Kun helmikuussa 2005 aloitin Mediablogin kirjoittamisen, sosiaalinen tai yhteisöllinen tai kansalaisjournalistinen media – miten kukin haluaa sitä nimetä - oli mediayhtiöiden näkökulmissa joko täysin tuntematon ilmiö tai korkeintaan marginaaliseksi havaittu mielenkiinnoton nettihörhöily. Vain muutamat pioneerit ja ensimmäiset visionääriset mediayhtiöiden johtajat olivat alkaneet nähdä yhteisöllisen median ja journalistisen median yhdistämisessä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja olivat alkaneet omien joukkojensa käännytystyön.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin on jälkikirjoituksen aika, sillä suomalainen media on yleisesti sanoen osoittanut innovatiivisuutensa ja muutoshalunsa: sosiaalinen media nähdään nyt mahdollisuutena ja internet merkittävänä liiketoiminnan kasvattajana. Vaikka suomalaisten mediayhtiöiden askeleet media-alan muutoksen polulla ja internetin journalistisessa ja liiketoiminnallisessa hyödyntämisessä ovat vasta ensimmäisiä kunnollisia, ne ovat strategisesti isoja askeleita, joiden tulokset näkyvät jo nyt ja vielä selvemmin muutaman vuoden kuluttua. Lue loput tästä jutusta »

Tässä yhteenvetona blogissani ja muualla julkaistuja skenaarioita mediasta vuonna 2020. Palataan silloin tarkastelemaan näitä kirjoituksia ja hymyilemään, sillä tulevaisuus ei tule ilman yllätyksiä.

• Televisio vuonna 2020 (julkaistu huhtikuussa 2007)
• Visio 2020 telestä (Tero Heiskasen kommentti skenaarioon tulevaisuuden televisiosta)
• Aikakauslehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Konvergoitunut media vuonna 2020 (Tero Heiskasen skenaario printin kuolemisesta)
• Personoitu sanomalehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Radio vuonna 2020 (Tuija Aallon skenaariossa skip-nappula on parasta)
• Skip-nappula 2.0 (Tero Heiskasen kommentteja skenaarioihin)
• Internet on vuonna 2020…? (ei skenaario vaan kyselytutkimus netin tulevaisuudesta syksyltä 2006)

Kustantajat ja päätoimittajat ovat jälleen kerran kokoontuneet yhteen sanomalehtien kansainväliseen ja suurimpaan konferenssiinsa (koodisana WAN), tällä kertaa Kapkaupunkiin. Paikalta bloggaavat nyt ainakin Vincent Maher ja Matthew Buckland ja joskus myöhemmin Lasitalon emäntä Reetta Meriläinen on lupautunut bloggaamaan konferenssista. Digiaika on vahvasti läsnä ja siihen liittyen mielenkiintoista tietoa:

• Only 9% of newspaper publishers didn’t have a website.
• 5% had a website that attracted more than 1-million unique users ; 40% had traffic between 500 000-1-million unique users
• 37% of newspapers increased in circulation and 37% decreased in circulation; 23% the same
• 79% viewed new media journalism as good news; Only 5% viewed online & new media as a ‘threat’
• 74% thought online/interactive journalism had a positive impact on quality
• 48% think that print & online journalism should be free; 39% said no
• 40% said they think that would read news online in the future; 39% said print
• 66% said opinion & analysis pages will be stronger in the future
• 28% said advertisers; 26% said shareholders and 19% said political pressure pose possible threats to editorial independence
• 61% said they were optimistic about their newspaper’s future
• Conclusion: “Newspaper editorial leaders worldwide have good feelings about the future of their own papers and the industry as a whole, and they seem to be prepared for (and even welcome) the development of new technologies in news and distribution”

Näiden läpi kun yritän katsoa uutisbisneksen tulevaisuuteen, näen saman minkä ennenkin. Internet ei tapa sanomalehtiä ja niiden hyvää bisnestä vaan sen tekee kustantajien ja päätoimittajien kyvyttömyys kehittää ja muuttaa lehteään vastaamaan lukijoiden muuttuvia tarpeita ja odotuksia (joita toki internet on muuttanut). Jos se kehitys ja muutos, minkä olen nähnyt tapahtuneen joulukuun 2004 tsunamin jälkeen Suomessa, on tapahtunut kaikkialla muuallakin, sanomalehtien enemmistön tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka epäonnistuvasta vähemmistöstä tullaan varmasti puhumaan paljon ja näistä epäonnistumisista tullaan varmastitekemään virheellisiä yleistyksiä.

