Bloggasin Yritysjulkaisujen blogissani miten kansainvälisten kollegoideni kesken avoin jakaminen luo uutta ja lisää energiaa.

Olin juuri viettämässä mainiot kaksi helteistä päivää Brysselissä seitsemän eri maan sisältömarkkinoinnin asiantuntijoiden kanssa eikä kyse ollut mistään kuivasta kokoontumisesta. Ideat, kokemukset, julkaisut, digihankkeet, toiminnan tavat, asiakkaiden tarpeet, tulokset ja monet muut yksityiskohdat sinkoilivat avoimesti puolelta toiselle, mikä loi hyvin energisen ilmapiirin.

Oli suorastaan ällistyttävää havaita, kuinka avoin tiedon ja kokemusten jakaminen synnytti aivan uudenlaista oppimista, uusia ideoita ja ennen kaikkea yhdessä toisten ideoiden ja kokemusten päälle rakentamista.

Lue lisää…

Share/Save

Mediamogulien kirous. Otin käteeni talven mediabisneskirjan, Jonathan A. Kneen, Bruce C. Greenwaldin ja Ava Seaven kirjoittaman The Curse of the Mogul – What´s Wrong with the World´s Leading Media Companies. Mitä paljastui? Suomen Lehdistö 2/2010

Vähemmällä laadukkaampaa. Parempaa journalismia pienemmillä resursseilla. Miten ensikuulemalta mahdoton yhtälö voisi onnistua? Suomen Lehdistö 12/2009

Oikeita päätöksiä ja virheistä oppimista. Aftonbladetin johto teki vuosituhannen alussa oikean päätöksen ja loi hyvin kannattavan verkkomedian. Mitä se teki  toisin kuin moni muu? Suomen Lehdistö 10/2009

Median väärä diagnoosi ja väärä pelastuskeino. Mediajohtajien tulisi innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa. Kauppalehti 28.5.2009

Visionäärit kehiin. Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön. Suomen Lehdistö 5/2009.

Lääkettä lehdistön kurimukseen. Jotta saisimme lukea enemmän tarinoita menestyvistä sanomalehdistä. Suomen Lehdistö 3/2009.

Share/Save

Share/Save

Parempaa journalismia pienemmillä resursseilla. Miten ensikuulemalta
mahdoton yhtälö voisi onnistua?

Kaikkialla sanomalehdissä mietitään miten organisoida toimituksia ja journalistista työtä uusilla tavoilla. Syykin on selvä. Medialiiketoiminnan kustannuspaineessa lehdet yrittävät tehdä aikaisempaa pienemmillä resursseilla parempaa ja lukijoille läheisempää journalismia.

Ranskassa Le Monden sisarsaitti LePost.fr toimii uudella “vähemmällä parempaa” -periaatteella ja kerää 3,2 miljoonaa eri lukijaa kuukausittain.

LePostin journalistinen toimintamalli on innovatiivinen. Verkkopalvelu on yhdistänyt sosiaalisen median lähestymistavan, lukijoiden tuottaman  sisällön ja ammattijournalisteista koostuvan toimituksen yhdeksi kokonaisuudeksi.

LePostin toimitus tekee omien uutisten lisäksi yhdessä lukijoiden kanssa uutisia. Jokainen ammattijournalisti johtaa pientä aktiivisten  amatöörien joukkoa, valmentaa ja kouluttaa journalistisen työn perustaitoja sekä rohkaisee ja tapaa heitä mahdollisuuksien mukaan. LePostissa informaatio nähdään keskusteluna ja prosessina artikkelien kirjoittamisen ja julkaisemisen sijaan.

LePost julkaisee päivittäin noin 8000 lukijoiden kommenttia, 500 lukijoista lähtöisin olevaa artikkelia ja 40 ammattitoimittajien pääosin kirjoittamaa artikkelia. Kaikki sisältö filtteröidään ja moderoidaan ennen julkaisua. Suuri osa etusivulle päätyvistä  artikkeleista on ammattijournalistien ja amatöörien yhteistyön tuloksena syntyneitä.

