Observer julkaisi blogin

Maailman vanhin sunnuntaisanomalehti Observer alkoi julkaista blogia. Ensimmäiset viestit kertovat blogia ylläpitävän toimituksen selvästä avoimuudesta ja halusta käydä lukijoiden kanssa keskustelua. Jälleen yksi esimerkki keskustelevan journalismin lisääntymisestä.

Hälyttävä hiljaisuus Suomessa

Keskustelu blogeista ja kansalaisjournalismista (jotka muuten ovat kaksi aivan eri asiaa, vaikka ne Suomessa tunnutaankin sekoittavan – palaan tähän tulevaisuudessa) on ollut suorastaan masentavan ja hälyttävän hiljaista. (Internetin yksi erinomaisia puolia on se, että sen avulla monet asiat – tai niiden puute – tulevat läpinäkyviksi. Kuten tämäkin.)

Hakusanavertailut eri arkistoihin kertovat koruttomasti, kuinka hiljaa suomalainen media on ollut tästä aiheesta ja myös kuinka hitaasti Suomessa ylipäätään on herätty.

Hakutuloksia sanalle blogi (suomeksi) ja blog (englanniksi):

  • Google (blog – kaikki): 180 000 000 sivua
  • Google (blogi – suomi): 48 400 sivua
  • HS Arkisto (yli 1,2 milj. juttua vuodeta 1990): 12 juttua
  • Digitoday.fi: (blogi ja blog): 9 juttua

Hakutuloksia sanalle kansalaisjournalismi ja citizen journalism:

Digitoday käytti ensimmäisen kerran blog-sanaa jutuissaan 20.1.2004, kun FBI etsi Half-Life 2:n lähdekoodia. Blogi sanaksi blog kääntyi ensimmäisen kerran 9.9.2004, kun Kallio sai oman kaupunginosabloginsa (uutinen, josta en löytänyt sanaakaan HS:n arkistosta, ja juuri tämän vuoksi blogeille on paljon tilaa)

Helsingin Sanomissa blogi-sana esiintyi ensimmäisen kerran 30.3.2003 jutussa, joka käsitteli Irakin sodan raportointia medioissa. HS on lienee heräämässä, sillä kun vuonna 2003 blogi-sana eksyi lehden juttuihin kahdesti ja vuonna 2004 kolmesti, tänä vuonna kahden ensimmäisen kuukauden aikana blogi-sana on esiintynyt seitsemässä jutussa.

Kansalaisjournalismi ei käsitteenä ole löytänyt tietään journalismin tutkijapiirin ulkopuolelle. Siitä kertoo se, että Helsingin Sanomiin sana eksyy kerran vuodessa (1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002×2, 2003, 2004) ja suomenkielisillä nettisivuillakin sana on harvinainen. Digitoday.fi:ssä sana esiintyy vain yhdessä jutussa, joka – liekö enteellisesti vai vahingoissa – on otsikoitu: "Sanoma innostui blogeista".

Perspektiiviä hiljaisuuteen antaa se, että brittiläinen Guardian alkoi julkaista omaa blogiaan jo kesällä 2001 ja tällä hetkellä laatulehti julkaisee neljää erilaista blogia (newsblog, gamesblog, guideblog, onlineblog), joilla tottakai on jokaisella oma roolinsa. Miksihän brittiläinen laatulehti lähti blogeihin, joita Suomessa pidetään yhä paljolti ja virheellisesti synonyymina nettipäiväkirjoille? Vastaus:

In that time we’ve
found that weblogs help make for a different kind of journalism. Of
course, we look to maintain our standards in everything from accuracy
to spelling in weblogs. But editors play less of a role, as blog posts
are not commissioned or edited in the same way as on other parts of
Guardian Unlimited.

That helps make sure one of the weblog’s greatest strengths – the power of the individual’s voice – shines through.

More
important is your chance to interact. Readers can comment on every
post, and we hope you will. This is a chance for you to turn news into
a discussion – to have your say on the things we’re writing about, and
how we’re writing about them.