Kappas vaan. Keskustelua käydään keskustelusta. Kari on jo koonnut keskustelusta olennaisimman tänne ja jatkanutkin täällä, joten en jauha samasta asiasta vaan otan toisen näkökulman keskusteluun.

Minusta kyse on paljon siitä, tässä keskustelupalstojen ennakkomoderoinnin vaatimuksesta, miksi internet ymmärretään. Yritänpä sanoa tiivistäen ja samalla tietysti yksinkertaistaen ja kärjistäen asian joka ei ole näin yksinkertainen. Sallitte tämän ja luette siten ymmärtäen, eikös niin?

Jos netti ymmärretään mediaksi, niin silloin keskustelupalstojen ennakkomoderointi ja netissä julkaistujen sisältöjen vastuu ylläpitäjällä on rankka ja vahva. Jälkimoderoitu keskustelupalsta olisi mahdottomuus. Koppalakkiset palkatut ennakkomoderoijat olisivat kasvava ammattikunta. Ilo hallituksen työllisyyden kasvattamistavoitteille.

Jos netti ymmärretään toriksi, sosiaaliseksi paikaksi olla yhteydessä ja tehdä yhdessä asioita virtuaalisesti, keskustelupalstojen (näistä pienistä blogeista lähtien isoihin keskustelufoorumeihin) ennakkomoderoinnin vaatimus olisi kuin vaatimus Helsingin kaupungille järjestää valvontavoimaa kauppatorille, jotta siellä ei varmasti puhuta mitään julkaisukelvotonta. Koppalakkinen moderoija tulisi koputtamaan olalle ja vaatimaan huonosti harkittujen lausumien vetämistä takaisin ja suun pesemistä saippualla. Myönnän, vähän huono vertaus, mutta saitte kopin ydinajatuksesta.

Ja minusta netti on enemmän sosiaalinen paikka ja tori kuin media - vaikka tietenkin se on niitä molempia samaan aikaan, mikä tekee asiasta huomattavasti monikerroksisemman.

Edit 15.5: Hyvää pohdittua jatkokeskustelua aiheesta:

• Kari Haakana: Media kaiken takana?
• Kari Haakana: illman täsmentää
• Kai Puolakka: Nettikeskustelulle halutaan taas sensoreita (lopussa päivittyvä listaus keskustelua käyviin blogeihin)
• Kemppinen: Sananvapaus ja moderointi
• Kemppinen: Yksityisyys

Näin minulle käy yhä useammin: ostan lehden toisen bloggaajan antaman vinkin perusteella.

Taustoitetaan kuitenkin vähän. Luen paljon lehtiä - jo ammattinikin puolesta. Toisia säännöllisemmin ja toisia epäsäännöllisesti. Talous- ja teknologiajournalismin ajoilta hyvinkin tutut kansainväliset talouslehdet kuten Economist ja Forbes ovat nyttemmin epäsäännöllisten lehtien listalla. Tästä huolimatta olen huomannut, että aika moni minulle tärkeä ja minua kiinnostava artikkeli noista lehdistä tulee joka tapauksessa luettua. Ja miksikö? Koska seuraamani bloggaajat linkkaavat niiden juttuihin, ja jos bloggaajien nostama juttu tuntuu kiinnostavalta, kaivan artikkelin käsiini tavalla tai toisella: netistä ilmaiseksi, lehden verkkokaupasta artikkelin ostamalla tai irtonumeron ostamalla. Samalla minun tulee yhä harvemmin mentyä Akateemisen lehtipisteeseen selaamaan noita lehtiä kiinnostavan sisällön toivossa. Enää ei tarvitse.

Viimeisin esimerkki: Muutama päivä sitten luin Chris Andersonin The Long Tail -blogista kiinnostavan ja kehuvan pätkän Forbesin 90-vuotisjuhlanumerosta The Power of Networks, minkä seurauksena, siitäkin huolimatta että kokonaisuus olisi ollut luettavissa Forbes.comista, menin kauppaan ja ostin lehden, koska paperille on niin helppo tehdä omia muistiinpanoja ja huomautuksia artikkelien lomaan ja koska pidän lehdistä tavaroina.

