Yrittäjä tarvitsee luovaa laiskuutta härkäpäisen puurtamisen sijaan

Kubon vuoristoseinä

Yrittäjätarinani on tuttu vakituisille lukijoilleni. Hyppäsin ison korporaation palkkalistoilta pois viime kesän alussa ja olen toiminut yrittäjänä viime elokuusta lähtien. Yrittäjän stereotypia on pitkiä päiviä tekevä ahkera puurtaja. Sitäkin on tullut tehtyä, niin yrittäjänä kuin korporaation palkkalistoilla. Mutta vaikka ahkeraa tekemistä vaaditaan, luovan alan yrittäjälle aivan yhtä tärkeää, jopa tärkeämpää, on laiskuus.

Jep. Laiskuus!

Sori, jos aamukahvi meni väärään kurkkuun. Yrittäjyys ja laiskuushan ovat täysin toisiinsa sopimattomia sanoja. Laiskuutta pidetään kirosanana Suomessa ja kuolemansuudelmana yrittäjälle. Väitän kuitenkin toisin.

Luovan alan yrittäjälle työni rytmittäminen siten, että siinä on tarpeeksi laiskoja hetkiä, on välttämättämyys, jopa kilpailuetu. Yrittäjinä minun ja kumppanieni tehtävänä Kubossa on luoda asiakkaan liiketoimintaa parantavia ideoita, konsepteja, sisältöjä ja tarinoita, eivätkä nämä synny ilman luovan laiskuuden hetkiä.

Luova laiskuus – Anna ideoille siivet – opaskirjan kirjoittanut Juha T. Hakala sanoo sen mainiosti Ylen jutussa: Härkäpäinen ahkeruus merkitsee pelaamista varman päälle. Ahkeruudella on menty pitkälle ja mennään varmasti edelleen. Hommat saadaan tehtyä, mutta vaarana on junnata samaa pääraidetta.

Yritykset on säädetty toimimaan tehokkaasti ja ahkerasti, mutta samalla uusien ideoiden ja muutosten vaatimalle luovalle tekemiselle ja muutokselle on jäänyt yhä vähemmän mahdollisuuksia ja laiskoja hetkiä. Luovana yrittäjänä näen tässä kilpailuedun. Kun organisoin oman työni laiskojen luovien hetkien ympärille, pystyn tuottamaan tehokkaille yrityksille sellaisia luovia ratkaisuja, joita yritys ei omassa ahkerassa tekemisessään pysty löytämään.

Näin Hakala sanoo Ylen jutussa:

”Ajatus on siinä, että luovuus edellyttää tietynlaista rytmisyyttä arkeen. Ei pelkkää sata lasissa painamista, vaan taukoja. Eikä pelkästään taukoja, vaan erimittaisia taukoja. Tarvitaan lyhyempiä taukoja, mutta myös pidempiä taukoja, joita kutsun suvantokohdiksi. Niissä pitäisi ymmärtää olla tekemättä yhtään mitään. Silloin vain maataan rauhassa ja katsellaan kattoon ja annetaan ajatusten viilettää ja leijailla. Sieltä ehkä syntyy jotain odottamatonta.”

Siksi meillä on Kubon toimistolla kaksi Fatboy-säkkituolia, joissa voi laiskasti löhötä, katsella kattoon tai seinämme vuorimaisemaa (ks. kuva).

”Milloin meistä tuli näin munattomia? Oli talvisodat, oli kumisaappaat maailmalla, on sentään vihaisia lintujakin”

Helsinki Suomi

Tänään on ollut hieno näkemyksellinen päivä, joka tuskallisella tavalla paljastaa Suomen heikkoudet ja samalla kertoo uuden vahvan perustan rakentamisesta. Näin luin ja ajattelin tänään:

Twitterissä Media ja demokratia -seminaarissa:

@RaunoAHeinonen ”Matti Apunen: Medialla on jättilaismäinen peruutuspeili, mutta tavattoman pieni tuulilasi. Näköalatarjonta on olematonta. #almamd2013”

