Kategoriat
Johtaminen Tulevaisuus

”Milloin meistä tuli näin munattomia? Oli talvisodat, oli kumisaappaat maailmalla, on sentään vihaisia lintujakin”

Helsinki Suomi

Tänään on ollut hieno näkemyksellinen päivä, joka tuskallisella tavalla paljastaa Suomen heikkoudet ja samalla kertoo uuden vahvan perustan rakentamisesta. Näin luin ja ajattelin tänään:

Twitterissä Media ja demokratia -seminaarissa:

@RaunoAHeinonen ”Matti Apunen: Medialla on jättilaismäinen peruutuspeili, mutta tavattoman pieni tuulilasi. Näköalatarjonta on olematonta. #almamd2013”

Journalismin pitäisi katsoa enemmän tulevaisuuteen ja vähemmän menneeseen. Aktiivista tulevaisuuteen katsovaa kansalaiskeskustelua on siirtynyt perinteisestä mediasta sosiaaliseen mediaan:

Jyrki Kasvi: ”Mikä ihmeen näköalattomuus Suomea vaivaa. Nyt vähittäiskauppa on vuorostaan jäänyt nettikaupan jalkoihin. Miksi suomalaiset yritykset alasta riippumatta ovat jähmettyneet tulevaisuuden edessä paikoilleen kuin rekan valokeilassa seisova peura: paperiteollisuus, Nokia, lehdistö, musiikki, vähittäiskauppa… Miksi meidän kilpailijamaamme ovat niin paljon Suomea ketterämpiä ja hyödyntävät uudet mahdollisuudet ennen meitä.”

Taneli Tikka: ”Se miten valtion osallistuminen kaikkeen ja kaiken tukeminen on Suomessa järjestetty saattaa vaikuttaa tähän. Omaa vastuuta ei ole kun ”valtio hoitaa” voidaan failaa homma ja itkeä valtio apuun bailouttaamaan. Niinhän tekee kaikki toisista valtioista ja pankeista alkaen”

Itse olen N vuotta miettinyt samaa. Se on aika uskomatonta että pysähtyneisyyttä ja toiminnan välttämistä ei nähdä massiivisena riskinä. Kenties oikea syy on siinä että Suomessa on poikkeuksellisen heikkotasoista omistajuutta ja omistajat eivät vaadi yrityksiltään, ja niiden johdolta, muutosta ja ajan seuraamista läheskään sillä tasolla mitä olisi tarpeen.”

Christina Forsgård: ”Vielä kerran Bookabooka. Tämä on oppikirjaesimerkki siitä mikä Suomen kilpailukyvyssä globaalissa internet-taloudessa mättää. Hienoja palveluideoita tapetaan piirisarjatason kompurointiin. Minkä oikeasti radikaalin ja valtavan potentiaalin omaavan digipalvelun tapatte seuraavaksi? Tv-kaistan? Kiitos Paul – montako esimerkkiuhria pitää lahdata ennen kuin laajemmin ymmärretään digitaalisen talouden muuttavan koko pelikentän?”

Suomen hitaasta uudistusmiskyvystä kertoo myös Anu Kantolan analyysi perinteisessä mediassa otsikolla Wahlroos-kirja paljastaa ”Nallen” valtakunnan rajoittuvan tukevasti kotimaahan

”Kirjassa piirtyy ehkä myös vähän huolestuttava kuva suomalaisesta talouden ja politiikan eliitistä, jonka juhlittuna napamiehenä ja risteyskohtana Wahlroos kuvataan. Kuvaus menneisyyttä ihannoivista, vasta ostetuilla kartanoilla tepastelevista ja syötettyjä fasaaneja pudottelevista wanna-be-aatelisista ja herrakerhoista antaa jotenkin oudon kuvan yhteiskunnan huipusta.

Erityisen outoa luettavaa se on ehkä juuri tänä syksynä, kun ihmettelemme, minne katosi suomalaisen talouselämän ja yhteiskunnan uudistumiskyky. Toivottavasti se ei ole koko kuva ja meillä on myös johtajia, joita kiinnostaa myös tulevaisuus ja jonkin uuden aloittaminen.”

Valitettavan yleinen kuva vielä, mutta onneksi ei koko kuva. Suomessa on paljon uusia johtajia joita kiinnostaa tulevaisuus ja uuden tekeminen. Nostan esimerkiksi kolme arvostamaani johtajaa, tällä kertaa peliteollisuuden ulkopuolelta:

Micke Paqvalén perustama ja johtama Kiosked sai tänään kasvuruiskeen maailmanvalloitukseensa: Kiosked secures $6.9m in funding and appoints Senior Board members.

