Ei ehkä kannattaisi luottaa niin vahvasti. Kesän aikana lapseni alkoi käyttää uutisten lukemiseen kännykkäni web-selainta. Nokia E71 joutui lainaan yhä useammin ja useammin. Lapseni selaili ja luki Helsingin Sanomien printin sijasta lehden matkapuhelinuutisia m.hs.fi. Keskikesällä hän tokaisi: “Isä, tällä kännykällä on paljon mukavampi ja helpompi lukea uutisia kuin lehdestä”.

Aloin miettiä. Jos kirjallisuusnuorikin kokee ja kasvaa siihen, että kännykän pienestä ruudusta on mukavampi ja helpompi lukea uutisia kuin broadsheet-muodon sanomalehdestä, ja jos tähän signaaliin on yhtään uskomista laajemmasti, nuorten mediakulutuksen murros saattaa lyödä paperille painetut sanomalehdet yllättävän nopeasti.

Vaikka yksittäisen ihmisen mediavalintaa ei kannattaisi yleistä, spekuloidaan hetki, mitä tämä saattaa tarkoittaa.

Oikeastaan tämän kehityksen ei pitäisi yllättää. Mikä on lapseni kaltaiselle ryhmälle mukavaa ja helppoa mediakulutusta? Kirjat ovat, kännykät ovat, pelit ovat, tietokone on, televisio on, radio on, spotify on, aikakauslehdet ovat. Sanomalehti broadsheet-muotoisena ei ole, ja siksi, vaikka kuinka hyvän sisältöisenä sanomalehteä tehtäisiin, se näyttäisi jäävän innokkaimpienkin mediakuluttajanuorten valintojen ulkopuolelle.

Voiko siis sanomalehti printtimuodossa ylipäätään houkuttaa nuoria lukijoiksi ja tilaajiksi tarpeellisissa määrin? Kesän signaalin perusteella sanomalehti tarvitsee vähintäänkin oikeanlaisen analyyttisen ja helposti paketoidun sisällön lisäksi mukavan ja helpon fyysisen muodon, tabloidin tai aikakauslehden kokoluokan. Mitä nopeammin kustantajat alkavat medianuorille oikeanlaista pakettia tarjota, sitä paremmin sanomalehti voi menestyä tulevaisuudessa. Tähän samaan suuntaan kustantajia vie paine alkaa tarjota sanomalehden journalismia sähköisen paperin tai lukulaitteen kuten Kindlen muodossa.

Loppupeleissä paperiselle sanomalehdelle saattaa kuitenkin käydä kuten mustavalkotelevisiolle - se katoaa kokonaan mukavampien digitaalisten “sanomalehtien” tieltä, kun median kuluttajat äänestävät valinnoillaan. Kirjallisuusnuoretkin kuluttavat uutiset ja niiden taustat netistä, kännykästä, aikakauslehdistä, kirjoista ja “Kindleistä”. Paperisesta sanomalehdistä tulee suurten ikäluokkien media, mustavalkotelevisioiden kaltainen hiipuva median muoto.

Pentikäisen mukaan myrskyn ensisijaisena syynä on sisältöjen siirtyminen verkkoon ja kuluttajien totuttaminen ilmaiseen nettisisältöön. Pelastuksena tähän Pentikäinen näkee sisällön verkkojakelun rajoittamista ja erilaisten maksujen perimistä netissä julkaistavalta sisällöltä.

Väärä diagnoosi ja väärä pelastusrengas, joka ei tule pelastamaan printtimedian liiketoimintaa. Vaikka Pentikäisen logiikassa on osa totuutta, printtimedian vaikeuksien perussyy on laajempi.

Median kulutuksessa on siirrytty merkittävään sisältöjen ylitarjontaan, sisältöjen tuotannon ja jakelun nopeaan halpenemiseen ja sen myötä median kuluttajien muuttumiseen sisältöjen tuottajiksi. Yhä harvemmat kuluttajat tyytyvät massoille suunnattuihin mediatuotteisiin. Sen sijaan he poimivat sisältöjen ylitarjonnasta ne mediat, jotka pystyvät täyttämään omat aika tarkasti rajatut kiinnostuksen kohteet.

Tällaisia ovat oman kiinnostuksen mukaiset radio-ohjelmat, tv-ohjelmat, erikoisaikakauslehdet, erikoissanomalehdet, paikallismediat ja internetin yhteisöt, joista ollaan edelleen valmiit myös maksamaan. Yleisaikakauslehdet, iltapäivälehdet ja kaikkea kaikille tarjoavat sanomalehdet ovat kuluttajille yhä vähemmän kiinnostavia ja hyötyynsä nähden liian kalliita.

Mediayhtiöllä on mediakulutuksen muutoksesta huolimatta kuluttajien huomio näpeissä. Merkittävämpi ja pelottavampi muutos onkin tapahtumassa markkinointiviestinnässä, jossa mediayhtiöt ovat monin paikoin menettäneet monopoliaseman yrittäjien ja kuluttajien yhdistämisessä toisiinsa.

Tänään moderneilla yrittäjillä on uusia tehokkaiksi osoittautuneita keinoja tavoittaa asiakkaansa verkossa ja mobiilissa toimivien erilaisten välittäjien kautta tai itse suoraan, jolloin markkinointipanostukset siirtyvät mediayhtiöiltä muille toimijoille. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet toimia näin ja vähentäneet markkinointia mediayhtiöiden, erityisesti printtimedian välityksellä.

Pentikäisen ja muiden mediajohtajien tulisikin innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa.

Yrityksiä ja kokeiluja journalistisen sisällön maksullisuudelle verkossa tarvitaan, mutta median murroksen todelliset syyt ja seuraukset pitää ensin ymmärtää oikein, jotta voidaan innovoida uudet menestystekijät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 28.5.2009 sivulla 13.

