Kategoriat
Tulevaisuus

Tulevaisuuden uutisbisnes löytyy niukkuuksista

Mielenkiintoinen ajatus tämä: Tulevaisuuden uutisbisnes löytyy niukkuuksista. Kun itse uutisista on ylitarjontaa. Antaas sijoittajan selittää:

The Future Of News Is Scarcity

The newspaper industry operated as an effective oligopoly and the value of the news itself was impossible to pick out from the bundle of hard copy distribution, advertising and content that we all purchased.

Fast forward to 2009 and the situation looks very different – all of a sudden, there is choice and the bundle has been picked apart. And, to make matters worse, the industry is possibly more exposed than any other to the trend towards $0 pricing for online content.

As Chris Anderson argues in his seminal book on this topic Free, The Future Of A Radical Price, the answer to this conundrum is not to swim against the tide and find a way to start charging for news, but, rather, to understand what is becoming commoditized and abundant, and what new scarcities are created as a result. In the book, Chris points out that, when he was young, food was scarce and the main problem of poverty was hunger, but now food has become so cheap and abundant that the biggest problem of poverty is obesity. The new scarcity is health, spawning huge industries in diet food and health services.

In the news industry, it is the news itself that has become abundant.  Making a trip to the corner shop and buying a paper to find out what is happening in the world has shifted from being the only option to being the least good of a thousand options. I prefer to check Techmeme and Twitter, but there is the choice of thousands of other sites, aggregators and services that can deliver to your desktop or mobile. Moreover, there is no exclusivity in news per se – getting the headline from one place is pretty much equivalent to getting it from another.

The good news is that every abundance creates new scarcities and this is where the news industry must go to make money in the 21st century. The scarcities created (and enabled) by abundant news are interesting stories, thought provoking analysis, conversation and community, and trust/verification.

Interesting stories go beyond simple reporting of what has occurred, bringing in relevant context and staying with a topic as it unfolds. Thought provoking analysis will dare to shock, and to be wrong. Conversation and community will both make the experience richer for the active participant and improve the quality of the content on the site for more casual reader. Trust and verification will make you go back to one site rather than another as you know the stories there will be more accurate (note breaking news should be published first and verified second, with appropriate caveats).

The successful news company of the future will have to take all this on board and deliver it with a radically lower cost base than this industry is used to. In the digital world, the news industry, like many others, will be radically smaller. This contraction is partly a consequence of much reduced distribution costs, but is also a reflection of the fact that the monopoly rents Fleet Street enjoyed in the last century are a thing of the past. Witness how Craigslist has reduced the multi-billion dollar classifieds industry to nearer $100 million.

Companies that follow the blueprint above are emerging already, most notably TechCrunch for technology news, Talking Points Memo, FiveThirtyEight and The Huffington Post for politics, PerezHilton for celebrity, and Pitchfork for music. These niche sites all write compelling content, spend time building up their sources, check their facts, encourage writers to find the real facts behind stories and are trusted by their readers. And, they all generate solid advertising revenues and benefit from relatively low cost bases.

Note that none of them charge for news. They do, however, have the option of leveraging their standing in the community to generate other revenues.  TechCrunch runs the TC50 conference, Pitchfork organizes the Pitchfork Music Conference and Perez Hilton charges for personal appearances. This is, I think, the real business model for news companies in the future – build a community around news and stories and maybe make a little in advertising, but the real money will come from leveraging the position in the community to offer services no one else can.

http://paidcontent.org/article/419-the-future-of-news-is-scarcity/

Vaikka tätä kärjistystä ei ehkä kannata viedäkategporisesti näin loppuun, tämäkin ajatuksenjuoksu osoittaa, mistä mediayhtiöiden kannattaa etsiä kutistuvan printtituotteen rinnalle uusia ansainnanlähteitä ja tuotteita. Suomessa mediayhtiöt ovat yhä asemassa, jonka he voivat säilyttää, kunhan innovoivat ja uudistuvat oikein.

