Share/Save

Overall the number of employed journalists, based on the CPS, has increased by 19% over the past three year. Meanwhile, the number of employed college graduates has risen by only 3%, and overall employment, as measured by the CPS, has dropped by almost 5%. How can the number of employed journalists rise, given that employment in the publishing and broadcasting industries has fallen? Over a comparable time period, employment in newspaper publishing has fallen 26%; periodical employment is down 16%; and radio and television broadcasting is down 11%.

via businessinsider.com

Nämäkin luvut kertovat, että journalismi voi hyvin ja journalisteille on tarvetta, vaikka perinteisillä mediayrityksillä menisi taloudellisesti huonommin kuin aiemmin. Koska yleisöllä on halu ja tarve mediaan, journalismiin ja sisältöihin, tarve täytetään tavalla tai toisella myös murroksen keskellä ja jälkeen. Kuinka suuri rooli perinteisillä mediayhtiöllä on tässä murroksen jälkeen, on ihan toinen kysymys. Uusilla työkaluilla varustettuja journalisteja tarvitaan aina.

Selitykset, miksi journalistien määrä onkin kasvanut, vaikka perinteiset mediayhtiöt työllistävät journalisteja selvästi aiempaa vähemmän, ovat mielenkiintoisia ja kertovat että journalismista on yhä enemmän tulossa aikaisempaa heikommin palkattu kutsumusammatti, monitaitoisten taitureiden pelikenttä ja yrittäjävetoisempi ammatti.

“Explanation #1: Journalists are being hired in nontraditional industries. Yahoo, for example, hired Jane Sasseen, BW’s very good Washington Bureau chief, to help beef up politics coverage. That job likely shows up in the industry “internet publishing and broadcasting and web search portals”, which has grown by 22% over the past three years. Or take my business, Visible Economy LLC. We’ve hired three young journalists, but it’s tough to say whether these jobs would show up in educational services or in journalism.

Explanation #2: Some of the gain in journalist jobs simply represents an increase in self-employment. True, but as it turns out, the number of the number of “news analysts, reporters, and correspondents” employed by others has risen by 15% over the past three years. That’s not as big as 19%, but it isn’t bad.

Explanation #3: Reporters have done better, jobwise, than editors and production support personnel. Generally speaking, the new technologies allow a delayering of journalistic organizations–fewer editors and production support personnel needed to get out the same amount of content.
Take a look at this chart, which shows the number of people employed in the broad category of ‘editors’.

Unlike reporters, the number of editors is down over the past three years, by about 2%. However, if we add together the two categories (“news analysts, reporters and correspondents” plus “editors”) the total employment gain over three years for “journalistic occupations” is a decent 5%, beating out the overall gain for college grads.

Explanation #4: Maybe the jobs are there, but it’s possible they could be worse-paying, fewer hours etc. There is certainly some truth to this. The median weekly wage for full-time reporters et al fell by 1.5% between 2008 and 2009, according to BLS calculations. Meanwhile, the median weekly earnings for all managers and professionals rose by 1.9%. I don’t yet feel confident to extend the wage analysis to 2010.

All four explanations are true simultaneously, I think: A shift in journalistic employment to nontraditional industries, an increased in the self-employed, a delayering of journalism, and perhaps lower pay.”

Olemmeko siis journalismin kulta-ajan kynnyksellä? Palkkaa siitä en saa kuten ennen mutta onpahan paljon hauskempaa ja luovempaa

Posted via email from Matti Lintulahti

Share/Save

Share/Save

via oecd.org

Raportti “OECD examines the Future of News and the Internet” kertoo hyvin sanomalehtibisneksen nykytilan eri maissa. Erot ovat huikeat. USA:ssa bisnes on kriisissä, mutta monessa muussa maassa kriisistä puhuminen on liioiteltua, vaikka liiketoiminta onkin tullut kilpailummaksi ja on voimakkaassa muutoksessa.

Posted via web from Matti Lintulahti

Share/Save

Share/Save

Mediamogulien kirous. Otin käteeni talven mediabisneskirjan, Jonathan A. Kneen, Bruce C. Greenwaldin ja Ava Seaven kirjoittaman The Curse of the Mogul – What´s Wrong with the World´s Leading Media Companies. Mitä paljastui? Suomen Lehdistö 2/2010

Vähemmällä laadukkaampaa. Parempaa journalismia pienemmillä resursseilla. Miten ensikuulemalta mahdoton yhtälö voisi onnistua? Suomen Lehdistö 12/2009

Oikeita päätöksiä ja virheistä oppimista. Aftonbladetin johto teki vuosituhannen alussa oikean päätöksen ja loi hyvin kannattavan verkkomedian. Mitä se teki  toisin kuin moni muu? Suomen Lehdistö 10/2009

Median väärä diagnoosi ja väärä pelastuskeino. Mediajohtajien tulisi innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa. Kauppalehti 28.5.2009

Visionäärit kehiin. Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön. Suomen Lehdistö 5/2009.

Lääkettä lehdistön kurimukseen. Jotta saisimme lukea enemmän tarinoita menestyvistä sanomalehdistä. Suomen Lehdistö 3/2009.

