Kategoriat
Internet Mediabisnes

Vapaat arkistot tuovat rahaa netissä

Näin sanomalehdet uskovat: sisällön on oltava maksullista netissä, koska se on rahan arvoista myös printissä. Siksi sanomalehtien arkistot ovat maksullisia, myös Suomessa. Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen ja Suomen Media-arkiston taakse liittoutuneet Alma Median sanomalehdet ovat kaikki päätyneet samaan maksullisen arkiston malliin. Mutta onko todella tuottoisin vaihtoehto monistaa lehden liiketoimintamalli internetiin? Väitän ettei ole.

Valmis toisenlainen liiketoimintamalli on jo olemassa. Se on Google. Viime vuonna Google teki 3 189 miljoonan dollarin liikevaihdolla 399 miljoonan dollarin tuloksen, mikä on erinomainen tuotto mille tahansa mediayhtiölle. Googlen liiketoiminta perustuu pääasiassa valtavaan arkistoon, älykkääseen ilmaiseen hakuun ja – tämä on olennaista – hakusanojen mukaisen kohdistetun mainonnan myyntiin. Siten se muistuttaa sanomalehtien arkistoa ja hakuja siihen.

En näe syytä, miksi suuria reippaasti yli miljoonan jutun arkistoja hallinnoivat suomalaiset sanomalehdet eivät osaisi tehdä omista ilmaisista arkistoista samanlaisia rahantekokoneita. Kun sanomalehdet laittavat suuret arkistonsa vapaasti haettaviksi, luovat jokaiselle jutulle pysyvän ikilinkin ja rakentavat tulonlähteen hakusanoihin perustuvaan kohdennettuun mainontaan Googlen tapaan, tällä liiketoimintamallilla on hakusanamainostulojen lisäksi useita muita sanomalehtiä hyödyttäviä seurauksia.

Vapaat ilmaiset arkistot eivät rapauta päivälehden tilauspohjaa, kuten ilmaiset online-uutiset tekevät, koska lehden jutut on mahdollista siirtää vapaaseen arkistoon muutaman päivän viiveellä ilman, että arkiston arvo kärsii.

Vapaat arkistot lisäävät lehden saitin kävijämääriä, ja kävijämäärät kannattaa tietenkin muuttaa rahaksi perinteisen nettimainonnan myynnillä. Kasvavat kävijämäärät tarkoittavat myös ilmaista mainosta ja markkinointia.

Viisas sanomalehti pystyy hyödyntämään vapaan arkiston merkittävänä alueellisena kulttuuritekona, maakunnan muistin rakentajana, mikä on kullanarvoista alueensa merkittävimmälle sanomalehdelle. Vaikka Suomessa sanomalehdet ovat toistaiseksi onnistuneet hyvin säilyttämään kosketuksensa alueen yhteisöön, maakunnan muistin merkitystä ei kannata väheksyä. Kannattaa muistaa, että Yhdysvaltojen sanomalehtien ongelmien taustalla on irtaantuminen oman alueensa yhteisöstä ja alueen ihmisten elämän ja tarpeiden aliarvioiminen. Merkittävänä kulttuuritekona maakuntalehtien vapaat arkistot luovat alueen yhteisössä sellaista hyvää mainetta ja mainosta, joiden tavoittelemisesta saa kaupallisilla televisiokanavilla maksaa maltaita.

Ilmaisella nettiarkistolla on vielä yksi merkittävä ja tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpi seuraus. Vapaan arkiston jutut ovat Googlen ja muiden hakukoneiden kautta helposti löydettävissä. Nyt esimerkiksi mikä tahansa ajankohtaisen suomalaisen aiheen haku tuo hakutulosten kärkeen paljon muita tuloksia, mutta ei johtavan suomalaisen sanomalehden Helsingin Sanomien juttuja, jotka – internetin näkökulmasta – ovat unohtuneet maksullisen arkiston lukkojen taakse.

Nopeasti kasvava bloggaajien joukko linkittää arkistojuttujen ikilinkkejä blogeilleen, mikä muodostaa lehden juttuja toisiinsa liittävän kasvavan verkoston yhdessä Googlen ja muiden hakukoneiden hakujen kanssa. Näin sanomalehti on keskeinen osa netissä käytävää keskustelua eikä jää sen ulkopuolelle unholaan.

Tällä linkittämisen ja hakujen verkostolla ja netissä käytävän keskustelun piirissä pysymisellä on yksi merkittävä seuraus. Se tuo nuoret netinkäyttävät sanomalehtien ovelle ja pitää nuoret nettimedian käyttäjät lähellä sanomalehtiä – toisin kuin nyt. Jokainen sanomalehden johdossa tietää, kuinka tärkeitä nuoret tulevat lukijat ovat sanomalehtien tulevaisuudelle.

Koska vapaa arkisto on kaiken lisäksi edullisempi ylläpitää ilman tunnistamisen ja maksamisen järjestelmien tarvetta, mitä sanomalehdille jää menetettäväksi? Eipä juuri muuta kuin maksullisesta arkistosta saatavat tulot, jotka eivät tällä hetkellä eivätkä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa ole merkittäviä verrattuna kohdistetun mainonnan avulla saataviin tuottoihin.

