Tänään julkaistu tiedote Red Tail Medialta, jossa olen partnerina ja mediakonsulttina. Julkaisen sen sellaisenaan täällä omassa blogissani, koska yhteisöllinen paikallispalvelu tuo mediayrityksille uuden ansaintamallin, jollaisista olen mediablogissa puhunut.

Yhteisöllinen paikallispalvelu pk-yrityksille tuo uuden ansaintamallin alueellisille mediayrityksille

• Edut pk-yrityksille: Antaa tehokkaan ja edullisen alueellisesti oikein kohdistuvan viestintäkanavan ja internet-näkyvyyden palvelujen ja tuotteiden markkinointiin ja myyntiin
• Edut kuluttajalle: Antaa mahdollisuuden löytää aikaisempaa paremmin paikallisia palveluja ja tuotteita internetistä
• Edut mediayrityksille: Luo uuden internet-pohjaisen tulonlähteen ja auttaa menestymään median murroksessa

Red Tail Median kehittämä yhteisöllinen paikallispalvelu pk-yrityksille yhdistää yritysviestinnän, karttapalvelun ja palveluhakemiston paikalliseksi internetissä toimivaksi viestintäpalveluksi. Palvelu on ensimmäisenä otettu käyttöön Ilkka-konsernin maakuntalehdissä, Vaasassa ilmestyvässä Pohjalaisessa ja Seinäjoella ilmestyvässä Ilkassa. Palvelu on saanyt erittäin hyvän vastaanoton maakunnan yrittäjien keskuudessa.

Yhteisöllinen paikallispalvelu vastaa moneen tarpeeseen samaan aikaan. “Pk-yrityksiltä on puuttunut tehokas internetin parhaita ominaisuuksia hyödyntävä viestintäkanava, jolla tavoittaa paikalliset asukkaat ja jonka avulla olla helposti löydettävissä internetissä. Paikallispalvelun avulla kuluttajat löytävät etsimiään paikallisia palveluja ja tuotteita aikaisempaa helpommin  maakunnallisen lehden verkkopalvelussa ja internetin hakupalveluissa. Internetin käyttäjistä 88 % etsii Tilastokeskuksen mukaan tietoa palveluista ja tavaroista”, kertoo Red Tail Median media-asiantuntija Matti Lintulahti.

“Alueelliselle mediayhtiölle paikallispalvelu tuo uuden ansaintamallin ja verkkomediamainonnan ratkaisun, jota myydä oman alueen pk-yrityksille. Tämä antaa mediayhtiöille kilpailukeinon kaapata tällä hetkellä erilaisille hakemistopalveluyrityksille menevästä pk-yritysten markkinointirahasta merkittävän osan itselleen. Yhteisöllinen paikallispalvelu on esimerkki uudenlaisesta tavasta, miten alueelliset mediayhtiöt pystyvät internetissä yhdistämään alueensa yrityksiä ja kuluttajia toisiinsa ja kasvattamaan verkkomedian mainostuottoja. Tällaisia palveluja mediayhtiöt tarvitsevat lisää pystyäkseen menestymään median murroksessa”, Lintulahti sanoo.

“Alueemme yrittäjät ja kuluttajat ovat ottaneet uuden palvelun erittäin hyvin vastaan. Vaikka palvelu on vasta lanseerattu, se on heti alkanut tuoda yrityksille uusia asiakkaita ja liiketoimintaa. Olemme sitoutuneet yhdessä yrittäjien kanssa kehittämään yhteisöllisestä paikallispalvelusta maakuntiemme parhaan yritysten ja kuluttajien kohtaamispaikan. Paikallinen yhteistyö on erittäin tärkeää tällaisina taloudellisina aikoina”, sanoo Marko Orpana, Ilkka Yhtymän sähköisen liiketoiminnan päällikkö.

Yhteisöllinen paikallispalvelu on löydettävissä www-osoitteista:

http://palvelut.pohjalainen.fi/
http://palvelut.ilkka.fi/

Yhteisöllinen paikallispalvelu on osa Red Tail Median kehittämää lähimediaa, jonka kehitykseen Tekes on myöntänyt lainamuotoista rahoitusta Verso – Vertical Software Solutions -ohjelmassa.

Red Tail Media on yhteisöllisen median tuotantotalo. Sen asiakkaita ovat muun muassa MTV3, Kauppalehti, Uusi Suomi, Hämeen Sanomat, Ilkka-yhtymä, Kiinteistömaailma ja Connected Day.