Posted via email from Matti Lintulahti

Kategoriat
Mediabisnes Tulevaisuus

Kirjallisuusnuori hylkää paperisen sanomalehden

Kesän merkittävimmän signaalin tarjosi tällä kertaa oma 11-vuotias lapseni. Hän kuuluu erittäin innokkaana lukijana, kirjaston suurkäyttäjänä ja kirjojen ahmijana mediatutkimusten siihen nuorten mediakuluttajien osaan, josta uskotaan edelleen kasvavan sanomalehtien lukijoita ja tilaajia. Hän jo satunnaisesti selailee ja lukee päivän sanomalehteä ja seuraa maailman tapahtumia. Koulussa hän on ollut mukana aktiivisesti koululehden tekemisessä. Hänen kaltaisiinsa tulevaisuuden lukijoihin sanomalehtien kustantajat luottavat. Itsekin olen luottanut.

Ei ehkä kannattaisi luottaa niin vahvasti. Kesän aikana lapseni alkoi käyttää uutisten lukemiseen kännykkäni web-selainta. Nokia E71 joutui lainaan yhä useammin ja useammin. Lapseni selaili ja luki Helsingin Sanomien printin sijasta lehden matkapuhelinuutisia m.hs.fi. Keskikesällä hän tokaisi: ”Isä, tällä kännykällä on paljon mukavampi ja helpompi lukea uutisia kuin lehdestä”.

Aloin miettiä. Jos kirjallisuusnuorikin kokee ja kasvaa siihen, että kännykän pienestä ruudusta on mukavampi ja helpompi lukea uutisia kuin broadsheet-muodon sanomalehdestä, ja jos tähän signaaliin on yhtään uskomista laajemmasti, nuorten mediakulutuksen murros saattaa lyödä paperille painetut sanomalehdet yllättävän nopeasti.

Vaikka yksittäisen ihmisen mediavalintaa ei kannattaisi yleistä, spekuloidaan hetki, mitä tämä saattaa tarkoittaa.

Oikeastaan tämän kehityksen ei pitäisi yllättää. Mikä on lapseni kaltaiselle ryhmälle mukavaa ja helppoa mediakulutusta? Kirjat ovat, kännykät ovat, pelit ovat, tietokone on, televisio on, radio on, spotify on, aikakauslehdet ovat. Sanomalehti broadsheet-muotoisena ei ole, ja siksi, vaikka kuinka hyvän sisältöisenä sanomalehteä tehtäisiin, se näyttäisi jäävän innokkaimpienkin mediakuluttajanuorten valintojen ulkopuolelle.

Voiko siis sanomalehti printtimuodossa ylipäätään houkuttaa nuoria lukijoiksi ja tilaajiksi tarpeellisissa määrin? Kesän signaalin perusteella sanomalehti tarvitsee vähintäänkin oikeanlaisen analyyttisen ja helposti paketoidun sisällön lisäksi mukavan ja helpon fyysisen muodon, tabloidin tai aikakauslehden kokoluokan. Mitä nopeammin kustantajat alkavat medianuorille oikeanlaista pakettia tarjota, sitä paremmin sanomalehti voi menestyä tulevaisuudessa. Tähän samaan suuntaan kustantajia vie paine alkaa tarjota sanomalehden journalismia sähköisen paperin tai lukulaitteen kuten Kindlen muodossa.

Loppupeleissä paperiselle sanomalehdelle saattaa kuitenkin käydä kuten mustavalkotelevisiolle – se katoaa kokonaan mukavampien digitaalisten ”sanomalehtien” tieltä, kun median kuluttajat äänestävät valinnoillaan. Kirjallisuusnuoretkin kuluttavat uutiset ja niiden taustat netistä, kännykästä, aikakauslehdistä, kirjoista ja ”Kindleistä”. Paperisesta sanomalehdistä tulee suurten ikäluokkien media, mustavalkotelevisioiden kaltainen hiipuva median muoto.

Kategoriat
Johtaminen Kolumnit Mediabisnes Tulevaisuus

Median väärä diagnoosi ja väärä pelastuskeino

Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen povaa medialle pitkää taantumaa (KL 25.5.2009). Media on murroksessa, joka muuttaa viestintäalan liiketoimintaympäristöä ja kannattavan liiketoiminnan tekemisen pelisääntöjä. Tämän Pentikäinen vielä kuvaa oikein, mutta sen jälkeen Sanoma Newsin johtajan diagnoosi menee pieleen.

