Mediamogulien kirous. Otin käteeni talven mediabisneskirjan, Jonathan A. Kneen, Bruce C. Greenwaldin ja Ava Seaven kirjoittaman The Curse of the Mogul – What´s Wrong with the World´s Leading Media Companies. Mitä paljastui? Suomen Lehdistö 2/2010

Vähemmällä laadukkaampaa. Parempaa journalismia pienemmillä resursseilla. Miten ensikuulemalta mahdoton yhtälö voisi onnistua? Suomen Lehdistö 12/2009

Oikeita päätöksiä ja virheistä oppimista. Aftonbladetin johto teki vuosituhannen alussa oikean päätöksen ja loi hyvin kannattavan verkkomedian. Mitä se teki  toisin kuin moni muu? Suomen Lehdistö 10/2009

Median väärä diagnoosi ja väärä pelastuskeino. Mediajohtajien tulisi innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa. Kauppalehti 28.5.2009

Visionäärit kehiin. Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön. Suomen Lehdistö 5/2009.

Lääkettä lehdistön kurimukseen. Jotta saisimme lukea enemmän tarinoita menestyvistä sanomalehdistä. Suomen Lehdistö 3/2009.

Share/Save

Parempaa journalismia pienemmillä resursseilla. Miten ensikuulemalta
mahdoton yhtälö voisi onnistua?

Kaikkialla sanomalehdissä mietitään miten organisoida toimituksia ja journalistista työtä uusilla tavoilla. Syykin on selvä. Medialiiketoiminnan kustannuspaineessa lehdet yrittävät tehdä aikaisempaa pienemmillä resursseilla parempaa ja lukijoille läheisempää journalismia.

Ranskassa Le Monden sisarsaitti LePost.fr toimii uudella “vähemmällä parempaa” -periaatteella ja kerää 3,2 miljoonaa eri lukijaa kuukausittain.

LePostin journalistinen toimintamalli on innovatiivinen. Verkkopalvelu on yhdistänyt sosiaalisen median lähestymistavan, lukijoiden tuottaman  sisällön ja ammattijournalisteista koostuvan toimituksen yhdeksi kokonaisuudeksi.

LePostin toimitus tekee omien uutisten lisäksi yhdessä lukijoiden kanssa uutisia. Jokainen ammattijournalisti johtaa pientä aktiivisten  amatöörien joukkoa, valmentaa ja kouluttaa journalistisen työn perustaitoja sekä rohkaisee ja tapaa heitä mahdollisuuksien mukaan. LePostissa informaatio nähdään keskusteluna ja prosessina artikkelien kirjoittamisen ja julkaisemisen sijaan.

LePost julkaisee päivittäin noin 8000 lukijoiden kommenttia, 500 lukijoista lähtöisin olevaa artikkelia ja 40 ammattitoimittajien pääosin kirjoittamaa artikkelia. Kaikki sisältö filtteröidään ja moderoidaan ennen julkaisua. Suuri osa etusivulle päätyvistä  artikkeleista on ammattijournalistien ja amatöörien yhteistyön tuloksena syntyneitä.

LePostin päämääränä on tuottaa sisältöä yhdessä lukijoiden kanssa eikä jakaa sisältöjä ammattilaisten ja amatöörien tuottamiin siiloihin.  Aktiiviset amatöörit auttavat LePostia keräämään tietoa ja lisäämään tietoon näkökulmia, aggregoimaan uutisia, etsimään oikeita lähteitä ja toimimaan toimituksen silminä ulkomaailmassa. Amatöörit lähettävät arvokkaita linkkejä, lainauksia ja tiedonpalasia toimituksille eri  juttuihin sekä tarkistavat tietojen paikkansapitävyyksiä.

Wikipedia-sukupolvella on taidot tutkia ja kaivaa lähteitä, tarkistaa tietoja ja tehdä yhteistyötä välillä journalisteja ja poliisejakin
nopeammin, mikä näkyi Suomessa Wincapita-tapauksen paljastamisessa.

Sosiaalisen median työkalut tekevät journalisteille mahdolliseksi kommunikoida suoraan aktiivisen ja kyvykkään “Wikipedia”-sukupolven kanssa ja hyödyntää heidän tietojaan ja taitojaan journalismissa.

LePostin esimerkki näyttää suuntaa siihen, miten yleisön tuottamiseen ja jakamiseen perustuva sosiaalinen media ja sanomalehden toimitusprosessi voidaan integroida toisiinsa siten, että vähemmillä journalisteilla resursseilla voidaan tehdä parempaa journalismia.

Jotta tähän onnistuneesti päästään, toimittajat tarvitsevat aivan uudenlaisia journalismin tekemisen ja yleisön osallistamisen taitoja
ja käytäntöjen oppimista sekä sosiaalisen median työkalujen koulutusta. Nopeimmat ja ketterimmät kustantajat ja toimitukset
tekevät vielä uudesta journalistisesta toimintamallista itselleen vielä kilpailuedun.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina Suomen Lehdistössä nro 12/2009.