Itäisessä Iowassa Yhdysvalloissa on meneillään kokeilu, jossa perinteistä mediayritystä, Gazette Communicationsia, ollaan uudistamassa ytimiä myöten. Päätoimittajan tittelikin on muuttunut: “Editor” on nyt “Information Content Conductor”.

Kokeneen journalistin Steve Buttryn luotsaama muutos on nimetty kolmeksi C:ksi (Complete Community Connection). 3C:n mallissa mediayhtiöstä tulee alueensa yhteyspaikka KAIKKEEN mitä yhteisön asukkaiden ja yritysten tarvitsee tietää ja tehdä elääkseen ja tehdäkseen bisnestä alueella.

Tämän sanahelinän taakse kätkeytyy paljon, josta osan Buttry kertoo 38-sivuisessa suunnitelmassaan.

Ytimeltään kyse on siitä, että mediayhtiö kääntää ydintoimintansa journalististen tuotteiden  julkaisijasta yhteisökeskeiseksi kommunikaatiopalvelujen tuottajaksi ja omien asiakkuuksien kaupallistajaksi.

Perinteinen näyttöpohjainen mainosmyynti säilyy uudessakin mallissa tärkeänä, mutta liiketoiminnan kasvu tulee siitä, miten hyvin mediayhtiö pystyy palvelemaan yrityksiä suoramyynnissä, paikallisessa hakumarkkinoinnissa, suoramarkkinoinnissa ja erilaisissa markkinointipalveluissa.

Journalismissa uutiset tulevat säilymään toiminnan sydämenä, mutta oma journalismi laajenee nykyistä yhteisöllisemmäksi.  Paikallisyhteisö tulee mukaan uutisten löytämiseeni ja tekemiseen, vahtikoirana toimimiseen sekä urheilun laajempaan seuraamiseen. Yhä olennaisempaa on kertoa mitä tapahtuu juuri nyt eilisen sijaan. Multimedian, tarinankerronnan ja erilaisten tietokantasisältöjen merkitys kasvaa. 3C:n mallissa mediayhtiö aggregoi kaiken ulkopuolisen, myös kilpailijoiden, tuottaman parhaan tiedon, mitä yhteisössä ja omalla alueella tapahtuu.

Steve Buttryn luotsaama muutoksen tie on vaikea toteuttaa mille tahansa mediayhtiölle, mutta pilottina se on antoisa seurattava myös suomalaisille. Sillä myös meillä täytyy löytyä visionäärisiä mediajohtajia, jotka pystyvät luotsaamaan hyvin tuottavat mediayritykset uudelle menestymisen tielle vielä kun on resursseja tehdä muutos vapaaehtoisesti eikä pakon edessä selkä seinää vasten.

Onneksi Suomessa on jo esimerkkejä tähän suuntaan menevästä ajattelusta, missä mediayhtiö on lähtenyt rakentamaan itsestään oman alueensa keskeistä kohtaamispaikkaa tiedolle, mielipiteille, kuluttajille ja yrityksille. Ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan ovat sanomalehtien lukijablogit, Helsingin Sanomien “Oma kaupunki” ja maakunnallisten sanomalehtien Ilkan ja Pohjalaisen “Palvelut“.

Lisää vastaavia paikallisia asukkaiden ja yritysten yhdistämispalveluja tarvitaan. Niiden perustalle syntyy mediayhtiöille uutta liiketoimintaa luovan ajattelun ja innovoinnin avulla. Kunhan visiot saadaan käytäntöön.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 20.5.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä.

Disclaimeri: Red Tail Media, jossa olen konsulttina ja parnerina, on konseptoinut ja rakentanut kolumnissa mainitun Ilkka-yhtymän Palvelut.

Yhteisöllinen paikallispalvelu pk-yrityksille tuo uuden ansaintamallin alueellisille mediayrityksille

• Edut pk-yrityksille: Antaa tehokkaan ja edullisen alueellisesti oikein kohdistuvan viestintäkanavan ja internet-näkyvyyden palvelujen ja tuotteiden markkinointiin ja myyntiin
• Edut kuluttajalle: Antaa mahdollisuuden löytää aikaisempaa paremmin paikallisia palveluja ja tuotteita internetistä
• Edut mediayrityksille: Luo uuden internet-pohjaisen tulonlähteen ja auttaa menestymään median murroksessa

Red Tail Median kehittämä yhteisöllinen paikallispalvelu pk-yrityksille yhdistää yritysviestinnän, karttapalvelun ja palveluhakemiston paikalliseksi internetissä toimivaksi viestintäpalveluksi. Palvelu on ensimmäisenä otettu käyttöön Ilkka-konsernin maakuntalehdissä, Vaasassa ilmestyvässä Pohjalaisessa ja Seinäjoella ilmestyvässä Ilkassa. Palvelu on saanyt erittäin hyvän vastaanoton maakunnan yrittäjien keskuudessa.

Yhteisöllinen paikallispalvelu vastaa moneen tarpeeseen samaan aikaan. “Pk-yrityksiltä on puuttunut tehokas internetin parhaita ominaisuuksia hyödyntävä viestintäkanava, jolla tavoittaa paikalliset asukkaat ja jonka avulla olla helposti löydettävissä internetissä. Paikallispalvelun avulla kuluttajat löytävät etsimiään paikallisia palveluja ja tuotteita aikaisempaa helpommin  maakunnallisen lehden verkkopalvelussa ja internetin hakupalveluissa. Internetin käyttäjistä 88 % etsii Tilastokeskuksen mukaan tietoa palveluista ja tavaroista”, kertoo Red Tail Median media-asiantuntija Matti Lintulahti.

