Kategoriat
Sisältömarkkinointi

Mediablogin parhaat, luetuimmat, unohdetut, sivuaskeleet ja loikat tuntemattomaan. Alkuvuosi 2013 on paketissa!

People love a nicheAlkuvuosi 2013 on nyt paketissa. Koostan tähän postaukseen yhteenvedon alkuvuoden mielenkiintoisimmista postauksista ja tapahtumista.

Aluksi kolme aivan liian vähän luettua postausta niiden sisältöön nähden, ainakin  omasta mielestäni. Liekö otsikko ollut vetämätön, markkinointi kehnoa, ajoitus huonoa ja ties mitä muuta selittävää löytyy. Selityksistä viis, olkaa hyvät:

Sisältöstrategiasta pysyvä kilpailuetu – case John Deere

Tämä maaliskuussa julkaisemaani juttua on luettu 239 kertaa, keskimääräistä vähemmän. Jutussa on yksi tärkeä tuloksellinen pointti varastettavaksi:

”Kun sisältömarkkinointi (=auttaa sisältöjen avulla asiakkaita tulemaan paremmiksi siinä mitä tekevät) yhdistyy asiakkaita auttavaan, tukevaan ja konsultoivaan jälleenmyyntiverkostoon (=auttavat asiakkaita menestymään eivätkä vain myy), John Deere on pystynyt rakentamaan sellaisen kilpailuedun, jota on vaikea kopioida.”

Mitä Simon Sinek & kultainen ympyrä (TEDx) voivat opettaa meille sisältömarkkinoinnista?

Tätä huhtikuussa julkaisemaani tarinaa on luettu vain 156 kertaa. Kenties Simon Sinekin TEDx-puhe on osattua ulkoa, eikä tämä siksi uponnut, mutta suosittelen lukemaan tarinani ja kuuntelemaan puheen, kun haluat tehdä omassa yrityksessäsi tai omassa roolissasi toisten yrityksessä parasta.

”Paras sisältömarkkinointi alkaa kertoa Simon Sinekin kultaisen ympyrän sisimmästä kehästä MIKSI. Miksi yritys on olemassa? Miksi sen työntekijät jaksavat nousta aamuisin? Miksi yritys tikittää? Miksi ihmisten tulisi välittää yrityksestä? Miksi-kysymykseen vastaavat sisällöt eivät myy vaan luovat merkityksiä.”

Hyvä sisältömarkkinointi varastaa hyvältä journalismilta

Great storytellingTämä toukokuinen juttu olisi pitänyt otsikoida tyyliin 6 oppia hyvästä journalismista sisältömarkkinointiin, niin ehkä sitten tätä olisi luettu enemmän kuin 176 kertaa.

Jokaisen sisältömarkkinointia tekevän kannattaa vilkaista jutun 6 vinkkiä parempaan sisältömarkkinointiin ja luottamusta rakentavien sisältöjen tekemiseen, koska ”samat asiat, jotka tekevät journalismista hyvää ja luotettavaa, tekevät myös yrityksen tuottamista sisällöistä luotettavia.”

TOP 3 – parhaimmat ja luetuimmat

1. 19 asiaa joita et tiedä mediayhtiöstä nimeltään Red Bull – 10509 lukukertaa

2. Näin tein blogihitin – 7 vinkkiä menestysjutun luomiseen –  1581 lukukertaa

3. Ja parhaat sisällöt tarjoaa mainostaja – laajennettu ja linkitetty versio Kissa pöydälle -kolumnista – 869 lukukertaa

Vieraskynäilyä Ville Tolvasessa

Ville Tolvasen pyynnöstä tein syrjähypyn Mediablogista Villen blogiin ja kärjistin: Unohtakaa digitaalinen liiketoiminta, Supercellien aikakausi alkaa. Kärjistykseni ja perusteeni osuivat johonkin hermoon, sillä kirjoitustani Villen blogissa luettiin tuoreeltaan yli 4000 kertaa.

Jukka-Pekka Vuori haastaa Mediablogin

Great content

Jukka-Pekka Vuori haastoi kesäkuussa omassa blogissaan näkemykseni Red Bullista ensisijaisesti mediayhtiönä. Kirjoituksessa Brändi kuin härkä Vuori väittää ja perustelee:

”Todellisuudessa Red Bull on kuitenkin vanhanaikainen, yhteen kuluttajatuotteeseen keskittynyt yritys. … Red Bull on malliesimerkki nykyaikaisesta yrityksestä, joka ymmärtää brändin rakentamisen ja johdonmukaisen sisältöstrategian arvon.”