En näe mitään syytä, miksi suomalaiset mediat eivät hyötyisi, jos ne kääntäisivät uutiset ja artikkelit keskusteluksi lukijoidensa kanssa. Mikä estää?

Blogit muuttavat journalismia

[Tämä kolumnini julkaisiin alunperin Mediaviikossa 25.2.]

Aasian hyökyaaltokatastrofi osoitti konkreettisella tavalla, miten tiedonvälitys muuttuu, kun jokainen tavallinen kaduntallaaja voi tilanteen vaatiessa alkaa reportteriksi ja julkaisijaksi. Kun digikuvauksen räjähdysmäinen suosio yhdistyi helppokäyttöisen ja edullisen netin julkaisuohjelmiston – siis blogin – kanssa, tuloksena oli perinteisen median jääminen kakkossijalle nopeudessa ja – yllättävää kyllä – välillä jopa tietojen tarkkuudessa.

Itse yllätyin kuinka jälkijunassa esimerkiksi Helsingin Sanomat raportoi hyökyaallon seurausten kokonaiskuvasta ja monista olennaisista tapahtumista. Usein olin lukenut lehden julkaisemien juttujen tiedot ja nähnyt kuvat netissä, en vain yhtä tai kahta päivää aikaisemmin, vaan useita päiviä aiemmin.

Esimerkiksi Sumatran saaren pohjoisrannan tuhoista järkyttävän hyvin kertovat ja olennaista tietoa antavat satelliittikuvat oli julkaistu netissä ainakin neljä päivää ennen kuin samat kuvat julkaistiin Helsingin Sanomissa. Eikä viiveessä ollut kysymys kuvien teknisestä tai oikeudellisesta julkaisukelvottomuudesta. Satelliittikuvat olivat alusta lähtien heti ladattavissa painokelpoisina tiedostoina ja tekijänoikeudellisesti ne olivat julkaistavissa.

Miksi näin tapahtui? Varmaa vastausta ulkopuolinen ei voi antaa, mutta uskon, ettei vastaus löydy toimituksen osaamattomuudesta vaan pikemminkin päinvastaisesta suunnasta: toimituksen journalistisesta kokemuksesta ja ammattitaidosta. Vastaus löytynee toimitusprosessin koetuista ja hyviksi havaituista toimintatavoista, joihin internetin kaaosmaiset ja dialogiin perustuvat epäviralliset tietovirrat sopivat huonosti.

Perinteisen journalistisen toimitusprosessinsa mukaisesti toimitukset hankkivat suurimmaksi osaksi tietonsa virallisia tiedonvälityksenkanavia pitkin ja henkilökohtaisten haastattelujen avulla. Lähtökohtaisesti toimitukset luottavat viranomaisiin ja uutistoimistoihin niin paljon, että julkaisivat tapaninpäivänä virallisia mutta vääriä tietoja suomalaisten kuolonuhrien määristä. Paljon tärkeää ja olennaista tietoa jäi havaitsematta, koska ne löytyivät aluksi vain internetin kaaoksesta ja tietovirrasta.

Jos perinteiseen toimitusprosessiin ei pystytä tai haluta kytkeä internetiä ja sen epävirallisia kanavia, lukemattomia blogeja ja kansalaisjournalismia, perinteisen median on vaikea pärjätä internetin mahdollistamassa tiedonvälityksen maailmassa. Tämän Aasian hyökyaaltokatastrofin uutisointi osoitti.

Internet ja uudet teknologiat ovatkin kahdella keskeisellä tavalla muuttamassa journalismin pelisääntöjä.

Perinteinen valtamedia on jo menettänyt monopoliasemansa blogien ja kansalaisjournalistien tultua niiden rinnalle mediapelureiksi. Esimerkiksi Suomessa Tampereella ja Helsingissä on syntynyt kaupunginosien omia blogisaitteja, koska perinteiset mediat eivät ole pystyneet palvelemaan kaupunginosien asukkaita heille tärkeissä asioissa.