“Alueelliselle mediayhtiölle paikallispalvelu tuo uuden ansaintamallin ja verkkomediamainonnan ratkaisun, jota myydä oman alueen pk-yrityksille. Tämä antaa mediayhtiöille kilpailukeinon kaapata tällä hetkellä erilaisille hakemistopalveluyrityksille menevästä pk-yritysten markkinointirahasta merkittävän osan itselleen. Yhteisöllinen paikallispalvelu on esimerkki uudenlaisesta tavasta, miten alueelliset mediayhtiöt pystyvät internetissä yhdistämään alueensa yrityksiä ja kuluttajia toisiinsa ja kasvattamaan verkkomedian mainostuottoja. Tällaisia palveluja mediayhtiöt tarvitsevat lisää pystyäkseen menestymään median murroksessa”, Lintulahti sanoo.

“Alueemme yrittäjät ja kuluttajat ovat ottaneet uuden palvelun erittäin hyvin vastaan. Vaikka palvelu on vasta lanseerattu, se on heti alkanut tuoda yrityksille uusia asiakkaita ja liiketoimintaa. Olemme sitoutuneet yhdessä yrittäjien kanssa kehittämään yhteisöllisestä paikallispalvelusta maakuntiemme parhaan yritysten ja kuluttajien kohtaamispaikan. Paikallinen yhteistyö on erittäin tärkeää tällaisina taloudellisina aikoina”, sanoo Marko Orpana, Ilkka Yhtymän sähköisen liiketoiminnan päällikkö.

Yhteisöllinen paikallispalvelu on löydettävissä www-osoitteista:

http://palvelut.pohjalainen.fi/
http://palvelut.ilkka.fi/

Yhteisöllinen paikallispalvelu on osa Red Tail Median kehittämää lähimediaa, jonka kehitykseen Tekes on myöntänyt lainamuotoista rahoitusta Verso - Vertical Software Solutions -ohjelmassa.

Red Tail Media on yhteisöllisen median tuotantotalo. Sen asiakkaita ovat muun muassa MTV3, Kauppalehti, Uusi Suomi, Hämeen Sanomat, Ilkka-yhtymä, Kiinteistömaailma ja Connected Day.

Lisätietoja antavat:

Matti Lintulahti, partneri, mediakonsultti, Red Tail Media, puh: 050 5712 353
Janne Kujanen, partneri, toimitusjohtaja, Red Tail Media, puh: 040 5155 385
Marko Orpana, sähköisen liiketoiminnan päällikkö, Ilkka-Yhtymä, puh: 050 370 7722
Mari Isbom, teknologia-asiantuntija, Tekes, puh: 010 605 5859, 050 5577 859

Today’s social experience is disjointed because consumers have separate identities in each social network they visit. A simple set of technologies that enable a portable identity will soon empower consumers to bring their identities with them — transforming marketing, eCommerce, CRM, and advertising. IDs are just the beginning of this transformation, in which the Web will evolve step by step from separate social sites into a shared social experience. Consumers will rely on their peers as they make online decisions, whether or not brands choose to participate. Socially connected consumers will strengthen communities and shift power away from brands and CRM systems; eventually this will result in empowered communities defining the next generation of products.

We found that technologies trigger changes in consumer adoption, and brands will follow, resulting in five distinct waves, they consist of:

The Five Eras of the Social Web:
1) Era of Social Relationships: People connect to others and share
2) Era of Social Functionality: Social networks become like operating system
3) Era of Social Colonization: Every experience can now be social
4) Era of Social Context: Personalized and accurate content
5) Era of Social Commerce: Communities define future products and services

Absolutely we’ve got a future. But just what does it look like and how do we hurry up and get there? Alan Kay, the visionary computer scientist, once said, “The best way to predict the future is to invent it.” That’s where we are today. It’s up to us to invent that future. There is no silver bullet. There are no easy answers. And, sadly, as we have seen already, not every newspaper will make it.

… newspapers alone are not enough. Our future depends on becoming successful hybrid media companies – fully engaged and vested in digital publishing and digital platforms as we have been historically with print.

We need to establish our brands and offer our services on many different platforms. We need to leverage social media, mobile technology and the web’s interactivity as our communities and customers change how they acquire and share information.

The same technology that challenges us on the revenue side offers savings on the expense side through centralization, collaboration and outsourcing. We must continue to shed those legacy, 20th century, monopoly cost structures that weigh us down, limit our flexibility, jeopardize our health. Think of the newspaper company of the future as an athlete – lean, fit and trim, yet muscular where we need to be.

While we’ve done a good job growing audience, we need to do a better job of leveraging our sales forces. We must empower our sales staffs to sell our full portfolio of print and digital products – giving them the right tools, training and incentives. Also, think of the possibilities of harnessing that large, local sales staff to sell on behalf of others and share revenues. The untapped potential of local digital advertising in each of our markets is why internet giants like Yahoo and Google seek partnerships with newspapers. We need to mine that local digital revenue stream. We can’t afford to fumble the opportunity.

Lastly, we need to accept the reality that we’re in a tougher, more competitive business, now and forever. Ours is a business that’s still viable and vital – just with a smaller margin for profits and a smaller margin for error. Let’s appreciate how lucky we are to work in the media business in this critical time of transition. Our actions count. No unbearable lightness of being here. The ball is in our hands and the game is on the line.

Nyt lainaan yhdysvaltalaisen perheomisteisen paikallisen sanomalehden kustantajan näkökulmaa:

The problem with many of the country’s daily newspapers is they are part of large, public companies that are badly overleveraged. For the past decade or more, Wall Street demanded even more unreasonable margins from newspapers, which led to many solid newspaper companies taking on huge debt loads. Now many of the nation’s best papers are being sunk by their debt payments.