Journalismin pitäisi katsoa enemmän tulevaisuuteen ja vähemmän menneeseen. Aktiivista tulevaisuuteen katsovaa kansalaiskeskustelua on siirtynyt perinteisestä mediasta sosiaaliseen mediaan:

Jyrki Kasvi: ”Mikä ihmeen näköalattomuus Suomea vaivaa. Nyt vähittäiskauppa on vuorostaan jäänyt nettikaupan jalkoihin. Miksi suomalaiset yritykset alasta riippumatta ovat jähmettyneet tulevaisuuden edessä paikoilleen kuin rekan valokeilassa seisova peura: paperiteollisuus, Nokia, lehdistö, musiikki, vähittäiskauppa… Miksi meidän kilpailijamaamme ovat niin paljon Suomea ketterämpiä ja hyödyntävät uudet mahdollisuudet ennen meitä.”

Taneli Tikka: ”Se miten valtion osallistuminen kaikkeen ja kaiken tukeminen on Suomessa järjestetty saattaa vaikuttaa tähän. Omaa vastuuta ei ole kun ”valtio hoitaa” voidaan failaa homma ja itkeä valtio apuun bailouttaamaan. Niinhän tekee kaikki toisista valtioista ja pankeista alkaen”

Itse olen N vuotta miettinyt samaa. Se on aika uskomatonta että pysähtyneisyyttä ja toiminnan välttämistä ei nähdä massiivisena riskinä. Kenties oikea syy on siinä että Suomessa on poikkeuksellisen heikkotasoista omistajuutta ja omistajat eivät vaadi yrityksiltään, ja niiden johdolta, muutosta ja ajan seuraamista läheskään sillä tasolla mitä olisi tarpeen.”

Christina Forsgård: ”Vielä kerran Bookabooka. Tämä on oppikirjaesimerkki siitä mikä Suomen kilpailukyvyssä globaalissa internet-taloudessa mättää. Hienoja palveluideoita tapetaan piirisarjatason kompurointiin. Minkä oikeasti radikaalin ja valtavan potentiaalin omaavan digipalvelun tapatte seuraavaksi? Tv-kaistan? Kiitos Paul – montako esimerkkiuhria pitää lahdata ennen kuin laajemmin ymmärretään digitaalisen talouden muuttavan koko pelikentän?”

Suomen hitaasta uudistusmiskyvystä kertoo myös Anu Kantolan analyysi perinteisessä mediassa otsikolla Wahlroos-kirja paljastaa ”Nallen” valtakunnan rajoittuvan tukevasti kotimaahan

”Kirjassa piirtyy ehkä myös vähän huolestuttava kuva suomalaisesta talouden ja politiikan eliitistä, jonka juhlittuna napamiehenä ja risteyskohtana Wahlroos kuvataan. Kuvaus menneisyyttä ihannoivista, vasta ostetuilla kartanoilla tepastelevista ja syötettyjä fasaaneja pudottelevista wanna-be-aatelisista ja herrakerhoista antaa jotenkin oudon kuvan yhteiskunnan huipusta.

Erityisen outoa luettavaa se on ehkä juuri tänä syksynä, kun ihmettelemme, minne katosi suomalaisen talouselämän ja yhteiskunnan uudistumiskyky. Toivottavasti se ei ole koko kuva ja meillä on myös johtajia, joita kiinnostaa myös tulevaisuus ja jonkin uuden aloittaminen.”

Valitettavan yleinen kuva vielä, mutta onneksi ei koko kuva. Suomessa on paljon uusia johtajia joita kiinnostaa tulevaisuus ja uuden tekeminen. Nostan esimerkiksi kolme arvostamaani johtajaa, tällä kertaa peliteollisuuden ulkopuolelta:

Micke Paqvalén perustama ja johtama Kiosked sai tänään kasvuruiskeen maailmanvalloitukseensa: Kiosked secures $6.9m in funding and appoints Senior Board members.

