Kategoriat
Kolumnit Mediabisnes

Kolumni: Visionäärit kehiin

Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön.

Itäisessä Iowassa Yhdysvalloissa on meneillään kokeilu, jossa perinteistä mediayritystä, Gazette Communicationsia, ollaan uudistamassa ytimiä myöten. Päätoimittajan tittelikin on muuttunut: ”Editor” on nyt ”Information Content Conductor”.

Kokeneen journalistin Steve Buttryn luotsaama muutos on nimetty kolmeksi C:ksi (Complete Community Connection). 3C:n mallissa mediayhtiöstä tulee alueensa yhteyspaikka KAIKKEEN mitä yhteisön asukkaiden ja yritysten tarvitsee tietää ja tehdä elääkseen ja tehdäkseen bisnestä alueella.

Tämän sanahelinän taakse kätkeytyy paljon, josta osan Buttry kertoo 38-sivuisessa suunnitelmassaan.

Ytimeltään kyse on siitä, että mediayhtiö kääntää ydintoimintansa journalististen tuotteiden  julkaisijasta yhteisökeskeiseksi kommunikaatiopalvelujen tuottajaksi ja omien asiakkuuksien kaupallistajaksi.

Perinteinen näyttöpohjainen mainosmyynti säilyy uudessakin mallissa tärkeänä, mutta liiketoiminnan kasvu tulee siitä, miten hyvin mediayhtiö pystyy palvelemaan yrityksiä suoramyynnissä, paikallisessa hakumarkkinoinnissa, suoramarkkinoinnissa ja erilaisissa markkinointipalveluissa.

Journalismissa uutiset tulevat säilymään toiminnan sydämenä, mutta oma journalismi laajenee nykyistä yhteisöllisemmäksi.  Paikallisyhteisö tulee mukaan uutisten löytämiseeni ja tekemiseen, vahtikoirana toimimiseen sekä urheilun laajempaan seuraamiseen. Yhä olennaisempaa on kertoa mitä tapahtuu juuri nyt eilisen sijaan. Multimedian, tarinankerronnan ja erilaisten tietokantasisältöjen merkitys kasvaa. 3C:n mallissa mediayhtiö aggregoi kaiken ulkopuolisen, myös kilpailijoiden, tuottaman parhaan tiedon, mitä yhteisössä ja omalla alueella tapahtuu.

Steve Buttryn luotsaama muutoksen tie on vaikea toteuttaa mille tahansa mediayhtiölle, mutta pilottina se on antoisa seurattava myös suomalaisille. Sillä myös meillä täytyy löytyä visionäärisiä mediajohtajia, jotka pystyvät luotsaamaan hyvin tuottavat mediayritykset uudelle menestymisen tielle vielä kun on resursseja tehdä muutos vapaaehtoisesti eikä pakon edessä selkä seinää vasten.

Onneksi Suomessa on jo esimerkkejä tähän suuntaan menevästä ajattelusta, missä mediayhtiö on lähtenyt rakentamaan itsestään oman alueensa keskeistä kohtaamispaikkaa tiedolle, mielipiteille, kuluttajille ja yrityksille. Ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan ovat sanomalehtien lukijablogit, Helsingin Sanomien ”Oma kaupunki” ja maakunnallisten sanomalehtien Ilkan ja Pohjalaisen ”Palvelut”.

Lisää vastaavia paikallisia asukkaiden ja yritysten yhdistämispalveluja tarvitaan. Niiden perustalle syntyy mediayhtiöille uutta liiketoimintaa luovan ajattelun ja innovoinnin avulla. Kunhan visiot saadaan käytäntöön.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 20.5.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä.

Disclaimeri: Red Tail Media, jossa olen konsulttina ja parnerina, on konseptoinut ja rakentanut kolumnissa mainitun Ilkka-yhtymän Palvelut.

Kategoriat
Kolumnit

Kolumni: Lääkettä lehdistön kurimukseen

Viime kuukausina olemme saaneet lukea artikkelin jos toisenkin taantuvista sanomalehdistä. Kun taas kerran luin aivan liian yleisiä tuomiopäivän tarinoita yhdysvaltalaisen sanomalehdistön kuolemasta, mieleeni tulivat journalistiurani alkuaikojen mieleenpainuvimmat juttukeikat maakuntalehdissä. Meidät silloin nuoret toimittajat lähetettiin tekemään paatuneiden ja kokeneiden toimittajien hyljeksimiä tavisten merkkipäiväjuttuja. Niillä aisti kahvikupin ääressä jutustellessa  erinomaisesti sen, kuinka tärkeä lehti oli haastateltavan omalle lähipiirille. Pienet, omalle yhteisölle tärkeät asiat paperille painettuna tekivät sanomalehdestä tärkeän ja haluttavan.

Tuon perusasian merkitys on vähintäänkin pysynyt ennallaan, vaikka muutoin parissakymmenessä vuodessa mediakenttä on muuttunut ja kilpailu lisääntynyt radikaalisti. Lukija valitsee itselleen ja omille yhteisöilleen läheiset ja merkittävät tiedotusvälineet, joita lukee ja joista puhuu. Etäisiksi koetut työnnetään syrjään ja unohdetaan entistä helpommin. Lehtien levikki- ja lukijamäärät paljastavat erinomaisesti miten lukijat tässä äänestävät.

Sanomalehden ja sen lukijoiden muodostama yhteisöllisyys on aina ollut sanomalehden suurin voima. Sanomalehden liiketoiminta ja olemassaolon oikeutus eivät perustu hyvän sisällön myymiseen vaan lehden levikkialueen yhteisön vaalimiseen ja näin rakennetun yhteisöllisyyden myymiseen tilaajille ja mainostajille.

Koska internet, tuo sanomalehden kustantajien kirosana, on ensisijaisesti yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen virtuaalinen tori eikä media kuten usein väärin ymmärretään, yhteisöllisyyden merkitys on kasvanut kaikessa liiketoiminnassa, myös sanomalehden kustantamisessa. Ei siis ole ihme, että monet olemassaolostaan kamppailevat yhdysvaltalaiset sanomalehdet ovat niitä, joissa lukijat ja yhteisöllisyys on unohdettu.

Meidän suomalaisten kannattaa pitää tämä kuolevista sanomalehdistä saatu oppi visusti mielessä. Erityisesti nyt taantuman aikana on elintärkeä miettiä, millä keinoilla pystymme rakentamaan omasta lehdestämme nykyistä läheisemmän, tärkeämmän ja yhteisöllisemmän lukijoillemme ja mainostajillemme.

Tässä kehitystyössä internet ja mobiili ovat sanomalehden tärkeimmät ystävät. Uudet teknologiat kannattaa nähdä ensisijaisesti keinoina lisätä lehden läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä eikä uusina julkaisukanavina kuten ne vieläkin valitettavan usein nähdään. Tämä näkemysero on todellisuudessa vielä suurempi kuin miltä se kuulostaa, koska se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen.

Yksi asia jokaisen sanomalehden kannattaisi heti tehdä talouden ahdinkosta huolimatta. Koska jokaisessa sanomalehdessä on joka tapauksessa muutaman vuoden kuluttua vähintään yksi päätoiminen lehden yhteisöllisyydestä vastaava henkilö, hänet kannattaisi palkata pikimmiten. Tällainen vaikkapa yhteisömanagerin tittelillä oleva verkostoutunut lukijoita ja mainostajia rakastava työntekijä voisi olla yksi lääke toimialan kurimukseen. Jotta saisimme lukea enemmän tarinoita menestyvistä sanomalehdistä.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 18.3.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä. Numero on jaossa Mediapäivillä 3.-4.4.2009.