Lisätietoja antavat:

Matti Lintulahti, partneri, mediakonsultti, Red Tail Media, puh: 050 5712 353
Janne Kujanen, partneri, toimitusjohtaja, Red Tail Media, puh: 040 5155 385
Marko Orpana, sähköisen liiketoiminnan päällikkö, Ilkka-Yhtymä, puh: 050 370 7722
Mari Isbom, teknologia-asiantuntija, Tekes, puh: 010 605 5859, 050 5577 859

Share/Save

Vaikka seuraava onkin Forresterin raportista, joihin suhtaudun yli 10 vuoden kokemuksella varauksellisesti, tämä näkemys tulevaisuudesta herättää ajatuksia yhteisöllisen median ja internetin tulevaisuuden mahdollisuuksista ja niiden vaikutuksista markkinointiin ja mediaan:

Today’s social experience is disjointed because consumers have separate identities in each social network they visit. A simple set of technologies that enable a portable identity will soon empower consumers to bring their identities with them — transforming marketing, eCommerce, CRM, and advertising. IDs are just the beginning of this transformation, in which the Web will evolve step by step from separate social sites into a shared social experience. Consumers will rely on their peers as they make online decisions, whether or not brands choose to participate. Socially connected consumers will strengthen communities and shift power away from brands and CRM systems; eventually this will result in empowered communities defining the next generation of products.

We found that technologies trigger changes in consumer adoption, and brands will follow, resulting in five distinct waves, they consist of:

The Five Eras of the Social Web:
1) Era of Social Relationships: People connect to others and share
2) Era of Social Functionality: Social networks become like operating system
3) Era of Social Colonization: Every experience can now be social
4) Era of Social Context: Personalized and accurate content
5) Era of Social Commerce: Communities define future products and services

Share/Save

Muistiksi yhteisöllisiä muistiinpanoja:

• Raportointia ja keskustelua Qaikussa Mediapäivät-kanavalla.
• Twitterissä huomioita ja keskustelua #mediapäivät

Huomiona Mediapäivien yhteisöllisen raportoinnin kehittyminen Blogspotin-ryhmäblogista Jaikun kautta Twitteriin ja Qaikuun. Mitähän seuraavaksi?

Share/Save

Tässä on naurussa pitelemistä, kun “asiantuntijat” todistavat kuinka mikrobloggaajat (Twitter, Jaiku etc) ovat luusereita tässä Mike Masnickin löydössä:

The latest is a bit of fascinatingly yellow journalism out of the UK, where a reporter found a bunch of “experts” to opine on why Twitter was only home to insecure losers. There are a bunch of hilarious quotes from people who apparently have never even used the service:

“Twittering stems from a lack of identity. It’s a constant update of who you are, what you are, where you are. Nobody would Twitter if they had a strong sense of identity.” — clinical psychologist Oliver James

“Using Twitter suggests a level of insecurity whereby, unless people recognise you, you cease to exist. It may stave off insecurity in the short term, but it won’t cure it.” — cognitive neuropsychologist Dr David Lewis

“a way of making sure you are permanently connected to somebody and somebody is permanently connected to you, proving that you are alive. It’s like when a parent goes into a child’s room to check the child is still breathing. It is a giant baby monitor.” — book author Alain de Botton

Share/Save

Kari Haakanan postaus Ostaisinko toimittajan? sai minut miettimään, voisiko tämä paljon jenkeissä keskusteltu ja Mitch Ratcliffen läpilaskema idea kansalaisista journalismin rahoittajina toimia Suomessa?

Kuvitelkaa, että 2000 kansalaista laittaisi 10€/kk siihen, että hyvä toimittaja tonkisi, tutkisi ja kirjoittaisi blogissaan eduskunnan, viranomaisten ja hallituksen valmistelua ja päätöksentekoa, erityisesti informaatioteknologiaa, tietoyhteiskuntaa, tulevaisuuden rakentamista, tekijänoikeuksia ja talouspolitiikka käsitteleviä aiheita – sananvapauden, avoimuuden, läpinäkyvyyden ja uusien innovaatioiden näkökulmista.

Uskoisin, että tuollainen porukka voitaisiin saada kasaan, mikä tarkoittaisi 20 000 € / kk palkkaan ja kaikkiin kustannuksiin. Hyvä tutkiva toimittajakin varmasti löytyy. Miksi tämä ei siis voisi olla mahdollista?

Oleellisin kysymys tietenkin kuuluu, onko Suomessa missään aihepiirissä sellaista journalismivajetta että tällaiselle toiminnalle olisi tarvetta?