Peter Lundmarkin johtama Konecranes rakentaa uutta teollista internetiä, joka voisi olla Suomen uusi kivijalka, jos sen haluaisimme hyödyntää: Älyn lisääminen konetuotteisiin johtaa teolliseen vallankumoukseen 

Matti Alahuhdan luotsaama Kone porskuttaa eteenpäin ja antaa kurjuuden keskellä kaipa ainoana yrityksenä positiivisen tulosvaroituksen, kun Kiinassa menee niin hyvin. Miksi? Kaksi sanaa: uskallus ja luottamus. Koneen panostus henkilöstön kehittämiseen kasvatti mehevästi yrityksen tulosta

Mutta Micke, Peter ja Matti eivät riitä. Me tarvitsemme lisää tulevaisuuden omistajia, jotka ovat valmiit investoimaan isosti Suomessa. Kuka Suomessa investoisi miljardi euroa verkkoliiketoimintaan kuten Ruotsissa Kinnevik on tehnyt?

”Nyt puhutaan paljon siitä, että ruotsalaisomisteiset verkkokaupat ovat tunkeutuneet suomalaisille markkinoille. Selitykseksi on haettu ruotsalaisten ylivertaista kaupallistamisen ja konseptoinnin osaamista. Väittäisin kuitenkin, että tämä on vain pintaa – menestyksen taustalla on pitkäjänteinen omistajalähtöinen strategiatyö ja sen tehokas toimeenpano.

Ruotsissa on tehty pitkäjänteistä strategista työtä verkkoliiketoimintojen kasvattamiseksi jo reilu vuosikymmen. Sama vuosikymmen, joka monella Suomessa näyttäisi kuluneen ehkä enemmän vanhojen liiketoimintojen ylläpitämiseen uuden kehittämisen sijasta.” Investoisitko miljardi euroa verkkoliiketoimintaan

Milloin meistä tuli näin munattomia, on hyvä kysymys.

”Milloin meistä tuli näin munattomia? Oli talvisodat, oli kumisaappaat maailmalla, on sentään vihaisia lintujakin. Mutta kun tullaan lähelle kuluttajaa, siihen kosketusnäytön yläpuolelle, luu menee kurkkuun. “Ei me tätä digitaalista”. On aika ravistaa se nöyrä, pieni identiteetti pois olkapäiltä ja kurkottaa kuuseen: verkossa emme ole pieni, kylmä maa. Ja vaikka olisimmekin, sitä suuremmalla syyllä meidän pitäisi tehdä kannattavaa, kansainvälistä verkkokauppa. Ei niitä paperikoneitakaan myyty vain kotosuomeen.” Kivijalka-ankkurit ja Suomen kaupan alan tuho

Perkele! Nyt on aika laittaa ideologiat syrjään, kiusaaminen sivuun, komiteat roskakoriin, hienot puheet vähemmälle ja nostaa pragmaattisella sisulla yhdessä uutta tekemällä Suomi uuteen menestykseen.

Pekka Sauri: ”Mitä tapahtuisi, jos lakkaisimme pilkkaamasta ja ivaamasta niitä suomalaisia, jotka haluavat torjua uudet ja vieraat ilmiöt, peruuttaa takaisin kansallisvaltion huomaan ja esittää ratkaisuksi paluuta johonkin vanhaan hyvään aikaan, jota ei koskaan ollut olemassakaan? Sellaiset näkemykset kumpuavat pikemminkin turvattomuuden ja epävarmuuden tunteista kuin ilkeydestä tai typeryydestä. Maailmassa on kahtiajakoa, torjuntaa ja ahdasmielisyyttä ihan tarpeeksi muutenkin, eikä näin pienen kielialueen ja kansakunnan kannattaisi ehdoin tahdoin sitä lisätä. Niin että jos kuuntelisimme hölmöinäkin pitämiämme mielipiteitä ja yrittäisimme asiallisesti perustella omamme. Mitä pitempään onnistumme lykkäämään lähimmäisen luokittelua toisenlaiseksi kuin me, sitä vahvempaa yhteisyyttä luomme näille raukoille rajoille.”

Ja lopuksi lainaan Roope Mokkaa: Kuka puolustaisi vapautta.