Posted via email from Matti Lintulahti

Share/Save

Lisää todellisuustarkastelua mikä oikeasti on pielessä Yhdysvaltojen sanomalehdistössä. Kuukausi sitten purin auki lyhyesti muutamia yleisiä väärinymmärryksiä sanomalehdistön kriisistä.

Nyt lainaan yhdysvaltalaisen perheomisteisen paikallisen sanomalehden kustantajan näkökulmaa:

The problem with many of the country’s daily newspapers is they are part of large, public companies that are badly overleveraged. For the past decade or more, Wall Street demanded even more unreasonable margins from newspapers, which led to many solid newspaper companies taking on huge debt loads. Now many of the nation’s best papers are being sunk by their debt payments.

The Item has been a local, family owned paper since 1894, and we are fortunate to have very little debt service. Like other companies, we have had to cut costs dramatically while still meeting the needs of our customers, so we’re in the same boat as about 99 percent of the companies in the country right now. Retail, auto and real estate are hurting, and newspapers are directly affected by that reality.

The difference between large metro dailies and papers like The Item is that we have a strong history and a strong stake in the towns and cities we serve, and that makes all the difference. Our advertisers and readers – and the overall health of the communities we serve – depend on the free flow and easy accessibility of information that this local newspaper will continue to provide, in print and online.

Kun minua on haastateltu suomalaisessa mediassa paikallislehtien ja maakunnallisten sanomalehtien tulevaisuudesta, pääviestiksi olen yrittänyt sanoa: paikallinen sanomalehti tulee säilymään vahvana niin kauan kun se pystyy tyydyttämään paikallisen yhteisön – sen asukkaiden, yhdistysten, kerhojen, yritysten, viranomaisten jne – tarpeet ja odotukset riippumatta fyysisestä olomuodosta, millä yhteisöä palvellaan. Jos paikallinen sanomalehti ripustautuu printtimuotoon ja jättää lukijoidensa palvelemisen verkossa ja mobiilissa muille, vain heikkenevää taloussäätä on tiedossa.

Share/Save

Muistiksi yhteisöllisiä muistiinpanoja:

• Raportointia ja keskustelua Qaikussa Mediapäivät-kanavalla.
• Twitterissä huomioita ja keskustelua #mediapäivät

Huomiona Mediapäivien yhteisöllisen raportoinnin kehittyminen Blogspotin-ryhmäblogista Jaikun kautta Twitteriin ja Qaikuun. Mitähän seuraavaksi?

Share/Save

Olen vähemmistössä, mikä tuo muutamia ajatuksia mieleeni.

Tänään HS uutisoi HS-raadin kannan ja perustelut kysymykseen: Onko painetun sanomalehdistön ahdinko uhka demokratialle? Raatilaisista, joka siis on lehden toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko, 57 % vastasi kyllä ja 8 % jätti ottamatta kantaa. 35 % oli samaa mieltä kuin minä, että painetun sanomalehdistön taloudellinen ahdinko ei ole uhka demokratialle.

Vain muutama keskeinen perusteluni EI:n puolesta:

• Laatujournalismia tekee ja vallan vahtikoirana toimii painetun sanomalehdistön lisäksi moni muukin media. Aikakauslehdistön on ennakoitu vain vahvistuvan median murroksessa. Usein tässä keskustelussa tunnutaan yhdistävän laatujournalismin koskemaan vain sanomalehtiä – laatujournalismia on aina ollut televisiossa, aikakauslehdissä ja yhä enemmän verkossa – verkossa ei ole vain lyhyitä pikauutisia paitsi sanomalehtien saiteilla. Jos sanomalehtien kustantajat eivät löydä median murroksessa omaa uutta paikkaansa vaan heikkenevät, niiden jättämä journalistinen tyhjiö täyttyy – tästä esimerkkinä jenkeistä on Politico.
• Joukkojen voiman, yhteisöllisten verkostojen, internetin työkalujen ja journalistisen ohjauksen voimin voidaan nykyistä pienemmillä panoksilla vahtia vallankäyttäjiä aikaisempaa kattavammin. Wincapitankin paljastivat verkon vapaaehtoiset amatööri-vahtikoirat, joiden tietoja journalistit käyttivät omissa palkituissa paljastusjutuissaan. Samat internetin, teknologian ja mediakäyttäytymisen muutosvoimat, jotka ovat lisäämässä painetun sanomalehdistön ahdinkoa, lisäävät avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja parantavat demokratian tilaa.
  