Pentikäisen mukaan myrskyn ensisijaisena syynä on sisältöjen siirtyminen verkkoon ja kuluttajien totuttaminen ilmaiseen nettisisältöön. Pelastuksena tähän Pentikäinen näkee sisällön verkkojakelun rajoittamista ja erilaisten maksujen perimistä netissä julkaistavalta sisällöltä.

Väärä diagnoosi ja väärä pelastusrengas, joka ei tule pelastamaan printtimedian liiketoimintaa. Vaikka Pentikäisen logiikassa on osa totuutta, printtimedian vaikeuksien perussyy on laajempi.

Median kulutuksessa on siirrytty merkittävään sisältöjen ylitarjontaan, sisältöjen tuotannon ja jakelun nopeaan halpenemiseen ja sen myötä median kuluttajien muuttumiseen sisältöjen tuottajiksi. Yhä harvemmat kuluttajat tyytyvät massoille suunnattuihin mediatuotteisiin. Sen sijaan he poimivat sisältöjen ylitarjonnasta ne mediat, jotka pystyvät täyttämään omat aika tarkasti rajatut kiinnostuksen kohteet.

Tällaisia ovat oman kiinnostuksen mukaiset radio-ohjelmat, tv-ohjelmat, erikoisaikakauslehdet, erikoissanomalehdet, paikallismediat ja internetin yhteisöt, joista ollaan edelleen valmiit myös maksamaan. Yleisaikakauslehdet, iltapäivälehdet ja kaikkea kaikille tarjoavat sanomalehdet ovat kuluttajille yhä vähemmän kiinnostavia ja hyötyynsä nähden liian kalliita.

Mediayhtiöllä on mediakulutuksen muutoksesta huolimatta kuluttajien huomio näpeissä. Merkittävämpi ja pelottavampi muutos onkin tapahtumassa markkinointiviestinnässä, jossa mediayhtiöt ovat monin paikoin menettäneet monopoliaseman yrittäjien ja kuluttajien yhdistämisessä toisiinsa.

Tänään moderneilla yrittäjillä on uusia tehokkaiksi osoittautuneita keinoja tavoittaa asiakkaansa verkossa ja mobiilissa toimivien erilaisten välittäjien kautta tai itse suoraan, jolloin markkinointipanostukset siirtyvät mediayhtiöiltä muille toimijoille. Yhä useammat yritykset ovat alkaneet toimia näin ja vähentäneet markkinointia mediayhtiöiden, erityisesti printtimedian välityksellä.

Pentikäisen ja muiden mediajohtajien tulisikin innovoida aivan uudenlaisia tapoja ja liiketoiminnan alueita, joilla yhdistää yrittäjät ja kuluttajat toisiinsa lisäten yrittäjien myyntiä ja auttaen kuluttajia löytämään etsimänsä, tarvitsemansa ja haluamansa.

Yrityksiä ja kokeiluja journalistisen sisällön maksullisuudelle verkossa tarvitaan, mutta median murroksen todelliset syyt ja seuraukset pitää ensin ymmärtää oikein, jotta voidaan innovoida uudet menestystekijät.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 28.5.2009 sivulla 13.

Kategoriat
Kolumnit Mediabisnes

Kolumni: Visionäärit kehiin

Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön.

Itäisessä Iowassa Yhdysvalloissa on meneillään kokeilu, jossa perinteistä mediayritystä, Gazette Communicationsia, ollaan uudistamassa ytimiä myöten. Päätoimittajan tittelikin on muuttunut: ”Editor” on nyt ”Information Content Conductor”.

Kokeneen journalistin Steve Buttryn luotsaama muutos on nimetty kolmeksi C:ksi (Complete Community Connection). 3C:n mallissa mediayhtiöstä tulee alueensa yhteyspaikka KAIKKEEN mitä yhteisön asukkaiden ja yritysten tarvitsee tietää ja tehdä elääkseen ja tehdäkseen bisnestä alueella.

Tämän sanahelinän taakse kätkeytyy paljon, josta osan Buttry kertoo 38-sivuisessa suunnitelmassaan.

Ytimeltään kyse on siitä, että mediayhtiö kääntää ydintoimintansa journalististen tuotteiden  julkaisijasta yhteisökeskeiseksi kommunikaatiopalvelujen tuottajaksi ja omien asiakkuuksien kaupallistajaksi.

