Kategoriat
Mediabisnes Tulevaisuus

Personoitu sanomalehti vuonna 2020

Share

On vuosi 2020 enkä vieläkään ole luopunut aamuisesta tavastani lukea sanomalehteä aamiaisen kera. Ei ole tarvinnut sillä sanomalehdestä on tullut minulle paljon aikaisempaa relevantimpi ja parempi – ja samalla ohuempi. Se sisältää tärkeimpien uutiskommenttien, lukijoiden blogien ja taustoittamisen lisäksi vain niitä aiheita joista olen kertonut mediayhtiölle olevani kiinnostunut ja olennaista tietoa oman yhteisöni asioista, myös lukijoiden tuottamaa sisältöä. Sanomalehdessäni olevat mainokset ovat niistä aiheista, joista olen kertonut olevani kiinnostunut. Kaikki tämä minulle kohdistettu tieto mukavassa selattavassa netin uutisvirtaa (aivan, uutiset luen netistä ja multikasta enkä sanomalehdestä) taustoittavassa ja ymmärrettäväksi tekevässä paketissa on palvelu, josta olen valmis euron päivässä maksamaan.

Toki saisin tilattua saman personoidun lehden digitaalisesti, mutta en vain suostu – ja kuulun suureen enemmistöön – vielä liittymään täysin koneriippuvaisten joukkoon. Kun ennen vietettiin tipattomia kuukausia, nyt vietetään koneettomia viikkoja. Tämä on kai tätä ubiikkitietoyhteiskuntaa.

Harva olisi uskonut, että vuoden 2020 nopeimmin kasvava kioskiketju on POD-kioski, josta saa hyvän kahvin, teen ja kaakaon sekä tietenkin naposteltavien herkkujen lisäksi personoidut viimeisimmät uutiset, kommentit, lukijoiden tekemät sisällöt ja taustajutut sekä tietenkin kohdennetut mainokset kioskissa tabloid-kokoon printattuna sanomalehtenä – tai pikemminkin aina ajankohtaisena sanomalehtimäisenä viikkolehtenä. Vilautan POD-automaatille älykorttiani, johon on tallennettu aiheet joista olen kiinnostunut ja POD tulostaa personoidun uusimman toimitetun sisällön sisältävän sanomalehden mukaan otettavaksi ja luettavaksi. PODin ansiosta paperille painettujen sanomalehtien kokonaislevikki kääntyy ensimmäistä kertaa nousuun sitten vuoden 2004.

Toki sanomalehdessäni on muitakin uusia piirteitä, joiden ansiosta pääsen helposti multikallani lehteäni täydentävän tiedon ja keskustelun ääreen sekä mainoksista suoraan verkkokauppaan hankkimaan mainostettavista tuotteista ja palveluista lisätietoja ja ostamaan niitä.

* * *

Tässä jälleen yksi skenaario, tällä kertaa sanomalehtien tulevaisuudessa, ja sellainen joka on sanomalehtien kustantajien kannalta positiivinen. Millaisen sanomalehden te lukijat haluaisitte vuonna 2020 vai joko olette silloin kokonaan hylänneet paperille painetun median?

Share

11 vastausta aiheeseen “Personoitu sanomalehti vuonna 2020”

Skenaario on luultavasti monelle todella houkuttelevan kuuloinen, mutten ainakaan itse vielä täysin syty. Itsestäni on aika mukava kun lehdistä löytyy asioita, joista en tiennyt olevani kiinnostunut. Toteutuessaan (eikä se ihan epätodennäköiseltä vaikuta) skenaario kaventaa ihmisten maailmankuvaa.

Mä olen miettinyt, että voisi olla mahdollista perustaa ”aggregaattilehti”, jonka ”toimittajat” eivät varsinaisesti kirjoittaisi juttuja, vaan etsisivät niitä blogeista (ja tarpeen vaatiessa kääntäisivät). Tämä lehti sitten toimitettaisiin aamuisin paperilla (tai netitse).

Ideana olisi se, että ko. lehti maksaisi alihankkijoilleen (esim. blogeille), mikä innostaisi niitä tekemään parempaa jälkeä ja kilpailemaan artikkeleista.

