Joskus vuonna 2020 aamupäivällä otan taskustani television, kun saan multikkaani pikauutisen läheisessä kaupunginosassa menossa olevasta huoneistopalosta. Pikauutisen yhteydessä on jonkun kansalaisen ottama ja uutistoimitukselle lähettämä video tulipalosta. Pahuksen nopeiksi nämä kansalaisjournalistit ovat oppineet. Videosta tunnistan talon tutuksi, kaverini asuu siinä. Multikkani mukaan kaverini on online-tilassa, joten mesetän ja saan pikaisen vastauksen, kaikki muuten ok paitsi, että joka paikka tuoksuu savulle. Jossain alakerrassa huoneisto paloi.
Illalla suosikkisarjani ”Lost - 2nd generation” ensimmäisen tuotantokauden jakso tulee väärään aikaan. Jälleen kerran käy näin. En muista milloin olisin viimeksi katsonut televisiostani jotain siihen aikaan kun televisioyhtiö minut haluaisi sohvalle. Ehkä korkeintaan kerran kuussa Idolsin finaalia, SM-liigan loppuottelua, vaalikeskustelua tai muuta vastaava halutessani osallistua ohjelmasta käytävään keskusteluun mesessä, blogeissa, tekstareilla ja ihan millä välineellä vain kavereideni ja tuntemattomienkin kanssa. Muulloin avaan tallentavan digiboksin ja television silloin kun minua huvittaa katsoakseni mitä haluan.
Valitsen Lostin uusimman jakson, josta älykäs digiboksini on poistanut mainokset. Eihän epärelevantteja mainoksia, jotka kaiken lisäksi katkaisevat lempisarjan, kukaan jaksa katsoa. Käynnistyessään digiboksini ottaa yhteyden netin kautta televisioyhtiön tietokantaan, jonne olen tallentanut profiilin itsestäni ja mieltymyksistäni ja lataa profiiliini sopivat mainokset näytettäväksi ennen ja jälkeen valitsemani Lostin sarjan. Näitä mainoksia katson mielelläni, koska ne yleensä kiinnostavat minua. Tälläkin kertaa havaitsen leffamainoksen, joka herättää kiinnostuksen mennä katsomaan sitä isolta kankaalta.
Muutaman valitun mainoksen jälkeen Lostin jakso alkaa ja alan katsoa sitä, toistamiseen. Ulkomaisia sarjoja en ole pitkään aikaan katsonut Suomen televisiosta muuten kuin toistona. Hyviä ja parhaita sarjoja on mukava katsoa uudestaan. Ensimmäisen tuotantokauden jaksot olin katsonut netistä ladattuna – mainosrahoitteisesti, ilmaiseksi ja laillisesti muuten – jo ennen kuin sarjaa alettiin lainkaan esittää Suomessa puoli vuotta sarjan ensiesityksen jälkeen. Uutuussarjan innokkaana fanina olin tietenkin ensimmäisen joukossa keskustelemassa ja kommentoimassa televisioyhtiön Lost-sivustolla, joka käynnistyi muutama kuukausi ennen varsinaisen tv-sarjan ensiesitystä Suomessa. Hyvä yhteisö muuten, viihdyn siellä.
Lostin toisesta sukupolvesta ja parista muusta sarjasta huolimatta varsinainen televisiokanavien katsomiseen kuluttama aikani on tipahtanut vähintäänkin puoleen aikaisemmasta, ja televisiokanavienkin ohjelmat katson useimmiten ajansiirrolla. Samaan aikaan netti-televisioiden ja mobiilitelevision katselu on sen sijaan lisääntynyt niin paljon, että nyt vuonna 2020 katson erilaisia sarjoja, elokuvia, musiikkivideoita – siis televisio-ohjelmiksi jollain tavalla luettavia asioita jopa vähän enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.
Enkä edes edusta mitään ääripäätä. Nuo nuoret alle 20-kymppiset haluavat katsoa kaikki ohjelmat netistä ja mobiilista heti ja nyt jonkinlaisena pikaohjelmointina. Tuntuu ettei heillä ole minkäänlaista kykyä kärsivällisyyteen tai odottamiseen. Eläkkeellä olevat vanhempani taas edustavat toisenlaista ääripäätä. Vaikka he seuraavat yhä enemmän netti-televisioitakin lähinnä minun ja muiden lapsiensa ja erityisesti lapsenlapsiensa lähettämien vinkkien ansiosta, he vielä pitävät televisioyhtiöiden perinteistä osaa – mainosrahoitteisia kanavia ja maksutelevisioita – pystyssä, mikä on mahdollista, sillä mainostajatkin suuntaavat yhä enemmän rahojaan tuohon paljon kuluttavaan velattomaan ja vauraaseen kansanosaan. Minä taas pidän televisiokanavia pystyssä viihtymällä heidän suosikkiohjelmien ympärille luoduilla yhteisösaiteilla, ja antamalla tarkat profiilitiedot mainostajia varten (koska hyödyn siitä itsekin saamalla parempia mainoksia).