Perinteinen näyttöpohjainen mainosmyynti säilyy uudessakin mallissa tärkeänä, mutta liiketoiminnan kasvu tulee siitä, miten hyvin mediayhtiö pystyy palvelemaan yrityksiä suoramyynnissä, paikallisessa hakumarkkinoinnissa, suoramarkkinoinnissa ja erilaisissa markkinointipalveluissa.

Journalismissa uutiset tulevat säilymään toiminnan sydämenä, mutta oma journalismi laajenee nykyistä yhteisöllisemmäksi.  Paikallisyhteisö tulee mukaan uutisten löytämiseeni ja tekemiseen, vahtikoirana toimimiseen sekä urheilun laajempaan seuraamiseen. Yhä olennaisempaa on kertoa mitä tapahtuu juuri nyt eilisen sijaan. Multimedian, tarinankerronnan ja erilaisten tietokantasisältöjen merkitys kasvaa. 3C:n mallissa mediayhtiö aggregoi kaiken ulkopuolisen, myös kilpailijoiden, tuottaman parhaan tiedon, mitä yhteisössä ja omalla alueella tapahtuu.

Steve Buttryn luotsaama muutoksen tie on vaikea toteuttaa mille tahansa mediayhtiölle, mutta pilottina se on antoisa seurattava myös suomalaisille. Sillä myös meillä täytyy löytyä visionäärisiä mediajohtajia, jotka pystyvät luotsaamaan hyvin tuottavat mediayritykset uudelle menestymisen tielle vielä kun on resursseja tehdä muutos vapaaehtoisesti eikä pakon edessä selkä seinää vasten.

Onneksi Suomessa on jo esimerkkejä tähän suuntaan menevästä ajattelusta, missä mediayhtiö on lähtenyt rakentamaan itsestään oman alueensa keskeistä kohtaamispaikkaa tiedolle, mielipiteille, kuluttajille ja yrityksille. Ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan ovat sanomalehtien lukijablogit, Helsingin Sanomien ”Oma kaupunki” ja maakunnallisten sanomalehtien Ilkan ja Pohjalaisen ”Palvelut”.

Lisää vastaavia paikallisia asukkaiden ja yritysten yhdistämispalveluja tarvitaan. Niiden perustalle syntyy mediayhtiöille uutta liiketoimintaa luovan ajattelun ja innovoinnin avulla. Kunhan visiot saadaan käytäntöön.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 20.5.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä.

Disclaimeri: Red Tail Media, jossa olen konsulttina ja parnerina, on konseptoinut ja rakentanut kolumnissa mainitun Ilkka-yhtymän Palvelut.

Kategoriat
Johtaminen Mediabisnes Tulevaisuus

Sanomalehtien menestys on niiden omissa käsissä

Gary Pruitt, CEO ja chairman, McClatchy-mediayhtiössä, joka julkaisee 30 sanomalehteä ja niiden verkkopalveluja, ei valita vaan puhui kollegoilleen fiksuja NAA:n (Newspaper Association of America) konfrenssissa, jossa Googlen Eric Schmidt kävi myös puhumassa. Tässä valittuja paloja Pruittin puheesta (via followthemedia.com) – lihavoinnit ovat minun:

Absolutely we’ve got a future. But just what does it look like and how do we hurry up and get there? Alan Kay, the visionary computer scientist, once said, “The best way to predict the future is to invent it.” That’s where we are today. It’s up to us to invent that future. There is no silver bullet. There are no easy answers. And, sadly, as we have seen already, not every newspaper will make it.

… newspapers alone are not enough. Our future depends on becoming successful hybrid media companies – fully engaged and vested in digital publishing and digital platforms as we have been historically with print.

We need to establish our brands and offer our services on many different platforms. We need to leverage social media, mobile technology and the web’s interactivity as our communities and customers change how they acquire and share information.

The same technology that challenges us on the revenue side offers savings on the expense side through centralization, collaboration and outsourcing. We must continue to shed those legacy, 20th century, monopoly cost structures that weigh us down, limit our flexibility, jeopardize our health. Think of the newspaper company of the future as an athlete – lean, fit and trim, yet muscular where we need to be.

While we’ve done a good job growing audience, we need to do a better job of leveraging our sales forces. We must empower our sales staffs to sell our full portfolio of print and digital products – giving them the right tools, training and incentives. Also, think of the possibilities of harnessing that large, local sales staff to sell on behalf of others and share revenues. The untapped potential of local digital advertising in each of our markets is why internet giants like Yahoo and Google seek partnerships with newspapers. We need to mine that local digital revenue stream. We can’t afford to fumble the opportunity.