Share/Save

VTT on julkaissut Somed-projektiin liittyvän raportin sosiaalisen median mahdollisista vaikutuksista yhteiskunnan eri alueille ja yrityksiin lähivuosina. Raportissa (linkki-pdf) tutkijat ovat löytäneet viisi pääasiallista kehityslinjaa:

As a conclusion of the social media roadmap, we present the following five main development lines that are triggered by social media applications.
1. Transparency. The transparency of activities is a key feature in social media and it will be expected in other areas as well.
2. Rise of ubiquitous participatory communication model. Basically, two-directional and community-based communication will increase interactivity in every field, where it has some added value such as new services and improved user experience.
3. Reflexive empowerment. The rise of social media increases the empowerment of
the citizens in many instances.
4. Personalization/fragmentation vs. mass effects/integration. The key tension in
the utilisation of social media is the dialectic of the fragmentation and integration.
5. New relations of physical and virtual worlds. The fifth development line is the new relations between physical, i.e. daily activity environment of the people, and virtual worlds. practices induced by social media, e.g. communication, participation,
co-creation, feedback and rating, get more common in daily environment.

Share/Save

Valittujen ja parhaiden blogikirjoitusten ja niiden kommenttien julkaiseminen kahdesti päivässä ilmestyvänä mainosrahoitteisena ilmaisena ja hyvin paikallisena kaupunkilehtenä on The Printed Blog -startupin kunnianhimoinen hanke – hulluutta tai sosiaaliseen mediaan perustuva innovaatio. Tulevaisuus näyttää kumpi, mutta parasta tässä hankkeessa on täysin uudenlainen ajattelu paikallisen lehden tekemiseen. Niitä tarvitaan.

The selection of content in The Printed Blog is based solely on the votes of readers and their geographic location. In such a way, The Printed Blog revolts against the top-down, ‘one size fits all’ model of newsprint, as we know it. Instead of one paper serving hundreds of thousands of people, as is often the case, The Printed Blog publishes hundreds or even thousands of highly-localized editions based on what a community declares is important to them. The papers are distributed to neighborhood pickup points in A.M. and P.M. editions, and will incorporate rapid turnaround reader comments.

Jo yli 300 bloggaajaa on antanut sisältönsä julkaistavaksi lehdessä, joten kiinnostus on herännyt.

Share/Save

Taantuma tulee muuttaamaan markkinointipanostuksien painopistettä yllättävänkin paljon, ainakin Mainostajien liiton keskiviikkona julkistetun mainosbarometrin mukaan:

Mainonnan lisäpanostukset suunnataan verkkoon, osoitteelliseen suoraan ja myymälään

Mainosbarometri kertoo Mainostajien Liiton jäsenyritysten arviot kuluvan vuoden panostuksistaan myös mediaryhmittäin ja muiden markkinointiviestinnän toimenpiteiden osalta. Elokuun tutkimukseen verrattuna monien mediaryhmien saldoluvut ovat romahtaneet. Televisiomainonnan saldo on painunut
-51:een (elokuussa 32), aikakauslehtien -45:een (8), elokuvien -39:ään (6) ja ulkomainonnan -21:een (3). Sanomalehdet olivat yhtenä harvoista mediaryhmistä miinuksella jo elokuussa, nyt saldoluku on -41.

Markkinointiviestinnän toimenpiteitä kuitenkin myös lisätään. Hyötyjiä tiukassa tilanteessa ovat mm. digimainonnan eri muodot: verkkomedia yleensä (saldo 47), sähköpostimainonta (56) ja hakukonemarkkinointi (52). Mobiilimainonnan saldo on 40. Myös osoitteellisen suoramainonnan (21) käyttäjissä on lisääjiä enemmän kuin vähentäjiä. Välittömiä tuloksia haetaan myös myymälä- ja palvelupistemainonnalla, jonka saa saldoluvukseen 20.

Share/Save

Kun helmikuussa 2005 aloitin Mediablogin kirjoittamisen, sosiaalinen tai yhteisöllinen tai kansalaisjournalistinen media – miten kukin haluaa sitä nimetä – oli mediayhtiöiden näkökulmissa joko täysin tuntematon ilmiö tai korkeintaan marginaaliseksi havaittu mielenkiinnoton nettihörhöily. Vain muutamat pioneerit ja ensimmäiset visionääriset mediayhtiöiden johtajat olivat alkaneet nähdä yhteisöllisen median ja journalistisen median yhdistämisessä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja olivat alkaneet omien joukkojensa käännytystyön.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin on jälkikirjoituksen aika, sillä suomalainen media on yleisesti sanoen osoittanut innovatiivisuutensa ja muutoshalunsa: sosiaalinen media nähdään nyt mahdollisuutena ja internet merkittävänä liiketoiminnan kasvattajana. Vaikka suomalaisten mediayhtiöiden askeleet media-alan muutoksen polulla ja internetin journalistisessa ja liiketoiminnallisessa hyödyntämisessä ovat vasta ensimmäisiä kunnollisia, ne ovat strategisesti isoja askeleita, joiden tulokset näkyvät jo nyt ja vielä selvemmin muutaman vuoden kuluttua.

