Kuvajournalismin helmiä
26/04/2007
Hyvin valokuvien ystävänä on ollut mukava seurata vierestä miten Apu-lehdestä on tullut suomalaisen kuvajournalismin lippulaiva, jonka valokuvaajat keräävät palkintoja ja jonka kuvajournalismia kehutaan eikä syyttä. Niinpä uskallan mainostaa digimedian blogissa perinteistä pysähtynyttä mediaa, pysähtynyttä valokuvaa ja vieläpä jäävisti oman työnantajani kustantamaa lehteä.
Mutta ei kannata uskoa sanaan, vaan katsoa itse kuvia:
- Ilmaiseksi luettava digilehti, jossa palkittuja kuvia sivuilla 6-15.
- Lisää palkittuja kuvia (tai suora linkki kuvagalleriaan).
- Kuvajournalismia leipäjonoista (tai suora linkki kuvagalleriaan).
- Ja kannattaa myös käydä katsomassa Vuoden 2006 lehtikuvat.
27.4.2007 kello 6:01
Ei tuota verkkolehteä ole kovin kiva lukea. Jokin siinä käyttöjärjestelmässä mättää. Pitäisi olla jotenkin portaattomampi suurennusmahdollisuus ja mahdollisuus ohjata paremmin.
27.4.2007 kello 9:53
Ei niin. Ensimmäinen digilehtien sukupolvi on aina kokeilu, ja jotain lisäarvoa digilehden pitäisi tuoda, jotta se kiinnostaisi. Toistaiseksi printti on aika mainio käyttöliittymä.
27.4.2007 kello 12:13
Zinio Reader on oikea digilehtien lukuohjelma jonka käyttöliittymäkin on toimiva.
27.4.2007 kello 13:09
Zinio Reader on hyvä, kunhan sen saa ensin ladattua ja toimimaan, mikä ei aina ole niin helppoa. Luen itsekin sillä Technology Review´n ja homma toimii lukukokemuksena kohtuullisen hyvin.
Ja se Zinion lisäarvo on tuon jenkkilehden kohdalla nopeus (ei tarvitse odottaa hidasta postia) ja hinta (aika paljon edullisempi kuin printin tilaus Suomeen).
27.4.2007 kello 21:10
[…] A-lehtien Sähköiset mediat -yksikön johtaja Matti Lintulahti kehuu blogissaan Apua suomalaisen kuvajournalismin lippulaivana. Apu onkin ottanut kaiken ilon irti kuvaajansa Joonas Brandtin palkitusta reportaasista, joka kertoo Mokoman, Staminan ja Rytmihäiriön yhteisestä keikkakiertueesta. […]
28.4.2007 kello 15:23
Kuvajournalismikäsitettä ei Avun suhteen voi käyttää.
Kuvat ovat lehdessä samaa koristeellista pintaa kuin kaikialla muuallakin.
Yhteiskunta, kanssaihminen on kielletty aihe.
Kuvaajat plagioivat trendejä ja käyttävät visuaalisia gimmikkejä saadakseen kuvien tyhjyyden puhumaan.
Mutta kuva ilman substanssia, ilman tarinaa tai kertomusta siitä, missä ihminen on, ei ole muuta kuin dekoraatio.
Yhteiskuntamme voi päivä päivältä huonommin, mutta lehdissä se näyttää voivan kulutushysterian kautta aina vaan paremmin.
Lehtien kuvat ja todellisuus ovat lakanneet kohtaamasta.