LePostin päämääränä on tuottaa sisältöä yhdessä lukijoiden kanssa eikä jakaa sisältöjä ammattilaisten ja amatöörien tuottamiin siiloihin.  Aktiiviset amatöörit auttavat LePostia keräämään tietoa ja lisäämään tietoon näkökulmia, aggregoimaan uutisia, etsimään oikeita lähteitä ja toimimaan toimituksen silminä ulkomaailmassa. Amatöörit lähettävät arvokkaita linkkejä, lainauksia ja tiedonpalasia toimituksille eri  juttuihin sekä tarkistavat tietojen paikkansapitävyyksiä.

Wikipedia-sukupolvella on taidot tutkia ja kaivaa lähteitä, tarkistaa tietoja ja tehdä yhteistyötä välillä journalisteja ja poliisejakin
nopeammin, mikä näkyi Suomessa Wincapita-tapauksen paljastamisessa.

Sosiaalisen median työkalut tekevät journalisteille mahdolliseksi kommunikoida suoraan aktiivisen ja kyvykkään “Wikipedia”-sukupolven kanssa ja hyödyntää heidän tietojaan ja taitojaan journalismissa.

LePostin esimerkki näyttää suuntaa siihen, miten yleisön tuottamiseen ja jakamiseen perustuva sosiaalinen media ja sanomalehden toimitusprosessi voidaan integroida toisiinsa siten, että vähemmillä journalisteilla resursseilla voidaan tehdä parempaa journalismia.

Jotta tähän onnistuneesti päästään, toimittajat tarvitsevat aivan uudenlaisia journalismin tekemisen ja yleisön osallistamisen taitoja
ja käytäntöjen oppimista sekä sosiaalisen median työkalujen koulutusta. Nopeimmat ja ketterimmät kustantajat ja toimitukset
tekevät vielä uudesta journalistisesta toimintamallista itselleen vielä kilpailuedun.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina Suomen Lehdistössä nro 12/2009.

Posted via email from Matti Lintulahti

Share/Save

Posted via email from Matti Lintulahti

Share/Save

Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen povaa medialle pitkää taantumaa (KL 25.5.2009). Media on murroksessa, joka muuttaa viestintäalan liiketoimintaympäristöä ja kannattavan liiketoiminnan tekemisen pelisääntöjä. Tämän Pentikäinen vielä kuvaa oikein, mutta sen jälkeen Sanoma Newsin johtajan diagnoosi menee pieleen.

Pentikäisen mukaan myrskyn ensisijaisena syynä on sisältöjen siirtyminen verkkoon ja kuluttajien totuttaminen ilmaiseen nettisisältöön. Pelastuksena tähän Pentikäinen näkee sisällön verkkojakelun rajoittamista ja erilaisten maksujen perimistä netissä julkaistavalta sisällöltä.

Väärä diagnoosi ja väärä pelastusrengas, joka ei tule pelastamaan printtimedian liiketoimintaa. Vaikka Pentikäisen logiikassa on osa totuutta, printtimedian vaikeuksien perussyy on laajempi.

Median kulutuksessa on siirrytty merkittävään sisältöjen ylitarjontaan, sisältöjen tuotannon ja jakelun nopeaan halpenemiseen ja sen myötä median kuluttajien muuttumiseen sisältöjen tuottajiksi. Yhä harvemmat kuluttajat tyytyvät massoille suunnattuihin mediatuotteisiin. Sen sijaan he poimivat sisältöjen ylitarjonnasta ne mediat, jotka pystyvät täyttämään omat aika tarkasti rajatut kiinnostuksen kohteet.