Ja ennen kuin te mediakriitikot lyttäätte valtamedian muutoskyvyttömäksi, askeleet aivan liian pieniksi ja myöhäisiksi, meidät journalistit muutoshaluttomuksi ja lopetatte tämän kirjoituksen lukemisen, tutkikaa hiukan; vaikkapa etsikää käsiinne mediayhtiöiden julkiset vuosikertomuksen, ääneen lausutut strategiat ja jo tehdyt teot muutoksen aikaansaamiseksi.

Lähes jokainen merkittävä mediayhtiö on nostanut kuluneen vuoden aikana strategiansa yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi digitaalisen median liiketoiminnan kasvattamisen merkittäväksi, mikä näkyy muun muassa investoinneissa ja rekrytoinneissa. Tämä kasvuhalu pitää sisällään myös sosiaalisen median: median käyttäjien mukaanottamisen internetin avulla median tekemisessä ja myös kehittämisessä. Ja kun isot erittäin kannattavat mediayhtiöt lähtevät liikkeelle, niillä on rahaa, kykyä ja mahdollisuus liikkua aivan eri tasolla kuin pienillä muutaman henkilön nettifirmoilla.

Siksi ei ole vaikea ennustaa, että viiden vuoden kuluttua Suomen kahdenkymmenen suurimman nettisaitin joukossa on mediayhtiöiden ulkopuolisia saitteja enää korkeintaan kolme, tuskin sitäkään, nykyisen kuuden (msn.fi, suomi24.fi, irc-galleria, telkku.com, eniro.fi, elisa.net) asemasta. Muut on hankittu tavalla tai toisella mediayhtiöiden piiriin. Jokaisessa suuressa saitissa sosiaalisella medialla on oma merkittävä roolinsa käyttäjien palvelemisessa. Jokainen uusi 20 suosituimman saitin joukkoon tulevaisuudessa kiipeävä nettipalvelu on ostettu jonkin mediayhtiön siipien suojiin jo ennen kuin se kasvaa 20 suosituimman joukkoon.

Uskallan myös ennustaa, että viiden vuoden kuluttua kävijämäärältään Suomen suurimman saitin omistaja on mediayhtiö. MSN.fi:n valtakausi on päättynyt ja valtikan on ottanut todennäköisimmin toinen iltapäivälehtien saiteista. Oikella näkemyksellä, panostuksella ja johtamisella tämä on mahdollista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä kumpi iltapäivälehdistä alkaa voimallisemmin tavoitella tätä nettivaltikkaa, sillä se tulee vaikuttamaan myös iltapäivälehtien printtimyynnin menestykseen suhteessa kilpailijaan. On jo nyt vaikuttanut.

Ja mitä isot edellä, sitä keskikokoiset mediayhtiöt perässä. Tietenkin vielä jonkun aikaa tulee löytymään myös niitä, jotka eivät mediakentän murrosta vieläkään ymmärrä eivätkä osaa siihen reagoida. Mutta niinhän on aina ollut kaikilla toimialoilla. Murroksessa syntyy myös häviäjiä, jotka haluavat syystä tai toisesta itsepintaisesti pitäytyä kiinni perinteissä.

Vaikka tämä median murros on nyt johtoportaassa hyväksytty ja mediayhtiöiden pomot ovat alkaneet johtaa joukkojaan tekemään muutosta, niin helppoa muutoksen tekeminen ei tule olemaan, koska mediayhtiöiden työntekijöistä ja keskijohdosta, myös journalisteista, liian suuri osa ei ole median muutosta kunnolla vielä sisäistänyt. Siksi tässä median muutoksessa – kuten minkä tahansa toimialan murroksessa – johtamisen ja työntekijöiden jatkuvan koulutuksen merkitys tulee korostumaan. Tulevaisuuden menestyjät panostavat nyt näihin kahteen asiaan. Ja siksi varsinkin media-alan ulkopuolisille näyttää vielä nytkin, että mitään ei oikein tapahdu, koska nyt tapahtuu kulisseissa paljon sellaista, mikä tulee näkymään median käyttäjille vasta tulevina vuosina.

Itselleni tulee olemaan mielenkiintoista, yllättävää, opettavaista ja motivoivaa tehdä työtä keskellä tätä murrosta. Vaikea kuvitella, että haluaisin juuri nyt olla millään muulla toimialalla töissä kuin mediayhtiöissä.

Vaikka työni siis jatkuu tämän median murroksen keskellä, päätän Mediablogini kirjoittamisen tähän jälkikirjoitukseen. Bloggausenergiani keskitän jatkossa uuteen henkilökohtaisempaan Pintaa ja pinnan alta -blogiin, jossa toki jatkan mediastakin kirjoittamista, vaikkakin aikaisempaa vähemmän, ja jossa kirjoitan ja julkaisen paljon muutakin: valokuvia, teknologiaa, politiikkaa, yhteiskuntaa ja omasta mielestäni tärkeitä tai mielenkiintoisia pieniä välähdyksiä todellisuudesta.