”Red Bullin brändin arvoksi on arvioitu yli kuusi miljardia euroa ja brändin perustajan Dietrich Mateschitzin omaisuudeksi yli neljä miljardia. Siinä on kymmenen miljardia muistutusta siitä, että brändiä ei rakenneta ilman sisältöjä – eikä pelkillä sisällöillä synny miljardikauppaa elleivät jäljet aina johda itse ydintuotteeseen tai -palveluun.”

Vuori on oikeassa. Red Bullin mediayhtiöt ja niiden tuottamat sisällöt viestivät samasta maailmankuvasta mitä Red Bull energiajuoman halutaan edustavan. Silti, myös minä olen oikeassa. Katson vain samaa yhtiötä toisesta vinkkelistä. Kun nämä molemmat näkökulmat yhdistää, syntyy täydempi ja viisaampi näkemys Red Bullista modernina yrityksenä.

Johtamista ja innovointia

Sanomissa alkuvuoden parasta antia ovat olleet seuraavat kaksi asiaa.

1. Sanoman sisäiseen Content Accelerator -ohjelmaan osallistuminen mahtavan kansainvälisen porukan kanssa loi energiaa, opetti ketterää kehittämistä ja antoi näköalapaikan Sanoman tulevaisuuden toivolle: uuden innovaatiokulttuurin syntymiselle. Sanoma-konsernin digipomo John Martin kirjoitti hyvin Accelerator-ohjelmasta omassa blogissaan: Sanoma’s #contentaccelerator bootcamp: making it happen! Suosittelen lukemaan, sillä jokaisella isolla yrityksellä pitäisi olla innovaatiota ja sisäistä yrittäjyyttä edistävä ohjelma.

2. Valmistuin maaliskuussa kaksivuotisesta erittäin hyvästä Sanoman johtamiskurssilta JET18. Mainio porukka, jonka kanssa opin johtamisen saloista ja myös itsestäni paljon. Samalla suoritin Johtamisen erikoisammattitutkinnon. Mitähän seuraavana alkaisi opiskella?

Hyppy tuntemattomaan – mitä seuraavaksi?

Take risksToukokuun lopussa irtisanoiduin Sanomista ja hyppäsin tuntemattomaan ilman varmuutta tulevasta. Kerroin täällä blogissani mitä haluan seuraavaksi tehdä:

”Haluan rakentaa Suomen parasta sisältömarkkinointia ja Suomen vaikuttavinta viestintää. Haluan nostaa yritysten oman median ja yritysviestinnän asemaan, joka auttaa yrityksiä menestymään kilpailijoitaan paremmin. Haluan auttaa yritysten asiakkaita menestymään hyvien sisältöjen keinoin.”

M&M-lehtikin uutisoi lähtöni: Kehityspäällikkö lähtee Sanoma Magazinesista. Kerroin muun muassa että ”Yrittäjyys on vahva vaihtoehto. Pienet, hyvin verkostoituneet yksiköt pärjäävä hankalassa taloustilanteessa. Työ ja tekeminen ei tästä lopu”.

Miten ja kenen kanssa tehdä Suomen parasta sisältömarkkinointia? Sitä olen nyt työstänyt. Ensimmäinen vastaus eli MVP tulee elokuussa, kuten seuraava postaus Mediablogissa. Nyt minä ja Mediablogi lähdemme kesälomalle. Olkoon se kaikin puolin aurinkoinen meille kaikille 😀

Kategoriat
Johtaminen Kolumnit Mediabisnes Tulevaisuus

Median väärä diagnoosi ja väärä pelastuskeino

Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen povaa medialle pitkää taantumaa (KL 25.5.2009). Media on murroksessa, joka muuttaa viestintäalan liiketoimintaympäristöä ja kannattavan liiketoiminnan tekemisen pelisääntöjä. Tämän Pentikäinen vielä kuvaa oikein, mutta sen jälkeen Sanoma Newsin johtajan diagnoosi menee pieleen.