Lastly, we need to accept the reality that we’re in a tougher, more competitive business, now and forever. Ours is a business that’s still viable and vital – just with a smaller margin for profits and a smaller margin for error. Let’s appreciate how lucky we are to work in the media business in this critical time of transition. Our actions count. No unbearable lightness of being here. The ball is in our hands and the game is on the line.


Kategoriat
Kolumnit

Kolumni: Lääkettä lehdistön kurimukseen

Viime kuukausina olemme saaneet lukea artikkelin jos toisenkin taantuvista sanomalehdistä. Kun taas kerran luin aivan liian yleisiä tuomiopäivän tarinoita yhdysvaltalaisen sanomalehdistön kuolemasta, mieleeni tulivat journalistiurani alkuaikojen mieleenpainuvimmat juttukeikat maakuntalehdissä. Meidät silloin nuoret toimittajat lähetettiin tekemään paatuneiden ja kokeneiden toimittajien hyljeksimiä tavisten merkkipäiväjuttuja. Niillä aisti kahvikupin ääressä jutustellessa  erinomaisesti sen, kuinka tärkeä lehti oli haastateltavan omalle lähipiirille. Pienet, omalle yhteisölle tärkeät asiat paperille painettuna tekivät sanomalehdestä tärkeän ja haluttavan.

Tuon perusasian merkitys on vähintäänkin pysynyt ennallaan, vaikka muutoin parissakymmenessä vuodessa mediakenttä on muuttunut ja kilpailu lisääntynyt radikaalisti. Lukija valitsee itselleen ja omille yhteisöilleen läheiset ja merkittävät tiedotusvälineet, joita lukee ja joista puhuu. Etäisiksi koetut työnnetään syrjään ja unohdetaan entistä helpommin. Lehtien levikki- ja lukijamäärät paljastavat erinomaisesti miten lukijat tässä äänestävät.

Sanomalehden ja sen lukijoiden muodostama yhteisöllisyys on aina ollut sanomalehden suurin voima. Sanomalehden liiketoiminta ja olemassaolon oikeutus eivät perustu hyvän sisällön myymiseen vaan lehden levikkialueen yhteisön vaalimiseen ja näin rakennetun yhteisöllisyyden myymiseen tilaajille ja mainostajille.

Koska internet, tuo sanomalehden kustantajien kirosana, on ensisijaisesti yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen virtuaalinen tori eikä media kuten usein väärin ymmärretään, yhteisöllisyyden merkitys on kasvanut kaikessa liiketoiminnassa, myös sanomalehden kustantamisessa. Ei siis ole ihme, että monet olemassaolostaan kamppailevat yhdysvaltalaiset sanomalehdet ovat niitä, joissa lukijat ja yhteisöllisyys on unohdettu.

Meidän suomalaisten kannattaa pitää tämä kuolevista sanomalehdistä saatu oppi visusti mielessä. Erityisesti nyt taantuman aikana on elintärkeä miettiä, millä keinoilla pystymme rakentamaan omasta lehdestämme nykyistä läheisemmän, tärkeämmän ja yhteisöllisemmän lukijoillemme ja mainostajillemme.

Tässä kehitystyössä internet ja mobiili ovat sanomalehden tärkeimmät ystävät. Uudet teknologiat kannattaa nähdä ensisijaisesti keinoina lisätä lehden läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä eikä uusina julkaisukanavina kuten ne vieläkin valitettavan usein nähdään. Tämä näkemysero on todellisuudessa vielä suurempi kuin miltä se kuulostaa, koska se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen.

Yksi asia jokaisen sanomalehden kannattaisi heti tehdä talouden ahdinkosta huolimatta. Koska jokaisessa sanomalehdessä on joka tapauksessa muutaman vuoden kuluttua vähintään yksi päätoiminen lehden yhteisöllisyydestä vastaava henkilö, hänet kannattaisi palkata pikimmiten. Tällainen vaikkapa yhteisömanagerin tittelillä oleva verkostoutunut lukijoita ja mainostajia rakastava työntekijä voisi olla yksi lääke toimialan kurimukseen. Jotta saisimme lukea enemmän tarinoita menestyvistä sanomalehdistä.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 18.3.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä. Numero on jaossa Mediapäivillä 3.-4.4.2009.