The Item has been a local, family owned paper since 1894, and we are fortunate to have very little debt service. Like other companies, we have had to cut costs dramatically while still meeting the needs of our customers, so we’re in the same boat as about 99 percent of the companies in the country right now. Retail, auto and real estate are hurting, and newspapers are directly affected by that reality.

The difference between large metro dailies and papers like The Item is that we have a strong history and a strong stake in the towns and cities we serve, and that makes all the difference. Our advertisers and readers – and the overall health of the communities we serve – depend on the free flow and easy accessibility of information that this local newspaper will continue to provide, in print and online.

Kun minua on haastateltu suomalaisessa mediassa paikallislehtien ja maakunnallisten sanomalehtien tulevaisuudesta, pääviestiksi olen yrittänyt sanoa: paikallinen sanomalehti tulee säilymään vahvana niin kauan kun se pystyy tyydyttämään paikallisen yhteisön - sen asukkaiden, yhdistysten, kerhojen, yritysten, viranomaisten jne - tarpeet ja odotukset riippumatta fyysisestä olomuodosta, millä yhteisöä palvellaan. Jos paikallinen sanomalehti ripustautuu printtimuotoon ja jättää lukijoidensa palvelemisen verkossa ja mobiilissa muille, vain heikkenevää taloussäätä on tiedossa.

• Raportointia ja keskustelua Qaikussa Mediapäivät-kanavalla.
• Twitterissä huomioita ja keskustelua #mediapäivät

Huomiona Mediapäivien yhteisöllisen raportoinnin kehittyminen Blogspotin-ryhmäblogista Jaikun kautta Twitteriin ja Qaikuun. Mitähän seuraavaksi?

Tänään HS uutisoi HS-raadin kannan ja perustelut kysymykseen: Onko painetun sanomalehdistön ahdinko uhka demokratialle? Raatilaisista, joka siis on lehden toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko, 57 % vastasi kyllä ja 8 % jätti ottamatta kantaa. 35 % oli samaa mieltä kuin minä, että painetun sanomalehdistön taloudellinen ahdinko ei ole uhka demokratialle.

Vain muutama keskeinen perusteluni EI:n puolesta:

• Laatujournalismia tekee ja vallan vahtikoirana toimii painetun sanomalehdistön lisäksi moni muukin media. Aikakauslehdistön on ennakoitu vain vahvistuvan median murroksessa. Usein tässä keskustelussa tunnutaan yhdistävän laatujournalismin koskemaan vain sanomalehtiä - laatujournalismia on aina ollut televisiossa, aikakauslehdissä ja yhä enemmän verkossa - verkossa ei ole vain lyhyitä pikauutisia paitsi sanomalehtien saiteilla. Jos sanomalehtien kustantajat eivät löydä median murroksessa omaa uutta paikkaansa vaan heikkenevät, niiden jättämä journalistinen tyhjiö täyttyy - tästä esimerkkinä jenkeistä on Politico.
• Joukkojen voiman, yhteisöllisten verkostojen, internetin työkalujen ja journalistisen ohjauksen voimin voidaan nykyistä pienemmillä panoksilla vahtia vallankäyttäjiä aikaisempaa kattavammin. Wincapitankin paljastivat verkon vapaaehtoiset amatööri-vahtikoirat, joiden tietoja journalistit käyttivät omissa palkituissa paljastusjutuissaan. Samat internetin, teknologian ja mediakäyttäytymisen muutosvoimat, jotka ovat lisäämässä painetun sanomalehdistön ahdinkoa, lisäävät avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja parantavat demokratian tilaa.
  
• Painetun sanomalehdistön ahdingossa on paljolti kysymys siitä, että painettu sanomalehdistö ei haluisi hyväksyä perinteisen kulta-ajan 20 %:a alhaisempaa liikevoittoprosenttia uudessa median ylitarjonnan ja tiukentuvan kilpailun tilanteessa. Kymmenen prosentin liikevoittoprosentilla voi vielä tehdä vallankäyttäjien vahtikoirajournalismia ja edelleen toimia kaupallisesti nykyisen taantumankin jälkeen. Jos siihen tyytyisi.
  
• Paperille painettu sanomalehti on joka tapauksessa elinkaarensa loppupuolella. Digitaalinen sanomalehti (internetissä, mobiilissa ja sähköisissä papereissa) on elinkaarensa alussa. Journalismi tulee voimaan hyvin ja kehittymään tässä murroksessa. Eivätkä vallanpitäjät pääse yhtään nykyistä helpommalla, koska potentiaalisesti jokainen vastaantulija on vallan vahtikoiran vapaaehtoinen ylimääräinen silmäpari.

Tämän kerran HS-raati käsitteli asiaa, jonka tunnen ammattini puolesta erinomaisesti, ja pakko sanoa, että raatilaisten antamien kommenttiensa perusteella suuri osa on aiheesta aivan pihalla. Jos raati on ollut muista käsittelemistään asioista yhtä vähän perillä, juttutyyppi on kyllä silloin enemmän viihdettä kuin journalismia. Tämän perusteella tuntuu, että tällainen raatijuttutyyppi sopii huonosti tietoa vaativien asioiden käsittelyyn ja paremmin arvoja, moraalia ja etiikkaa punnitsevien asioiden käsittelyyn.

matti.lintulahti ät redtailmedia.com
+358 50 571 2353

Fredrikinkatu 25 A, 6.krs
00120 Helsinki, Finland

What’s missing is the more important quality: engagement. Readers’ time can be as valuable as their money – more so online, where options to flee to another news source involve clicking a mouse, not heading to the newsstand to buy a different newspaper.

What are the kinds of things readers that readers of a local news site would pay for?