Share/Save

Share/Save

Posted via email from Matti Lintulahti

Share/Save

Kesän merkittävimmän signaalin tarjosi tällä kertaa oma 11-vuotias lapseni. Hän kuuluu erittäin innokkaana lukijana, kirjaston suurkäyttäjänä ja kirjojen ahmijana mediatutkimusten siihen nuorten mediakuluttajien osaan, josta uskotaan edelleen kasvavan sanomalehtien lukijoita ja tilaajia. Hän jo satunnaisesti selailee ja lukee päivän sanomalehteä ja seuraa maailman tapahtumia. Koulussa hän on ollut mukana aktiivisesti koululehden tekemisessä. Hänen kaltaisiinsa tulevaisuuden lukijoihin sanomalehtien kustantajat luottavat. Itsekin olen luottanut.

Ei ehkä kannattaisi luottaa niin vahvasti. Kesän aikana lapseni alkoi käyttää uutisten lukemiseen kännykkäni web-selainta. Nokia E71 joutui lainaan yhä useammin ja useammin. Lapseni selaili ja luki Helsingin Sanomien printin sijasta lehden matkapuhelinuutisia m.hs.fi. Keskikesällä hän tokaisi: “Isä, tällä kännykällä on paljon mukavampi ja helpompi lukea uutisia kuin lehdestä”.

Aloin miettiä. Jos kirjallisuusnuorikin kokee ja kasvaa siihen, että kännykän pienestä ruudusta on mukavampi ja helpompi lukea uutisia kuin broadsheet-muodon sanomalehdestä, ja jos tähän signaaliin on yhtään uskomista laajemmasti, nuorten mediakulutuksen murros saattaa lyödä paperille painetut sanomalehdet yllättävän nopeasti.

Vaikka yksittäisen ihmisen mediavalintaa ei kannattaisi yleistä, spekuloidaan hetki, mitä tämä saattaa tarkoittaa.

Oikeastaan tämän kehityksen ei pitäisi yllättää. Mikä on lapseni kaltaiselle ryhmälle mukavaa ja helppoa mediakulutusta? Kirjat ovat, kännykät ovat, pelit ovat, tietokone on, televisio on, radio on, spotify on, aikakauslehdet ovat. Sanomalehti broadsheet-muotoisena ei ole, ja siksi, vaikka kuinka hyvän sisältöisenä sanomalehteä tehtäisiin, se näyttäisi jäävän innokkaimpienkin mediakuluttajanuorten valintojen ulkopuolelle.

Voiko siis sanomalehti printtimuodossa ylipäätään houkuttaa nuoria lukijoiksi ja tilaajiksi tarpeellisissa määrin? Kesän signaalin perusteella sanomalehti tarvitsee vähintäänkin oikeanlaisen analyyttisen ja helposti paketoidun sisällön lisäksi mukavan ja helpon fyysisen muodon, tabloidin tai aikakauslehden kokoluokan. Mitä nopeammin kustantajat alkavat medianuorille oikeanlaista pakettia tarjota, sitä paremmin sanomalehti voi menestyä tulevaisuudessa. Tähän samaan suuntaan kustantajia vie paine alkaa tarjota sanomalehden journalismia sähköisen paperin tai lukulaitteen kuten Kindlen muodossa.

Loppupeleissä paperiselle sanomalehdelle saattaa kuitenkin käydä kuten mustavalkotelevisiolle – se katoaa kokonaan mukavampien digitaalisten “sanomalehtien” tieltä, kun median kuluttajat äänestävät valinnoillaan. Kirjallisuusnuoretkin kuluttavat uutiset ja niiden taustat netistä, kännykästä, aikakauslehdistä, kirjoista ja “Kindleistä”. Paperisesta sanomalehdistä tulee suurten ikäluokkien media, mustavalkotelevisioiden kaltainen hiipuva median muoto.

Share/Save

Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen povaa medialle pitkää taantumaa (KL 25.5.2009). Media on murroksessa, joka muuttaa viestintäalan liiketoimintaympäristöä ja kannattavan liiketoiminnan tekemisen pelisääntöjä. Tämän Pentikäinen vielä kuvaa oikein, mutta sen jälkeen Sanoma Newsin johtajan diagnoosi menee pieleen.

Pentikäisen mukaan myrskyn ensisijaisena syynä on sisältöjen siirtyminen verkkoon ja kuluttajien totuttaminen ilmaiseen nettisisältöön. Pelastuksena tähän Pentikäinen näkee sisällön verkkojakelun rajoittamista ja erilaisten maksujen perimistä netissä julkaistavalta sisällöltä.

Väärä diagnoosi ja väärä pelastusrengas, joka ei tule pelastamaan printtimedian liiketoimintaa. Vaikka Pentikäisen logiikassa on osa totuutta, printtimedian vaikeuksien perussyy on laajempi.

Median kulutuksessa on siirrytty merkittävään sisältöjen ylitarjontaan, sisältöjen tuotannon ja jakelun nopeaan halpenemiseen ja sen myötä median kuluttajien muuttumiseen sisältöjen tuottajiksi. Yhä harvemmat kuluttajat tyytyvät massoille suunnattuihin mediatuotteisiin. Sen sijaan he poimivat sisältöjen ylitarjonnasta ne mediat, jotka pystyvät täyttämään omat aika tarkasti rajatut kiinnostuksen kohteet.