Jos isot perinteiset mediat yrittävät toimia kuten ennenkin luottaen kadotettuun monopoliinsa, niiden menestyminen on miltei mahdotonta. Kun ne saavat rinnalleen bloggaajien ja kansalaisjournalistien median, journalismin pelisäännöt muuttuvat pysyvästi. Siksi perinteisen mediankin on muututtava, säilyäkseen edes hengissä. Olisi kuitenkin naiivia ajatella innokkaimpien jenkkibloggaajien tapaan, että blogit ja kansalaisjournalismi tarkoittavat valtamedian katoamista. Yhtä naiivia olisi ajatella, että valtamedia pystyisi toimimaan kuten ennenkin. Valitettavasti tätäkin yhä kuulee.

Mediayhtiöiden näkökulmasta olisi vielä kohtuullisen helppoa, jos journalismin pelisääntöjen murros jäisi tähän. Bloggauskulttuuri ja internetin keskustelua lisäävät piirteet ovat luomassa myös toista journalistista muutosta.

Bloggauksen ja kansalaisjournalismin suosion nousua selittää niiden vuorovaikutuksellisuus. Bloggaus ja toisen juttuihin viittaaminen ja linkittäminen luovat keskustelua, joka muuttaa muotoaan ja luo parhaimmillaan uutta tietoa ja oivallusta, pahimmillaan turhanpäiväistä jankutusta ja riitelyä. Kun lukijat omaksuvat keskustelevan nettimedian, he alkavat vaatia sitä ominaisuutta myös perinteiseltä medialta.

Tulevaisuuden journalismissa onkin yhä vähemmän tilaa perinteiselle yhdensuuntaiselle tiedonvälitykselle toimittajilta lukijoille. Tilalle on nousemassa lukijoita kuunteleva, heidän kanssaan keskusteleva ja lukijoita sisällön tekemiseen osallistava tiedonvälitys. Tästä löytyy hyviä esimerkkejä jo nyt maailmalta ja Suomesta.

Perinteiset mediayhtiöt ovat alkaneet herätä, mikä on hyvä merkki. Sanomien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ei sattumalta nostanut blogeja esiin Talouselämän tammikuussa ilmestyneessä haastattelussa eikä sattumalta lisännyt painetta lehtiään kohtaan blogien hyödyntämiseksi ITviikon haastattelussa helmikuun lopussa.

Entä herättikö blogien ja kansalaisjournalistien onnistuminen Aasian hyökyaaltokatastrofin seurannassa sinut? Jos et vielä ole vakuuttunut, jatkan näiden ilmiöiden säännöllistä tarkkailua ja keskustelun herättämistä jatkossakin tällä samalla paikalla [Mediaviikossa], joten mielelläni kuulen kaikenlaisia kommentteja puolesta ja vastaan.

PÄIVITYS: Keskustelu Suomessa on ollut yllättävän laimeaa blogien vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Vaikka blogien vaikutukset eivät olisikaan itse mediayhtiöihin ja lehtiin läheskään niin suuret kuin Yhdysvalloissa, niiden mahdollisuudet ovat. Siksi suomalaisen keskustelun olemattomuus ihmetyttää.

Kategoriat
Mediabisnes

Visio sanomalehdistön kuolemasta

Epic 2014”Epic 2014” -hakusana tuottaa Googlessa 15 500 osumaa. Marraskuussa 2004 blogeissa julkaistu 8 minuuttinen flashteos mediabisneksen kehittymisestä on levinnyt nopeasti eikä ihme. Vuoteen 2014 ulottuva historiankirjoitus on provokatiivinen ja ajatuksia herättävä teos, joka kannattaa vilkaista. Mitä voi tapahtua, kun yhdistetään teknologiat, jotka jo nyt ovat olemassa, ja jos valtamedia ei ymmärrä maailman muuttumista vaan seisoo paikallaan ja ennallaan. Näin sanomalehdistö sellaisena kuin sen tunnemme kuolee… Linkki Linkki2

Koska isotkin mediat ja niiden johto, kuten Sanomien Mikael Pentikäinen, heräävät, on sanomalehdistön kuolemasta puhuminen taideteoksen mainoskikka. Mutta… pohdittavaa jää, koska olemassa olevat teknologiat eivät katoa mihinkään. Mitä tapahtuisi, jos teoksen päätähdet Google ja New York Times yhdistävätkin voimansa?