How about a daily email that told them what traffic spots to avoid, or an authoritative reader-generated guide to the best and worst public schoolteachers? Or a regularly updated site that told readers how much and why local real estate listings had dropped or risen in the last few weeks, along with examples of how certain homeowners got appraisals lowered? Or innovative coverage of local government, providing sample bills every time property taxes go up and video clips of commission meetings intertwined with analysis and context? In other words, content that is truly of online, not just posted there.

The next decade will see great diversity in terms of media funding, mission and identity. Ask not what business model is best: Ask what business model is best for your mission.

1. Newspaper industry pipedreams.

2. Web-only news sites.

3. Premium content.

4. Tabloid Bottomfeeders.

5. Shared infrastructure.

6. Crowdfunding. 

7. Non-profit news.

8. Sponsorships and micro-sponsorships.

9. Volunteers.

10. Interest-funded journalism.

11. Efficient copyright licensing.

12. Direct subsidy.

13. Premium accounts.

14. Give the pixels, sell the cotton.

15. Intelligent aggregation.

Ja Dan Conoverin yhteenveto sarjakuvan muodossa uutismedian romahduksesta vuonna 2008:

(Kiitos lamakuvavinkistä Pekka Nikrus Facebookissa)

Paperille painettujen sanomalehtien perinteinen liiketoimintamalli on heikentymässä kehittyneissä länsimaissa taloudellisista, teknologisista ja kuluttajien käyttäytymisestä ja valinnoista johtuvista syistä. Paperille painettu sanomalehti on aloittanut luisunsa massamediasta erikoismediaksi - luisun vauhti ja nopeus länsimaisilla markkinoilla riippuu paljon kunkin mediamarkkinan kilpailutilanteesta, sanomalehtien kustantajien taloudellisesta voimasta ja kuluttajien mediakäyttäytymisen muutoksen nopeudesta. Paperinen sanomalehti massamediana tulee vaipumaan historiaan joka tapauksessa.

Uudet liiketoimintamallit nykyisin paperille painettujen sanomalehtien tuottaman uutisjournalismin rahoittamiseksi ovat hakusessa ja etsinnässä. Ne tulevat löytymään, siitä olen varma. Mutta mistä ja ketkä uudet liiketoimintamallit kykenevät löytämään ja innovoimaan, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Tähän  joukkoon tulee varmastikin mahtumaan niin perinteisiä mediayhtiöitä kuin uusia haastajia. Kuten aina minkä tahansa toimialan voimakkaassa murroksessa, vain vahvimmat ja sopeutuvimmat selviävät uusien kilpailijoiden ja uudenlaisen mediaekosysteemin vaatimuksista - heikot ja muutoskyvyttömät karsiutuvat. Media ja journalismi kokonaisuudessaan tulevat menestymään tulevaisuudessa. Myös monet perinteiset mediayhtiöt säilyvät menestyjinä, tosin erilaisiana kuin nyt. Vain paperiin itsepintaisesti takertuvat sanomalehtien kustantajat eivät tähän menestyjien joukkoon kuulu, vaikka kuinka haluaisivat.

Kannattaa lukea ja ajatella moneen kertaan: Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Lisäys 16.3. Techdirtissä Mike Masnick Clay Shirkyn kirjoituksesta:

“Clay Shirky has written up a wonderful and compelling response, to all those people, that should be read in its entirety, over and over again by pretty much everyone, whether you believe in the new models or if you are the skeptic, demanding “proof” before you’ll jump off the ledge. Shirky’s piece focuses on the newspaper industry (really, the journalism industry), but it applies to pretty much any industry going through a bout of massive creative destruction.

Taloussanomat kertoo tänään 3.3. seuraavasti jutussa Lehdet säästyvät täystuholta:

“The Washington Post kertoi viikonloppuna, että niin San Francisco kuin moni muukin amerikkalaiskaupunki joutuu vastaisuudessa tulemaan toimeen ilman paikallista lehteä. Viikonloppuna 150-vuotias Denverissä ilmestynyt  Rocky Mountain News kaatui talousvaikeuksiin.”

Vähän aikaisemmin 22.2. HS kertoi sunnuntaisivuillaan Sanojen takana -palstalla kuinka Netti ja lama tappavat amerikkalaislehtiä (€, HS Arkistossa):

“Parin vuoden kuluttua monessa amerikkalaisessa suurkaupungissa ei enää julkaista sanomalehteä. Luottoluokituslaitos Fitch Ratings ennusti näin joulukuussa.”

“Lehtien ahdingolle on kole syytä: velka, lama ja internet. Nyt vaikeuksissa olevat mediatalot ovat velkaantuneet nousukaudella. Laman takia ilmoitustuotot ovat laskeneet rajusti. Kaikki mediatalot eivät pysty maksamaan erääntyviä lainojaan, joten seurauksena on velkasaneeraus tai jopa konkurssi.”

Todellakin. Velkaantuneilla sanomalehtien kustantajilla on vaikeaa ja HS:n lainaama luottoluokituslaitos ennakoi konditionaalissa näin:

“Fitch believes more newspapers and newspaper groups will default, be shut down and be liquidated in 2009 and several cities could go without a daily print newspaper by 2010.”

Taloussanomien lainaamassa Washinton Postissa puolestaan kerrotaan näin jutussa Under Weight of Its Mistakes, Newspaper Industry Staggers:

“The grim echoes of the nearly 150-year-old paper’s [Rocky Mountain News] demise Friday could be heard in newsrooms and communities across the country. Although the Denver Post will still cover Hickenlooper’s region, some cities — most notably San Francisco — are facing the prospect of life without a major newspaper.”