Kategoriat
Mediabisnes Tulevaisuus

Uutismedian romahdus ja tulevaisuus by Dan Conover

Xark ryhmäblogin Dan Conover on koonnut yhteen tulevaisuuden uutismedian rakennuspalikoita, trendejä ja nousevia seuraavia luovan tuhon lähteitä. Ajatuksia herättävä kokonaisuus, joka ei yhdeltä istumalta sula historiaan. Tähän pitkään listaan – tässä lyhennettynä ja alkuperäisartikkelissa selitettynä – tullaan vielä palaamaan 2020 vision: What’s next for news (via niemanlab.org):

The next decade will see great diversity in terms of media funding, mission and identity. Ask not what business model is best: Ask what business model is best for your mission.

  1. Newspaper industry pipedreams.

  2. Web-only news sites.

  3. Premium content.

  4. Tabloid Bottomfeeders.

  5. Shared infrastructure.

  6. Crowdfunding

  7. Non-profit news.

  8. Sponsorships and micro-sponsorships.

  9. Volunteers.

  10. Interest-funded journalism.

  11. Efficient copyright licensing.

  12. Direct subsidy.

  13. Premium accounts.

  14. Give the pixels, sell the cotton.

  15. Intelligent aggregation.

Ja Dan Conoverin yhteenveto sarjakuvan muodossa uutismedian romahduksesta vuonna 2008:

mediameltadownbydanconover

Kategoriat
Johtaminen Journalismista Mediabisnes Tulevaisuus

Mistä löytyvät paperisten sanomalehtien korvaajat?

Paljon siitä, mitä olen viime viikkoina pohdiskellut, kiteytyy Clay Shirkyn kirjoituksessa Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Paperille painettujen sanomalehtien perinteinen liiketoimintamalli on heikentymässä kehittyneissä länsimaissa taloudellisista, teknologisista ja kuluttajien käyttäytymisestä ja valinnoista johtuvista syistä. Paperille painettu sanomalehti on aloittanut luisunsa massamediasta erikoismediaksi – luisun vauhti ja nopeus länsimaisilla markkinoilla riippuu paljon kunkin mediamarkkinan kilpailutilanteesta, sanomalehtien kustantajien taloudellisesta voimasta ja kuluttajien mediakäyttäytymisen muutoksen nopeudesta. Paperinen sanomalehti massamediana tulee vaipumaan historiaan joka tapauksessa.

Uudet liiketoimintamallit nykyisin paperille painettujen sanomalehtien tuottaman uutisjournalismin rahoittamiseksi ovat hakusessa ja etsinnässä. Ne tulevat löytymään, siitä olen varma. Mutta mistä ja ketkä uudet liiketoimintamallit kykenevät löytämään ja innovoimaan, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Tähän  joukkoon tulee varmastikin mahtumaan niin perinteisiä mediayhtiöitä kuin uusia haastajia. Kuten aina minkä tahansa toimialan voimakkaassa murroksessa, vain vahvimmat ja sopeutuvimmat selviävät uusien kilpailijoiden ja uudenlaisen mediaekosysteemin vaatimuksista – heikot ja muutoskyvyttömät karsiutuvat. Media ja journalismi kokonaisuudessaan tulevat menestymään tulevaisuudessa. Myös monet perinteiset mediayhtiöt säilyvät menestyjinä, tosin erilaisiana kuin nyt. Vain paperiin itsepintaisesti takertuvat sanomalehtien kustantajat eivät tähän menestyjien joukkoon kuulu, vaikka kuinka haluaisivat.

Kannattaa lukea ja ajatella moneen kertaan: Newspapers and Thinking the Unthinkable.

Lisäys 16.3. Techdirtissä Mike Masnick Clay Shirkyn kirjoituksesta:

”Clay Shirky has written up a wonderful and compelling response, to all those people, that should be read in its entirety, over and over again by pretty much everyone, whether you believe in the new models or if you are the skeptic, demanding ”proof” before you’ll jump off the ledge. Shirky’s piece focuses on the newspaper industry (really, the journalism industry), but it applies to pretty much any industry going through a bout of massive creative destruction.