Keskustelevaan journalismiin

Ajatuksia herättävä ja perusteltu kirjoitus siitä miksi sanomalehtien kannattaa muuttua yksisuuntaisesta tiedonvälityksen mallistaan keskustelevaan ja osallistavaan suuntaan.

 The citizen-journalism movement is where journalism is heading.
Newspapers, if they want to stay in the game, need to acknowledge the
"lecture" model of journalism is dying, and join in the "conversation."

kirjoittaa Steve Outing editorandpublisher.comissa.

Kategoriat
Internet Mediabisnes

Miksi tämä blogi?

Internet ja uudet teknologiat ovat kahdella keskeisellä tavalla muuttamassa journalismin pelisääntöjä.

Perinteinen valtamedia on jo menettänyt portinvartijan monopoliasemansa. Nyt jokainen, jolla on digitaalinen kamera tai video, kirjoitustaitoa ja internetyhteys, voi myös olla reportteri ja julkaisija. Tämä näkyi selvästi 2004 joulukuun Aasian tsunamikatastrofin tiedonvälityksessä, jossa epäviralliset kansalaisjournalistit blogeineen peittosivat raportoinnin nopeudessa ja välillä myös tarkkuudessa valtamediat. 

Olisi kuitenkin naiivia ajatella, että isot mediayhtiöt lakkaisivat olemasta isoja ja vaikutusvaltaisia, koska ne ovat menettäneet yksinoikeuden olla portinvartijoita. Yhtä naiivia on kuitenkin ajatella, että isot mediayhtiöt voisivat jatkaa toimintaansa kuten ennenkin ja olla välittämättä epävirallisen kansalaisjournalismin noususta. Kun journalismin pelisäännöt muuttuvat, valtamedioidenkin on muututtava menestyäkseen.

Internet ja sen keskustelufoorumit ja bloggauskulttuuri ovat luomassa myös toista journalistista murrosta.  Perinteiselle yhdensuuntaiselle tiedonvälitykselle toimittajilta lukijoille on yhä vähemmän tilaa.  Rinnalle on nousemassa lukijoita kuunteleva ja heidän kanssaan keskusteleva tiedonvälitys. Tästä löytyy hyviä esimerkkejä jo nyt Suomesta.

Näiden trendien – kansalaisjournalismin ja  vuorovaikutuksen lisääntymisen – vaikutukset eivät rajoitu vain mediabisnekseen. Niiden vaikutukset näkyvät myös yritysviestinnässä, markkinoinnissa ja mainonnassa.

Tavoitteenani on tässä blogissa tarkkailla näitä ilmiöitä ja herättää niistä keskustelua. Siksi toivon runsaasti kommentteja Mediablogin
juttuihin.

Viisi vuotta OhmyNewsiä

Viisi vuotta sitten, tarkalleen 2.22 pm 22.2.2000, journalismin historiassa alkoi mielenkiintoinen kokeilu, josta tuli kansallinen menestystarina. OhmyNews haastoi Etelä-Koreassa perinteiset mediat keskustelevalla ja osallistavalla kansalaisjournalistisella asenteellaan tavoitteenaan uudenlainen kaksisuuntainen journalismi ja aito keskustelu. Tänään suosittua OhmyNewsiä tekee 37 000 kansalaisjournalistia, verkkolehti on laajentunut printtilehdeksi ja kansainväliseksi englanninkieliseksi verkkolehdeksi. Matkansa varrella se on ollut keskeisesti mukana vaikuttamassa maan presidentin valintaan.

OhmyNews onkin osuva sattuma ensimmäiseksi Mediablogin jutuksi, sillä OhmyNewsistä lähtenyt kansalaisjournalismin tulevaisuudesta käytävän maailmanlaajuinen keskustelu on keskeisesti ollut vaikuttamassa päätökseeni alkaa julkaista Mediablogia.