Multikkani, tuo mainio kännykkä, tietokone, gps-paikannin, kamera ja paljon muuta sekä tietenkin jokakodin kaikenkattava kaukosäädin sisältää ubiikkiyhteiskunnan kaiken kattavalta teknologialta taukonapin, jota painamalla kotini ubiikkiteknologiat uinahtavat. Painan sitä ja saan hetken rauhan. Kukaan ei voi minua tavoittaa, olen poistunut ubiikkiyhteiskunnasta hetkeksi.
Otan käteeni – ja kuulun tässä selvään enemmistöön – lempilehteni (=valitse tähän omasi). Hyvälle paperille painetun. Rentoudun ja nautin hyvien kuvien, tarinoiden ja oivallusten parissa.
Kummallista miten paperi ei ole mediana vieläkään kuollut vaikka sitä on ennustettu jo 40 vuoden ajan 1980-luvulta lähtien. Vaikka suurilevikkisten aikakauslehtien suosio on jatkuvasti laskenut sanomalehtien tapaan, aikakauslehtiä julkaistaan ja luetaan printtimuotoisena ubiikkiyhteiskunnassa enemmän kuin koskaan. Jokaiselle pienellekin kiinnostuksen kohteelle löytyy oma lehtensä.
Vaikka kukaan ei aikakauslehtiä vieläkään tarvitse, silti ne onnistuvat edelleen houkuttelemaan hyvällä elämyksellisellä sisällöllä lukijoita, myös nuoria tänä teknologisena aikana. Aikakauslehti on kuin suklaapatukka. Sitä ei tarvitse, mutta kun sitä maistaa, sitä haluaa lisää.
Ihmisen kiintymys pysähtyneisiin hetkiin on pitänyt kiihtyvän vauhdin keskellä aikakauslehtien lisäksi valokuvat ja kirjat ihmisten suosiossa, vaikka sitä ei tahdottu vuonna 2007 uskoa. Lempilehteänikään ei silloin vielä ollut olemassa.
Vaan onpa paperikin muuttunut noista ajoista. Palaan takaisin ubiikkiyhteiskuntaan, otan multikkani esiin ja heilautan sitä paperille painetun jutun lopussa olevan mustavalkoisen neliön kohdalla. Multikkani on yhteydessä paperin sisään painetun mikroskooppisen pienen etätunnistimen kanssa, saa sieltä juttuun liittyvän ip-osoitteen (nykyään tavaroiden lisäksi jopa jokaisella jutullakin on oma ip-osoitteensa), käynnistää selaimen ja tarjoaa minulle juttuun liittyvää informaatiota, keskusteluja, videoita, linkkejä ja muuta olennaista tietoa ja lisäelämyksiä, joita lehti tarjoaa mobiilisaitillaan.
Mobiilisaitin lisäksi seuraan säännöllisesti lempilehteni monimediallista nettisaittia, netti-televisiota ja podcasting-lähetyksiä. Mikään niistä ei silti voita sitä hetkeä ja tunnetta, kun saan paperille painetun lehden käsiini ja pääsen sen kanssa elämyksellisiin hetkiin hetkeksi pois kaikesta kiireestä.
* * *
Ja nyt taas pallo teille hyvät lukijani. Onko tämä skenaario vain aikakauslehtikustantajien ja paperinvalmistajien märkää unta? Millainen on teidän aikakauslehtenne vuonna 2020?