Mitä siis todellisuuden, amerikkalaisen analyysin & journalismin ja suomalaisen journalismin välillä oikein tapahtuu kun termi “major newspaper” kääntyy termiksi “ainoa paikallinen sanomalehti” eikä muunlaisia sanomalehtiä olekaan kuin päivittäisiä, daily. Ainakin seuraavia väärinymmärryksiä:

Väärinymmärrys numero 1: Denverissä lakkautettiin kakkoslehti Rocky Mountain News ja se yhdistettiin kaupungin ykköslehteen Denver Postiin. Yhdysvalloissa tapahtuu sama, mikä Suomessa tapahtui jo aikaa sitten. Suuremmissakin kaupungeissa siirrytään yhden päivittäisen sanomalehden monopoliin kahden tai useamman sanomalehden kilpailuasetelmasta heikomman ja velkaantunemman karsiutuessa laman kurimuksessa pois ja samalla päivitellään miten käy journalismin kun kaupungissa julkaistaan enää yhtä päivittäistä sanomalehteä.

Väärinymmärrys numero 2: Kun näissä suomalaisissa jutuissa sanotaan että monessa suuressa kaupungissa, kuten San Francisco, ei pian enää ilmesty lainkaan päivälehteä, tarkoitetaan sanoa, että muutamissa suurissa kaupungeissa suurin päivälehti, yleensä pahoin velkaantunut ja liikkeenjohdollisesti huonosti hoidettu, menee mahdollisesti konkurssiin, niin samalla jätetään kertomatta, että samassa kaupungissa on toinenkin päivittäin ilmestyvä pienempi sanomalehti ja useita muita hyvin paikallisia sanomalehtiä, usein rodullisia vähemmistöjä palvelevia, sekä yksi useampia merkittäviä paikallisia tv-ja radiokanavia (paikallisista verkkopalveluista puhumattakaan) kertomassa samoja paikallisia uutisia. Kilpailu uutisista, lukijoista ja mainostajista on paljon kovempaa mihin suomalaiset päivälehdet tänä päivänä joutuvat.

Väärinymmärrys numero 3: Vaikka joissakin tapauksissa voi tapahtua niin, että kaupungin ainoa päivittäinen pahoin velkaantunut sanomalehti menee nurin, niin voisinpa lyödä vetoa, että uusi entistä parempi ja ennen kaikkea paremmin johdettu ja toki pienemmillä resursseilla tehty sanomalehti syntyy kaatuneen raunioille vähemmillä veloilla rasittuneena, koska tarpeeksi suuren kaupungin tarpeeseen voi aina rakentaa monipäiväisen sanomalehden kun sen tekee oikealla tavalla ja hyvin johdetusti.

Väärinymmärrys numero 4: Hearstin uhkaus myydä tai lopettaa tappiollinen San Francisco Chronicle, kauniin kaupungin suurin ja kaunein sanomalehti, on ensisijaisesti painostuskeino ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöitä kohtaan vaadittavien säästöjen saamiseksi. Sanomalehti käännetään voitolliseksi vaikka väkisin neuvotteluteitse tapahtuvien säästöjen kautta tai myymällä lehti uudelle omistajalle, joka tekee likaisen työn. Jos San Francisco Chronicle tehtäisiin suomalaisella toimitusprosessilla, lehti todennäköisesti tuottaisi voittoa, näin arvioin. Suomalaisten sanomalehtien kustantajien liikkeenjohdontaidoilla pitäisi olla kysyntää Yhdysvalloissa.

tai kenties ei merkitsekään: No, The Death Of Newspapers Does Not Mean An Age Of Corruption

Kumman näkökulman puolella seisot?

PS. Molemmat näkökulmat kannattaa lukea.

Kuvitelkaa, että 2000 kansalaista laittaisi 10€/kk siihen, että hyvä toimittaja tonkisi, tutkisi ja kirjoittaisi blogissaan eduskunnan, viranomaisten ja hallituksen valmistelua ja päätöksentekoa, erityisesti informaatioteknologiaa, tietoyhteiskuntaa, tulevaisuuden rakentamista, tekijänoikeuksia ja talouspolitiikka käsitteleviä aiheita - sananvapauden, avoimuuden, läpinäkyvyyden ja uusien innovaatioiden näkökulmista.

Uskoisin, että tuollainen porukka voitaisiin saada kasaan, mikä tarkoittaisi 20 000 € / kk palkkaan ja kaikkiin kustannuksiin. Hyvä tutkiva toimittajakin varmasti löytyy. Miksi tämä ei siis voisi olla mahdollista?

Oleellisin kysymys tietenkin kuuluu, onko Suomessa missään aihepiirissä sellaista journalismivajetta että tällaiselle toiminnalle olisi tarvetta?

As a conclusion of the social media roadmap, we present the following five main development lines that are triggered by social media applications.
1. Transparency. The transparency of activities is a key feature in social media and it will be expected in other areas as well.
2. Rise of ubiquitous participatory communication model. Basically, two-directional and community-based communication will increase interactivity in every field, where it has some added value such as new services and improved user experience.
3. Reflexive empowerment. The rise of social media increases the empowerment of
the citizens in many instances.
4. Personalization/fragmentation vs. mass effects/integration. The key tension in
the utilisation of social media is the dialectic of the fragmentation and integration.
5. New relations of physical and virtual worlds. The fifth development line is the new relations between physical, i.e. daily activity environment of the people, and virtual worlds. practices induced by social media, e.g. communication, participation,
co-creation, feedback and rating, get more common in daily environment.

The selection of content in The Printed Blog is based solely on the votes of readers and their geographic location. In such a way, The Printed Blog revolts against the top-down, ‘one size fits all’ model of newsprint, as we know it. Instead of one paper serving hundreds of thousands of people, as is often the case, The Printed Blog publishes hundreds or even thousands of highly-localized editions based on what a community declares is important to them. The papers are distributed to neighborhood pickup points in A.M. and P.M. editions, and will incorporate rapid turnaround reader comments.