Tällaisia ovat oman kiinnostuksen mukaiset radio-ohjelmat, tv-ohjelmat, erikoisaikakauslehdet, erikoissanomalehdet, paikallismediat ja internetin yhteisöt, joista ollaan edelleen valmiit myös maksamaan. Yleisaikakauslehdet, iltapäivälehdet ja kaikkea kaikille tarjoavat sanomalehdet ovat kuluttajille yhä vähemmän kiinnostavia ja hyötyynsä nähden liian kalliita.

Mediayhtiöllä on mediakulutuksen muutoksesta huolimatta kuluttajien huomio näpeissä. Merkittävämpi ja pelottavampi muutos onkin tapahtumassa markkinointiviestinnässä, jossa mediayhtiöt ovat monin paikoin menettäneet monopoliaseman yrittäjien ja kuluttajien yhdistämisessä toisiinsa.

Tänään moderneilla yrittäjillä on uusia tehokkaiksi osoittautuneita keinoja tavoittaa asiakkaansa verkossa ja mobiilissa toimivien erilaisten välittäjien kautta tai itse suoraan, jolloin markkinointipanostukset siirtyvät mediayhtiöiltä muille toimijoille. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet toimia näin ja vähentäneet markkinointia mediayhtiöiden, erityisesti printtimedian välityksellä.

Pentikäisen ja muiden mediajohtajien tulisikin innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa.

Yrityksiä ja kokeiluja journalistisen sisällön maksullisuudelle verkossa tarvitaan, mutta median murroksen todelliset syyt ja seuraukset pitää ensin ymmärtää oikein, jotta voidaan innovoida uudet menestystekijät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 28.5.2009 sivulla 13.

Share/Save

Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön.

Itäisessä Iowassa Yhdysvalloissa on meneillään kokeilu, jossa perinteistä mediayritystä, Gazette Communicationsia, ollaan uudistamassa ytimiä myöten. Päätoimittajan tittelikin on muuttunut: “Editor” on nyt “Information Content Conductor”.

Kokeneen journalistin Steve Buttryn luotsaama muutos on nimetty kolmeksi C:ksi (Complete Community Connection). 3C:n mallissa mediayhtiöstä tulee alueensa yhteyspaikka KAIKKEEN mitä yhteisön asukkaiden ja yritysten tarvitsee tietää ja tehdä elääkseen ja tehdäkseen bisnestä alueella.

Tämän sanahelinän taakse kätkeytyy paljon, josta osan Buttry kertoo 38-sivuisessa suunnitelmassaan.

Ytimeltään kyse on siitä, että mediayhtiö kääntää ydintoimintansa journalististen tuotteiden  julkaisijasta yhteisökeskeiseksi kommunikaatiopalvelujen tuottajaksi ja omien asiakkuuksien kaupallistajaksi.

Perinteinen näyttöpohjainen mainosmyynti säilyy uudessakin mallissa tärkeänä, mutta liiketoiminnan kasvu tulee siitä, miten hyvin mediayhtiö pystyy palvelemaan yrityksiä suoramyynnissä, paikallisessa hakumarkkinoinnissa, suoramarkkinoinnissa ja erilaisissa markkinointipalveluissa.

Journalismissa uutiset tulevat säilymään toiminnan sydämenä, mutta oma journalismi laajenee nykyistä yhteisöllisemmäksi.  Paikallisyhteisö tulee mukaan uutisten löytämiseeni ja tekemiseen, vahtikoirana toimimiseen sekä urheilun laajempaan seuraamiseen. Yhä olennaisempaa on kertoa mitä tapahtuu juuri nyt eilisen sijaan. Multimedian, tarinankerronnan ja erilaisten tietokantasisältöjen merkitys kasvaa. 3C:n mallissa mediayhtiö aggregoi kaiken ulkopuolisen, myös kilpailijoiden, tuottaman parhaan tiedon, mitä yhteisössä ja omalla alueella tapahtuu.

Steve Buttryn luotsaama muutoksen tie on vaikea toteuttaa mille tahansa mediayhtiölle, mutta pilottina se on antoisa seurattava myös suomalaisille. Sillä myös meillä täytyy löytyä visionäärisiä mediajohtajia, jotka pystyvät luotsaamaan hyvin tuottavat mediayritykset uudelle menestymisen tielle vielä kun on resursseja tehdä muutos vapaaehtoisesti eikä pakon edessä selkä seinää vasten.

Onneksi Suomessa on jo esimerkkejä tähän suuntaan menevästä ajattelusta, missä mediayhtiö on lähtenyt rakentamaan itsestään oman alueensa keskeistä kohtaamispaikkaa tiedolle, mielipiteille, kuluttajille ja yrityksille. Ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan ovat sanomalehtien lukijablogit, Helsingin Sanomien “Oma kaupunki” ja maakunnallisten sanomalehtien Ilkan ja Pohjalaisen “Palvelut“.

Lisää vastaavia paikallisia asukkaiden ja yritysten yhdistämispalveluja tarvitaan. Niiden perustalle syntyy mediayhtiöille uutta liiketoimintaa luovan ajattelun ja innovoinnin avulla. Kunhan visiot saadaan käytäntöön.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 20.5.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä.

Disclaimeri: Red Tail Media, jossa olen konsulttina ja parnerina, on konseptoinut ja rakentanut kolumnissa mainitun Ilkka-yhtymän Palvelut.

