Kun helmikuussa 2005 aloitin Mediablogin kirjoittamisen, sosiaalinen tai yhteisöllinen tai kansalaisjournalistinen media – miten kukin haluaa sitä nimetä - oli mediayhtiöiden näkökulmissa joko täysin tuntematon ilmiö tai korkeintaan marginaaliseksi havaittu mielenkiinnoton nettihörhöily. Vain muutamat pioneerit ja ensimmäiset visionääriset mediayhtiöiden johtajat olivat alkaneet nähdä yhteisöllisen median ja journalistisen median yhdistämisessä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja olivat alkaneet omien joukkojensa käännytystyön.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin on jälkikirjoituksen aika, sillä suomalainen media on yleisesti sanoen osoittanut innovatiivisuutensa ja muutoshalunsa: sosiaalinen media nähdään nyt mahdollisuutena ja internet merkittävänä liiketoiminnan kasvattajana. Vaikka suomalaisten mediayhtiöiden askeleet media-alan muutoksen polulla ja internetin journalistisessa ja liiketoiminnallisessa hyödyntämisessä ovat vasta ensimmäisiä kunnollisia, ne ovat strategisesti isoja askeleita, joiden tulokset näkyvät jo nyt ja vielä selvemmin muutaman vuoden kuluttua. Lue loput tästä jutusta »

Tässä yhteenvetona blogissani ja muualla julkaistuja skenaarioita mediasta vuonna 2020. Palataan silloin tarkastelemaan näitä kirjoituksia ja hymyilemään, sillä tulevaisuus ei tule ilman yllätyksiä.

• Televisio vuonna 2020 (julkaistu huhtikuussa 2007)
• Visio 2020 telestä (Tero Heiskasen kommentti skenaarioon tulevaisuuden televisiosta)
• Aikakauslehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Konvergoitunut media vuonna 2020 (Tero Heiskasen skenaario printin kuolemisesta)
• Personoitu sanomalehti vuonna 2020 (julkaistu toukokuussa 2007)
• Radio vuonna 2020 (Tuija Aallon skenaariossa skip-nappula on parasta)
• Skip-nappula 2.0 (Tero Heiskasen kommentteja skenaarioihin)
• Internet on vuonna 2020…? (ei skenaario vaan kyselytutkimus netin tulevaisuudesta syksyltä 2006)

Maailmalla Geoff Dougherty aikoo käyttää saamansa News Challange -apurahan - 340 000 dollaria - 75 kansalaisjournalistin rekrytointiin ja kouluttamiseen Chicagon eri kaupunginosiin luodakseen uudenlaisen paikallisuutisointiin kansalaisjournalismin keinoin keskittyneen verkkomedian.

Kuvitelkaa jos Suomessa Helsingin Sanomain säätiön julkistaisi vastaavanlaisen apurahan jaettavaksi uudenlaiselle yhteisölliselle ja kansalaisjournalistiselle verkkomedian hankkeelle?

Sen sijaan Suomessa Journalistiliitto on aloittanut kansalaisjournalistien eettisen ohjeistuksen laadinnan, kertoo uusi Journalisti-lehti. Hyvin käytännönläheisten ohjeiden pitäisi valmistua, tai ainakin ensimmäisen version, syksyllä 2007.

Tampereelta kajahtaa You Tuben hengessä SportTube, johon jokainen voi ladata urheiluaiheisia videoitaan eikä toiminnasta vastaa Alma Media vaan Bo-Rik Trading.

Parasta tapa oppia on tehdä virheitä ja oppia niistä. Toiseksi paras tapa oppia on ottaa opiksi toisten virheistä.

Kun HS alkoi muutama päivä sitten kerätä järjestelmällisesti uutiskuvia ja -videoita lukijoiltaan, keskustelu virisi netissä, tässäkin blogissa ja myös HS:n omassa keskustelufoorumissa niistä ehdoista, mihin lukijat sitoutuvat lähettäessään valokuviaan tai videoitaan lehdelle. Ehdot herättävät hämmenystä ja hämmennys herättää asiallisia kysymyksiä, joihin HS ei ole omalla keskustelupalstallaan kunnolla vastannut vaan on jättänyt hämmennyksen elämään.

Jos media haluaa lisätä yhteisöllisyyttä ja ottaa lukijoita mukaan sisällön tekemiseen, se vaatii aitoa halua avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja keskustelevuuteen, mikä sisältää lukijoiden asiallisiin kysymyksiin vastaamista. Pitää laskeutua alas sieltä norsunluutornista keskustelemaan - vai pitäiskö tässä tapauksessa sanoa lasipalatsista. Olen tästä keskustelemattomuudesta hieman ihmeissäni, koska sama lehti on osoittanut loistavaa keskustelun ja avoimuuden tajua toisaalla.