Tällaisia ovat oman kiinnostuksen mukaiset radio-ohjelmat, tv-ohjelmat, erikoisaikakauslehdet, erikoissanomalehdet, paikallismediat ja internetin yhteisöt, joista ollaan edelleen valmiit myös maksamaan. Yleisaikakauslehdet, iltapäivälehdet ja kaikkea kaikille tarjoavat sanomalehdet ovat kuluttajille yhä vähemmän kiinnostavia ja hyötyynsä nähden liian kalliita.

Mediayhtiöllä on mediakulutuksen muutoksesta huolimatta kuluttajien huomio näpeissä. Merkittävämpi ja pelottavampi muutos onkin tapahtumassa markkinointiviestinnässä, jossa mediayhtiöt ovat monin paikoin menettäneet monopoliaseman yrittäjien ja kuluttajien yhdistämisessä toisiinsa.

Tänään moderneilla yrittäjillä on uusia tehokkaiksi osoittautuneita keinoja tavoittaa asiakkaansa verkossa ja mobiilissa toimivien erilaisten välittäjien kautta tai itse suoraan, jolloin markkinointipanostukset siirtyvät mediayhtiöiltä muille toimijoille. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet toimia näin ja vähentäneet markkinointia mediayhtiöiden, erityisesti printtimedian välityksellä.

Pentikäisen ja muiden mediajohtajien tulisikin innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa.

Yrityksiä ja kokeiluja journalistisen sisällön maksullisuudelle verkossa tarvitaan, mutta median murroksen todelliset syyt ja seuraukset pitää ensin ymmärtää oikein, jotta voidaan innovoida uudet menestystekijät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 28.5.2009 sivulla 13.

Share/Save

Gary Pruitt, CEO ja chairman, McClatchy-mediayhtiössä, joka julkaisee 30 sanomalehteä ja niiden verkkopalveluja, ei valita vaan puhui kollegoilleen fiksuja NAA:n (Newspaper Association of America) konfrenssissa, jossa Googlen Eric Schmidt kävi myös puhumassa. Tässä valittuja paloja Pruittin puheesta (via followthemedia.com) – lihavoinnit ovat minun:

Absolutely we’ve got a future. But just what does it look like and how do we hurry up and get there? Alan Kay, the visionary computer scientist, once said, “The best way to predict the future is to invent it.” That’s where we are today. It’s up to us to invent that future. There is no silver bullet. There are no easy answers. And, sadly, as we have seen already, not every newspaper will make it.

… newspapers alone are not enough. Our future depends on becoming successful hybrid media companies – fully engaged and vested in digital publishing and digital platforms as we have been historically with print.

We need to establish our brands and offer our services on many different platforms. We need to leverage social media, mobile technology and the web’s interactivity as our communities and customers change how they acquire and share information.

The same technology that challenges us on the revenue side offers savings on the expense side through centralization, collaboration and outsourcing. We must continue to shed those legacy, 20th century, monopoly cost structures that weigh us down, limit our flexibility, jeopardize our health. Think of the newspaper company of the future as an athlete – lean, fit and trim, yet muscular where we need to be.

While we’ve done a good job growing audience, we need to do a better job of leveraging our sales forces. We must empower our sales staffs to sell our full portfolio of print and digital products – giving them the right tools, training and incentives. Also, think of the possibilities of harnessing that large, local sales staff to sell on behalf of others and share revenues. The untapped potential of local digital advertising in each of our markets is why internet giants like Yahoo and Google seek partnerships with newspapers. We need to mine that local digital revenue stream. We can’t afford to fumble the opportunity.

Lastly, we need to accept the reality that we’re in a tougher, more competitive business, now and forever. Ours is a business that’s still viable and vital – just with a smaller margin for profits and a smaller margin for error. Let’s appreciate how lucky we are to work in the media business in this critical time of transition. Our actions count. No unbearable lightness of being here. The ball is in our hands and the game is on the line.