Kiitokset kaikille lukijoilleni ja kommentoijille Mediablogin kahdesta ja puolesta vuodesta ja toivotan teidät tervetulleiksi uuden blogini seuraajiksi. Mediablogin aihepiiri löytyy uuden blogini media-kategorian alta.

Share/Save

Tässä yhteenvetona blogissani ja muualla julkaistuja skenaarioita mediasta vuonna 2020. Palataan silloin tarkastelemaan näitä kirjoituksia ja hymyilemään, sillä tulevaisuus ei tule ilman yllätyksiä.

• Televisio vuonna 2020 (julkaistu huhtikuussa 2007)
• Visio 2020 telestä (Tero Heiskasen kommentti skenaarioon tulevaisuuden televisiosta)
• Aikakauslehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Konvergoitunut media vuonna 2020 (Tero Heiskasen skenaario printin kuolemisesta)
• Personoitu sanomalehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Radio vuonna 2020 (Tuija Aallon skenaariossa skip-nappula on parasta)
• Skip-nappula 2.0 (Tero Heiskasen kommentteja skenaarioihin)
• Internet on vuonna 2020…? (ei skenaario vaan kyselytutkimus netin tulevaisuudesta syksyltä 2006)

Share/Save

Kustantajat ja päätoimittajat ovat jälleen kerran kokoontuneet yhteen sanomalehtien kansainväliseen ja suurimpaan konferenssiinsa (koodisana WAN), tällä kertaa Kapkaupunkiin. Paikalta bloggaavat nyt ainakin Vincent Maher ja Matthew Buckland ja joskus myöhemmin Lasitalon emäntä Reetta Meriläinen on lupautunut bloggaamaan konferenssista. Digiaika on vahvasti läsnä ja siihen liittyen mielenkiintoista tietoa:

• Only 9% of newspaper publishers didn’t have a website.
• 5% had a website that attracted more than 1-million unique users ; 40% had traffic between 500 000-1-million unique users
• 37% of newspapers increased in circulation and 37% decreased in circulation; 23% the same
• 79% viewed new media journalism as good news; Only 5% viewed online & new media as a ‘threat’
• 74% thought online/interactive journalism had a positive impact on quality
• 48% think that print & online journalism should be free; 39% said no
• 40% said they think that would read news online in the future; 39% said print
• 66% said opinion & analysis pages will be stronger in the future
• 28% said advertisers; 26% said shareholders and 19% said political pressure pose possible threats to editorial independence
• 61% said they were optimistic about their newspaper’s future
• Conclusion: “Newspaper editorial leaders worldwide have good feelings about the future of their own papers and the industry as a whole, and they seem to be prepared for (and even welcome) the development of new technologies in news and distribution”

Näiden läpi kun yritän katsoa uutisbisneksen tulevaisuuteen, näen saman minkä ennenkin. Internet ei tapa sanomalehtiä ja niiden hyvää bisnestä vaan sen tekee kustantajien ja päätoimittajien kyvyttömyys kehittää ja muuttaa lehteään vastaamaan lukijoiden muuttuvia tarpeita ja odotuksia (joita toki internet on muuttanut). Jos se kehitys ja muutos, minkä olen nähnyt tapahtuneen joulukuun 2004 tsunamin jälkeen Suomessa, on tapahtunut kaikkialla muuallakin, sanomalehtien enemmistön tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka epäonnistuvasta vähemmistöstä tullaan varmasti puhumaan paljon ja näistä epäonnistumisista tullaan varmastitekemään virheellisiä yleistyksiä.

Share/Save

Kappas vaan. Keskustelua käydään keskustelusta. Kari on jo koonnut keskustelusta olennaisimman tänne ja jatkanutkin täällä, joten en jauha samasta asiasta vaan otan toisen näkökulman keskusteluun.

Minusta kyse on paljon siitä, tässä keskustelupalstojen ennakkomoderoinnin vaatimuksesta, miksi internet ymmärretään. Yritänpä sanoa tiivistäen ja samalla tietysti yksinkertaistaen ja kärjistäen asian joka ei ole näin yksinkertainen. Sallitte tämän ja luette siten ymmärtäen, eikös niin?

Jos netti ymmärretään mediaksi, niin silloin keskustelupalstojen ennakkomoderointi ja netissä julkaistujen sisältöjen vastuu ylläpitäjällä on rankka ja vahva. Jälkimoderoitu keskustelupalsta olisi mahdottomuus. Koppalakkiset palkatut ennakkomoderoijat olisivat kasvava ammattikunta. Ilo hallituksen työllisyyden kasvattamistavoitteille.