Mikä siis estää tämän liiketoimintamallin hyödyntämisen? Vastaus on oikeastaan helppo: mediayhtiöiden johdon konservatiivinen asenne ja netin liiketoimintamallien huono tuntemus.

Ensimmäiset sanomalehdet ovat kuitenkin jo lähteneet uudelle tielle. Ei Suomessa vaan Kaliforniassa. San Francisco Chronicle, Pohjois-Kalifornian suurin sanomalehti, tarjoaa arkistonsa ilmaiseksi internetissä kaikille, ja mainosten määrästä päätellen varsin tuloksellisesti. Mikähän suomalainen sanomalehti lähtee ensimmäisenä vapaan juttuarkiston liiketoimintamallin tielle? Perusteltuja arvauksia otetaan vastaan.

[Tämä kolumnini julkaistiin aluperin Mediaviikossa 16.3.]

30 000 – 40 000 uutta blogia päivittäin

New weblogsBlogeja maailmalta indeksoivan Technoratin mukaan viimeiset kolme kuukautta osoittavat hämmästyttävää kasvua.

We are currently seeing about 30,000 – 40,000 new weblogs being created
each day, depending on the day. Compared to the past, this is well over
double the rate of change in October, when there were about 15,000 new
weblogs created each day. The remarkable growth over the past 3 months
can be attributed to the increase in new, mainstream services such as MSN Spaces, and in increases of use of services like Blogger, AOL Journals, and LiveJournal.
In addition, services outside the United States have been taking off,
including a number of media sites promoting blogging, such as Le Monde in France.

Kuinkahan moni uusista nyt perustetuista blogeista on elossa vielä vuoden päästä?
Linkki

Tulevaisuuden mediakännykkä

UnelmakännykkäSarjassamme välähdyksiä tulevaisuudesta:

Kun rullattavat paperinkaltaiset näyttöteknlogiat kehittyvät, Polymer Visionin kuvan kaltaiset mediakännykät tarjoavat taskuun mahtuvan blogien ja uutisten lukulaitteen. Tällaiset laitteet tulevat varmasti tuomaan jälleen oman lisänsä mediakulutukseen – ne luovat uusia mahdollisuuksia ja muuttavat mediabisneksen nykyisiä pelisääntöjä.

Paperinkaltaisissa näyttöteknologioissa ei enää kysytä tulevatko ne, sillä ne ovat jo todellisuutta. Sen sijaan nyt kannattaa kysyä, milloin ne tulevat massatuotteisiin, pystyvätkö ne nousemaan hinnaltaan ja käytettävyydeltään kilpailijaksi paperille vai luovatko ne aivan uudenlaisen median, josta meillä ei vielä ole kunnollista käsitystä.

Kirjoituksen alkuperäiselle lähteelle.

Uutisten mediataiteesta markkinointitaidetta

Yahoo ten by tenSarjassamme satunnaisia palasia netissä:

Samalla konseptilla kuin 10X10 esittää uutiset kuvina, Yahoo päätti markkinoida 10-vuotista historiaansa kuvatarinalla. Mediataide vääntyi markkinointitaiteeksi.

Mediataidetta uutisista

ten by tenSarjassamme satunnaisia palasia netissä:
Tämä nyt ei ole enää mikään uusi juttu, mutta mikäli jollain on jäänyt huomaamatta, tässä pieni vinkki mediataiteesta. 10X10 tarjoaa uuden kuvallisen tavan esittää Reutersin, BBC Worldin ja New York Timesin kansainväliset uutiset. Kannattaa katsoa.

Observer julkaisi blogin

Maailman vanhin sunnuntaisanomalehti Observer alkoi julkaista blogia. Ensimmäiset viestit kertovat blogia ylläpitävän toimituksen selvästä avoimuudesta ja halusta käydä lukijoiden kanssa keskustelua. Jälleen yksi esimerkki keskustelevan journalismin lisääntymisestä.

Kategoriat
Mediabisnes

Visio sanomalehdistön kuolemasta

Epic 2014”Epic 2014” -hakusana tuottaa Googlessa 15 500 osumaa. Marraskuussa 2004 blogeissa julkaistu 8 minuuttinen flashteos mediabisneksen kehittymisestä on levinnyt nopeasti eikä ihme. Vuoteen 2014 ulottuva historiankirjoitus on provokatiivinen ja ajatuksia herättävä teos, joka kannattaa vilkaista. Mitä voi tapahtua, kun yhdistetään teknologiat, jotka jo nyt ovat olemassa, ja jos valtamedia ei ymmärrä maailman muuttumista vaan seisoo paikallaan ja ennallaan. Näin sanomalehdistö sellaisena kuin sen tunnemme kuolee… Linkki Linkki2

Koska isotkin mediat ja niiden johto, kuten Sanomien Mikael Pentikäinen, heräävät, on sanomalehdistön kuolemasta puhuminen taideteoksen mainoskikka. Mutta… pohdittavaa jää, koska olemassa olevat teknologiat eivät katoa mihinkään. Mitä tapahtuisi, jos teoksen päätähdet Google ja New York Times yhdistävätkin voimansa?