Share/Save

Lisää todellisuustarkastelua mikä oikeasti on pielessä Yhdysvaltojen sanomalehdistössä. Kuukausi sitten purin auki lyhyesti muutamia yleisiä väärinymmärryksiä sanomalehdistön kriisistä.

Nyt lainaan yhdysvaltalaisen perheomisteisen paikallisen sanomalehden kustantajan näkökulmaa:

The problem with many of the country’s daily newspapers is they are part of large, public companies that are badly overleveraged. For the past decade or more, Wall Street demanded even more unreasonable margins from newspapers, which led to many solid newspaper companies taking on huge debt loads. Now many of the nation’s best papers are being sunk by their debt payments.

The Item has been a local, family owned paper since 1894, and we are fortunate to have very little debt service. Like other companies, we have had to cut costs dramatically while still meeting the needs of our customers, so we’re in the same boat as about 99 percent of the companies in the country right now. Retail, auto and real estate are hurting, and newspapers are directly affected by that reality.

The difference between large metro dailies and papers like The Item is that we have a strong history and a strong stake in the towns and cities we serve, and that makes all the difference. Our advertisers and readers – and the overall health of the communities we serve – depend on the free flow and easy accessibility of information that this local newspaper will continue to provide, in print and online.

Kun minua on haastateltu suomalaisessa mediassa paikallislehtien ja maakunnallisten sanomalehtien tulevaisuudesta, pääviestiksi olen yrittänyt sanoa: paikallinen sanomalehti tulee säilymään vahvana niin kauan kun se pystyy tyydyttämään paikallisen yhteisön – sen asukkaiden, yhdistysten, kerhojen, yritysten, viranomaisten jne – tarpeet ja odotukset riippumatta fyysisestä olomuodosta, millä yhteisöä palvellaan. Jos paikallinen sanomalehti ripustautuu printtimuotoon ja jättää lukijoidensa palvelemisen verkossa ja mobiilissa muille, vain heikkenevää taloussäätä on tiedossa.

Share/Save

Paljon siitä, mitä olen viime viikkoina pohdiskellut, kiteytyy Clay Shirkyn kirjoituksessa Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Paperille painettujen sanomalehtien perinteinen liiketoimintamalli on heikentymässä kehittyneissä länsimaissa taloudellisista, teknologisista ja kuluttajien käyttäytymisestä ja valinnoista johtuvista syistä. Paperille painettu sanomalehti on aloittanut luisunsa massamediasta erikoismediaksi – luisun vauhti ja nopeus länsimaisilla markkinoilla riippuu paljon kunkin mediamarkkinan kilpailutilanteesta, sanomalehtien kustantajien taloudellisesta voimasta ja kuluttajien mediakäyttäytymisen muutoksen nopeudesta. Paperinen sanomalehti massamediana tulee vaipumaan historiaan joka tapauksessa.

Uudet liiketoimintamallit nykyisin paperille painettujen sanomalehtien tuottaman uutisjournalismin rahoittamiseksi ovat hakusessa ja etsinnässä. Ne tulevat löytymään, siitä olen varma. Mutta mistä ja ketkä uudet liiketoimintamallit kykenevät löytämään ja innovoimaan, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Tähän  joukkoon tulee varmastikin mahtumaan niin perinteisiä mediayhtiöitä kuin uusia haastajia. Kuten aina minkä tahansa toimialan voimakkaassa murroksessa, vain vahvimmat ja sopeutuvimmat selviävät uusien kilpailijoiden ja uudenlaisen mediaekosysteemin vaatimuksista – heikot ja muutoskyvyttömät karsiutuvat. Media ja journalismi kokonaisuudessaan tulevat menestymään tulevaisuudessa. Myös monet perinteiset mediayhtiöt säilyvät menestyjinä, tosin erilaisiana kuin nyt. Vain paperiin itsepintaisesti takertuvat sanomalehtien kustantajat eivät tähän menestyjien joukkoon kuulu, vaikka kuinka haluaisivat.