Ai niin. The Power of Networks on erinomainen kokonaisuus. Kannattaa lukea. Lue loput tästä jutusta »

Siellä missä on kilpailua, uudistukset etenevät nopeiten. Siksi kannattaa sanomalehdistössä katsoa talouslehtien suuntaan, missä näkyy se suunta, mihin muutkin sanomalehdet tulevat menemään. Tänään Kauppalehti uudistui vastaamaan Taloussanomien varsinkin verkossa luomaan haasteeseen tavalla ja keinoilla, joista olen tässä blogissa jo pitkään puhunut:

• Lehti muuttuu keskustelevammaksi
• Verkossa käytävää keskustelua julkaistaan lehdessä
• Lehdessä aletaan julkaista uutisblogeja
• Toimittajat ja lukijat bloggaavat samalla areenalla
• Lukijat kutsutaan mukaan verkon lisäksi myös painetun lehden tekemiseen
• Koko toimitus tekee uutiset nettiin ja verkkoon luotua aineistoa syvennetään lehdessä

Asiantuntijajournalismia Taloussanomien Oma sana -osiossa eli pohdintaa Web 2.0 Expo:sta San Franciscosta Janne Waltosen ja Matti Djateun silmin.

Journalistien ammattikunnan henkinen muutos näkyy selvästi siinä, miten eilen ja tänään pidetyt Journalismin päivät ovat muuttuneet.

Kun edellisissä Journalismin päivissä syksyllä 2005 sosiaalinen media, kansalaisjournalismi, blogit, mikä tahansa tähän genreen kuuluva ja myös online-journalismi huusivat poissaolollaan eivätkä ne ammattikuntaa edes kiinnostaneet – noin yleisesti puhuen.

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin sosiaalinen media, internet ja niiden vaikutus journalismin tulevaisuuteen olivat erittäin vahvasti esillä lähes kaikissa keynote-puheenvuoroissa (niin Anssi Vanjoen, Dan Gillmorin, Daniel Sachsin kuin David Weinbergin) ja useassa muussakin esityksessä ja keskustelussa.

Pöytä- ja käytäväkeskusteluissa tuli selvästi esiin se hämmennys ja epätietoisuus journalismin tulevaisuudesta, joka on kuluneen vuoden aikana noussut ammattikunnan henkisessä asenteessa nopeasti pinnalle. Täällä journalistit hämmentyneinä ihmettelivät mihin journalismi on menossa, mihin ammattijournalisteja enää tarvitaan kun oman asiansa ammattilaiset ja journalismin amatöörit tekevät ja jakavat toiselleen tietonsa, näkemyksensä, juttunsa, valokuvansa ja videonsa. Hienoa. Tätä hämmennystä tarvitaan, sillä se herättää ammattikunnan siihen välttämättömään oman journalistisen työn uudistamiseen. Vaikka journalistinen työ ei mihinkään katoa ja hyviä journalisteja tarvitaan aina, sitä ei tarvitse pelätä, niin kuitenkin jos yksittäinen journalisti – niin juuri sinä siellä – ei halua uudistaa omaa journalistista työkalupakkiaan ja osaamistaan, niin silloin oman työn päättymistä kannattaa alkaa pelätä.

Ja sitten uudistumaan…

Toisaalla kolmen kuukauden bloggaus tuo mukavia lisäansiota lehden toimittajille:

Writers at entrepreneur-oriented biz magazine Business 2.0 who started blogging earlier this year recently received their first checks based on how many hits their blogs received in the first three months of the year … there were a handful of reporters at the magazine who received checks in the area of $2,000 to $2,500.

Toisaalla lehden journalisteja uhkaavat irtisanomiset:

In our opinion, print ads, which make up the lion’s share of newspapers’ ad revenue, will continue to be at risk, particularly in the first half of 2007. We anticipate ad revenue from print ads will be down another few percentage points for the year. In particular, print national and classified ads should continue to face challenges, as ad spending in these categories is particularly susceptible to the threat of the Internet.

Meanwhile, we think margins will continue to be pressured at newspaper publishers. Newspaper companies should see some benefit in 2007 from lower newsprint prices and usage. But newsprint and supplements make up only about 15% of publishers’ total operating costs. Because the bulk of newspaper publishers’ costs are fixed, anticipated top-line challenges should cause negative operating leverage to continue. We wouldn’t be surprised to see yet another round of layoffs in the near future as publishers attempt to combat this.

[Lainausten lihavoinnut minun.]

Mielessä oli samankaltainen kooste, mutta kun Kari A. Hintikka ehti ensin ja teki hyvin, niin kannattaa lukea Matrixx2.01:stä: Kooste: Sosiaalisen median tutkimusta Suomessa.