Share/Save

Tänään julkaistu tiedote Red Tail Medialta, jossa olen partnerina ja mediakonsulttina. Julkaisen sen sellaisenaan täällä omassa blogissani, koska yhteisöllinen paikallispalvelu tuo mediayrityksille uuden ansaintamallin, jollaisista olen mediablogissa puhunut.

Yhteisöllinen paikallispalvelu pk-yrityksille tuo uuden ansaintamallin alueellisille mediayrityksille

• Edut pk-yrityksille: Antaa tehokkaan ja edullisen alueellisesti oikein kohdistuvan viestintäkanavan ja internet-näkyvyyden palvelujen ja tuotteiden markkinointiin ja myyntiin
• Edut kuluttajalle: Antaa mahdollisuuden löytää aikaisempaa paremmin paikallisia palveluja ja tuotteita internetistä
• Edut mediayrityksille: Luo uuden internet-pohjaisen tulonlähteen ja auttaa menestymään median murroksessa

Red Tail Median kehittämä yhteisöllinen paikallispalvelu pk-yrityksille yhdistää yritysviestinnän, karttapalvelun ja palveluhakemiston paikalliseksi internetissä toimivaksi viestintäpalveluksi. Palvelu on ensimmäisenä otettu käyttöön Ilkka-konsernin maakuntalehdissä, Vaasassa ilmestyvässä Pohjalaisessa ja Seinäjoella ilmestyvässä Ilkassa. Palvelu on saanyt erittäin hyvän vastaanoton maakunnan yrittäjien keskuudessa.

Yhteisöllinen paikallispalvelu vastaa moneen tarpeeseen samaan aikaan. “Pk-yrityksiltä on puuttunut tehokas internetin parhaita ominaisuuksia hyödyntävä viestintäkanava, jolla tavoittaa paikalliset asukkaat ja jonka avulla olla helposti löydettävissä internetissä. Paikallispalvelun avulla kuluttajat löytävät etsimiään paikallisia palveluja ja tuotteita aikaisempaa helpommin  maakunnallisen lehden verkkopalvelussa ja internetin hakupalveluissa. Internetin käyttäjistä 88 % etsii Tilastokeskuksen mukaan tietoa palveluista ja tavaroista”, kertoo Red Tail Median media-asiantuntija Matti Lintulahti.

“Alueelliselle mediayhtiölle paikallispalvelu tuo uuden ansaintamallin ja verkkomediamainonnan ratkaisun, jota myydä oman alueen pk-yrityksille. Tämä antaa mediayhtiöille kilpailukeinon kaapata tällä hetkellä erilaisille hakemistopalveluyrityksille menevästä pk-yritysten markkinointirahasta merkittävän osan itselleen. Yhteisöllinen paikallispalvelu on esimerkki uudenlaisesta tavasta, miten alueelliset mediayhtiöt pystyvät internetissä yhdistämään alueensa yrityksiä ja kuluttajia toisiinsa ja kasvattamaan verkkomedian mainostuottoja. Tällaisia palveluja mediayhtiöt tarvitsevat lisää pystyäkseen menestymään median murroksessa”, Lintulahti sanoo.

“Alueemme yrittäjät ja kuluttajat ovat ottaneet uuden palvelun erittäin hyvin vastaan. Vaikka palvelu on vasta lanseerattu, se on heti alkanut tuoda yrityksille uusia asiakkaita ja liiketoimintaa. Olemme sitoutuneet yhdessä yrittäjien kanssa kehittämään yhteisöllisestä paikallispalvelusta maakuntiemme parhaan yritysten ja kuluttajien kohtaamispaikan. Paikallinen yhteistyö on erittäin tärkeää tällaisina taloudellisina aikoina”, sanoo Marko Orpana, Ilkka Yhtymän sähköisen liiketoiminnan päällikkö.

Yhteisöllinen paikallispalvelu on löydettävissä www-osoitteista:

http://palvelut.pohjalainen.fi/
http://palvelut.ilkka.fi/

Yhteisöllinen paikallispalvelu on osa Red Tail Median kehittämää lähimediaa, jonka kehitykseen Tekes on myöntänyt lainamuotoista rahoitusta Verso – Vertical Software Solutions -ohjelmassa.

Red Tail Media on yhteisöllisen median tuotantotalo. Sen asiakkaita ovat muun muassa MTV3, Kauppalehti, Uusi Suomi, Hämeen Sanomat, Ilkka-yhtymä, Kiinteistömaailma ja Connected Day.

Lisätietoja antavat:

Matti Lintulahti, partneri, mediakonsultti, Red Tail Media, puh: 050 5712 353
Janne Kujanen, partneri, toimitusjohtaja, Red Tail Media, puh: 040 5155 385
Marko Orpana, sähköisen liiketoiminnan päällikkö, Ilkka-Yhtymä, puh: 050 370 7722
Mari Isbom, teknologia-asiantuntija, Tekes, puh: 010 605 5859, 050 5577 859

Share/Save

Vaikka seuraava onkin Forresterin raportista, joihin suhtaudun yli 10 vuoden kokemuksella varauksellisesti, tämä näkemys tulevaisuudesta herättää ajatuksia yhteisöllisen median ja internetin tulevaisuuden mahdollisuuksista ja niiden vaikutuksista markkinointiin ja mediaan:

Today’s social experience is disjointed because consumers have separate identities in each social network they visit. A simple set of technologies that enable a portable identity will soon empower consumers to bring their identities with them — transforming marketing, eCommerce, CRM, and advertising. IDs are just the beginning of this transformation, in which the Web will evolve step by step from separate social sites into a shared social experience. Consumers will rely on their peers as they make online decisions, whether or not brands choose to participate. Socially connected consumers will strengthen communities and shift power away from brands and CRM systems; eventually this will result in empowered communities defining the next generation of products.