Kannattaa lukea ja ajatella moneen kertaan: Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Lisäys 16.3. Techdirtissä Mike Masnick Clay Shirkyn kirjoituksesta:

“Clay Shirky has written up a wonderful and compelling response, to all those people, that should be read in its entirety, over and over again by pretty much everyone, whether you believe in the new models or if you are the skeptic, demanding “proof” before you’ll jump off the ledge. Shirky’s piece focuses on the newspaper industry (really, the journalism industry), but it applies to pretty much any industry going through a bout of massive creative destruction.

Share/Save

Parin sanomalehdistön kuolemia käsittelevän suomalaisen uutisen anatomia paljastaa puutteita ymmärryksessä, mistä Yhdysvalloissa sanomalehtien vaikeuksissa on kysymys.

Taloussanomat kertoo tänään 3.3. seuraavasti jutussa Lehdet säästyvät täystuholta:

“The Washington Post kertoi viikonloppuna, että niin San Francisco kuin moni muukin amerikkalaiskaupunki joutuu vastaisuudessa tulemaan toimeen ilman paikallista lehteä. Viikonloppuna 150-vuotias Denverissä ilmestynyt  Rocky Mountain News kaatui talousvaikeuksiin.”

Vähän aikaisemmin 22.2. HS kertoi sunnuntaisivuillaan Sanojen takana -palstalla kuinka Netti ja lama tappavat amerikkalaislehtiä (€, HS Arkistossa):

“Parin vuoden kuluttua monessa amerikkalaisessa suurkaupungissa ei enää julkaista sanomalehteä. Luottoluokituslaitos Fitch Ratings ennusti näin joulukuussa.”

“Lehtien ahdingolle on kole syytä: velka, lama ja internet. Nyt vaikeuksissa olevat mediatalot ovat velkaantuneet nousukaudella. Laman takia ilmoitustuotot ovat laskeneet rajusti. Kaikki mediatalot eivät pysty maksamaan erääntyviä lainojaan, joten seurauksena on velkasaneeraus tai jopa konkurssi.”

Todellakin. Velkaantuneilla sanomalehtien kustantajilla on vaikeaa ja HS:n lainaama luottoluokituslaitos ennakoi konditionaalissa näin:

“Fitch believes more newspapers and newspaper groups will default, be shut down and be liquidated in 2009 and several cities could go without a daily print newspaper by 2010.”

Taloussanomien lainaamassa Washinton Postissa puolestaan kerrotaan näin jutussa Under Weight of Its Mistakes, Newspaper Industry Staggers:

“The grim echoes of the nearly 150-year-old paper’s [Rocky Mountain News] demise Friday could be heard in newsrooms and communities across the country. Although the Denver Post will still cover Hickenlooper’s region, some cities — most notably San Francisco — are facing the prospect of life without a major newspaper.”

Mitä siis todellisuuden, amerikkalaisen analyysin & journalismin ja suomalaisen journalismin välillä oikein tapahtuu kun termi “major newspaper” kääntyy termiksi “ainoa paikallinen sanomalehti” eikä muunlaisia sanomalehtiä olekaan kuin päivittäisiä, daily. Ainakin seuraavia väärinymmärryksiä:

Väärinymmärrys numero 1: Denverissä lakkautettiin kakkoslehti Rocky Mountain News ja se yhdistettiin kaupungin ykköslehteen Denver Postiin. Yhdysvalloissa tapahtuu sama, mikä Suomessa tapahtui jo aikaa sitten. Suuremmissakin kaupungeissa siirrytään yhden päivittäisen sanomalehden monopoliin kahden tai useamman sanomalehden kilpailuasetelmasta heikomman ja velkaantunemman karsiutuessa laman kurimuksessa pois ja samalla päivitellään miten käy journalismin kun kaupungissa julkaistaan enää yhtä päivittäistä sanomalehteä.