”Suurin osa suomalaisista on liberalisteja. Maamme keskeisiä arvoja on nyt, ja on aina ollut, autonomia. Emme ole kollektivistinen kulttuuri, vaikka korostamme yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ja draivia. Teemme asioita yhdessä, jotta voisimme elää riippumattomina, vapaina. Tästä kertovat kaikki suomalaisuuden suuret tarinat. Itsenäistyminen, sodan yhdistämä Suomi, hyvinvointivaltion rakentaminen. Kaikki tehtiin yhdessä, sillä näkemyksellä, että kaikkien panos on tärkeä. Jotta kaikki voisivat elää itsenäistä elämää.”

 

Minulla on unelma. Haluatko hypätä mukaan?

Minulla oli unelma kiivetä Kilimanjarolle. Kävin siellä. Unelmat kannattaa toteuttaa.

Minulla oli unelma kiivetä Kilimanjarolle. Kävin siellä ja sain opin: unelmat kannattaa toteuttaa.

Minulla on unelma. Visio tulevasta. Se perustuu intuitiiviseen kokemuksen mukanaan tuomaan aavistukseen. Siksi siitä tuntuu vaikealta kirjoittaa, sanoa selvästi ja purkaa osiin. Siksi tämä kirjoitus on aivan liian sekava. Yritän silti sanoa jotain unelmastani.

Minulla on myös pelko. Unelma ja pelko liittyvät yhteen isona muutoksena ja murroksena. Maailman talous ja sen rakenteet muuttuvat kenties voimakkaammin kuin koskaan aiemmin omana elinaikanani. Tätä voimaa ei Suomessa ole vielä kunnolla ymmärretty. Nykyiset teknologiat ovat kypsyneet kiihdyttämään aloittamaansa luovaa tuhoa. Automaatio ja robotiikka tuhoavat nykyisiä työpaikkoja. Uudet distruptiiviset teknologiat lisäävät tuhovoimaa: kaikki muuttuu.

Joskus tuho sattuu kipeästi omalle kohdalle luovassakin luokassa, kuten nyt mediassa. Elämme teollisen maailman viimeisten rakenteiden murtumisen aikaa. Kaikki, mikä itsepintaisesti pitää kiinni teollisen talouden ja teollisen yhteiskunnan toimintamalleista ja rakenteista, taipuu, murtuu ja lopulta murentuu. Teollisen aikakauden rakenteet ja ajatusmallit eivät toimi enää.

Luova tuho on onneksi myös mahdollisuuksien aikaa. Mediayhtiöt supistuvat puoleen entisestään. Journalismille syntyy uusia mahdollisuuksia. Mainonta, markkinointi ja viestintä perinteisillä tavoilla tehtynä heikentävät suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Uudet tavat olla vuorovaikutuksissa omien asiakkaiden kanssa lisäävät kilpailukykyä.

Eniten pelkään Suomen tulevaisuuden puolesta. Maailmantalouden rakenteiden muutoksessa ja tuhossa yksi eurooppalainen pohjoinen maa voi menestyä ja luoda uutta, tai se voi taantua köyhäksi periferiaksi. Suomalaisen yhteiskunnan on muututtava, suomalaisten yritysten on muututtava, suomalaisen johtamiskulttuurin on muututtava, suomalaisen omistajan on muututtava, suomalaisen duunarin on muututtava. Meillä on kaikki mahdollisuudet menestyä, ja kaikki mahdollisuudet syöksyä alaspäin. Kumman tien valitsemme? Kaikki on vielä meistä itsestämme kiinni. Toistaiseksi Suomi on ollut kansakuntana aivan liian hidas ja haluton muuttumaan menestyäkseen.

Minulla on unelma. Haluan voittaa pelon. Haluan auttaa suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisia yrityksiä menestymään sen avulla minkä osaan hyvin. Haluan auttaa yrityksiä ja organisaatioita rakentamaan ja luomaan omia menestystarinoitaan ja omia medioitaan, jotka uudistavat yritysten mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän uutta kilpailukykyä luovaksi perustaksi. Haluan auttaa yrityksiä ja organisaatioita auttamaan heidän omia asiakkaitaan ja jäseniään menestymään ja nauttimaan omasta työstään ja elämästään; tekemään omat juttunsa aikaisempaa paremmin.