Jos netti ymmärretään toriksi, sosiaaliseksi paikaksi olla yhteydessä ja tehdä yhdessä asioita virtuaalisesti, keskustelupalstojen (näistä pienistä blogeista lähtien isoihin keskustelufoorumeihin) ennakkomoderoinnin vaatimus olisi kuin vaatimus Helsingin kaupungille järjestää valvontavoimaa kauppatorille, jotta siellä ei varmasti puhuta mitään julkaisukelvotonta. Koppalakkinen moderoija tulisi koputtamaan olalle ja vaatimaan huonosti harkittujen lausumien vetämistä takaisin ja suun pesemistä saippualla. Myönnän, vähän huono vertaus, mutta saitte kopin ydinajatuksesta.

Ja minusta netti on enemmän sosiaalinen paikka ja tori kuin media – vaikka tietenkin se on niitä molempia samaan aikaan, mikä tekee asiasta huomattavasti monikerroksisemman.

Edit 15.5: Hyvää pohdittua jatkokeskustelua aiheesta:

• Kari Haakana: Media kaiken takana?
• Kari Haakana: illman täsmentää
• Kai Puolakka: Nettikeskustelulle halutaan taas sensoreita (lopussa päivittyvä listaus keskustelua käyviin blogeihin)
• Kemppinen: Sananvapaus ja moderointi
• Kemppinen: Yksityisyys

Share/Save

Näin minulle käy yhä useammin: ostan lehden toisen bloggaajan antaman vinkin perusteella.

Taustoitetaan kuitenkin vähän. Luen paljon lehtiä – jo ammattinikin puolesta. Toisia säännöllisemmin ja toisia epäsäännöllisesti. Talous- ja teknologiajournalismin ajoilta hyvinkin tutut kansainväliset talouslehdet kuten Economist ja Forbes ovat nyttemmin epäsäännöllisten lehtien listalla. Tästä huolimatta olen huomannut, että aika moni minulle tärkeä ja minua kiinnostava artikkeli noista lehdistä tulee joka tapauksessa luettua. Ja miksikö? Koska seuraamani bloggaajat linkkaavat niiden juttuihin, ja jos bloggaajien nostama juttu tuntuu kiinnostavalta, kaivan artikkelin käsiini tavalla tai toisella: netistä ilmaiseksi, lehden verkkokaupasta artikkelin ostamalla tai irtonumeron ostamalla. Samalla minun tulee yhä harvemmin mentyä Akateemisen lehtipisteeseen selaamaan noita lehtiä kiinnostavan sisällön toivossa. Enää ei tarvitse.

Viimeisin esimerkki: Muutama päivä sitten luin Chris Andersonin The Long Tail -blogista kiinnostavan ja kehuvan pätkän Forbesin 90-vuotisjuhlanumerosta The Power of Networks, minkä seurauksena, siitäkin huolimatta että kokonaisuus olisi ollut luettavissa Forbes.comista, menin kauppaan ja ostin lehden, koska paperille on niin helppo tehdä omia muistiinpanoja ja huomautuksia artikkelien lomaan ja koska pidän lehdistä tavaroina.

Ai niin. The Power of Networks on erinomainen kokonaisuus. Kannattaa lukea.

Ainakin meidän journalistien Rubert Murdochin kirjoitus mediasta. Ja laiskoille nopea lainaus:

Old media can survive–and thrive–in this new environment, but they must adapt. We must learn how younger generations of consumers prefer to receive their news and entertainment, and we must meet those expectations.

The good news is that we are learning–and fast. Take the type of media I know best–news. News is in more demand than ever, but the vast network of Internet-savvy news junkies want their news with several fresh twists: constantly updated, relevant to their daily lives, complete with commentary and analysis, and presented in a way that allows them to interact not just with the news but with each other about the news. They won’t wait until six o’clock to watch the news on television or until the next morning to read it in isolation. This plainly provides a challenge for news providers but also an opportunity to be far more engaged with the audience.

Companies that take advantage of this new meaning of network and adapt to the expectations of the networked consumer can look forward to a new golden age of media.

Share/Save

Siellä missä on kilpailua, uudistukset etenevät nopeiten. Siksi kannattaa sanomalehdistössä katsoa talouslehtien suuntaan, missä näkyy se suunta, mihin muutkin sanomalehdet tulevat menemään. Tänään Kauppalehti uudistui vastaamaan Taloussanomien varsinkin verkossa luomaan haasteeseen tavalla ja keinoilla, joista olen tässä blogissa jo pitkään puhunut:

• Lehti muuttuu keskustelevammaksi
• Verkossa käytävää keskustelua julkaistaan lehdessä
• Lehdessä aletaan julkaista uutisblogeja
• Toimittajat ja lukijat bloggaavat samalla areenalla
• Lukijat kutsutaan mukaan verkon lisäksi myös painetun lehden tekemiseen
• Koko toimitus tekee uutiset nettiin ja verkkoon luotua aineistoa syvennetään lehdessä

Share/Save

Asiantuntijajournalismia Taloussanomien Oma sana -osiossa eli pohdintaa Web 2.0 Expo:sta San Franciscosta Janne Waltosen ja Matti Djateun silmin.