Väärinymmärrys numero 2: Kun näissä suomalaisissa jutuissa sanotaan että monessa suuressa kaupungissa, kuten San Francisco, ei pian enää ilmesty lainkaan päivälehteä, tarkoitetaan sanoa, että muutamissa suurissa kaupungeissa suurin päivälehti, yleensä pahoin velkaantunut ja liikkeenjohdollisesti huonosti hoidettu, menee mahdollisesti konkurssiin, niin samalla jätetään kertomatta, että samassa kaupungissa on toinenkin päivittäin ilmestyvä pienempi sanomalehti ja useita muita hyvin paikallisia sanomalehtiä, usein rodullisia vähemmistöjä palvelevia, sekä yksi useampia merkittäviä paikallisia tv-ja radiokanavia (paikallisista verkkopalveluista puhumattakaan) kertomassa samoja paikallisia uutisia. Kilpailu uutisista, lukijoista ja mainostajista on paljon kovempaa mihin suomalaiset päivälehdet tänä päivänä joutuvat.

Väärinymmärrys numero 3: Vaikka joissakin tapauksissa voi tapahtua niin, että kaupungin ainoa päivittäinen pahoin velkaantunut sanomalehti menee nurin, niin voisinpa lyödä vetoa, että uusi entistä parempi ja ennen kaikkea paremmin johdettu ja toki pienemmillä resursseilla tehty sanomalehti syntyy kaatuneen raunioille vähemmillä veloilla rasittuneena, koska tarpeeksi suuren kaupungin tarpeeseen voi aina rakentaa monipäiväisen sanomalehden kun sen tekee oikealla tavalla ja hyvin johdetusti.

Väärinymmärrys numero 4: Hearstin uhkaus myydä tai lopettaa tappiollinen San Francisco Chronicle, kauniin kaupungin suurin ja kaunein sanomalehti, on ensisijaisesti painostuskeino ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöitä kohtaan vaadittavien säästöjen saamiseksi. Sanomalehti käännetään voitolliseksi vaikka väkisin neuvotteluteitse tapahtuvien säästöjen kautta tai myymällä lehti uudelle omistajalle, joka tekee likaisen työn. Jos San Francisco Chronicle tehtäisiin suomalaisella toimitusprosessilla, lehti todennäköisesti tuottaisi voittoa, näin arvioin. Suomalaisten sanomalehtien kustantajien liikkeenjohdontaidoilla pitäisi olla kysyntää Yhdysvalloissa.

Share/Save

Tämänpäiväistä tietoa Iltalehden yt-neuvotteluista ei voi pitää yllätyksenä. Päivän uutisen mukaan Iltalehti suunnittelee laajoja uudelleen järjestelyjä toimintaansa ja arvio vähentämistarpeeksi enimmillään 30 työpaikkaa henkilötyövuotta ja samalla suunnittelee noin 60 määräaikaisen työpaikan vakinaistamista. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että printistä vähennetään väkeä ja online-osaajien & monikanavaisesti toimivien määrää lisätään.

Norjan suurimmassa ja johtavassa iltapäivälehdessä VG:ssä tämä on jo tapahtunut. VG:n päätoimittaja Espen Egil Hansen:

In the publishing house of VG we have, with success, chosen the model of focus. We have two companies, two boards, to editorial departments, to chief editors, two managing directors and so on. We cooperate where appropriate for both organizations (which means a lot), but at the same time we are free to choose whatever necessary in order to succeed on our own platform. We’ve made some tough choices. While down-sizing by 100 people in the print organization we hired 40 more online. No one was moved from print to online. With this model of focus we’ve achieved the number one position online and in the print market. Both editions have for the last couple of years been very profitable. (Lihavointi Mediablogin.)

Printtiä tekevien ja nettiä hyljeksivien iltapäivälehtien toimittajien ja mediamyyjien kannattaisi olla huolissaan omista työpaikoistaan. Kuten VG:n esimerkki osoittaa, media haluaa verkkopalveluihinsa aivan uudenlaista osaamista. Onko sinulla sitä?

