Kategoriat
Sisältömarkkinointi

6 syytä miksi emme tarvitse natiivimainontaa

Sponsoroitu mainos
Koen useimmat Facebookin sponsoroidut päivitykset häiritsevinä mainoksina. Miksi niitä pitäisi kutsua natiivimainonnaksi, jonka pitäisi olla häiritsemättä median kuluttajan käyttökokemusta?

Natiivimainonta, native advertising, on terminä ärsyttänyt minua alusta lähtien. Nyt kerron miksi.

1. Koska kukaan ei ymmärrä termiä samalla tavalla

Kysy mitä natiivimainonta tarkoittaa ja saat yhtä monta erilaista vastausta kuin on vastaajaa. Jokaiselle natiivimainonta tarkoittaa eri asioita: Yhdelle se on hakutulosten perusteella kohdennettua mainontaa (Google Adwords), toiselle sponsoroituja päivityksiä (Facebook, Twitter), kolmannelle uutissivustojen yritysten tuottamaa sponsoroitua sisältöä (Buzzfeed Parner, Forbes BrandVoice), neljännelle yhtä kuin kaikki sisältömarkkinointi (Huom! Ei muuten ole!), viidennelle kaikkea mainontaa joka näytetään kuluttajalle sopivana hetkenä jolloin kuluttaja osoittaa kiinnostuneensa mainonnan kohteesta, ja niin edelleen.

2. Koska natiivimainonta ei ole mitään uutta

Natiivimainonnalla yritetään tarkoittaa, näin olen itse ymmärtänyt, sitä, että tavalla tai toisella kuluttajalle näytetään vain sellaista mainontaa, josta kuluttaja on sinä hetkenä kiinnostunut. Mutta eihän tässä ole mitään uutta. Aikakauslehdissä tällaista mainontaa on ollut pitkään. Kun Tuulilasissa on automainoksia, niin miksi niitä pitäisi alkaa kutsua natiivimainoksiksi? Hakusanamainonta on ollut tällaista mainontaa alusta lähtien. Miksi se pitäisi nimetä natiivimainonnaksi? Ja sponsoroidut twiitit olkoon sponsoroituja twiittejä.

3. Koska Facebookin sponsoroidut päivitykset ovat natiivimainontaa

Facebookin sponsoroitujen päivitysten sanotaan olevan natiivimainontaa. Jopa haukuttu bannermainonta häiritsee vähemmän kuin Facebookin päivitysvirtaan tulevat sponsoroidut päivitykset. Pelkästään tällä perusteella natiivimainonta kannattaisi nimetä uudelleen häiritseväksi mainonnaksi, jos facebookin sponsoroidut twiitit ovat natiivimainontaa.

4. Koska yritysten tuottama sisältö kannattaa julkaista yrityksen omassa mediassa

Yhtenä yleistyvänä natiivimainonnan muotona pidetään uutissivustojen yritysten tuottamaa sponsoroitua sisältöä (esimerkiksi Buzzfeed, Forbes, Huffington Post jne). Onko näiden sivustojen journalistisen sisällön virrassa julkaistu yritysten tuottama sisältö häiritsevää vai sopivaa, hyvää vai huonoa, riippuu sisällöstä itsestään. Toiseksi: Miksi emme siis kutsuisi tällaista markkinoinnin muotoa sisältömarkkinoinniksi? Ei siihen tarvita uutta termiä. Kaiken lisäksi tämä sisältömarkkinoinnin muoto ei ole paras tapa tehdä sisältömarkkinointia ja rapauttaa piilomainontamaisesti tehtynä median luottamusta (ks kohta 6).

Yritysten kannattaa aina rakentaa ensin omaa mediaa ja vasta toissijaisesti tuottaa sponsoroituja sisältöjä median uutissivustoille jo pelkästään sen vuoksi, että kuluttajat lukevat mieluiten yritysten tarinat yritysten sivustoilta.

5. Koska vain konsultit ja mediamyyjät tarvitsevat uuden sekoittavan termin

Miksi sitten natiivimainonta on terminä syntynyt? En tiedä. Mutta vaikuttaa siltä, että parhaiten siitä hyötyvät verkkomainontakonsultit, jotka saavat taas yhden syyn laskuttaa lisää asiakkailta tekemällä digitaalisesta markkinoinnista monimutkaisempaa kuin se on. Natiivimainonnasta sekoittavan terminä hyötyvät myös mediayhtiöt, jotka epätoivoisesti yrittävät kehittää uusia mediamainonnan muotoja kilpailemaan yritysten oman median ja sosiaalisen median kasvavan käyton kanssa. Näyttää siltä että mediayritykset ovat toteuttaneet tämänkin asian hivenen väärin:
Native Ads Aren’t Evil, You’re Just Doing Them Wrong.