Lostin jakson päätyttyä en jää katsomaan minulle profiloituja mainoksia, vaan langattoman näppäimistön avulla vaihdan television näkymän netin näkymäksi – käteviä nämä uudet television ja netin yhdistelmälaitteet, nettivisiot kuten niitä Suomessa ovat jotkut alkaneet kutsua. Netissä Lost-keskustelujen jälkeen avaan You Tube Suomen katsoakseni onko kotiseudullani tapahtunut mitään merkittävää, mitä journalistien ja bloggaajien tuottama päivän uutisvirta multikkaani ei vielä olisi tuonut. Tsekkaan kansalaisten lataamat uudet Suomi-videot aina iltaisin, koska silloin innokkaimpien käyttäjien arvioinnin ja tagityksen ja tuoreiden videoiden katselukertojen määrät ovat on alkaneet erottaa taustakohinasta parhaat ja katsomisen arvoiset videot. 30 sekunnissa huomaan että tänään ei ole tapahtunut mitään merkittävää eikä hauskaa, mikä on harvinaista. Yleensä sieltä löytyy mainion loppukevennyksen, joskus uutisenkin. Televisiopäiväni vuonna 2020 on ohi.
* * *
Ja nyt heitän pallon teille lukijani. Kertokaa, millainen televisiopäivä teillä tulee vuonna 2020 olemaan.
13 Comments
Minä toivon, että tuolloin kaistaa riittää koteihin sen verran, että ohjelmien netistä katsomista ei tarvitse ajatella lataamisena, vaan ohjelmavirta käynnistyy nappia painamalla.
Uutistyötteiden selaaminen tv-ruudulla on varmaan jo joksenekin luontevaa. Esimerkiksi telkkarin saa pyörittämään halutun tiedotusvälineen news tickeriä ja live-lähetykset saisivat lisäarvoa siitä, että samalla voi chattia samaa ohjelmaa katsovien kanssa… vähän niinkuin Joost on nyt.
Mobiililaitteiden osalta uskaltaisin jo lotota silmille asetettavien näyttöjen puolesta. Datalasit ja kännykkä/ipod on jo nykyään ihan realismia, mutta 13 vuoden aikana karsitut johdot ja parannettu design (+vahvuudet laseihin) voisivat tehdä hommasta koko kansan urheilua.
Mutta mikä voisi olla jotain oikeasti uutta? Mitä tämän päivän edellekävijät tekevät nyt, on arkea 2020.
Mutta mitä tekevät vuoden 2020 edelläkävijät? Mikä on arkea 2035?
Milloinhan arjeksi ovat tulleet kolmiulotteiset tv-ohjelmat, tuoksun ja muiden astien tuominen tv-ohjelmien katseluun ja kolmiulotteiset virtuaalimaailmat?
Taas meni sen verran pitkäksi kommentiksi, että laitoin oman blogin puolelle.
Matti: Nyt taitaa olla liikkeellä protoja näytöistä, jotka pystyvät näyttämään 3D-kuvaa ilman erillisiä laseja, mutta pystytäänkö niitä soveltamaan olohuonekäyttöön on eri juttu. Lähetysstandardit eivät varmaankaan ole niin suuri huolenaihe, sillä IP-TV voi tuoda valikoimaan aika suuren lisäyksen.
Haju, tärinä, ilmavirta ja vastaavat saattavat jäädä kuriositeetiksi tv-puolella, etenkin jos hajupatruunoiden ylläpito tulee kovinkin kalliiksi (vrt. musteet). Elokuvateattereissa nämä sen sijaan saattavat olla “se juttu”, millä ihmisiä houkutellaan jättiruutejensa äärestä elokuvateattereihin.
Aktiivisempaa osallistumista edellyttävien kulttuurituotteiden, eli pelien kohdalla yksinkertaisissa tuoksuisssa (metsä, ruuti, savu, bensa, “ruoka”) voi olla itua myös kotikäytössä - haju voi toimia paitsi tunnelman luojana, myös palkintona tai rangaistuksena. Mikäs sen motivoivampaa hakata verkossa Wii-tennistä kuin tieto siitä, että oman voiton kunniaksi vastapuolen konsoli jäljittelee suolistokaasuja
Käykää ihmeessä lukemassa Tero Heiskasen kommentissa kolme esittämä linkki television tulevaisuuden visioon. Tero tappoi ja printin ja nyt kuolee televisio. Hengästyttävää tekstiä, kun muistaa että protoina Teron yksityiskohdat - ainakin suurin osa - ovat jo mahdollisia. No, kaikki protot eivät tietenkään koskaan päädy kaupallisille massamarkkinoille.
