Kirjoittajalta Matti Lintulahti

Tim Porter on sukeltanut 18 kuukauden aikana amerikkalaisten uutistoimitusten ytimeen, haastatellut useita satoja journalisteja ja tiivistänyt kuvan, joka ei ole kaunis eikä mairittele toimittajia.

Uutistoimitukset ovat jenkeissä täynnä raivoa ja vihamielisyyttä, epäilyä ja luottamuksen puutetta sekä kaipuuta vanhan hyvän ajan journalismiin – aikaan, jolloin kaikki oli paremmin. Silloin sanomalehti oli uutisvälityksen kuningas eikä internetiä vielä ollut – ainakaan mediana.

Samassa veneessä toimittajien kanssa istuvat päätoimittajat ja kustantajat. Kaikki he ovat vastuussa siitä, että sanomalehti journalismin vahvimpana muotona on menettänyt asemansa ja on syöksylaskussa.

Ratkaisu tähän ongelmaan löytyy katsomalla menneeseen: lisää rahaa, lisää toimittajia, enemmän perinteistä hyvää journalismia. Näin journalistit näkevät asian. Kovia sanoja Tim Porterilta.

Kuulostaako tutulta myös Suomessa? Ehkä emme ole vielä noin pitkällä, mutta tunnistan signaalit ja ne ovat myös Suomessa saman suuntaiset.

Meilläkin vain muutamat propellipäät yrittävät herätellä toimituksia tulevaisuuteen ja heitä tuijotetaan kummajaisina ja kysellään, miksi noihinkin pitää tuhalata rahaa, joka voitaisiin käyttää kunnon lehtijuttuja kirjoittavien toimittajien palkkaamiseen.

Suomessa sanomalehdet matkaavat silmät ummessa uutisteollisuuden vallankumoukseen, vaikka jopa News Corpin Rubert Murdoch yrittää herätellä väkeään maailmalla.

Herätyskokoukset ovat siis alkaneet. Jenkeissä Tim Porter on yksi näistä takamukseen potkijoista, joten pari suoraa lainausta häneltä (olen täysin samaa mieltä näistä):

We are in a time of great transition in journalism. The tectonics of technology, demographics, economics and lifestyle are disrupting the ground on which newspaper journalism stood for half a century. Survival requires nimbleness, openness and a sense of the possible. The intransigent and the angry and the incurably nostalgic will fall into the cracks.

What if … we stopped worrying about the Web and instead embraced it by writing for it first and the paper second, but digitizing our interviews, by displaying our source material, by inviting readers to contribute, comment and confront?

Porterin mukaan uuden aikakauden journalismi tarvitsee uudet arvot vanhojen tilalle. Minun lempiparini Porterin arvopareista ovat nämä neljä:

• Vanha arvo: auktoriteetti – Uusi arvo: vuorovaikutus.
• Vanha arvo: sanat – Uusi arvo: kerroksellisuus.
• Vanha arvo: objektiivisuus – Uusi arvo: totuuden kertominen.
• Vanha arvo: individualismi – Uusi arvo: yhteistyö.

Alleviivaan vielä yhden asian: Vaikka sanomalehti on nykyisenkaltaisena tuotteena alamäessä, sanomalehti käsitteenä ei ole kuolemassa. Ihmisten uutisnälkä on suurempi kuin koskaan ennen, mutta uutiset luetaan yhä enemmän muualta kuin printistä – netistä ja kännykästä silloin kun itse halutaan. Tämä muutos vaatii journalismilta uuden median tuntemisen, uudet arvot ja uudenlaisen toimintatavan. Porterin havainnot ovat vain signaali siitä muutosvastarinnasta, mikä toimituksissa nousee uuden ja oudon maailman edessä. Peloista huolimatta jokaisen toimittajan on lähdettävä siirtolaiseksi digitaaliseen maailmaan ja opittava elämään uudessa maailmassa. En väitä, että se olisi kaikille helppoa, mutta onneksi me journalistit olemme luonnostaan uteliaita, olemmehan?

Lopuksi kysymys journalistilukijoilleni: Kuinka moni teistä tietää kuka on Craig Newmark ja mikä on Craigslist
ja miten se vaikuttaa sanomalehtiin? Jos et tiedä, kannattaa huolestua omasta tulevaisuudesta, tietää että Craigslist on saapunut jo Tukholmaan ja lukea alla olevien linkkien kautta Tim Porterin kirjoitukset journalismin tulevaisuudesta.