Pentikäisen mukaan myrskyn ensisijaisena syynä on sisältöjen siirtyminen verkkoon ja kuluttajien totuttaminen ilmaiseen nettisisältöön. Pelastuksena tähän Pentikäinen näkee sisällön verkkojakelun rajoittamista ja erilaisten maksujen perimistä netissä julkaistavalta sisällöltä.

Väärä diagnoosi ja väärä pelastusrengas, joka ei tule pelastamaan printtimedian liiketoimintaa. Vaikka Pentikäisen logiikassa on osa totuutta, printtimedian vaikeuksien perussyy on laajempi.

Median kulutuksessa on siirrytty merkittävään sisältöjen ylitarjontaan, sisältöjen tuotannon ja jakelun nopeaan halpenemiseen ja sen myötä median kuluttajien muuttumiseen sisältöjen tuottajiksi. Yhä harvemmat kuluttajat tyytyvät massoille suunnattuihin mediatuotteisiin. Sen sijaan he poimivat sisältöjen ylitarjonnasta ne mediat, jotka pystyvät täyttämään omat aika tarkasti rajatut kiinnostuksen kohteet.

Tällaisia ovat oman kiinnostuksen mukaiset radio-ohjelmat, tv-ohjelmat, erikoisaikakauslehdet, erikoissanomalehdet, paikallismediat ja internetin yhteisöt, joista ollaan edelleen valmiit myös maksamaan. Yleisaikakauslehdet, iltapäivälehdet ja kaikkea kaikille tarjoavat sanomalehdet ovat kuluttajille yhä vähemmän kiinnostavia ja hyötyynsä nähden liian kalliita.

Mediayhtiöllä on mediakulutuksen muutoksesta huolimatta kuluttajien huomio näpeissä. Merkittävämpi ja pelottavampi muutos onkin tapahtumassa markkinointiviestinnässä, jossa mediayhtiöt ovat monin paikoin menettäneet monopoliaseman yrittäjien ja kuluttajien yhdistämisessä toisiinsa.

Tänään moderneilla yrittäjillä on uusia tehokkaiksi osoittautuneita keinoja tavoittaa asiakkaansa verkossa ja mobiilissa toimivien erilaisten välittäjien kautta tai itse suoraan, jolloin markkinointipanostukset siirtyvät mediayhtiöiltä muille toimijoille. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet toimia näin ja vähentäneet markkinointia mediayhtiöiden, erityisesti printtimedian välityksellä.

Pentikäisen ja muiden mediajohtajien tulisikin innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa.

Yrityksiä ja kokeiluja journalistisen sisällön maksullisuudelle verkossa tarvitaan, mutta median murroksen todelliset syyt ja seuraukset pitää ensin ymmärtää oikein, jotta voidaan innovoida uudet menestystekijät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 28.5.2009 sivulla 13.

Kategoriat
Johtaminen Mediabisnes Tulevaisuus

Sanomalehtien menestys on niiden omissa käsissä

Gary Pruitt, CEO ja chairman, McClatchy-mediayhtiössä, joka julkaisee 30 sanomalehteä ja niiden verkkopalveluja, ei valita vaan puhui kollegoilleen fiksuja NAA:n (Newspaper Association of America) konfrenssissa, jossa Googlen Eric Schmidt kävi myös puhumassa. Tässä valittuja paloja Pruittin puheesta (via followthemedia.com) – lihavoinnit ovat minun:

Absolutely we’ve got a future. But just what does it look like and how do we hurry up and get there? Alan Kay, the visionary computer scientist, once said, “The best way to predict the future is to invent it.” That’s where we are today. It’s up to us to invent that future. There is no silver bullet. There are no easy answers. And, sadly, as we have seen already, not every newspaper will make it.

… newspapers alone are not enough. Our future depends on becoming successful hybrid media companies – fully engaged and vested in digital publishing and digital platforms as we have been historically with print.

We need to establish our brands and offer our services on many different platforms. We need to leverage social media, mobile technology and the web’s interactivity as our communities and customers change how they acquire and share information.

The same technology that challenges us on the revenue side offers savings on the expense side through centralization, collaboration and outsourcing. We must continue to shed those legacy, 20th century, monopoly cost structures that weigh us down, limit our flexibility, jeopardize our health. Think of the newspaper company of the future as an athlete – lean, fit and trim, yet muscular where we need to be.