Share/Save

Journalistien ammattikunnan henkinen muutos näkyy selvästi siinä, miten eilen ja tänään pidetyt Journalismin päivät ovat muuttuneet.

Kun edellisissä Journalismin päivissä syksyllä 2005 sosiaalinen media, kansalaisjournalismi, blogit, mikä tahansa tähän genreen kuuluva ja myös online-journalismi huusivat poissaolollaan eivätkä ne ammattikuntaa edes kiinnostaneet – noin yleisesti puhuen.

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin sosiaalinen media, internet ja niiden vaikutus journalismin tulevaisuuteen olivat erittäin vahvasti esillä lähes kaikissa keynote-puheenvuoroissa (niin Anssi Vanjoen, Dan Gillmorin, Daniel Sachsin kuin David Weinbergin) ja useassa muussakin esityksessä ja keskustelussa.

Pöytä- ja käytäväkeskusteluissa tuli selvästi esiin se hämmennys ja epätietoisuus journalismin tulevaisuudesta, joka on kuluneen vuoden aikana noussut ammattikunnan henkisessä asenteessa nopeasti pinnalle. Täällä journalistit hämmentyneinä ihmettelivät mihin journalismi on menossa, mihin ammattijournalisteja enää tarvitaan kun oman asiansa ammattilaiset ja journalismin amatöörit tekevät ja jakavat toiselleen tietonsa, näkemyksensä, juttunsa, valokuvansa ja videonsa. Hienoa. Tätä hämmennystä tarvitaan, sillä se herättää ammattikunnan siihen välttämättömään oman journalistisen työn uudistamiseen. Vaikka journalistinen työ ei mihinkään katoa ja hyviä journalisteja tarvitaan aina, sitä ei tarvitse pelätä, niin kuitenkin jos yksittäinen journalisti – niin juuri sinä siellä – ei halua uudistaa omaa journalistista työkalupakkiaan ja osaamistaan, niin silloin oman työn päättymistä kannattaa alkaa pelätä.

Ja sitten uudistumaan…

Share/Save

Toisaalla kolmen kuukauden bloggaus tuo mukavia lisäansiota lehden toimittajille:

Writers at entrepreneur-oriented biz magazine Business 2.0 who started blogging earlier this year recently received their first checks based on how many hits their blogs received in the first three months of the year … there were a handful of reporters at the magazine who received checks in the area of $2,000 to $2,500.

Toisaalla lehden journalisteja uhkaavat irtisanomiset:

In our opinion, print ads, which make up the lion’s share of newspapers’ ad revenue, will continue to be at risk, particularly in the first half of 2007. We anticipate ad revenue from print ads will be down another few percentage points for the year. In particular, print national and classified ads should continue to face challenges, as ad spending in these categories is particularly susceptible to the threat of the Internet.

Meanwhile, we think margins will continue to be pressured at newspaper publishers. Newspaper companies should see some benefit in 2007 from lower newsprint prices and usage. But newsprint and supplements make up only about 15% of publishers’ total operating costs. Because the bulk of newspaper publishers’ costs are fixed, anticipated top-line challenges should cause negative operating leverage to continue. We wouldn’t be surprised to see yet another round of layoffs in the near future as publishers attempt to combat this.

[Lainausten lihavoinnut minun.]

Share/Save

Mielessä oli samankaltainen kooste, mutta kun Kari A. Hintikka ehti ensin ja teki hyvin, niin kannattaa lukea Matrixx2.01:stä: Kooste: Sosiaalisen median tutkimusta Suomessa.

Share/Save

Hyödyllistä luettavaa uutisorganisaatioille (ja myös muille mediayrityksille), miten ja miksi yhteisöt tuodaan mukaan journalismin tekemiseen: Frontiers of Innovation in Community Engagement. News Organizations Forge New Relationships with Communities.

Esimerkiksi lukuisia sanomalehtiä julkaiseva Gannett uskoo löytävänsä uusia yhteisöllisempiä tapoja tehdä uutisjournalismia uuden teknologian aikakaudella – analyytikot ja sijoittajat alkavat uskoa tämän tuovan myös kauan kaivattuja uusia tulonlähteitä uutisjournalismin rahoittamiseen sanomalehtien pienenevien mainostulojen aikakaudella (via Poynter).