Koska näiden Web 2.0 -ihmisten visio tulevaisuuden televisiosta vastaa nykypäivän tietokonetta, toivon, että he eivät ainakaan suoraan pääsee päättämään television kehityksestä. Televisiot ja tietokoneet saisivat pysyä erillään tulevaisuudessakin. Onhan se kumma miten nykyään on muotia että kaikki pitää etsiä itse; uutisten takiakaan ei muka enää kelpaa lehden silmäily ja tv-uutisten katsominen, vaan pitää seurata sataa blogia, nettisivua ja videostriimiä päivässä että saa sen paljon hypetetyn “oikein kuvan” tapahtumista.
Niinpä. Nyt kun katsoo, miten nuoret mediaa kuluttavat, niin televisiolla ja printillä on nuorten elämässä edelleen tärkeä rooli. Uutta on se, että niiden rooli ei enää olekaan niin keskeinen kuin kymmenen vuotta sitten ja nyt netin rooli uudenlaisena mediana on tullut niiden rinnalle ja osin ohikin. Mutta ei tämä tule tarkoittamaan sitä että netti tulisi korvaamaan television ja/tai printin missään näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Sen sijaan se tulee tarkoittamaan muutoksia television ja printin seuraamistapaan ja siihen, mitä niistä etsitään ja miksi niitä käytetään. Ja siksi niiden molempien pitää muuttua ajan mukana - kuten ne koko ajan muuten tekevätkin. Harvinaisen eläviä medioita nuo kuolleiksi julistetut.
Uskallanpa ennustaa, että kun seuraava mediainnovaatio otetaan innokkaasti käyttöön, niin taas innostutaan puhumaan ja julistamaan vanhaa perinteistä mediaa (johon silloin nettikin kuuluu) kuoliaaksi.
Meidän ajattelun perusteet on kyllä lähtökohtaisesti niin eri maata, että en voi muuta kuin ihmetellä miten voitte nähdä asian noin. Tätä käytiin jo ubiikkiprintti keskustelussa läpi, mutta palaanpa vielä. Media on ihmisten keskenäistä viestintää, jota on tehty luolamaalauksista lähtien. On jonkinlaista informaatiota (kirjoitusta, kuvaa, ääntä), joka välittyy yhdeltä tai useammalta ihmiseltä yhdelle tai useammalle ihmiselle. Ominaista on, että se käsittelee ajankohtaisia asioita ja ihmiselle tärkeitä aiheita. Medioita on hyvin monelaisia ja muoto määräytyy sen mukaan mikä on sisällön ja tiedonsiirron kannalta sopivaa. Luolamaalauksista lähtien siis media on aina ollut sellainen, joka parhaiten vastaa tarpeisiin käytettävissä olevalla tekniikalla.
Meillä ei ole mihinkään universaaliin mediaoppikirjaan kirjoitettu, että ihmiselle on parasta maailmanloppuun asti olla radio, tv, printti ja netti ja joku netin jälkeinen kokonaisuus ja näillä suhtkoht muuttumattomat jakaumat mediankäytössä. Ei ole mitään muuta kuin yksi sääntö: ihmisellä on tarve medialle ja tämä tarve tulee tyydytetyksi niin hyvin kuin se on käytössä olevalla teknologialla on mahdollista. Ihmisellä ei ole tarvetta median välineille kuten printti, tv, netti. Ihminen haluaa vain vastaanottaa ja lähettää tietoa ihmiselle ominaisilla tavoilla. Tämän takia käytetyt median välineet muuntuvat koko ajan, sen mukaan miten teknologia kehittyy. Itse media menee täydellisyyttä kohti eli täydellistä viestintää. Tässä on se kohta, mitä en ymmärrä, miten joku pystyy väittämään vastaan. Jos meillä on parempi media käytettävissä kuin printti, tv, radio tai joku muu niin me otetaan se käyttöön(siirtymäaika toki on), ei me enää sitä vanhaa käytetä, ihan vaan huvin vuoksi. Ei kukaan tuolla rahtaa tavaraa moottoritiellä hevosen vetämänä, koska on auto tai ei kukaan lähetä kirjekyyhkyä matkaan, koska on sähköposti. Jos haluaa pohtia median tulevaisuutta niin ei me voida lähteä ajattelemaan, että vaikkapa printti, tv, radio ja tulevat mediat olisivat jotain erillisiä kokonaisuuksia, joilla ei ole toistensa kanssa tekemistä ja, että ne kilpailisivat toistensa kanssa kuin jossain juoksukilpailussa. Kaikki täyttävät samaa tehtävää ja kaikilla on erilaisia ominaisuuksia, joten joku on jotain toista parempi tietyllä osa-alueella ja joku toinen parempi toisella alueella. Ominaisuudet tiedon lähettämisessä, tiedonsiirrossa ja tiedon vastaanottamisessa ratkaisevat. Jos joku uusi kykenee hoitamaan jonkun toisen tontin ja tekemään enemmänkin niin se vanha häipyy pois. Kun näitä ominaisuuksia aletaan listaamaan ja vertailemaan niin esim. netti pystyy lähitulevaisuudessa tekemään kaiken saman kuin tv. Ja jos joku tykkää erityisesti tv:stä niin hän voi käyttää nettiä, joka imitoi tv:tä. Printti vs. netti oli jo käsitelty, radio vs. nettiä en lähde tässä nyt erittelemään.