Jo olemassaolevat lehdet voisivat melko helposti siirtyä hyödyntämään tätä työvoimaa – se olisi pieni hyppäys nykyisestä freelancer-käytännöstä…

Personoitavassakin lehdessä kannattaa ja pitää olla kaikille yleinen toimituksellinen osio, jonka tarkoituksena on paitsi kertoa tärkeimmät asiat myös yllättää. En kuitenkaan usko personoitavan lehden kaventavan maailmankuvaa nykyisestään, sillä jo nyt laajan maailmankuvan saaminen edellyttää useiden ja hyvin erilaisten tiedotusvälineiden lukemista, ja jos tästä mediajoukosta sanomalehti muuttuu personoitavaksi, se tuskin maailmankuvaa kaventaa.

Aggregaattilehti? Hmm… Eikös jo nykyinen sanomalehti ole osin aggregaattilehti? Sanomalehtiinhän kootaan muiden (=tietotoimistojen) tekemiä juttuja ja käännetään ulkomaanjuttuja oman jutunteon lisäksi. Tähänkö vielä yhdistäisi blogeista juttujen etsimisen (mitä muuten tapahtuu jo nyt, mutta bloggaajien nostamat aiheet omitaan tekemällä ja laajentamalla ne itse) nykyistä isommin, niin taidettaisiin olla aika lähellä Jannen kaipaamaa aggregaattilehteä.

Vai olisiko ideana Metro, jonka uutistoimiston jutut on korvattu blogaajien jutuilla? Nimeksi voisi laittaa Metrologi. Siinä valmis idea kaupallistettavaksi rohkeille yrittäjille.

”En kuitenkaan usko personoitavan lehden kaventavan maailmankuvaa nykyisestään, sillä jo nyt laajan maailmankuvan saaminen edellyttää useiden ja hyvin erilaisten tiedotusvälineiden lukemista, ja jos tästä mediajoukosta sanomalehti muuttuu personoitavaksi, se tuskin maailmankuvaa kaventaa.”

Voi olla näin. Tosin en uskokaan, että nykyäänkään kovinkaan monella meistä omaisi ”laajan maailmankuvan”. Uskon kuitenkin siihen, että mitä personoidummaksi mennään, niin sitä kapeammaksi se useimmilla väistämättä käy (vaikkakaan ei olisi lavea nytkään). Onko se sitten välttämättä pelkästään paha asia – äkkiseltään tulisi mieleen kyllä, käytännössä en osaa sanoa.

Kuitenkin jo tällä hetkellä esimerkiksi omakohtaisesti ”yllättävät” uutiset tulevat enimmäkseen juuri sanomalehdistä, ja ehkä puoliyllättäen, myös teksti-tv:stä. Muiden medioiden seuraaminen alkaa olla henk.koht. jo todella suodatettua (teknisesti tai henkisesti) ja personoitua nimenomaan kiinnostuspiirien ympärille.

Ja samaten tasaisen tappavaan tahtiin pääsevät yllättämään ystävät, joiden haju maailman yleisestä menosta on hämmästyttävän pieni – vaikka onkin tietyillä spessualuella taas käsittämättömän syvä. No, he eivät lue pahemmin lehtiä ja seuraavat muutenkin aika valikoituja sisältöjä.

No, sittenpähän tulevaisuudessa näkee miten käy.

Visio vuodesta 2010-2020: Miksi vasta 2020 tulee personoitava printattava sanomalehti? Konsepti on hyvä, mutta vuonna 2020 auttamattomasti myöhässä, kun epaperi on silloin päässyt lastentaudeistaan ja printausboksin sijaan on vihkonen epaperia, johon lehti päivittyy langattomasti.

Viimeinen niitti päivittäiselle paperilehdelle oli se kun ePaperilehteen tuli lyhyiden uutisten lisäksi myös pidemmät ja taustoittavat versiot, jotka lukija sai tarvittaessa esille. Tämän versioinnin kanssa tilarajoitteinen staattinen paperilehti ei enää pystynyt mitenkään kilpailemaan ja perinteinen painomedia siirtyi paperimediasta ePaperimediaksi.