Share/Save

Kun kaverilta tulee tekstari: “Tyypit! Tsekatkaa meidän uus politiikan mullistava saitti www.puolueet.fi”, niin pakko tsekata ja heittää tänne kehotus muillekin tsekattavaksi. Puolueet.fi kertoo tavoitteestaan:

Kun Suomen uusi eduskunta on valittu 19.3., avaamme tänne jokaiselle tulevalle kansanedustajalle oman julkisen puhelinvastaajan, jonne kuka tahansa voi soittaa ja jota kuka tahansa voi kuunnella sekä kommentoida.

Kaikki soitot välitetään myös kyseisen kansanedustajan sähköpostiin.

Vihdoin myös Sinun äänelläsi on merkitystä. Saat sen kuuluviin.

Toinen asia on tietenkin se, ketkä sinun ääniäsi kuuntelevat ja kuinka tämä politiikkaa mullistaa. Mutta onhan tämä nerokas yritys valjastaa kansalaiset sisällöntekijäksi ja vielä maksamaan siitä oikeudesta tv-chattien hengessä.

Share/Save

Tyylikäs suomalainen paikkatiedon ja uutistiedon mashup, eikun siis fuusaus: Hälytykset kartalla.

Kuka tekisi vielä paremman?

Ja miksi kukaan suomalainen uutismedia ei ole tehnyt tätä? Hälytykset kartallahan on uutisjournalismia.

Enkä kyllä osta mashupin fuusaus-suomennosta. Jos jollain on parempi mielessä, kertokaa.

Share/Save

Jälleen uusi suomenkielinen web 2.0 -trendin opus. VTT laittoi tänään julkisuuteen aiemmin luonnoksena pyörineen teoksensa Googlen mainokset ja muita sosiaalisen median liiketoimintamalleja.

Mutta ymmärretäänkö Suomessa vieläkään web 2.0:n merkitystä? Epäilijöitä löytyy – syystäkin.

Share/Save

Tänään HS ilmoitti nimittäneensä lehden ensimmäiseksi kirjeenvaihtajaksi internetiin toimittaja Miska Rantasen. Virtuaalimaailman kirjeenvaihtajan ensimmäinen raportti tulee Tampereelta uudenlaisesta verkkoa hyödyntävästä tavasta tehdä elokuvaa – siis se Star Wreckin tekijöiden tuleva tieteisleffa.

Koska internet on paikka, kirjeenvaihtaja-ajatus on luonteva, ennenkin käytetty. Ja hyvä niin.

Mutta internet on myös paikka, joka on kaikkialla ja kaikissa asioissa – ainakin lähes. Siksi jokaisen toimittajan tulisi olla omassa työssään myös “internetin kirjeenvaihtaja”. Lisätä se omaan journalistiseen työkalupakkiinsa paremman journalismin tekemiseen. Sekin olisi hyvä niin.

Share/Save

Päätoimittaja Chris Andersonin radikaalit ajatukset avoimesta aikakauslehdestä ovat päässeet testiin asti. Anderson selittää, miten ja miksi lukijat pääsevat vaikuttamaan Wiredin tulevan jutun sisältöön äänestämällä ja ehdottomalla omia trendejään ja lehti luottaa väkijoukkojen viisauteen.

PS. Anderson taitaa täyttää Jari Lindholmin vaatimukset hyvästä aikakauslehden päätoimittajasta.

Share/Save

Ensimmäistä kertaa historiansa aikana Harvinaista kyllä, aikakauslehti Timen vuoden henkilö ei ole henkilö vaan joukko: netin käyttäjät. Sosiaalinen media on noussut hypen huipulle. Voisin ennustaa että kohta tulee jonkinasteinen pettymys, jonka keskellä liian moni ei huomaa sosiaalisen median uutta nousua krapulan keskeltä yhdeksi keskeiseksi median osaksi ja tässä uudessa nousussa punnitaan sosiaalisen median hyödyntäjät mediabisneksessä. (=menestyjät) ja väheksyjät (=vaikeuksiin hakeutuvat). Samaan tapaanhan kävi netissä.

Time perustelee valintaansa:

But look at 2006 through a different lens and you’ll see another story, one that isn’t about conflict or great men. It’s a story about community and collaboration on a scale never seen before. It’s about the cosmic compendium of knowledge Wikipedia and the million-channel people’s network YouTube and the online metropolis MySpace. It’s about the many wresting power from the few and helping one another for nothing and how that will not only change the world, but also change the way the world changes.

Web 2.0 is a massive social experiment, and like any experiment worth trying, it could fail. There’s no road map for how an organism that’s not a bacterium lives and works together on this planet in numbers in excess of 6 billion. But 2006 gave us some ideas. This is an opportunity to build a new kind of international understanding, not politician to politician, great man to great man, but citizen to citizen, person to person. It’s a chance for people to look at a computer screen and really, genuinely wonder who’s out there looking back at them.

Edit 17.12: Virhe korjattu ja linkki lisätty Wikipedian Person of the year -artikkeliin.

Share/Save