• Painetun sanomalehdistön ahdingossa on paljolti kysymys siitä, että painettu sanomalehdistö ei haluisi hyväksyä perinteisen kulta-ajan 20 %:a alhaisempaa liikevoittoprosenttia uudessa median ylitarjonnan ja tiukentuvan kilpailun tilanteessa. Kymmenen prosentin liikevoittoprosentilla voi vielä tehdä vallankäyttäjien vahtikoirajournalismia ja edelleen toimia kaupallisesti nykyisen taantumankin jälkeen. Jos siihen tyytyisi.
  
• Paperille painettu sanomalehti on joka tapauksessa elinkaarensa loppupuolella. Digitaalinen sanomalehti (internetissä, mobiilissa ja sähköisissä papereissa) on elinkaarensa alussa. Journalismi tulee voimaan hyvin ja kehittymään tässä murroksessa. Eivätkä vallanpitäjät pääse yhtään nykyistä helpommalla, koska potentiaalisesti jokainen vastaantulija on vallan vahtikoiran vapaaehtoinen ylimääräinen silmäpari.

Tämän kerran HS-raati käsitteli asiaa, jonka tunnen ammattini puolesta erinomaisesti, ja pakko sanoa, että raatilaisten antamien kommenttiensa perusteella suuri osa on aiheesta aivan pihalla. Jos raati on ollut muista käsittelemistään asioista yhtä vähän perillä, juttutyyppi on kyllä silloin enemmän viihdettä kuin journalismia. Tämän perusteella tuntuu, että tällainen raatijuttutyyppi sopii huonosti tietoa vaativien asioiden käsittelyyn ja paremmin arvoja, moraalia ja etiikkaa punnitsevien asioiden käsittelyyn.

Share/Save

Bill Grueskin (ex managing editor, WSJ.com) kommentoi WSJ:n maksullista strategiaa ja sitä olisiko se mahdollista muille sanomalehdille. Pointti on tässä: lukijoiden ajan & rahan arvostaminen ja lukijan sitouttaminen yhteisöön, jota ainutlaatuinen sisältö palvelee. Grieskin:

What’s missing is the more important quality: engagement. Readers’ time can be as valuable as their money – more so online, where options to flee to another news source involve clicking a mouse, not heading to the newsstand to buy a different newspaper.

What are the kinds of things readers that readers of a local news site would pay for?

How about a daily email that told them what traffic spots to avoid, or an authoritative reader-generated guide to the best and worst public schoolteachers? Or a regularly updated site that told readers how much and why local real estate listings had dropped or risen in the last few weeks, along with examples of how certain homeowners got appraisals lowered? Or innovative coverage of local government, providing sample bills every time property taxes go up and video clips of commission meetings intertwined with analysis and context? In other words, content that is truly of online, not just posted there.

Share/Save

Paljon siitä, mitä olen viime viikkoina pohdiskellut, kiteytyy Clay Shirkyn kirjoituksessa Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Paperille painettujen sanomalehtien perinteinen liiketoimintamalli on heikentymässä kehittyneissä länsimaissa taloudellisista, teknologisista ja kuluttajien käyttäytymisestä ja valinnoista johtuvista syistä. Paperille painettu sanomalehti on aloittanut luisunsa massamediasta erikoismediaksi – luisun vauhti ja nopeus länsimaisilla markkinoilla riippuu paljon kunkin mediamarkkinan kilpailutilanteesta, sanomalehtien kustantajien taloudellisesta voimasta ja kuluttajien mediakäyttäytymisen muutoksen nopeudesta. Paperinen sanomalehti massamediana tulee vaipumaan historiaan joka tapauksessa.

Uudet liiketoimintamallit nykyisin paperille painettujen sanomalehtien tuottaman uutisjournalismin rahoittamiseksi ovat hakusessa ja etsinnässä. Ne tulevat löytymään, siitä olen varma. Mutta mistä ja ketkä uudet liiketoimintamallit kykenevät löytämään ja innovoimaan, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Tähän  joukkoon tulee varmastikin mahtumaan niin perinteisiä mediayhtiöitä kuin uusia haastajia. Kuten aina minkä tahansa toimialan voimakkaassa murroksessa, vain vahvimmat ja sopeutuvimmat selviävät uusien kilpailijoiden ja uudenlaisen mediaekosysteemin vaatimuksista – heikot ja muutoskyvyttömät karsiutuvat. Media ja journalismi kokonaisuudessaan tulevat menestymään tulevaisuudessa. Myös monet perinteiset mediayhtiöt säilyvät menestyjinä, tosin erilaisiana kuin nyt. Vain paperiin itsepintaisesti takertuvat sanomalehtien kustantajat eivät tähän menestyjien joukkoon kuulu, vaikka kuinka haluaisivat.