Hämmentävää kyllä niin tekniikan kehittynyt riittävän pitkälle, jotta se kykeni korvaamaan paperin niin samalla se mahdollisti sen, että ePaperilehtien perusformaatiksi selviytyi monisivuinen tabloidi 2000-luvun alun tablettivisioiden sijaan. Suurin ero oli perinteisen ja uuden paperin kohdalla oli sivujen päivittyminen lennossa. Tämä johti siihen ettei ollut enää ”päivänlehteä” vaan lehti jossa oli uusimmat uutiset, mahdollisuus nähdä selata arkistoista siihen liittyvät muut uutiset.

Arkistouutisten lisäksi uutisten yhteyteen tuli myös kommentit, uutisten pistetys, viittaukset muualle. Lehtitalojen harmiksi käyttäjät kuitenkin lopettivat jossain vaiheessa käyttämästä mediatalojen omia palveluita vaan siirtyvät käyttämään neutraalimman osapuolen vastaavia. Tämä kolmas osapuoli tarjosi kommentointi- ja uutisarviointipalveluita uutisten yhteyteen tulevien widgetien avulla. Ensin mediatalot yrittivät oikeusteitse kieltää tämänkaltaiset palvelut, mutta tilaajat nousivat vastarintaan ja syytteistä kommentointipalveluja tarjoavaa yritystä kohtaan luovuttiin.

E-paperi, sähköinen muste, digitaalinen paperi – vastasyntyneellä on monta nimeä on haasteellinen yhtälö voitettavana, minkä vuoksi en usko sen olevan sanomalehtien paperia korvaava massatuote vielä 2020. Hyvä resoluutio + väritoisto + kevyt + rullattava + kehittyneet verkko-ominaisuudet + hyvä akun kesto + kyky toistaa videoita + edullinen + jotain muuta joka tässä ei muistu mieleen = ei ole massatuote vielä vuonna 2020.

Ennen kuin e-paperista tulee sanomalehtien käyttöön massatuote, se yleistyy sitä ennen monissa muissa paperinkaltaista joustavaa näyttöä vaativissa paikoissa kuten mainostauluissa, kirjoissa, käyntikorteissa…

On myös mahdollista että e-paperi ei koskaan korvaa paperia (kuten nyt tunnumme yksiselitteisesti kuvittelevan) vaan se tulee perinteisen paperin rinnalle mahdollistaen täysin uudenlaisen median, joka laittaa mediakentän jälleen uudenlaiseksi ja varmasti siksi vaikuttaa paperille painetun median elinehtoihin ja ominaisuuksiin.

Minua harmittaa jo nykyisin, kun tottumuksesta selaan Hesarin Digilehdestä (HTML-julkaisusta) pääasiassa vain osiot Kotimaa, Kaupunki ja Talous.

Usein on ollut ulkomaanuutisissa jotain, mistä en vielä tiennyt juurikaan, tai sama kulttuurisivujen kanssa.

Tulevaisuudessa varmaan voidaan personoida mediasisältöjä älykkäämmin, koska kaiken selaamiseen edes otsikkotasolla ei riitä hereilläoloaikakaan.

Niinhän se pitkälti onkin. Mutta juttujenhankinnan voisi ulkoistaa vieläkin tehokkaammin, ja tehdä helpommaksi bloggaajien saada korvaus jutuistaan. Erona olisi lähinnä se, että jutut eivät siis olisi eksklusiivisia, vaan samat jutut voisi myydä useampaankin lehteen.

AIKA KARSEA SUUNITELMA ALLA OLEVA

Mä olen miettinyt, että voisi olla mahdollista perustaa “aggregaattilehti”, jonka “toimittajat” eivät varsinaisesti kirjoittaisi juttuja, vaan etsisivät niitä blogeista (ja tarpeen vaatiessa kääntäisivät). Tämä lehti sitten toimitettaisiin aamuisin paperilla (tai netitse).

Ideana olisi se, että ko. lehti maksaisi alihankkijoilleen (esim. blogeille), mikä innostaisi niitä tekemään parempaa jälkeä ja kilpailemaan artikkeleista.

SILLÄ PERUSTEELLA MITÄ KYSEISEN MIETTIJÄN OMAT BLOGIT OVAT !

Vastaa