Jo yli 300 bloggaajaa on antanut sisältönsä julkaistavaksi lehdessä, joten kiinnostus on herännyt.

Mainonnan lisäpanostukset suunnataan verkkoon, osoitteelliseen suoraan ja myymälään

Mainosbarometri kertoo Mainostajien Liiton jäsenyritysten arviot kuluvan vuoden panostuksistaan myös mediaryhmittäin ja muiden markkinointiviestinnän toimenpiteiden osalta. Elokuun tutkimukseen verrattuna monien mediaryhmien saldoluvut ovat romahtaneet. Televisiomainonnan saldo on painunut
-51:een (elokuussa 32), aikakauslehtien -45:een (8), elokuvien -39:ään (6) ja ulkomainonnan -21:een (3). Sanomalehdet olivat yhtenä harvoista mediaryhmistä miinuksella jo elokuussa, nyt saldoluku on -41.

Markkinointiviestinnän toimenpiteitä kuitenkin myös lisätään. Hyötyjiä tiukassa tilanteessa ovat mm. digimainonnan eri muodot: verkkomedia yleensä (saldo 47), sähköpostimainonta (56) ja hakukonemarkkinointi (52). Mobiilimainonnan saldo on 40. Myös osoitteellisen suoramainonnan (21) käyttäjissä on lisääjiä enemmän kuin vähentäjiä. Välittömiä tuloksia haetaan myös myymälä- ja palvelupistemainonnalla, jonka saa saldoluvukseen 20.

Norjan suurimmassa ja johtavassa iltapäivälehdessä VG:ssä tämä on jo tapahtunut. VG:n päätoimittaja Espen Egil Hansen:

In the publishing house of VG we have, with success, chosen the model of focus. We have two companies, two boards, to editorial departments, to chief editors, two managing directors and so on. We cooperate where appropriate for both organizations (which means a lot), but at the same time we are free to choose whatever necessary in order to succeed on our own platform. We’ve made some tough choices. While down-sizing by 100 people in the print organization we hired 40 more online. No one was moved from print to online. With this model of focus we’ve achieved the number one position online and in the print market. Both editions have for the last couple of years been very profitable. (Lihavointi Mediablogin.)

Printtiä tekevien ja nettiä hyljeksivien iltapäivälehtien toimittajien ja mediamyyjien kannattaisi olla huolissaan omista työpaikoistaan. Kuten VG:n esimerkki osoittaa, media haluaa verkkopalveluihinsa aivan uudenlaista osaamista. Onko sinulla sitä?

Ja pian Ilta-Sanomat seuraa samaa polkua.

Listaanpa tässä keskeiset kuluttajien ja mainostajien tarpeista nousevat muutostekijät, jotka esiteltiin tiistaina strategiatyön käynnistysseminaarissa strategiatyöhön osallistuville, joihin itsekin kuulun työryhmässä: teknologia mahdollistajana.

Viesti menee perille – Mainonnan kohdentaminen ja mittaaminen tehostuu

Osaaminen erottuu – Kuluttajan ja tuottajan roolit sekoittuvat

Jättiläisetkin horjuvat – Liiketoimintaympäristön muutosvauhti kiihtyy

Jatkuva uudistuminen – Innovointi ei ole vaihtoehto vaan välttämätöntä

Kohderyhmät pienenevät – Asiakkaiden erityistarpeet huomioitava

Ubiikki mainonta – Mainonnan volyymi kasvaa ja mainontatavat monipuolistuvat

Silloin kun sinulle sopii – Kuluttajat yhä vaativampia ja tietoisia

Yksin et pärjää – Verkostoitumisen merkitys kasvaa

Omasta mielestäni kolme keskeisintä ja vaikuttavinta muutostekijää ovat:

1. Mainonnan kohdentaminen ja mittaaminen tulevat nousemaan yhä tärkemmäksi tulevaisuudessa. Markkinoijat tietävät asiakkaistaan yhä enemmän, alkavat johtaa asiakkuuksiaan uusilla työkaluilla aikaisempaa paremmin ja vaativat kustannustehokasta tuloksellisuutta markkinointiin. Medialle tämä merkitsee omien lukijoidensa tuntemista paljon paljon nykyistä paremmin.
2. Kuluttajat ovat yhä vaativampia ja haluavat sisällön ja markkinoinnin silloin kuin heille sopii. Tämä on melkoinen haaste niin sisällön tekijöille kuin markkinoijillekin. Tämä muutostekijä liittyy hyvin läheisesti kohderyhmien pienentymiseen, sillä vaativat kuluttajat eivät halua massoille tuotettuja viestejä vaan heille räätälöityjä viestejä. Miten personointi voidaan tehdä kannattavasti ja kuinka personoiduksi media ja markkinointi voidaan rakentaa, on oleellinen kysymys jokaiselle mietittäväksi.
3. Kuluttajan ja tuottajien roolien sekoittuminen. Kuluttaja ei halua enää olla passiivinen vastaanottaja ja ostaja vaan hän haluaa osallistua, tuottaa sisältöä, vaikuttaa ostamiensa palveluiden ja tuotteiden kehittämiseen ja arvoihin. Tuottajana toimiva median kuluttaja on tulevaisuudessa yhä arvokkaampi medialle ja mainostajalle, mutta arvon hyödyntäminen vaatii uuden oppimista.

Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin on jälkikirjoituksen aika, sillä suomalainen media on yleisesti sanoen osoittanut innovatiivisuutensa ja muutoshalunsa: sosiaalinen media nähdään nyt mahdollisuutena ja internet merkittävänä liiketoiminnan kasvattajana. Vaikka suomalaisten mediayhtiöiden askeleet media-alan muutoksen polulla ja internetin journalistisessa ja liiketoiminnallisessa hyödyntämisessä ovat vasta ensimmäisiä kunnollisia, ne ovat strategisesti isoja askeleita, joiden tulokset näkyvät jo nyt ja vielä selvemmin muutaman vuoden kuluttua.

Ja ennen kuin te mediakriitikot lyttäätte valtamedian muutoskyvyttömäksi, askeleet aivan liian pieniksi ja myöhäisiksi, meidät journalistit muutoshaluttomuksi ja lopetatte tämän kirjoituksen lukemisen, tutkikaa hiukan; vaikkapa etsikää käsiinne mediayhtiöiden julkiset vuosikertomuksen, ääneen lausutut strategiat ja jo tehdyt teot muutoksen aikaansaamiseksi.

Lähes jokainen merkittävä mediayhtiö on nostanut kuluneen vuoden aikana strategiansa yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi digitaalisen median liiketoiminnan kasvattamisen merkittäväksi, mikä näkyy muun muassa investoinneissa ja rekrytoinneissa. Tämä kasvuhalu pitää sisällään myös sosiaalisen median: median käyttäjien mukaanottamisen internetin avulla median tekemisessä ja myös kehittämisessä. Ja kun isot erittäin kannattavat mediayhtiöt lähtevät liikkeelle, niillä on rahaa, kykyä ja mahdollisuus liikkua aivan eri tasolla kuin pienillä muutaman henkilön nettifirmoilla.

Siksi ei ole vaikea ennustaa, että viiden vuoden kuluttua Suomen kahdenkymmenen suurimman nettisaitin joukossa on mediayhtiöiden ulkopuolisia saitteja enää korkeintaan kolme, tuskin sitäkään, nykyisen kuuden (msn.fi, suomi24.fi, irc-galleria, telkku.com, eniro.fi, elisa.net) asemasta. Muut on hankittu tavalla tai toisella mediayhtiöiden piiriin. Jokaisessa suuressa saitissa sosiaalisella medialla on oma merkittävä roolinsa käyttäjien palvelemisessa. Jokainen uusi 20 suosituimman saitin joukkoon tulevaisuudessa kiipeävä nettipalvelu on ostettu jonkin mediayhtiön siipien suojiin jo ennen kuin se kasvaa 20 suosituimman joukkoon.

Uskallan myös ennustaa, että viiden vuoden kuluttua kävijämäärältään Suomen suurimman saitin omistaja on mediayhtiö. MSN.fi:n valtakausi on päättynyt ja valtikan on ottanut todennäköisimmin toinen iltapäivälehtien saiteista. Oikella näkemyksellä, panostuksella ja johtamisella tämä on mahdollista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä kumpi iltapäivälehdistä alkaa voimallisemmin tavoitella tätä nettivaltikkaa, sillä se tulee vaikuttamaan myös iltapäivälehtien printtimyynnin menestykseen suhteessa kilpailijaan. On jo nyt vaikuttanut.

Ja mitä isot edellä, sitä keskikokoiset mediayhtiöt perässä. Tietenkin vielä jonkun aikaa tulee löytymään myös niitä, jotka eivät mediakentän murrosta vieläkään ymmärrä eivätkä osaa siihen reagoida. Mutta niinhän on aina ollut kaikilla toimialoilla. Murroksessa syntyy myös häviäjiä, jotka haluavat syystä tai toisesta itsepintaisesti pitäytyä kiinni perinteissä.

Vaikka tämä median murros on nyt johtoportaassa hyväksytty ja mediayhtiöiden pomot ovat alkaneet johtaa joukkojaan tekemään muutosta, niin helppoa muutoksen tekeminen ei tule olemaan, koska mediayhtiöiden työntekijöistä ja keskijohdosta, myös journalisteista, liian suuri osa ei ole median muutosta kunnolla vielä sisäistänyt. Siksi tässä median muutoksessa – kuten minkä tahansa toimialan murroksessa – johtamisen ja työntekijöiden jatkuvan koulutuksen merkitys tulee korostumaan. Tulevaisuuden menestyjät panostavat nyt näihin kahteen asiaan. Ja siksi varsinkin media-alan ulkopuolisille näyttää vielä nytkin, että mitään ei oikein tapahdu, koska nyt tapahtuu kulisseissa paljon sellaista, mikä tulee näkymään median käyttäjille vasta tulevina vuosina.

Itselleni tulee olemaan mielenkiintoista, yllättävää, opettavaista ja motivoivaa tehdä työtä keskellä tätä murrosta. Vaikea kuvitella, että haluaisin juuri nyt olla millään muulla toimialalla töissä kuin mediayhtiöissä.

Vaikka työni siis jatkuu tämän median murroksen keskellä, päätän Mediablogini kirjoittamisen tähän jälkikirjoitukseen. Bloggausenergiani keskitän jatkossa uuteen henkilökohtaisempaan Pintaa ja pinnan alta -blogiin, jossa toki jatkan mediastakin kirjoittamista, vaikkakin aikaisempaa vähemmän, ja jossa kirjoitan ja julkaisen paljon muutakin: valokuvia, teknologiaa, politiikkaa, yhteiskuntaa ja omasta mielestäni tärkeitä tai mielenkiintoisia pieniä välähdyksiä todellisuudesta.

Kiitokset kaikille lukijoilleni ja kommentoijille Mediablogin kahdesta ja puolesta vuodesta ja toivotan teidät tervetulleiksi uuden blogini seuraajiksi. Mediablogin aihepiiri löytyy uuden blogini media-kategorian alta.