We found that technologies trigger changes in consumer adoption, and brands will follow, resulting in five distinct waves, they consist of:

The Five Eras of the Social Web:
1) Era of Social Relationships: People connect to others and share
2) Era of Social Functionality: Social networks become like operating system
3) Era of Social Colonization: Every experience can now be social
4) Era of Social Context: Personalized and accurate content
5) Era of Social Commerce: Communities define future products and services

Share/Save

Gary Pruitt, CEO ja chairman, McClatchy-mediayhtiössä, joka julkaisee 30 sanomalehteä ja niiden verkkopalveluja, ei valita vaan puhui kollegoilleen fiksuja NAA:n (Newspaper Association of America) konfrenssissa, jossa Googlen Eric Schmidt kävi myös puhumassa. Tässä valittuja paloja Pruittin puheesta (via followthemedia.com) – lihavoinnit ovat minun:

Absolutely we’ve got a future. But just what does it look like and how do we hurry up and get there? Alan Kay, the visionary computer scientist, once said, “The best way to predict the future is to invent it.” That’s where we are today. It’s up to us to invent that future. There is no silver bullet. There are no easy answers. And, sadly, as we have seen already, not every newspaper will make it.

… newspapers alone are not enough. Our future depends on becoming successful hybrid media companies – fully engaged and vested in digital publishing and digital platforms as we have been historically with print.

We need to establish our brands and offer our services on many different platforms. We need to leverage social media, mobile technology and the web’s interactivity as our communities and customers change how they acquire and share information.

The same technology that challenges us on the revenue side offers savings on the expense side through centralization, collaboration and outsourcing. We must continue to shed those legacy, 20th century, monopoly cost structures that weigh us down, limit our flexibility, jeopardize our health. Think of the newspaper company of the future as an athlete – lean, fit and trim, yet muscular where we need to be.

While we’ve done a good job growing audience, we need to do a better job of leveraging our sales forces. We must empower our sales staffs to sell our full portfolio of print and digital products – giving them the right tools, training and incentives. Also, think of the possibilities of harnessing that large, local sales staff to sell on behalf of others and share revenues. The untapped potential of local digital advertising in each of our markets is why internet giants like Yahoo and Google seek partnerships with newspapers. We need to mine that local digital revenue stream. We can’t afford to fumble the opportunity.

Lastly, we need to accept the reality that we’re in a tougher, more competitive business, now and forever. Ours is a business that’s still viable and vital – just with a smaller margin for profits and a smaller margin for error. Let’s appreciate how lucky we are to work in the media business in this critical time of transition. Our actions count. No unbearable lightness of being here. The ball is in our hands and the game is on the line.

Share/Save

Lisää todellisuustarkastelua mikä oikeasti on pielessä Yhdysvaltojen sanomalehdistössä. Kuukausi sitten purin auki lyhyesti muutamia yleisiä väärinymmärryksiä sanomalehdistön kriisistä.

Nyt lainaan yhdysvaltalaisen perheomisteisen paikallisen sanomalehden kustantajan näkökulmaa:

The problem with many of the country’s daily newspapers is they are part of large, public companies that are badly overleveraged. For the past decade or more, Wall Street demanded even more unreasonable margins from newspapers, which led to many solid newspaper companies taking on huge debt loads. Now many of the nation’s best papers are being sunk by their debt payments.

The Item has been a local, family owned paper since 1894, and we are fortunate to have very little debt service. Like other companies, we have had to cut costs dramatically while still meeting the needs of our customers, so we’re in the same boat as about 99 percent of the companies in the country right now. Retail, auto and real estate are hurting, and newspapers are directly affected by that reality.

The difference between large metro dailies and papers like The Item is that we have a strong history and a strong stake in the towns and cities we serve, and that makes all the difference. Our advertisers and readers – and the overall health of the communities we serve – depend on the free flow and easy accessibility of information that this local newspaper will continue to provide, in print and online.

Kun minua on haastateltu suomalaisessa mediassa paikallislehtien ja maakunnallisten sanomalehtien tulevaisuudesta, pääviestiksi olen yrittänyt sanoa: paikallinen sanomalehti tulee säilymään vahvana niin kauan kun se pystyy tyydyttämään paikallisen yhteisön – sen asukkaiden, yhdistysten, kerhojen, yritysten, viranomaisten jne – tarpeet ja odotukset riippumatta fyysisestä olomuodosta, millä yhteisöä palvellaan. Jos paikallinen sanomalehti ripustautuu printtimuotoon ja jättää lukijoidensa palvelemisen verkossa ja mobiilissa muille, vain heikkenevää taloussäätä on tiedossa.

Share/Save

Muistiksi yhteisöllisiä muistiinpanoja:

• Raportointia ja keskustelua Qaikussa Mediapäivät-kanavalla.
• Twitterissä huomioita ja keskustelua #mediapäivät

Huomiona Mediapäivien yhteisöllisen raportoinnin kehittyminen Blogspotin-ryhmäblogista Jaikun kautta Twitteriin ja Qaikuun. Mitähän seuraavaksi?