Ja pian Ilta-Sanomat seuraa samaa polkua.

Share/Save

Viestinnän keskusliitto julkaisi Viestintäalan muutostekijöitä -esiselvityksen verkkosivuillaan: Viestintäalan muutostekijöitä (pdf) (702 KB). Tätä kommentoin aiemmin tänään tässä kirjoituksessa.

Share/Save

Viestinnän keskusliitossa ollaan tekemässä ansiokasta strategiatyötä ja tulevaisuuskartoitusta toimialan keskeisistä muutostekijöistä. Oletuksena on että nykyinen taloustilanne ja maailmanlaajuinen talouskriisi tulee entisestään vahvistamaan ja nopeuttamaan toimialan murrosta, minkä uskon pitävän paikkansa. Tulevian vuosina nähdään myös Suomessa koko viestintäalan – ja myös markkinointialan – muotoutuminen uuteen uskoon. Luova tuho musertaa toisia ja luo uusia mahdollisuuksia toisille.

Listaanpa tässä keskeiset kuluttajien ja mainostajien tarpeista nousevat muutostekijät, jotka esiteltiin tiistaina strategiatyön käynnistysseminaarissa strategiatyöhön osallistuville, joihin itsekin kuulun työryhmässä: teknologia mahdollistajana.

Viesti menee perille – Mainonnan kohdentaminen ja mittaaminen tehostuu

Osaaminen erottuu – Kuluttajan ja tuottajan roolit sekoittuvat

Jättiläisetkin horjuvat – Liiketoimintaympäristön muutosvauhti kiihtyy

Jatkuva uudistuminen – Innovointi ei ole vaihtoehto vaan välttämätöntä

Kohderyhmät pienenevät – Asiakkaiden erityistarpeet huomioitava

Ubiikki mainonta – Mainonnan volyymi kasvaa ja mainontatavat monipuolistuvat

Silloin kun sinulle sopii – Kuluttajat yhä vaativampia ja tietoisia

Yksin et pärjää – Verkostoitumisen merkitys kasvaa

Omasta mielestäni kolme keskeisintä ja vaikuttavinta muutostekijää ovat:

1. Mainonnan kohdentaminen ja mittaaminen tulevat nousemaan yhä tärkemmäksi tulevaisuudessa. Markkinoijat tietävät asiakkaistaan yhä enemmän, alkavat johtaa asiakkuuksiaan uusilla työkaluilla aikaisempaa paremmin ja vaativat kustannustehokasta tuloksellisuutta markkinointiin. Medialle tämä merkitsee omien lukijoidensa tuntemista paljon paljon nykyistä paremmin.
2. Kuluttajat ovat yhä vaativampia ja haluavat sisällön ja markkinoinnin silloin kuin heille sopii. Tämä on melkoinen haaste niin sisällön tekijöille kuin markkinoijillekin. Tämä muutostekijä liittyy hyvin läheisesti kohderyhmien pienentymiseen, sillä vaativat kuluttajat eivät halua massoille tuotettuja viestejä vaan heille räätälöityjä viestejä. Miten personointi voidaan tehdä kannattavasti ja kuinka personoiduksi media ja markkinointi voidaan rakentaa, on oleellinen kysymys jokaiselle mietittäväksi.
3. Kuluttajan ja tuottajien roolien sekoittuminen. Kuluttaja ei halua enää olla passiivinen vastaanottaja ja ostaja vaan hän haluaa osallistua, tuottaa sisältöä, vaikuttaa ostamiensa palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen ja arvoihin. Tuottajana toimiva median kuluttaja on tulevaisuudessa yhä arvokkaampi medialle ja mainostajalle, mutta arvon hyödyntäminen vaatii uuden oppimista.

Share/Save