Kannattaa lukea ja ajatella moneen kertaan: Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Lisäys 16.3. Techdirtissä Mike Masnick Clay Shirkyn kirjoituksesta:

“Clay Shirky has written up a wonderful and compelling response, to all those people, that should be read in its entirety, over and over again by pretty much everyone, whether you believe in the new models or if you are the skeptic, demanding “proof” before you’ll jump off the ledge. Shirky’s piece focuses on the newspaper industry (really, the journalism industry), but it applies to pretty much any industry going through a bout of massive creative destruction.

Share/Save

Mainiota visuaalista journalismia Yhdysvaltain sanomalehtien ahdinkosta The New York Timesin artikkelissa “As Cities Go From Two Papers to One, Talk of Zero” löytyy kartassa, jossa huomioni kiinnittyi muutamiin trendin vastaisiin levikkiään kasvattaneisiin sanomalehtiin. En ole ehtinyt selvittää miksi muutamat ovat menestyneet kun suurin osa ei, mutta kiinnostaa. Tietääkö kukaan?

Share/Save

Sanomalehtien kuolema merkitsee korruption ajan alkua ja demokratian musertumista: Goodbye to the Age of Newspapers (Hello to a New Era of Corruption) – Why American politics and society are about to be changed for the worse. (via Karde)

tai kenties ei merkitsekään: No, The Death Of Newspapers Does Not Mean An Age Of Corruption

Kumman näkökulman puolella seisot?

PS. Molemmat näkökulmat kannattaa lukea.

Share/Save

Kari Haakanan postaus Ostaisinko toimittajan? sai minut miettimään, voisiko tämä paljon jenkeissä keskusteltu ja Mitch Ratcliffen läpilaskema idea kansalaisista journalismin rahoittajina toimia Suomessa?

Kuvitelkaa, että 2000 kansalaista laittaisi 10€/kk siihen, että hyvä toimittaja tonkisi, tutkisi ja kirjoittaisi blogissaan eduskunnan, viranomaisten ja hallituksen valmistelua ja päätöksentekoa, erityisesti informaatioteknologiaa, tietoyhteiskuntaa, tulevaisuuden rakentamista, tekijänoikeuksia ja talouspolitiikka käsitteleviä aiheita – sananvapauden, avoimuuden, läpinäkyvyyden ja uusien innovaatioiden näkökulmista.

Uskoisin, että tuollainen porukka voitaisiin saada kasaan, mikä tarkoittaisi 20 000 € / kk palkkaan ja kaikkiin kustannuksiin. Hyvä tutkiva toimittajakin varmasti löytyy. Miksi tämä ei siis voisi olla mahdollista?

Oleellisin kysymys tietenkin kuuluu, onko Suomessa missään aihepiirissä sellaista journalismivajetta että tällaiselle toiminnalle olisi tarvetta?

Share/Save

Valittujen ja parhaiden blogikirjoitusten ja niiden kommenttien julkaiseminen kahdesti päivässä ilmestyvänä mainosrahoitteisena ilmaisena ja hyvin paikallisena kaupunkilehtenä on The Printed Blog -startupin kunnianhimoinen hanke – hulluutta tai sosiaaliseen mediaan perustuva innovaatio. Tulevaisuus näyttää kumpi, mutta parasta tässä hankkeessa on täysin uudenlainen ajattelu paikallisen lehden tekemiseen. Niitä tarvitaan.

The selection of content in The Printed Blog is based solely on the votes of readers and their geographic location. In such a way, The Printed Blog revolts against the top-down, ‘one size fits all’ model of newsprint, as we know it. Instead of one paper serving hundreds of thousands of people, as is often the case, The Printed Blog publishes hundreds or even thousands of highly-localized editions based on what a community declares is important to them. The papers are distributed to neighborhood pickup points in A.M. and P.M. editions, and will incorporate rapid turnaround reader comments.

Jo yli 300 bloggaajaa on antanut sisältönsä julkaistavaksi lehdessä, joten kiinnostus on herännyt.

Share/Save

Kun helmikuussa 2005 aloitin Mediablogin kirjoittamisen, sosiaalinen tai yhteisöllinen tai kansalaisjournalistinen media – miten kukin haluaa sitä nimetä – oli mediayhtiöiden näkökulmissa joko täysin tuntematon ilmiö tai korkeintaan marginaaliseksi havaittu mielenkiinnoton nettihörhöily. Vain muutamat pioneerit ja ensimmäiset visionääriset mediayhtiöiden johtajat olivat alkaneet nähdä yhteisöllisen median ja journalistisen median yhdistämisessä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja olivat alkaneet omien joukkojensa käännytystyön.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin on jälkikirjoituksen aika, sillä suomalainen media on yleisesti sanoen osoittanut innovatiivisuutensa ja muutoshalunsa: sosiaalinen media nähdään nyt mahdollisuutena ja internet merkittävänä liiketoiminnan kasvattajana. Vaikka suomalaisten mediayhtiöiden askeleet media-alan muutoksen polulla ja internetin journalistisessa ja liiketoiminnallisessa hyödyntämisessä ovat vasta ensimmäisiä kunnollisia, ne ovat strategisesti isoja askeleita, joiden tulokset näkyvät jo nyt ja vielä selvemmin muutaman vuoden kuluttua.

