Median tulevaisuuksien skenaariosarja jatkuu ja nyt vuorossa radio vuonna 2020. Skenaarion laati Tuija Aalto, radion ja uuden median ammattilainen Ylellä, ja se löytyy Tuijan blogista: Skip-nappula on parasta radiossa vuonna 2020.

“Muutama vuosi sitten yleistyneet ultrapaikalliset audiosisällöt jaksavat viehättää - niiden joukossa kun saattaa olla ihan mitä tahansa naapurin lasten kertomista vitseistä pureviin paikallispoliittisiin analyyseihin. Olen kytkenyt kapulastani paikkatietosuodattimen nuuskimaan 0,7 kilometrin säteellä kaiken mahdollisen tarjolle julkaistun vailla mitään journalistista kriteeriä. Tämän osion kohdalla täytyy tosin olla sormi valmiina skip - nappulalla. Mahdollisuudet sisällöntuotantoon ovat jo kenen tahansa ulottuvilla - kirjastoissa kansalaisten mediatyöasemat ovat ahkerassa käytössä ja ujoimmatkin pöytälaatikkopakinoijat tuntuvat löytäneen ne, ja sisältö on useimmiten sen mukaista. Kansalaismediatuotosten kuuntelu pitää hyvin hereillä ja antaa joskus hyvät naurut. Parhaiden pläjäysten Top 10 - lista on itse asiassa yksi maan vierailluimmista verkkosivuista.

Skip-nappi on ehkä parasta, mitä radiossa on viimeisen 10 vuoden aikana keksitty. Digitaalinen lähetysvirta kun bufferoituu vastaanottimeen muutaman minuutin segmenteissä niin, että voin aina painaa hyppää eteenpäin -nappia, kun biisi tai puheena oleva aihe ei kiinnosta. “

Ajatuksia herättävä skenaario.

Yle avaa laajan nettitelevision ja -radion Areenan, varoittaa avausvaiheen ruuhkaisuutta etusivullaankin ja julkaisee palvelun joka sanoo juuri nyt: “Internet Explorer ei voi näyttää WWW-sivua”. Kannattaako avata, jos tietää jo etukäteen että homma ei toimi?

Sinänsä itse odotettu ja varmasti kohtuullisen hyvä videopalvelu - kunhan alkuhankaluuksista selviävät - näyttää suuntaa television tulevaisuudesta.

Maailmalla Geoff Dougherty aikoo käyttää saamansa News Challange -apurahan - 340 000 dollaria - 75 kansalaisjournalistin rekrytointiin ja kouluttamiseen Chicagon eri kaupunginosiin luodakseen uudenlaisen paikallisuutisointiin kansalaisjournalismin keinoin keskittyneen verkkomedian.

Kuvitelkaa jos Suomessa Helsingin Sanomain säätiön julkistaisi vastaavanlaisen apurahan jaettavaksi uudenlaiselle yhteisölliselle ja kansalaisjournalistiselle verkkomedian hankkeelle?

Sen sijaan Suomessa Journalistiliitto on aloittanut kansalaisjournalistien eettisen ohjeistuksen laadinnan, kertoo uusi Journalisti-lehti. Hyvin käytännönläheisten ohjeiden pitäisi valmistua, tai ainakin ensimmäisen version, syksyllä 2007.

Kustantajat ja päätoimittajat ovat jälleen kerran kokoontuneet yhteen sanomalehtien kansainväliseen ja suurimpaan konferenssiinsa (koodisana WAN), tällä kertaa Kapkaupunkiin. Paikalta bloggaavat nyt ainakin Vincent Maher ja Matthew Buckland ja joskus myöhemmin Lasitalon emäntä Reetta Meriläinen on lupautunut bloggaamaan konferenssista. Digiaika on vahvasti läsnä ja siihen liittyen mielenkiintoista tietoa:

• Only 9% of newspaper publishers didn’t have a website.
• 5% had a website that attracted more than 1-million unique users ; 40% had traffic between 500 000-1-million unique users
• 37% of newspapers increased in circulation and 37% decreased in circulation; 23% the same
• 79% viewed new media journalism as good news; Only 5% viewed online & new media as a ‘threat’
• 74% thought online/interactive journalism had a positive impact on quality
• 48% think that print & online journalism should be free; 39% said no
• 40% said they think that would read news online in the future; 39% said print
• 66% said opinion & analysis pages will be stronger in the future
• 28% said advertisers; 26% said shareholders and 19% said political pressure pose possible threats to editorial independence
• 61% said they were optimistic about their newspaper’s future
• Conclusion: “Newspaper editorial leaders worldwide have good feelings about the future of their own papers and the industry as a whole, and they seem to be prepared for (and even welcome) the development of new technologies in news and distribution”

Näiden läpi kun yritän katsoa uutisbisneksen tulevaisuuteen, näen saman minkä ennenkin. Internet ei tapa sanomalehtiä ja niiden hyvää bisnestä vaan sen tekee kustantajien ja päätoimittajien kyvyttömyys kehittää ja muuttaa lehteään vastaamaan lukijoiden muuttuvia tarpeita ja odotuksia (joita toki internet on muuttanut). Jos se kehitys ja muutos, minkä olen nähnyt tapahtuneen joulukuun 2004 tsunamin jälkeen Suomessa, on tapahtunut kaikkialla muuallakin, sanomalehtien enemmistön tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka epäonnistuvasta vähemmistöstä tullaan varmasti puhumaan paljon ja näistä epäonnistumisista tullaan varmastitekemään virheellisiä yleistyksiä.