While we’ve done a good job growing audience, we need to do a better job of leveraging our sales forces. We must empower our sales staffs to sell our full portfolio of print and digital products – giving them the right tools, training and incentives. Also, think of the possibilities of harnessing that large, local sales staff to sell on behalf of others and share revenues. The untapped potential of local digital advertising in each of our markets is why internet giants like Yahoo and Google seek partnerships with newspapers. We need to mine that local digital revenue stream. We can’t afford to fumble the opportunity.

Lastly, we need to accept the reality that we’re in a tougher, more competitive business, now and forever. Ours is a business that’s still viable and vital – just with a smaller margin for profits and a smaller margin for error. Let’s appreciate how lucky we are to work in the media business in this critical time of transition. Our actions count. No unbearable lightness of being here. The ball is in our hands and the game is on the line.


Kategoriat
Johtaminen Mediabisnes Tulevaisuus

Sanoja sanojen takana sanomalehtien täystuhosta

Parin sanomalehdistön kuolemia käsittelevän suomalaisen uutisen anatomia paljastaa puutteita ymmärryksessä, mistä Yhdysvalloissa sanomalehtien vaikeuksissa on kysymys.

Taloussanomat kertoo tänään 3.3. seuraavasti jutussa Lehdet säästyvät täystuholta:

”The Washington Post kertoi viikonloppuna, että niin San Francisco kuin moni muukin amerikkalaiskaupunki joutuu vastaisuudessa tulemaan toimeen ilman paikallista lehteä. Viikonloppuna 150-vuotias Denverissä ilmestynyt  Rocky Mountain News kaatui talousvaikeuksiin.”

Vähän aikaisemmin 22.2. HS kertoi sunnuntaisivuillaan Sanojen takana -palstalla kuinka Netti ja lama tappavat amerikkalaislehtiä (€, HS Arkistossa):

”Parin vuoden kuluttua monessa amerikkalaisessa suurkaupungissa ei enää julkaista sanomalehteä. Luottoluokituslaitos Fitch Ratings ennusti näin joulukuussa.”

”Lehtien ahdingolle on kole syytä: velka, lama ja internet. Nyt vaikeuksissa olevat mediatalot ovat velkaantuneet nousukaudella. Laman takia ilmoitustuotot ovat laskeneet rajusti. Kaikki mediatalot eivät pysty maksamaan erääntyviä lainojaan, joten seurauksena on velkasaneeraus tai jopa konkurssi.”

Todellakin. Velkaantuneilla sanomalehtien kustantajilla on vaikeaa ja HS:n lainaama luottoluokituslaitos ennakoi konditionaalissa näin:

”Fitch believes more newspapers and newspaper groups will default, be shut down and be liquidated in 2009 and several cities could go without a daily print newspaper by 2010.”

Taloussanomien lainaamassa Washinton Postissa puolestaan kerrotaan näin jutussa Under Weight of Its Mistakes, Newspaper Industry Staggers:

”The grim echoes of the nearly 150-year-old paper’s [Rocky Mountain News] demise Friday could be heard in newsrooms and communities across the country. Although the Denver Post will still cover Hickenlooper’s region, some cities — most notably San Francisco — are facing the prospect of life without a major newspaper.”

Mitä siis todellisuuden, amerikkalaisen analyysin & journalismin ja suomalaisen journalismin välillä oikein tapahtuu kun termi ”major newspaper” kääntyy termiksi ”ainoa paikallinen sanomalehti” eikä muunlaisia sanomalehtiä olekaan kuin päivittäisiä, daily. Ainakin seuraavia väärinymmärryksiä:

Väärinymmärrys numero 1: Denverissä lakkautettiin kakkoslehti Rocky Mountain News ja se yhdistettiin kaupungin ykköslehteen Denver Postiin. Yhdysvalloissa tapahtuu sama, mikä Suomessa tapahtui jo aikaa sitten. Suuremmissakin kaupungeissa siirrytään yhden päivittäisen sanomalehden monopoliin kahden tai useamman sanomalehden kilpailuasetelmasta heikomman ja velkaantunemman karsiutuessa laman kurimuksessa pois ja samalla päivitellään miten käy journalismin kun kaupungissa julkaistaan enää yhtä päivittäistä sanomalehteä.

