(tietoverkon ulkopuolella).

By: Matti Lintulahti

Matti Lintulahti — Wed, 11 Apr 2007 13:30:29 +0000

Ubiikilla kyllä tässä keskustelussa yritetään tarkoittaa jotain, vaikka käsitteenä ubiikkiyhteiskunta onkin mielestäni huono. Keskusteluahan johtaa Teppo Turkki, joka on esimerkiksi vuosi sitten Sitran puheenvuorot-palstalla kirjoitti ubiikkiyhteiskunnasta tietoyhteiskunnan seuraavana vaiheena.

By: Kari Haakana

Kari Haakana — Wed, 11 Apr 2007 09:42:53 +0000

Luulen, että sana ubiikki on tuossa vain sanan tietotekniikka korvaaja. Ubiikki vaan kuulostaa hienommalta.

By: Matti Lintulahti

Matti Lintulahti — Tue, 10 Apr 2007 13:00:15 +0000

Nopeasti mietittynä aikakauslehdillä voi olla kaksi aika lailla erilaista skenaariota ubiikkiyhteiskunnassa.

Toisessa aikakauslehti muuttuu mediana ubiikiksi muiden mukana ja on läsnä lukijoiden elämässä auttamassa ja tuomassa elämyksiä siellä missä lukijatkin ovat. Perinteinen printti on vain yksi osa aikakauslehteä. Erilaisia ideoita ja mahdollisuuksia kyllä löytyy kun vain rikkaan ideoinnin päästää valloilleen.

Toisessa päinvastaisessa skenaariossa aikakauslehden vahvuus onkin ubiikkiyhteiskunnan vastavoimana säilyä nykyisenkaltaisena printistä luettavana elämyksellisenä pakettina, johon voi rauhassa syventyä ja irtaantua ubiikista yhteiskunnasta (ja lähestyä jossain mielessä kirjaa).

Muitakin skenaarioita varmasti löytyy, kun alkaa asiaa syvemmin pohtimaan. Ehdotuksia otetaan edelleen vastaan.

By: Tero Lehto

Tero Lehto — Sat, 07 Apr 2007 17:24:32 +0000

Moni erikoisalueen aikakauslehti (harrastelehdet, nuortenlehdet, tekniikkalehdet, talouden aikakauslehden jne) on elänyt jo 10 vuotta jossain muodossa netissä, mutta yleisaikakauslehdissä tuntuu olevan vielä paljon niitä, erästä kollegaa lainatakseni, joiden toimituksissa ei ole vielä kuultu lehdellä olevan nettisivut.

By: Tuija

Tuija — Thu, 05 Apr 2007 05:23:48 +0000

Kuka oli se ajattelija, joka erotti tomaatin idean ja tomaatin fyysisenä kappaleena?

Tero, voidakseen ylipäänsä osallistua keskusteluun on kai ajateltava aikakauslehden brandia irrallaan aikakausittain ilmestyvästä kuollutpuumediasta.

Sitten voi ihan samoin pohtia Kuningatartuuttia ja ubiikkiyhteiskuntaa, ja L’Órealia ja ubiikkiyhteiskuntaa. Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö noista lähtökohdista saisi aikaan lennokasta ajatustenvaihtoa

By: Tero Heiskanen

Tero Heiskanen — Wed, 04 Apr 2007 18:48:00 +0000

Ubiikkiyhteiskunta ja aikakauslehti ovat kyllä aika kaukana toisistaan. Wikipedia sanoo “Aikakauslehti on säännöllisesti paperille painettuna ilmestyvä julkaisu” ja ubiikin lähtökohta tietoteknisen älyn tuominen ihmisen elinympäristöön, mikä perustuu juuri interaktiivisuuteen. Lähtökohtaisesti siis paperilla olevalla staattisella tiedolla ja ubiikilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaikki mikä aikakauslehteen liittyen tulee uutta menee digitaalisen maailman puolelle: kansalaisjournalismi, yhteisöllisyys, interaktiivisuus jne. Kun on tarpeeksi paljon digitaalista toimintaa aikakauslehden liitännäisenä, niin ei ole enää mielekästä puhua aikakauslehdestä. Ehkä voisi sanoa vaan, että aikakauslehti alkaa hiipua sitä mukaa, kun ubiikkiyhteiskunta voimistuu, eli mitä paremmin, miellyttävämmin ja sujuvammin saman tiedon(tekstin, kuvan) saa reaaliaikaisena, interaktiivisena ja yhteisöllisyyden höystämänä niin sitä vähemmän paperille painettua tarvitsee. Oma lukunsa on tietysti sitten mitä ubiikkiyhteiskunta merkitsee aikakauslehtien toimittajien tai muun henkilökunnan käytännön työssä, mutta se ei varmaan ollut tässä se pointti.