Me mennään täysin metsään median tulevaisuuden pohtimisessa, jos me lähdetään miettimään miten printtiä tai tv:tä kehitetään tai muutetaan ja yritetään samalla kutsua niitä entisillä nimillään. Mihin me niitä voidaan kehittää? Sanokaa yksi esimerkki printin tai tv:n kehityksestä, joka ei veisi sitä netin tapaiseen viestintään ja jota ei voitaisi tehdä netissä lähitulevaisuudessa. Tämä on ihan sama asia kuin, jos olisimme sata vuotta sitten aloitettu miettimään miten kehitetään hevosta raskaiden töiden tai liikenteen välineenä, vaikka auto oli jo keksitty.
Minä en tässä väittele minkään tietyn teknologian tai median puolesta, vaan ihmettelen, että miten tulevaisuutta voidaan yrittää pohdiskella takertuen johonkin(tv), johon on nyt jo olemassa parempi vaihtoehto(netti), mutta joka ei ole vaan levinnyt enemmistön käyttökulttuuriin ja jota ei osata vielä kunnolla hyödyntää kaikilla alueilla(passivoiva viihde). Ei ihmiskunta kehity minnekään, jos emme osaa ajatella mikä on oikeasti tehokasta, hyödyllistä ja tarpeellista ilman konservatiivisien silmälasien käyttöä, jotka määräävät meille raamit ja tavat kaikelle kehitykselle
Matti, Strummer tai joku muu: Oletetaan hypoteesi, että printti ja tv säilyttävät valta-aseman mediassa seuraavat 20 vuotta. Mitkä ovat perustelut tälle hypoteesille? Miksi se tieto, jonka ihminen saa printistä tai tv:stä, ei voi tulla jotain muuta kautta ihmiselle? Miksi mobiilin internetin ja esim. ubiikin mahdollistavat käytännöt eivät ole niin hyviä, että ne tappaisivat vanhoja medioita? En ole näissä keskusteluissa nähnyt vielä yhtään perusteltua vastausta näihin kysymyksiin. Hyvää Vappua!
Ensin ajattelin kirjoittaa aikakauslehti 2020 -skenaarion vähän yli. Nyt taidankin kirjoittaa sen vähän ali printin puolustuspuheena, ja samalla vastaan Teron kysymyksiin. Hetken päästä skenaario-sarja saa jatkoa.
parempi kommentti myöhään kuin ei milloinkaan: Todennäköisesti et olisi mennyt tsekkaamaan Lostin faniyhteisöä televisioyhtiön omalle saitille, vaan fanien itsensä tekemään yhteisöön. “Fans do It better” toimii osittain jo nyt; Fanien ilmaiseksi tarjoama aika ja vaiva peittoaa kaupallisen tarjoajan, jolla ei ole sisältöön eikä sisällöntuottamiseen henkilökohtaista intressiä
Tuosta Emman kommentista päästäänkin siihen toiseen skenaarioon, jossa merkittävä joukko seuraa uudet tv-sarjat laajakaistaisesta netistä ja kiinnittyy sarjan fanien itse luomiin faniyhteisöihin. Mikä rooli silloin jää tv-kanaville? Hmm…
Printin puolustuspuhe eli miksi printtiä luetaan vielä vuonna 2020 löytyy täältä: Skenaario aikakauslehdistä.
Tämä on jo arkipäivää. Itse katson usein 42-bussin päättärillä Erottajalla uutiset nettistreamina Television@.Net -sivustoni kautta.