Share/Save

Olen vähemmistössä, mikä tuo muutamia ajatuksia mieleeni.

Tänään HS uutisoi HS-raadin kannan ja perustelut kysymykseen: Onko painetun sanomalehdistön ahdinko uhka demokratialle? Raatilaisista, joka siis on lehden toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko, 57 % vastasi kyllä ja 8 % jätti ottamatta kantaa. 35 % oli samaa mieltä kuin minä, että painetun sanomalehdistön taloudellinen ahdinko ei ole uhka demokratialle.

Vain muutama keskeinen perusteluni EI:n puolesta:

• Laatujournalismia tekee ja vallan vahtikoirana toimii painetun sanomalehdistön lisäksi moni muukin media. Aikakauslehdistön on ennakoitu vain vahvistuvan median murroksessa. Usein tässä keskustelussa tunnutaan yhdistävän laatujournalismin koskemaan vain sanomalehtiä – laatujournalismia on aina ollut televisiossa, aikakauslehdissä ja yhä enemmän verkossa – verkossa ei ole vain lyhyitä pikauutisia paitsi sanomalehtien saiteilla. Jos sanomalehtien kustantajat eivät löydä median murroksessa omaa uutta paikkaansa vaan heikkenevät, niiden jättämä journalistinen tyhjiö täyttyy – tästä esimerkkinä jenkeistä on Politico.
• Joukkojen voiman, yhteisöllisten verkostojen, internetin työkalujen ja journalistisen ohjauksen voimin voidaan nykyistä pienemmillä panoksilla vahtia vallankäyttäjiä aikaisempaa kattavammin. Wincapitankin paljastivat verkon vapaaehtoiset amatööri-vahtikoirat, joiden tietoja journalistit käyttivät omissa palkituissa paljastusjutuissaan. Samat internetin, teknologian ja mediakäyttäytymisen muutosvoimat, jotka ovat lisäämässä painetun sanomalehdistön ahdinkoa, lisäävät avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja parantavat demokratian tilaa.
  
• Painetun sanomalehdistön ahdingossa on paljolti kysymys siitä, että painettu sanomalehdistö ei haluisi hyväksyä perinteisen kulta-ajan 20 %:a alhaisempaa liikevoittoprosenttia uudessa median ylitarjonnan ja tiukentuvan kilpailun tilanteessa. Kymmenen prosentin liikevoittoprosentilla voi vielä tehdä vallankäyttäjien vahtikoirajournalismia ja edelleen toimia kaupallisesti nykyisen taantumankin jälkeen. Jos siihen tyytyisi.
  
• Paperille painettu sanomalehti on joka tapauksessa elinkaarensa loppupuolella. Digitaalinen sanomalehti (internetissä, mobiilissa ja sähköisissä papereissa) on elinkaarensa alussa. Journalismi tulee voimaan hyvin ja kehittymään tässä murroksessa. Eivätkä vallanpitäjät pääse yhtään nykyistä helpommalla, koska potentiaalisesti jokainen vastaantulija on vallan vahtikoiran vapaaehtoinen ylimääräinen silmäpari.

Tämän kerran HS-raati käsitteli asiaa, jonka tunnen ammattini puolesta erinomaisesti, ja pakko sanoa, että raatilaisten antamien kommenttiensa perusteella suuri osa on aiheesta aivan pihalla. Jos raati on ollut muista käsittelemistään asioista yhtä vähän perillä, juttutyyppi on kyllä silloin enemmän viihdettä kuin journalismia. Tämän perusteella tuntuu, että tällainen raatijuttutyyppi sopii huonosti tietoa vaativien asioiden käsittelyyn ja paremmin arvoja, moraalia ja etiikkaa punnitsevien asioiden käsittelyyn.

Share/Save

Olen aloittanut yhteisöllisen median konsulttina ja partnerina Red Tail Mediassa.Yhteystietoni uuteen duuniin ovat:

matti.lintulahti ät redtailmedia.com
+358 50 571 2353

Fredrikinkatu 25 A, 6.krs
00120 Helsinki, Finland

Share/Save

Bill Grueskin (ex managing editor, WSJ.com) kommentoi WSJ:n maksullista strategiaa ja sitä olisiko se mahdollista muille sanomalehdille. Pointti on tässä: lukijoiden ajan & rahan arvostaminen ja lukijan sitouttaminen yhteisöön, jota ainutlaatuinen sisältö palvelee. Grieskin:

What’s missing is the more important quality: engagement. Readers’ time can be as valuable as their money – more so online, where options to flee to another news source involve clicking a mouse, not heading to the newsstand to buy a different newspaper.

What are the kinds of things readers that readers of a local news site would pay for?

How about a daily email that told them what traffic spots to avoid, or an authoritative reader-generated guide to the best and worst public schoolteachers? Or a regularly updated site that told readers how much and why local real estate listings had dropped or risen in the last few weeks, along with examples of how certain homeowners got appraisals lowered? Or innovative coverage of local government, providing sample bills every time property taxes go up and video clips of commission meetings intertwined with analysis and context? In other words, content that is truly of online, not just posted there.