Haluan tehdä tämän rakentamalla startupin, joka toimii uudella tavalla. Tätä kokonaisuutta on vaikea kirjoittaa startupin liiketoimintasuunnitelmaksi, vaikka niinkin on jo tehty ja vaikka tiedän, että suunnitelmaa pitäisi päivittää kuukauden välein, jotta se pysyisi ajan tasalla. Eikä näin tapahtu. Tiedän sen jo nyt. Ketteryys, luovuus, jatkuva muutos ja parantaminen, tilaisuuksiin tarttuminen ja unelman säilyttäminen olkoon tienviittoja hämärään muuttuvaan tulevaisuuteen.

Tämän intuitiivisen näkemyksen vuoksi irtisanouduin Sanomista ja sanoin ei mielenkiintoisille tarjouksille. En tiedä mitä unelmastani tulee. Mutta jo pelkästään unelman tavoittelu on tekemisen arvoinen asia. Onneksi en ole yksin. Muillakin on samanlaisia unelmia. Minun unelmani on jo meidän unelmamme. Uuden yrityksemme synnyttäminen on käynnistynyt.

Mikä on sinun unelmasi? Haluatko olla jollain tavalla mukana unelmassamme? Miten ja miksi? Kerro ja perustele.

Avoin jakaminen innostaa ja luo uutta

Bloggasin Yritysjulkaisujen blogissani miten kansainvälisten kollegoideni kesken avoin jakaminen luo uutta ja lisää energiaa.

Olin juuri viettämässä mainiot kaksi helteistä päivää Brysselissä seitsemän eri maan sisältömarkkinoinnin asiantuntijoiden kanssa eikä kyse ollut mistään kuivasta kokoontumisesta. Ideat, kokemukset, julkaisut, digihankkeet, toiminnan tavat, asiakkaiden tarpeet, tulokset ja monet muut yksityiskohdat sinkoilivat avoimesti puolelta toiselle, mikä loi hyvin energisen ilmapiirin.

Oli suorastaan ällistyttävää havaita, kuinka avoin tiedon ja kokemusten jakaminen synnytti aivan uudenlaista oppimista, uusia ideoita ja ennen kaikkea yhdessä toisten ideoiden ja kokemusten päälle rakentamista.

Lue lisää… [Edit: Linkki poistettu koska Yritysjulkaisujen blogia ei enää ole ja alkuperäinen kirjoitus on kadonnut. Oppi: Varmuuskopioi itsellesi myös yritysblogeihin kirjoittamasi jutut]

Mediakolumnit kootusti

Mediamogulien kirous. Otin käteeni talven mediabisneskirjan, Jonathan A. Kneen, Bruce C. Greenwaldin ja Ava Seaven kirjoittaman The Curse of the Mogul – What´s Wrong with the World´s Leading Media Companies. Mitä paljastui? Suomen Lehdistö 2/2010

Vähemmällä laadukkaampaa. Parempaa journalismia pienemmillä resursseilla. Miten ensikuulemalta mahdoton yhtälö voisi onnistua? Suomen Lehdistö 12/2009

Oikeita päätöksiä ja virheistä oppimista. Aftonbladetin johto teki vuosituhannen alussa oikean päätöksen ja loi hyvin kannattavan verkkomedian. Mitä se teki  toisin kuin moni muu? Suomen Lehdistö 10/2009

Median väärä diagnoosi ja väärä pelastuskeino. Mediajohtajien tulisi innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa. Kauppalehti 28.5.2009

Visionäärit kehiin. Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön. Suomen Lehdistö 5/2009.

Lääkettä lehdistön kurimukseen. Jotta saisimme lukea enemmän tarinoita menestyvistä sanomalehdistä. Suomen Lehdistö 3/2009.