Peter Lundmarkin johtama Konecranes rakentaa uutta teollista internetiä, joka voisi olla Suomen uusi kivijalka, jos sen haluaisimme hyödyntää: Älyn lisääminen konetuotteisiin johtaa teolliseen vallankumoukseen 

Matti Alahuhdan luotsaama Kone porskuttaa eteenpäin ja antaa kurjuuden keskellä kaipa ainoana yrityksenä positiivisen tulosvaroituksen, kun Kiinassa menee niin hyvin. Miksi? Kaksi sanaa: uskallus ja luottamus. Koneen panostus henkilöstön kehittämiseen kasvatti mehevästi yrityksen tulosta

Mutta Micke, Peter ja Matti eivät riitä. Me tarvitsemme lisää tulevaisuuden omistajia, jotka ovat valmiit investoimaan isosti Suomessa. Kuka Suomessa investoisi miljardi euroa verkkoliiketoimintaan kuten Ruotsissa Kinnevik on tehnyt?

”Nyt puhutaan paljon siitä, että ruotsalaisomisteiset verkkokaupat ovat tunkeutuneet suomalaisille markkinoille. Selitykseksi on haettu ruotsalaisten ylivertaista kaupallistamisen ja konseptoinnin osaamista. Väittäisin kuitenkin, että tämä on vain pintaa – menestyksen taustalla on pitkäjänteinen omistajalähtöinen strategiatyö ja sen tehokas toimeenpano.

Ruotsissa on tehty pitkäjänteistä strategista työtä verkkoliiketoimintojen kasvattamiseksi jo reilu vuosikymmen. Sama vuosikymmen, joka monella Suomessa näyttäisi kuluneen ehkä enemmän vanhojen liiketoimintojen ylläpitämiseen uuden kehittämisen sijasta.” Investoisitko miljardi euroa verkkoliiketoimintaan

Milloin meistä tuli näin munattomia, on hyvä kysymys.

”Milloin meistä tuli näin munattomia? Oli talvisodat, oli kumisaappaat maailmalla, on sentään vihaisia lintujakin. Mutta kun tullaan lähelle kuluttajaa, siihen kosketusnäytön yläpuolelle, luu menee kurkkuun. “Ei me tätä digitaalista”. On aika ravistaa se nöyrä, pieni identiteetti pois olkapäiltä ja kurkottaa kuuseen: verkossa emme ole pieni, kylmä maa. Ja vaikka olisimmekin, sitä suuremmalla syyllä meidän pitäisi tehdä kannattavaa, kansainvälistä verkkokauppa. Ei niitä paperikoneitakaan myyty vain kotosuomeen.” Kivijalka-ankkurit ja Suomen kaupan alan tuho

Perkele! Nyt on aika laittaa ideologiat syrjään, kiusaaminen sivuun, komiteat roskakoriin, hienot puheet vähemmälle ja nostaa pragmaattisella sisulla yhdessä uutta tekemällä Suomi uuteen menestykseen.

Pekka Sauri: ”Mitä tapahtuisi, jos lakkaisimme pilkkaamasta ja ivaamasta niitä suomalaisia, jotka haluavat torjua uudet ja vieraat ilmiöt, peruuttaa takaisin kansallisvaltion huomaan ja esittää ratkaisuksi paluuta johonkin vanhaan hyvään aikaan, jota ei koskaan ollut olemassakaan? Sellaiset näkemykset kumpuavat pikemminkin turvattomuuden ja epävarmuuden tunteista kuin ilkeydestä tai typeryydestä. Maailmassa on kahtiajakoa, torjuntaa ja ahdasmielisyyttä ihan tarpeeksi muutenkin, eikä näin pienen kielialueen ja kansakunnan kannattaisi ehdoin tahdoin sitä lisätä. Niin että jos kuuntelisimme hölmöinäkin pitämiämme mielipiteitä ja yrittäisimme asiallisesti perustella omamme. Mitä pitempään onnistumme lykkäämään lähimmäisen luokittelua toisenlaiseksi kuin me, sitä vahvempaa yhteisyyttä luomme näille raukoille rajoille.”

Ja lopuksi lainaan Roope Mokkaa: Kuka puolustaisi vapautta.

”Suurin osa suomalaisista on liberalisteja. Maamme keskeisiä arvoja on nyt, ja on aina ollut, autonomia. Emme ole kollektivistinen kulttuuri, vaikka korostamme yhdessä tekemisen mahdollisuuksia ja draivia. Teemme asioita yhdessä, jotta voisimme elää riippumattomina, vapaina. Tästä kertovat kaikki suomalaisuuden suuret tarinat. Itsenäistyminen, sodan yhdistämä Suomi, hyvinvointivaltion rakentaminen. Kaikki tehtiin yhdessä, sillä näkemyksellä, että kaikkien panos on tärkeä. Jotta kaikki voisivat elää itsenäistä elämää.”