Share/Save

Xark ryhmäblogin Dan Conover on koonnut yhteen tulevaisuuden uutismedian rakennuspalikoita, trendejä ja nousevia seuraavia luovan tuhon lähteitä. Ajatuksia herättävä kokonaisuus, joka ei yhdeltä istumalta sula historiaan. Tähän pitkään listaan – tässä lyhennettynä ja alkuperäisartikkelissa selitettynä – tullaan vielä palaamaan 2020 vision: What’s next for news (via niemanlab.org):

The next decade will see great diversity in terms of media funding, mission and identity. Ask not what business model is best: Ask what business model is best for your mission.

1. Newspaper industry pipedreams.

2. Web-only news sites.

3. Premium content.

4. Tabloid Bottomfeeders.

5. Shared infrastructure.

6. Crowdfunding. 

7. Non-profit news.

8. Sponsorships and micro-sponsorships.

9. Volunteers.

10. Interest-funded journalism.

11. Efficient copyright licensing.

12. Direct subsidy.

13. Premium accounts.

14. Give the pixels, sell the cotton.

15. Intelligent aggregation.

Ja Dan Conoverin yhteenveto sarjakuvan muodossa uutismedian romahduksesta vuonna 2008:

Share/Save

Boston.comin lamakuvien joukosta bongasin valokuvan sanomalehtien lamasta Yhdysvalloista. Alla valokuvan osasta ruutukaappaus.

(Kiitos lamakuvavinkistä Pekka Nikrus Facebookissa)

Share/Save

Paljon siitä, mitä olen viime viikkoina pohdiskellut, kiteytyy Clay Shirkyn kirjoituksessa Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Paperille painettujen sanomalehtien perinteinen liiketoimintamalli on heikentymässä kehittyneissä länsimaissa taloudellisista, teknologisista ja kuluttajien käyttäytymisestä ja valinnoista johtuvista syistä. Paperille painettu sanomalehti on aloittanut luisunsa massamediasta erikoismediaksi – luisun vauhti ja nopeus länsimaisilla markkinoilla riippuu paljon kunkin mediamarkkinan kilpailutilanteesta, sanomalehtien kustantajien taloudellisesta voimasta ja kuluttajien mediakäyttäytymisen muutoksen nopeudesta. Paperinen sanomalehti massamediana tulee vaipumaan historiaan joka tapauksessa.

Uudet liiketoimintamallit nykyisin paperille painettujen sanomalehtien tuottaman uutisjournalismin rahoittamiseksi ovat hakusessa ja etsinnässä. Ne tulevat löytymään, siitä olen varma. Mutta mistä ja ketkä uudet liiketoimintamallit kykenevät löytämään ja innovoimaan, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Tähän  joukkoon tulee varmastikin mahtumaan niin perinteisiä mediayhtiöitä kuin uusia haastajia. Kuten aina minkä tahansa toimialan voimakkaassa murroksessa, vain vahvimmat ja sopeutuvimmat selviävät uusien kilpailijoiden ja uudenlaisen mediaekosysteemin vaatimuksista – heikot ja muutoskyvyttömät karsiutuvat. Media ja journalismi kokonaisuudessaan tulevat menestymään tulevaisuudessa. Myös monet perinteiset mediayhtiöt säilyvät menestyjinä, tosin erilaisiana kuin nyt. Vain paperiin itsepintaisesti takertuvat sanomalehtien kustantajat eivät tähän menestyjien joukkoon kuulu, vaikka kuinka haluaisivat.

Kannattaa lukea ja ajatella moneen kertaan: Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Lisäys 16.3. Techdirtissä Mike Masnick Clay Shirkyn kirjoituksesta:

“Clay Shirky has written up a wonderful and compelling response, to all those people, that should be read in its entirety, over and over again by pretty much everyone, whether you believe in the new models or if you are the skeptic, demanding “proof” before you’ll jump off the ledge. Shirky’s piece focuses on the newspaper industry (really, the journalism industry), but it applies to pretty much any industry going through a bout of massive creative destruction.

Share/Save

Mainiota visuaalista journalismia Yhdysvaltain sanomalehtien ahdinkosta The New York Timesin artikkelissa “As Cities Go From Two Papers to One, Talk of Zero” löytyy kartassa, jossa huomioni kiinnittyi muutamiin trendin vastaisiin levikkiään kasvattaneisiin sanomalehtiin. En ole ehtinyt selvittää miksi muutamat ovat menestyneet kun suurin osa ei, mutta kiinnostaa. Tietääkö kukaan?

Share/Save

Parin sanomalehdistön kuolemia käsittelevän suomalaisen uutisen anatomia paljastaa puutteita ymmärryksessä, mistä Yhdysvalloissa sanomalehtien vaikeuksissa on kysymys.

Taloussanomat kertoo tänään 3.3. seuraavasti jutussa Lehdet säästyvät täystuholta:

“The Washington Post kertoi viikonloppuna, että niin San Francisco kuin moni muukin amerikkalaiskaupunki joutuu vastaisuudessa tulemaan toimeen ilman paikallista lehteä. Viikonloppuna 150-vuotias Denverissä ilmestynyt  Rocky Mountain News kaatui talousvaikeuksiin.”