Väärinymmärrys numero 2: Kun näissä suomalaisissa jutuissa sanotaan että monessa suuressa kaupungissa, kuten San Francisco, ei pian enää ilmesty lainkaan päivälehteä, tarkoitetaan sanoa, että muutamissa suurissa kaupungeissa suurin päivälehti, yleensä pahoin velkaantunut ja liikkeenjohdollisesti huonosti hoidettu, menee mahdollisesti konkurssiin, niin samalla jätetään kertomatta, että samassa kaupungissa on toinenkin päivittäin ilmestyvä pienempi sanomalehti ja useita muita hyvin paikallisia sanomalehtiä, usein rodullisia vähemmistöjä palvelevia, sekä yksi useampia merkittäviä paikallisia tv-ja radiokanavia (paikallisista verkkopalveluista puhumattakaan) kertomassa samoja paikallisia uutisia. Kilpailu uutisista, lukijoista ja mainostajista on paljon kovempaa mihin suomalaiset päivälehdet tänä päivänä joutuvat.

Väärinymmärrys numero 3: Vaikka joissakin tapauksissa voi tapahtua niin, että kaupungin ainoa päivittäinen pahoin velkaantunut sanomalehti menee nurin, niin voisinpa lyödä vetoa, että uusi entistä parempi ja ennen kaikkea paremmin johdettu ja toki pienemmillä resursseilla tehty sanomalehti syntyy kaatuneen raunioille vähemmillä veloilla rasittuneena, koska tarpeeksi suuren kaupungin tarpeeseen voi aina rakentaa monipäiväisen sanomalehden kun sen tekee oikealla tavalla ja hyvin johdetusti.

Väärinymmärrys numero 4: Hearstin uhkaus myydä tai lopettaa tappiollinen San Francisco Chronicle, kauniin kaupungin suurin ja kaunein sanomalehti, on ensisijaisesti painostuskeino ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöitä kohtaan vaadittavien säästöjen saamiseksi. Sanomalehti käännetään voitolliseksi vaikka väkisin neuvotteluteitse tapahtuvien säästöjen kautta tai myymällä lehti uudelle omistajalle, joka tekee likaisen työn. Jos San Francisco Chronicle tehtäisiin suomalaisella toimitusprosessilla, lehti todennäköisesti tuottaisi voittoa, näin arvioin. Suomalaisten sanomalehtien kustantajien liikkeenjohdontaidoilla pitäisi olla kysyntää Yhdysvalloissa.

Kategoriat
Johtaminen Mediabisnes Tulevaisuus

Iltalehden yt:ssä Suomen iltapäivälehdistö seuraa Norjan esimerkkiä

Tämänpäiväistä tietoa Iltalehden yt-neuvotteluista ei voi pitää yllätyksenä. Päivän uutisen mukaan Iltalehti suunnittelee laajoja uudelleen järjestelyjä toimintaansa ja arvio vähentämistarpeeksi enimmillään 30 työpaikkaa henkilötyövuotta ja samalla suunnittelee noin 60 määräaikaisen työpaikan vakinaistamista. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että printistä vähennetään väkeä ja online-osaajien & monikanavaisesti toimivien määrää lisätään.

Norjan suurimmassa ja johtavassa iltapäivälehdessä VG:ssä tämä on jo tapahtunut. VG:n päätoimittaja Espen Egil Hansen:

In the publishing house of VG we have, with success, chosen the model of focus. We have two companies, two boards, to editorial departments, to chief editors, two managing directors and so on. We cooperate where appropriate for both organizations (which means a lot), but at the same time we are free to choose whatever necessary in order to succeed on our own platform. We’ve made some tough choices. While down-sizing by 100 people in the print organization we hired 40 more online. No one was moved from print to online. With this model of focus we’ve achieved the number one position online and in the print market. Both editions have for the last couple of years been very profitable. (Lihavointi Mediablogin.)

Printtiä tekevien ja nettiä hyljeksivien iltapäivälehtien toimittajien ja mediamyyjien kannattaisi olla huolissaan omista työpaikoistaan. Kuten VG:n esimerkki osoittaa, media haluaa verkkopalveluihinsa aivan uudenlaista osaamista. Onko sinulla sitä?

Ja pian Ilta-Sanomat seuraa samaa polkua.