Linkki: The Mood of the Newsroom
Linkki: New Values for a New Age of Journalism

Oli Rubert Murdochin mediaimperiumista mitä mieltä tahansa, häntä kannattaa kuunnella. Murdoch puhui yhdysvaltalaisten sanomalehtien toimitusten johdolle viime viikolla tärkeän ja varsin herättävän puheen. Se on jo herättynyt huomiota niin Suomessa (Kari Haakana) kuin ulkomailla (Dan Gillmor, Poynter). Itse ehdin lukea sen vasta nyt – ja voin suositella puheen lukemista jokaiselle, jota tulevaisuuden media kiinnostaa ja joka työskentelee mediayrityksissä. Sinänsä puheessa ei sisällöllisesti ole mitään uutta, mitä ei olisi jo sanottu moneen kertaan. Kyse on tällä kertaa siitä kuka sanoo. Kun mediaimperiumin pääjohtaja alkaa puhua kuin digimedian ja blogien innokkain kannattaja, odotan konkreettisia asioita tapahtuvan.

Tiivistän kiireiselle suomalaiselle lukijalle puheen seuraaviin ydinkohtiin:

• Trendi uutismedioissa kuten sanomalehdissä on selvä ja hälyttävä: nuoret aikuiset kuluttavat uutisia uudella tavalla (tätä käsittelin omassa Mediaviikon kolumnissani viime viikolla)
• Vaikka nuoret aikuiset eivät halua sanomalehtiä, he haluavat uutisia, paljon uutisia, ja siksi sanomalehdet vahvoina uutistehtaina voivat olla vahvoja myös tulevaisuudessa
• Tämä kuitenkin vaatii kustantajia, päätoimittajia ja toimittajia muuttamaan toimintatapaansa vallankumouksellisesti, kehittämään uusia bisnesmalleja ja unohtamaan ennakkoluulonsa internetiä kohtaan
• Mutta onko nykyisillä journalisteilla kykyä tehdä tätä isoa kulttuurista muutosta ja ottaa askelta 2000-luvun journalismiin? (oma reaktiosi tähän kirjoitukseen kertoo paljon)

Ja keskeisimmät lainaukset puheesta:

…we have to refashion what our web
presence is. It can’t just be what it too often is today: a
bland repurposing of our print content. Instead, it will
need to offer compelling and relevant content. Deep, deep
local news. Relevant national and international news.
Commentary and debate. Gossip and humor.

Some newspapers will invest sufficient resources to
continuously update the news, because digital natives don’t
just check the news in the morning – they check it
throughout the day. If my child played a little league
baseball game in the morning, it would be great to be able
to access the paper’s website in the afternoon to get a
summary of her game, maybe even accompanied by video
highlights.

But our internet site will have to do still more to be
competitive. For some, it may have to become the place for
conversation. The digital native doesn’t send a letter to
the editor anymore. She goes online, and starts a blog. We
need to be the destination for those bloggers. We need to
encourage readers to think of the web as the place to go to
engage our reporters and editors in more extended
discussions about the way a particular story was reported or
researched or presented.

At the same time, we may want to experiment with the concept
of using bloggers to supplement our daily coverage of news
on the net. There are of course inherent risks in this
strategy — chief among them maintaining our standards for
accuracy and reliability. Plainly, we can’t vouch for the
quality of people who aren’t regularly employed by us – and
bloggers could only add to the work done by our reporters,
not replace them. But they may still serve a valuable
purpose; broadening our coverage of the news; giving us new
and fresh perspectives to issues; deepening our relationship
to the communities we serve, so long as our readers
understand the clear distinction between bloggers and our
journalists.

…..

What I worry about much more is our ability to make the
necessary cultural changes to meet the new demands. As I
said earlier, what is required is a complete transformation
of the way we think about our product. Unfortunately,
however, I believe too many of us editors and reporters are
out of touch with our readers. Too often, the question we
ask is “Do we have the story? rather than “Does anyone want
the story?”

And the data support this unpleasant truth. Studies show
we’re in an odd position: we’re more trusted by the people
who aren’t reading us. And when you ask journalists what
they think about their readers, the picture grows darker.
According to one recent study, the percentage of national
journalists who have a great deal of confidence in the
ability of the American public to make good decisions has
declined by more than 20 points since 1999. Perhaps this
reflects their personal politics and personal prejudices
more than anything else, but it is disturbing.

This is a polite way of saying that reporters and editors
think their readers are stupid. In any business, such an
attitude toward one’s customers would not be healthy. But in
the newspaper business, where we rely on people to come back
to us each day, it will be disastrous if not addressed…

Linkki Rubert Murdochin puheeseen.