Vähän aikaisemmin 22.2. HS kertoi sunnuntaisivuillaan Sanojen takana -palstalla kuinka Netti ja lama tappavat amerikkalaislehtiä (€, HS Arkistossa):

“Parin vuoden kuluttua monessa amerikkalaisessa suurkaupungissa ei enää julkaista sanomalehteä. Luottoluokituslaitos Fitch Ratings ennusti näin joulukuussa.”

“Lehtien ahdingolle on kole syytä: velka, lama ja internet. Nyt vaikeuksissa olevat mediatalot ovat velkaantuneet nousukaudella. Laman takia ilmoitustuotot ovat laskeneet rajusti. Kaikki mediatalot eivät pysty maksamaan erääntyviä lainojaan, joten seurauksena on velkasaneeraus tai jopa konkurssi.”

Todellakin. Velkaantuneilla sanomalehtien kustantajilla on vaikeaa ja HS:n lainaama luottoluokituslaitos ennakoi konditionaalissa näin:

“Fitch believes more newspapers and newspaper groups will default, be shut down and be liquidated in 2009 and several cities could go without a daily print newspaper by 2010.”

Taloussanomien lainaamassa Washinton Postissa puolestaan kerrotaan näin jutussa Under Weight of Its Mistakes, Newspaper Industry Staggers:

“The grim echoes of the nearly 150-year-old paper’s [Rocky Mountain News] demise Friday could be heard in newsrooms and communities across the country. Although the Denver Post will still cover Hickenlooper’s region, some cities — most notably San Francisco — are facing the prospect of life without a major newspaper.”

Mitä siis todellisuuden, amerikkalaisen analyysin & journalismin ja suomalaisen journalismin välillä oikein tapahtuu kun termi “major newspaper” kääntyy termiksi “ainoa paikallinen sanomalehti” eikä muunlaisia sanomalehtiä olekaan kuin päivittäisiä, daily. Ainakin seuraavia väärinymmärryksiä:

Väärinymmärrys numero 1: Denverissä lakkautettiin kakkoslehti Rocky Mountain News ja se yhdistettiin kaupungin ykköslehteen Denver Postiin. Yhdysvalloissa tapahtuu sama, mikä Suomessa tapahtui jo aikaa sitten. Suuremmissakin kaupungeissa siirrytään yhden päivittäisen sanomalehden monopoliin kahden tai useamman sanomalehden kilpailuasetelmasta heikomman ja velkaantunemman karsiutuessa laman kurimuksessa pois ja samalla päivitellään miten käy journalismin kun kaupungissa julkaistaan enää yhtä päivittäistä sanomalehteä.

Väärinymmärrys numero 2: Kun näissä suomalaisissa jutuissa sanotaan että monessa suuressa kaupungissa, kuten San Francisco, ei pian enää ilmesty lainkaan päivälehteä, tarkoitetaan sanoa, että muutamissa suurissa kaupungeissa suurin päivälehti, yleensä pahoin velkaantunut ja liikkeenjohdollisesti huonosti hoidettu, menee mahdollisesti konkurssiin, niin samalla jätetään kertomatta, että samassa kaupungissa on toinenkin päivittäin ilmestyvä pienempi sanomalehti ja useita muita hyvin paikallisia sanomalehtiä, usein rodullisia vähemmistöjä palvelevia, sekä yksi useampia merkittäviä paikallisia tv-ja radiokanavia (paikallisista verkkopalveluista puhumattakaan) kertomassa samoja paikallisia uutisia. Kilpailu uutisista, lukijoista ja mainostajista on paljon kovempaa mihin suomalaiset päivälehdet tänä päivänä joutuvat.

Väärinymmärrys numero 3: Vaikka joissakin tapauksissa voi tapahtua niin, että kaupungin ainoa päivittäinen pahoin velkaantunut sanomalehti menee nurin, niin voisinpa lyödä vetoa, että uusi entistä parempi ja ennen kaikkea paremmin johdettu ja toki pienemmillä resursseilla tehty sanomalehti syntyy kaatuneen raunioille vähemmillä veloilla rasittuneena, koska tarpeeksi suuren kaupungin tarpeeseen voi aina rakentaa monipäiväisen sanomalehden kun sen tekee oikealla tavalla ja hyvin johdetusti.

Väärinymmärrys numero 4: Hearstin uhkaus myydä tai lopettaa tappiollinen San Francisco Chronicle, kauniin kaupungin suurin ja kaunein sanomalehti, on ensisijaisesti painostuskeino ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöitä kohtaan vaadittavien säästöjen saamiseksi. Sanomalehti käännetään voitolliseksi vaikka väkisin neuvotteluteitse tapahtuvien säästöjen kautta tai myymällä lehti uudelle omistajalle, joka tekee likaisen työn. Jos San Francisco Chronicle tehtäisiin suomalaisella toimitusprosessilla, lehti todennäköisesti tuottaisi voittoa, näin arvioin. Suomalaisten sanomalehtien kustantajien liikkeenjohdontaidoilla pitäisi olla kysyntää Yhdysvalloissa.

Share/Save

Sanomalehtien kuolema merkitsee korruption ajan alkua ja demokratian musertumista: Goodbye to the Age of Newspapers (Hello to a New Era of Corruption) – Why American politics and society are about to be changed for the worse. (via Karde)

tai kenties ei merkitsekään: No, The Death Of Newspapers Does Not Mean An Age Of Corruption

Kumman näkökulman puolella seisot?

PS. Molemmat näkökulmat kannattaa lukea.

Share/Save