… sillä olen muuttanut ja päivitän uutta blogiani “Pintaa ja pinnan alta“, jonka RSS löytyy tästä. Facebookistakin minut syksyn trendin mukaisesti löydätte.

Laiskan kesän jälkeen on taas aika aktivoitua blogirintamallakin. Akut on ladattu ja virtaa ja intoa taas riittää, mikä on erinomaista, sillä ensi maanantaina aloitan uudet työt ja uudet haasteet. Firmana on Suomen Lehtiyhtymä, yli 20 alueellisen ja paikallisen sanoma- ja kaupunkilehden kustantaja, jossa tehtäväni on “sähköisen liiketoiminnan kehityspäällikkö”. Olen siis aikakauslehtien kustantajien (Talentum & A-lehdet) kanssa vietettyjen vauhdikkaiden ja mahtavien yhdeksän vuoden jälkeen palannut takaisin sanomalehtien maailmaan, josta aloitin oman journalistisen urani 80-luvun lopussa. Ja olen taas uutta intoa täynnä. Suosittelen muillekin säännöllistä uusiutumista, mikä pitää mielen virkeänä, motivaation korkealla ja mahdollistaa jatkuvan uuden oppimisen.

Joskus taitava kolumnisti ja kirjoittaja voi tiivistää yhteen kolumniin enemmän kuin pino akateemisia tutkimuksia pystyy kertomaan samasta aiheesta. Näin kävi tänään, kun päivän Metrossa julkaistussa kolumnissaan Timo Harakka paljastaa suomalaisuuden ytimen pelkillä tiedotusvälineistä ottamilla lainauksilla. Paras lukemani kolumni pitkään aikaan. Lukekaa siis sivulta kuusi (pdf).

Näkymättömän tytön, Katri Niinikangaksen, vaihto-oppilaskevään (2005) blogi ilmestyy painettuna versiona. Kirjan “Hollannin muistikirja” julkaisutilaisuus on Turun pääkirjastossa huomenna iltapäivällä.

Tänään kansainvälisenä sananvapauden päivänä on hyvä tehdä jotain sananvapauden puolesta: vaikkapa lukea enemmän lehtiä, tukea ilmaisunvapautta puolustavaa Amnestyä tai alkaa itse käyttää omaa sananvapauttaan perustamalla ikioman blogin. Suomessa on maailman vapain lehdistö - ja se on mainio juttu se.

Hyvin valokuvien ystävänä on ollut mukava seurata vierestä miten Apu-lehdestä on tullut suomalaisen kuvajournalismin lippulaiva, jonka valokuvaajat keräävät palkintoja ja jonka kuvajournalismia kehutaan eikä syyttä. Niinpä uskallan mainostaa digimedian blogissa perinteistä pysähtynyttä mediaa, pysähtynyttä valokuvaa ja vieläpä jäävisti oman työnantajani kustantamaa lehteä.

Mutta ei kannata uskoa sanaan, vaan katsoa itse kuvia:

• Ilmaiseksi luettava digilehti, jossa palkittuja kuvia sivuilla 6-15.
• Lisää palkittuja kuvia (tai suora linkki kuvagalleriaan).
• Kuvajournalismia leipäjonoista (tai suora linkki kuvagalleriaan).
• Ja kannattaa myös käydä katsomassa Vuoden 2006 lehtikuvat.

Tänään alkaa Helsingin messukeskuksessa ensimmäistä kertaa järjestettävä Mediapäivät, joka on myös ammattilaisten lisäksi avoin yleisölle. Yksi Mediapäivien mielenkiintoisimmista paikoista on Self made -lava, jossa asiantuntijat neuvovat miten tuottaa itse laadukasta sisältöä blogiin, kuvagalleriaan ja mihin vain. Jos siis itse tekeminen kiinnostaa ja kansalaisjournalismi kutkuttaa, niin perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina suuntana kannattaa pitää Mediapäiviä. Muutakin mielenkiintoista ohjelmaa (pdf) mediasta on luvassa.

Huhtikuun lopulla pitäisi sanoa viisaita sanoja alan ammattilaisille aiheesta aikakauslehti ubiikkiyhteiskunnassa, mutta yksi asia minua häiritsee, sillä en ole sinut ubiikkiyhteiskunta-käsitteen kanssa. Tietotekniikka voi olla ubiikkia, kaikialla läsnä olevaa lähes joka paikkaan sulautettua, mutta mihin tarvitaan hähmeää mitään tarkoittamatonta käsitettä ubiikkiyhteiskunta, kun kuitenkin puhutaan ubiikkiteknologian sovelluksista ja niiden vaikutuksista sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan laajemminkin. Ehkä ubiikkiyhteiskunnasta voisi olla kysymys vasta sitten kun me ihmiset sisällämme tietotekniikkaa, joka keskustelee keskenään tietämättämme, mutta tämä menee jo turhan pitkälle epävarmaan tulevaisuuteen ja tieteiskirjallisuuden puolelle aikakauslehti ubiikkiyhteiskunnassa -keskustelun kannalta.

Tämä siis johdantona kutsuun tulla keskustelemaan ja vinkkaamaan ideoita ja teemoja, mitä haluaisitte minun nostavan keskustelussa esille. Tuo pyöreän pöydän keskustelu pidetään 25.4. Aikakauslehtien liiton vuosittaisessa Ajankuva-seminaarissa, sitä johtaa Teppo Turkki ja lisäkseni keskustelijoina ovat Jussi Nurmio, Tom Jungell, Hanna-Kaisa Ellonen ja Jane Moilanen.

Vaikka tämä ei olekaan poliittinen blogi, näin vaali-iltana sallittakoon lyhyt vaalikommentti. Olen positiivisesti yllättynyt suomalaisten halusta olla hyväksymättä likaista vaalikampanjaa ja ylimielisiä poliitikoita kuten oikeusministeri Leena Luhtasta, jonka äänestäjät erottavat eduskunnasta. Harva puolue pystyisi torpedoimaan omalla äänestäjiä aliarvioivalla kampanjallaan erinomaisen talouskehityksen tuoman potentiaalisen nosteen selväksi vaalitappioksi. Nyt sekin on nähty.

Lisäys myöhemmin vaali-iltana: suomalaisen vaalijärjestelmän heikkous: 7802 äänellä ei pääse eduskuntaan mutta 1055 äänellä pääsee.

Oman elämän kirjaaminen ja muistaminen on aihe, jossa sukupolvien välinen kuilu on melkoinen kuten kollegani Kari Haakana äskettäin linkkasi mainioon New York Magazinen juttuun. Kun vanhempi sukupolvi innostuu myöhemmällä iällä oman elämänsä muistelemiseen ja kirjaamiseen niin nuorempi sukupolvi kirjaa omaa elämäänsä netin blogeissa, foorumeissa, kuvagallerioissa, videogallerioissa reaaliaikaisesti muistiin nyt ja tässä. Vanhempi sukupolvi ennustaa että tämä vielä kostautuu. Itsekin ajattelin ensin niin, mutta olen kääntynyt toisiin ajatuksiin. Kenties vanhempi sukupolvi (=yli 30-kymppiset) vielä katuu sitä ettei kirjannutkaan yksityisyyden menettämisen pelossa elämäänsä nettiin ja luonut julkista minäänsä. Tästä kaikesta pitäisi yrittää puhua fiksuja ensi maanantaina Voimalassa (näkyy TV 1:ssä klo 21.50). Otan mielelläni vastaan näkökulmia ja ajatuksia, joita mielestänne pitäisi ohjelmassa kertoa - kommenttikentässä tai henkilökohtaisesti.