Ja ennen kuin te mediakriitikot lyttäätte valtamedian muutoskyvyttömäksi, askeleet aivan liian pieniksi ja myöhäisiksi, meidät journalistit muutoshaluttomuksi ja lopetatte tämän kirjoituksen lukemisen, tutkikaa hiukan; vaikkapa etsikää käsiinne mediayhtiöiden julkiset vuosikertomuksen, ääneen lausutut strategiat ja jo tehdyt teot muutoksen aikaansaamiseksi.

Lähes jokainen merkittävä mediayhtiö on nostanut kuluneen vuoden aikana strategiansa yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi digitaalisen median liiketoiminnan kasvattamisen merkittäväksi, mikä näkyy muun muassa investoinneissa ja rekrytoinneissa. Tämä kasvuhalu pitää sisällään myös sosiaalisen median: median käyttäjien mukaanottamisen internetin avulla median tekemisessä ja myös kehittämisessä. Ja kun isot erittäin kannattavat mediayhtiöt lähtevät liikkeelle, niillä on rahaa, kykyä ja mahdollisuus liikkua aivan eri tasolla kuin pienillä muutaman henkilön nettifirmoilla.

Siksi ei ole vaikea ennustaa, että viiden vuoden kuluttua Suomen kahdenkymmenen suurimman nettisaitin joukossa on mediayhtiöiden ulkopuolisia saitteja enää korkeintaan kolme, tuskin sitäkään, nykyisen kuuden (msn.fi, suomi24.fi, irc-galleria, telkku.com, eniro.fi, elisa.net) asemasta. Muut on hankittu tavalla tai toisella mediayhtiöiden piiriin. Jokaisessa suuressa saitissa sosiaalisella medialla on oma merkittävä roolinsa käyttäjien palvelemisessa. Jokainen uusi 20 suosituimman saitin joukkoon tulevaisuudessa kiipeävä nettipalvelu on ostettu jonkin mediayhtiön siipien suojiin jo ennen kuin se kasvaa 20 suosituimman joukkoon.

Uskallan myös ennustaa, että viiden vuoden kuluttua kävijämäärältään Suomen suurimman saitin omistaja on mediayhtiö. MSN.fi:n valtakausi on päättynyt ja valtikan on ottanut todennäköisimmin toinen iltapäivälehtien saiteista. Oikella näkemyksellä, panostuksella ja johtamisella tämä on mahdollista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä kumpi iltapäivälehdistä alkaa voimallisemmin tavoitella tätä nettivaltikkaa, sillä se tulee vaikuttamaan myös iltapäivälehtien printtimyynnin menestykseen suhteessa kilpailijaan. On jo nyt vaikuttanut.

Ja mitä isot edellä, sitä keskikokoiset mediayhtiöt perässä. Tietenkin vielä jonkun aikaa tulee löytymään myös niitä, jotka eivät mediakentän murrosta vieläkään ymmärrä eivätkä osaa siihen reagoida. Mutta niinhän on aina ollut kaikilla toimialoilla. Murroksessa syntyy myös häviäjiä, jotka haluavat syystä tai toisesta itsepintaisesti pitäytyä kiinni perinteissä.

Vaikka tämä median murros on nyt johtoportaassa hyväksytty ja mediayhtiöiden pomot ovat alkaneet johtaa joukkojaan tekemään muutosta, niin helppoa muutoksen tekeminen ei tule olemaan, koska mediayhtiöiden työntekijöistä ja keskijohdosta, myös journalisteista, liian suuri osa ei ole median muutosta kunnolla vielä sisäistänyt. Siksi tässä median muutoksessa – kuten minkä tahansa toimialan murroksessa – johtamisen ja työntekijöiden jatkuvan koulutuksen merkitys tulee korostumaan. Tulevaisuuden menestyjät panostavat nyt näihin kahteen asiaan. Ja siksi varsinkin media-alan ulkopuolisille näyttää vielä nytkin, että mitään ei oikein tapahdu, koska nyt tapahtuu kulisseissa paljon sellaista, mikä tulee näkymään median käyttäjille vasta tulevina vuosina.

Itselleni tulee olemaan mielenkiintoista, yllättävää, opettavaista ja motivoivaa tehdä työtä keskellä tätä murrosta. Vaikea kuvitella, että haluaisin juuri nyt olla millään muulla toimialalla töissä kuin mediayhtiöissä.