6. Natiivimainonta piilomainontamaisesti tehtynä on tuhoisaa journalismille

Piilomainostajat ja tuotesijoittelijat käyttävät uutta termiä puolustaakseen omaa toimintatapaansa. Mehän vain tarjoamme mainostajan hyviä sisältöjä sellaisissa paikoissa etteivät ne häiritse kuluttajaa vaan ovat osa käyttökokemusta, he perustelevat. Mutta, kaikenlainen piilomainonta ja tuotesijoittelu vähentää lukijan ja katsojan luottamusta mediaan ja sen julkaisemaan journalismiin. Hyvä mainonta ei yritä piilottaa sitä, kuka viestin kertoo, koska hyvä mainonta rakentaa viestin kertojan, siis mainostajan, brändiä. Mitä vähemmän ihmiset luottavat journalismiin, sitä jyrkemmin media sukeltaa ja sitä vähemmän yrityksillä on paikkoja mainostaa ja pakko rakentaa omaa mediaa. Tämänkään takia emme tarvitse natiivimainontaa.

 

Kategoriat
Journalismista Mediabisnes

Painetun sanomalehdistön ahdinko ei ole uhka demokratialle!

Olen vähemmistössä, mikä tuo muutamia ajatuksia mieleeni.

uhkademokratialle_hsTänään HS uutisoi HS-raadin kannan ja perustelut kysymykseen: Onko painetun sanomalehdistön ahdinko uhka demokratialle? Raatilaisista, joka siis on lehden toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko, 57 % vastasi kyllä ja 8 % jätti ottamatta kantaa. 35 % oli samaa mieltä kuin minä, että painetun sanomalehdistön taloudellinen ahdinko ei ole uhka demokratialle.

Vain muutama keskeinen perusteluni EI:n puolesta:

  • Laatujournalismia tekee ja vallan vahtikoirana toimii painetun sanomalehdistön lisäksi moni muukin media. Aikakauslehdistön on ennakoitu vain vahvistuvan median murroksessa. Usein tässä keskustelussa tunnutaan yhdistävän laatujournalismin koskemaan vain sanomalehtiä – laatujournalismia on aina ollut televisiossa, aikakauslehdissä ja yhä enemmän verkossa – verkossa ei ole vain lyhyitä pikauutisia paitsi sanomalehtien saiteilla. Jos sanomalehtien kustantajat eivät löydä median murroksessa omaa uutta paikkaansa vaan heikkenevät, niiden jättämä journalistinen tyhjiö täyttyy – tästä esimerkkinä jenkeistä on Politico.
  • Joukkojen voiman, yhteisöllisten verkostojen, internetin työkalujen ja journalistisen ohjauksen voimin voidaan nykyistä pienemmillä panoksilla vahtia vallankäyttäjiä aikaisempaa kattavammin. Wincapitankin paljastivat verkon vapaaehtoiset amatööri-vahtikoirat, joiden tietoja journalistit käyttivät omissa palkituissa paljastusjutuissaan. Samat internetin, teknologian ja mediakäyttäytymisen muutosvoimat, jotka ovat lisäämässä painetun sanomalehdistön ahdinkoa, lisäävät avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja parantavat demokratian tilaa.
  • Painetun sanomalehdistön ahdingossa on paljolti kysymys siitä, että painettu sanomalehdistö ei haluisi hyväksyä perinteisen kulta-ajan 20 %:a alhaisempaa liikevoittoprosenttia uudessa median ylitarjonnan ja tiukentuvan kilpailun tilanteessa. Kymmenen prosentin liikevoittoprosentilla voi vielä tehdä vallankäyttäjien vahtikoirajournalismia ja edelleen toimia kaupallisesti nykyisen taantumankin jälkeen. Jos siihen tyytyisi.
  • Paperille painettu sanomalehti on joka tapauksessa elinkaarensa loppupuolella. Digitaalinen sanomalehti (internetissä, mobiilissa ja sähköisissä papereissa) on elinkaarensa alussa. Journalismi tulee voimaan hyvin ja kehittymään tässä murroksessa. Eivätkä vallanpitäjät pääse yhtään nykyistä helpommalla, koska potentiaalisesti jokainen vastaantulija on vallan vahtikoiran vapaaehtoinen ylimääräinen silmäpari.

Tämän kerran HS-raati käsitteli asiaa, jonka tunnen ammattini puolesta erinomaisesti, ja pakko sanoa, että raatilaisten antamien kommenttiensa perusteella suuri osa on aiheesta aivan pihalla. Jos raati on ollut muista käsittelemistään asioista yhtä vähän perillä, juttutyyppi on kyllä silloin enemmän viihdettä kuin journalismia. Tämän perusteella tuntuu, että tällainen raatijuttutyyppi sopii huonosti tietoa vaativien asioiden käsittelyyn ja paremmin arvoja, moraalia ja etiikkaa punnitsevien asioiden käsittelyyn.

Kategoriat
Journalismista Mediabisnes

Sanomalehtien kuolema ja korruption ajan alku – tai ei sittenkään

Sanomalehtien kuolema merkitsee korruption ajan alkua ja demokratian musertumista: Goodbye to the Age of Newspapers (Hello to a New Era of Corruption)Why American politics and society are about to be changed for the worse. (via Karde)

tai kenties ei merkitsekään: No, The Death Of Newspapers Does Not Mean An Age Of Corruption

Kumman näkökulman puolella seisot?

PS. Molemmat näkökulmat kannattaa lukea.