HS alkoi tänään kerätä järjestelmällisesti lukijoiltaan uutiskuvia ja uutisvideoita. Lukijoiden ottaminen mukaan uutistuotantoon edistyy siis Suomessakin, mikä on erinomainen asia sanomalehdille ja niiden tulevaisuudelle. Seuraavana kehitysaskeleena HS:ssä on “jonkinlaiset lukijoiden uutiset“. Kansalaisjournalismi, osallistuva journalismi, sosiaalinen media on juna, joka kulkee vääjäämättä eteenpäin varsinkin uutismediassa, koska lukijoiden tuhat silmäparia yksinkertaisestä näkevät enemmän kuin toimittajan yksi silmäpari. Tietenkin journalistinen vastuu ja harkinta pitää säilyttää medialla kuten HS tekee. HS:n uutispäätoimittaja Reetta Meriläinen:

Maailmalla lukijoiden ottamia kuvia hyödynnetään jo paljon Suomea järjestelmällisemmin, sanoo Helsingin Sanomien uutispäätoimittaja Reetta Meriläinen.

“Esimerkiksi Norjassa ja Amerikassa lukijat on otettu paljon voimakkaammin mukaan lehden tekoon. Meillä tässä olisi vielä paljon tehtävää.”

Meriläisen mukaan lukijoita houkutellaan lähettämään kuvia, koska se on teknisesti kätevin tapa päästä liikkeelle. Uusia lukijoiden osallistamisen tapoja kehitellään kuitenkin jatkuvasti.

“Ehkä jonkinlaiset lukijoiden uutiset voisivat olla seuraava kehitysaskel.”

Meriläinen ei näe amatöörien ottaman kuvamateriaalin julkaisemisessa todellisia riskejä, sillä lukijat osaavat kyllä suhteuttaa ammattilaisten ja amatöörien ottamat kuvat toisiinsa.

Muistin virkistykseksi. Tänään avautuu avoin kaupunkitelevisio M2Hz, jonka taustoista enemmän Hintikan blogista. Koelähetykset näkyvät viikon ajan.

Asiantuntijajournalismia Taloussanomien Oma sana -osiossa eli pohdintaa Web 2.0 Expo:sta San Franciscosta Janne Waltosen ja Matti Djateun silmin.

Journalistien ammattikunnan henkinen muutos näkyy selvästi siinä, miten eilen ja tänään pidetyt Journalismin päivät ovat muuttuneet.

Kun edellisissä Journalismin päivissä syksyllä 2005 sosiaalinen media, kansalaisjournalismi, blogit, mikä tahansa tähän genreen kuuluva ja myös online-journalismi huusivat poissaolollaan eivätkä ne ammattikuntaa edes kiinnostaneet – noin yleisesti puhuen.

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin sosiaalinen media, internet ja niiden vaikutus journalismin tulevaisuuteen olivat erittäin vahvasti esillä lähes kaikissa keynote-puheenvuoroissa (niin Anssi Vanjoen, Dan Gillmorin, Daniel Sachsin kuin David Weinbergin) ja useassa muussakin esityksessä ja keskustelussa.

Pöytä- ja käytäväkeskusteluissa tuli selvästi esiin se hämmennys ja epätietoisuus journalismin tulevaisuudesta, joka on kuluneen vuoden aikana noussut ammattikunnan henkisessä asenteessa nopeasti pinnalle. Täällä journalistit hämmentyneinä ihmettelivät mihin journalismi on menossa, mihin ammattijournalisteja enää tarvitaan kun oman asiansa ammattilaiset ja journalismin amatöörit tekevät ja jakavat toiselleen tietonsa, näkemyksensä, juttunsa, valokuvansa ja videonsa. Hienoa. Tätä hämmennystä tarvitaan, sillä se herättää ammattikunnan siihen välttämättömään oman journalistisen työn uudistamiseen. Vaikka journalistinen työ ei mihinkään katoa ja hyviä journalisteja tarvitaan aina, sitä ei tarvitse pelätä, niin kuitenkin jos yksittäinen journalisti – niin juuri sinä siellä – ei halua uudistaa omaa journalistista työkalupakkiaan ja osaamistaan, niin silloin oman työn päättymistä kannattaa alkaa pelätä.

Ja sitten uudistumaan…

Tänään alkaa Helsingin messukeskuksessa ensimmäistä kertaa järjestettävä Mediapäivät, joka on myös ammattilaisten lisäksi avoin yleisölle. Yksi Mediapäivien mielenkiintoisimmista paikoista on Self made -lava, jossa asiantuntijat neuvovat miten tuottaa itse laadukasta sisältöä blogiin, kuvagalleriaan ja mihin vain. Jos siis itse tekeminen kiinnostaa ja kansalaisjournalismi kutkuttaa, niin perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina suuntana kannattaa pitää Mediapäiviä. Muutakin mielenkiintoista ohjelmaa (pdf) mediasta on luvassa.