Vaikka työni siis jatkuu tämän median murroksen keskellä, päätän Mediablogini kirjoittamisen tähän jälkikirjoitukseen. Bloggausenergiani keskitän jatkossa uuteen henkilökohtaisempaan Pintaa ja pinnan alta -blogiin, jossa toki jatkan mediastakin kirjoittamista, vaikkakin aikaisempaa vähemmän, ja jossa kirjoitan ja julkaisen paljon muutakin: valokuvia, teknologiaa, politiikkaa, yhteiskuntaa ja omasta mielestäni tärkeitä tai mielenkiintoisia pieniä välähdyksiä todellisuudesta.

Kiitokset kaikille lukijoilleni ja kommentoijille Mediablogin kahdesta ja puolesta vuodesta ja toivotan teidät tervetulleiksi uuden blogini seuraajiksi. Mediablogin aihepiiri löytyy uuden blogini media-kategorian alta.

Share/Save

Tässä yhteenvetona blogissani ja muualla julkaistuja skenaarioita mediasta vuonna 2020. Palataan silloin tarkastelemaan näitä kirjoituksia ja hymyilemään, sillä tulevaisuus ei tule ilman yllätyksiä.

• Televisio vuonna 2020 (julkaistu huhtikuussa 2007)
• Visio 2020 telestä (Tero Heiskasen kommentti skenaarioon tulevaisuuden televisiosta)
• Aikakauslehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Konvergoitunut media vuonna 2020 (Tero Heiskasen skenaario printin kuolemisesta)
• Personoitu sanomalehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Radio vuonna 2020 (Tuija Aallon skenaariossa skip-nappula on parasta)
• Skip-nappula 2.0 (Tero Heiskasen kommentteja skenaarioihin)
• Internet on vuonna 2020…? (ei skenaario vaan kyselytutkimus netin tulevaisuudesta syksyltä 2006)

Share/Save

Kustantajat ja päätoimittajat ovat jälleen kerran kokoontuneet yhteen sanomalehtien kansainväliseen ja suurimpaan konferenssiinsa (koodisana WAN), tällä kertaa Kapkaupunkiin. Paikalta bloggaavat nyt ainakin Vincent Maher ja Matthew Buckland ja joskus myöhemmin Lasitalon emäntä Reetta Meriläinen on lupautunut bloggaamaan konferenssista. Digiaika on vahvasti läsnä ja siihen liittyen mielenkiintoista tietoa:

• Only 9% of newspaper publishers didn’t have a website.
• 5% had a website that attracted more than 1-million unique users ; 40% had traffic between 500 000-1-million unique users
• 37% of newspapers increased in circulation and 37% decreased in circulation; 23% the same
• 79% viewed new media journalism as good news; Only 5% viewed online & new media as a ‘threat’
• 74% thought online/interactive journalism had a positive impact on quality
• 48% think that print & online journalism should be free; 39% said no
• 40% said they think that would read news online in the future; 39% said print
• 66% said opinion & analysis pages will be stronger in the future
• 28% said advertisers; 26% said shareholders and 19% said political pressure pose possible threats to editorial independence
• 61% said they were optimistic about their newspaper’s future
• Conclusion: “Newspaper editorial leaders worldwide have good feelings about the future of their own papers and the industry as a whole, and they seem to be prepared for (and even welcome) the development of new technologies in news and distribution”

Näiden läpi kun yritän katsoa uutisbisneksen tulevaisuuteen, näen saman minkä ennenkin. Internet ei tapa sanomalehtiä ja niiden hyvää bisnestä vaan sen tekee kustantajien ja päätoimittajien kyvyttömyys kehittää ja muuttaa lehteään vastaamaan lukijoiden muuttuvia tarpeita ja odotuksia (joita toki internet on muuttanut). Jos se kehitys ja muutos, minkä olen nähnyt tapahtuneen joulukuun 2004 tsunamin jälkeen Suomessa, on tapahtunut kaikkialla muuallakin, sanomalehtien enemmistön tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka epäonnistuvasta vähemmistöstä tullaan varmasti puhumaan paljon ja näistä epäonnistumisista tullaan varmastitekemään virheellisiä yleistyksiä.

Share/Save

Parasta tapa oppia on tehdä virheitä ja oppia niistä. Toiseksi paras tapa oppia on ottaa opiksi toisten virheistä.

Kun HS alkoi muutama päivä sitten kerätä järjestelmällisesti uutiskuvia ja -videoita lukijoiltaan, keskustelu virisi netissä, tässäkin blogissa ja myös HS:n omassa keskustelufoorumissa niistä ehdoista, mihin lukijat sitoutuvat lähettäessään valokuviaan tai videoitaan lehdelle. Ehdot herättävät hämmenystä ja hämmennys herättää asiallisia kysymyksiä, joihin HS ei ole omalla keskustelupalstallaan kunnolla vastannut vaan on jättänyt hämmennyksen elämään.

Jos media haluaa lisätä yhteisöllisyyttä ja ottaa lukijoita mukaan sisällön tekemiseen, se vaatii aitoa halua avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja keskustelevuuteen, mikä sisältää lukijoiden asiallisiin kysymyksiin vastaamista. Pitää laskeutua alas sieltä norsunluutornista keskustelemaan - vai pitäiskö tässä tapauksessa sanoa lasipalatsista. Olen tästä keskustelemattomuudesta hieman ihmeissäni, koska sama lehti on osoittanut loistavaa keskustelun ja avoimuuden tajua toisaalla.

Share/Save

Jari Lindholmin kysymys, onko perinteinen haastattelu kuolemassa journalistisena työkaluna, johdatti Jeff Jarvisin mainioon pohdintaan haastattelun muutoksesta, jonka pointti on tässä:

Well, I say there’s a better way. The asynchronous email interview allows the subject to actually think through an answer – and, again, if information is the goal, what’s the harm in that? If the reporter has time to edit the words to be more accurate and articulate, why shouldn’t the source?

Pikemminkin kuin perinteinen haastattelu olisi kuolemassa, se on jo saanut rinnalleen modernit haastattelut sähköpostin ja pikaviestien keinoin. Ja taas journalistien työkalupakki on laajentunut paremman journalismin tekemiseksi.

Share/Save

Muistin virkistykseksi. Tänään avautuu avoin kaupunkitelevisio M2Hz, jonka taustoista enemmän Hintikan blogista. Koelähetykset näkyvät viikon ajan.

Share/Save

Näin minulle käy yhä useammin: ostan lehden toisen bloggaajan antaman vinkin perusteella.

Taustoitetaan kuitenkin vähän. Luen paljon lehtiä – jo ammattinikin puolesta. Toisia säännöllisemmin ja toisia epäsäännöllisesti. Talous- ja teknologiajournalismin ajoilta hyvinkin tutut kansainväliset talouslehdet kuten Economist ja Forbes ovat nyttemmin epäsäännöllisten lehtien listalla. Tästä huolimatta olen huomannut, että aika moni minulle tärkeä ja minua kiinnostava artikkeli noista lehdistä tulee joka tapauksessa luettua. Ja miksikö? Koska seuraamani bloggaajat linkkaavat niiden juttuihin, ja jos bloggaajien nostama juttu tuntuu kiinnostavalta, kaivan artikkelin käsiini tavalla tai toisella: netistä ilmaiseksi, lehden verkkokaupasta artikkelin ostamalla tai irtonumeron ostamalla. Samalla minun tulee yhä harvemmin mentyä Akateemisen lehtipisteeseen selaamaan noita lehtiä kiinnostavan sisällön toivossa. Enää ei tarvitse.

Viimeisin esimerkki: Muutama päivä sitten luin Chris Andersonin The Long Tail -blogista kiinnostavan ja kehuvan pätkän Forbesin 90-vuotisjuhlanumerosta The Power of Networks, minkä seurauksena, siitäkin huolimatta että kokonaisuus olisi ollut luettavissa Forbes.comista, menin kauppaan ja ostin lehden, koska paperille on niin helppo tehdä omia muistiinpanoja ja huomautuksia artikkelien lomaan ja koska pidän lehdistä tavaroina.

Ai niin. The Power of Networks on erinomainen kokonaisuus. Kannattaa lukea.

Ainakin meidän journalistien Rubert Murdochin kirjoitus mediasta. Ja laiskoille nopea lainaus:

Old media can survive–and thrive–in this new environment, but they must adapt. We must learn how younger generations of consumers prefer to receive their news and entertainment, and we must meet those expectations.

The good news is that we are learning–and fast. Take the type of media I know best–news. News is in more demand than ever, but the vast network of Internet-savvy news junkies want their news with several fresh twists: constantly updated, relevant to their daily lives, complete with commentary and analysis, and presented in a way that allows them to interact not just with the news but with each other about the news. They won’t wait until six o’clock to watch the news on television or until the next morning to read it in isolation. This plainly provides a challenge for news providers but also an opportunity to be far more engaged with the audience.

Companies that take advantage of this new meaning of network and adapt to the expectations of the networked consumer can look forward to a new golden age of media.

Share/Save

Siellä missä on kilpailua, uudistukset etenevät nopeiten. Siksi kannattaa sanomalehdistössä katsoa talouslehtien suuntaan, missä näkyy se suunta, mihin muutkin sanomalehdet tulevat menemään. Tänään Kauppalehti uudistui vastaamaan Taloussanomien varsinkin verkossa luomaan haasteeseen tavalla ja keinoilla, joista olen tässä blogissa jo pitkään puhunut:

• Lehti muuttuu keskustelevammaksi
• Verkossa käytävää keskustelua julkaistaan lehdessä
• Lehdessä aletaan julkaista uutisblogeja
• Toimittajat ja lukijat bloggaavat samalla areenalla
• Lukijat kutsutaan mukaan verkon lisäksi myös painetun lehden tekemiseen
• Koko toimitus tekee uutiset nettiin ja verkkoon luotua aineistoa syvennetään lehdessä

Share/Save

Hyvin valokuvien ystävänä on ollut mukava seurata vierestä miten Apu-lehdestä on tullut suomalaisen kuvajournalismin lippulaiva, jonka valokuvaajat keräävät palkintoja ja jonka kuvajournalismia kehutaan eikä syyttä. Niinpä uskallan mainostaa digimedian blogissa perinteistä pysähtynyttä mediaa, pysähtynyttä valokuvaa ja vieläpä jäävisti oman työnantajani kustantamaa lehteä.

Mutta ei kannata uskoa sanaan, vaan katsoa itse kuvia:

• Ilmaiseksi luettava digilehti, jossa palkittuja kuvia sivuilla 6-15.
• Lisää palkittuja kuvia (tai suora linkki kuvagalleriaan).
• Kuvajournalismia leipäjonoista (tai suora linkki kuvagalleriaan).
• Ja kannattaa myös käydä katsomassa Vuoden 2006 lehtikuvat.

Share/Save

Journalistien ammattikunnan henkinen muutos näkyy selvästi siinä, miten eilen ja tänään pidetyt Journalismin päivät ovat muuttuneet.

Kun edellisissä Journalismin päivissä syksyllä 2005 sosiaalinen media, kansalaisjournalismi, blogit, mikä tahansa tähän genreen kuuluva ja myös online-journalismi huusivat poissaolollaan eivätkä ne ammattikuntaa edes kiinnostaneet – noin yleisesti puhuen.

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin sosiaalinen media, internet ja niiden vaikutus journalismin tulevaisuuteen olivat erittäin vahvasti esillä lähes kaikissa keynote-puheenvuoroissa (niin Anssi Vanjoen, Dan Gillmorin, Daniel Sachsin kuin David Weinbergin) ja useassa muussakin esityksessä ja keskustelussa.

Pöytä- ja käytäväkeskusteluissa tuli selvästi esiin se hämmennys ja epätietoisuus journalismin tulevaisuudesta, joka on kuluneen vuoden aikana noussut ammattikunnan henkisessä asenteessa nopeasti pinnalle. Täällä journalistit hämmentyneinä ihmettelivät mihin journalismi on menossa, mihin ammattijournalisteja enää tarvitaan kun oman asiansa ammattilaiset ja journalismin amatöörit tekevät ja jakavat toiselleen tietonsa, näkemyksensä, juttunsa, valokuvansa ja videonsa. Hienoa. Tätä hämmennystä tarvitaan, sillä se herättää ammattikunnan siihen välttämättömään oman journalistisen työn uudistamiseen. Vaikka journalistinen työ ei mihinkään katoa ja hyviä journalisteja tarvitaan aina, sitä ei tarvitse pelätä, niin kuitenkin jos yksittäinen journalisti – niin juuri sinä siellä – ei halua uudistaa omaa journalistista työkalupakkiaan ja osaamistaan, niin silloin oman työn päättymistä kannattaa alkaa pelätä.

Ja sitten uudistumaan…

Share/Save

Tässä näyte hyvästä journalismista:

gzip -d -c [filename.dat.gz] | perl -ane “s/^.{63}(.{3}).{274}(.{100})//; ($age,$cause) = ($1, $2); ++$i if ($cause =~ /T860/); BEGIN{$i=0;}END{print $i;}”

Ok, huono aloitus, koska pitää selittää. Wiredin jutussa toimittaja on oheisen perl-koodin avulla hankkinut tietoa aikuisilta saatujen kantasolujen avulla tehtyjen hoitojen kuolleisuudesta virallisista tietokannoista. Ja saanut aikaan skuupin. Tässä hyvä esimerkki miksi tulevaisuuden uutisjournalimissa tarvitaan koodaajajournalisteja (aiheesta aiemmin).

Share/Save

Mielessä oli samankaltainen kooste, mutta kun Kari A. Hintikka ehti ensin ja teki hyvin, niin kannattaa lukea Matrixx2.01:stä: Kooste: Sosiaalisen median tutkimusta Suomessa.

Share/Save

Tänään ajankohtaista: Uutisblogi vuoden 2007 journalismikritiikkiseminaarista 30.3.2007.

Share/Save

Uutisorganisaatiot ovat perinteisesti investoineet niukasti tulevaisuuden osaamiseen. Nykyisessä murroksessa tällaisten osaamista lisäävien investointien määrä pitäisi radikaalisti lisätä. Investoinnista journalistien koulutukseen olisi hyvä aloittaa. Näin maailmalla: News, Improved, How America’s Newsrooms are Learning to Change.

Share/Save