Kategoriat
Journalismista Mediabisnes

Kun kartta kertoo paljon USA-lehtien ahdingosta

Mainiota visuaalista journalismia Yhdysvaltain sanomalehtien ahdinkosta The New York Timesin artikkelissa ”As Cities Go From Two Papers to One, Talk of Zero” löytyy kartassa, jossa huomioni kiinnittyi muutamiin trendin vastaisiin levikkiään kasvattaneisiin sanomalehtiin. En ole ehtinyt selvittää miksi muutamat ovat menestyneet kun suurin osa ei, mutta kiinnostaa. Tietääkö kukaan?

mapofusnewspapers

Kategoriat
Johtaminen Mediabisnes Tulevaisuus

Sanoja sanojen takana sanomalehtien täystuhosta

Parin sanomalehdistön kuolemia käsittelevän suomalaisen uutisen anatomia paljastaa puutteita ymmärryksessä, mistä Yhdysvalloissa sanomalehtien vaikeuksissa on kysymys.

Taloussanomat kertoo tänään 3.3. seuraavasti jutussa Lehdet säästyvät täystuholta:

”The Washington Post kertoi viikonloppuna, että niin San Francisco kuin moni muukin amerikkalaiskaupunki joutuu vastaisuudessa tulemaan toimeen ilman paikallista lehteä. Viikonloppuna 150-vuotias Denverissä ilmestynyt  Rocky Mountain News kaatui talousvaikeuksiin.”

Vähän aikaisemmin 22.2. HS kertoi sunnuntaisivuillaan Sanojen takana -palstalla kuinka Netti ja lama tappavat amerikkalaislehtiä (€, HS Arkistossa):

”Parin vuoden kuluttua monessa amerikkalaisessa suurkaupungissa ei enää julkaista sanomalehteä. Luottoluokituslaitos Fitch Ratings ennusti näin joulukuussa.”

”Lehtien ahdingolle on kole syytä: velka, lama ja internet. Nyt vaikeuksissa olevat mediatalot ovat velkaantuneet nousukaudella. Laman takia ilmoitustuotot ovat laskeneet rajusti. Kaikki mediatalot eivät pysty maksamaan erääntyviä lainojaan, joten seurauksena on velkasaneeraus tai jopa konkurssi.”

Todellakin. Velkaantuneilla sanomalehtien kustantajilla on vaikeaa ja HS:n lainaama luottoluokituslaitos ennakoi konditionaalissa näin:

”Fitch believes more newspapers and newspaper groups will default, be shut down and be liquidated in 2009 and several cities could go without a daily print newspaper by 2010.”

Taloussanomien lainaamassa Washinton Postissa puolestaan kerrotaan näin jutussa Under Weight of Its Mistakes, Newspaper Industry Staggers:

”The grim echoes of the nearly 150-year-old paper’s [Rocky Mountain News] demise Friday could be heard in newsrooms and communities across the country. Although the Denver Post will still cover Hickenlooper’s region, some cities — most notably San Francisco — are facing the prospect of life without a major newspaper.”

Mitä siis todellisuuden, amerikkalaisen analyysin & journalismin ja suomalaisen journalismin välillä oikein tapahtuu kun termi ”major newspaper” kääntyy termiksi ”ainoa paikallinen sanomalehti” eikä muunlaisia sanomalehtiä olekaan kuin päivittäisiä, daily. Ainakin seuraavia väärinymmärryksiä:

Väärinymmärrys numero 1: Denverissä lakkautettiin kakkoslehti Rocky Mountain News ja se yhdistettiin kaupungin ykköslehteen Denver Postiin. Yhdysvalloissa tapahtuu sama, mikä Suomessa tapahtui jo aikaa sitten. Suuremmissakin kaupungeissa siirrytään yhden päivittäisen sanomalehden monopoliin kahden tai useamman sanomalehden kilpailuasetelmasta heikomman ja velkaantunemman karsiutuessa laman kurimuksessa pois ja samalla päivitellään miten käy journalismin kun kaupungissa julkaistaan enää yhtä päivittäistä sanomalehteä.

Väärinymmärrys numero 2: Kun näissä suomalaisissa jutuissa sanotaan että monessa suuressa kaupungissa, kuten San Francisco, ei pian enää ilmesty lainkaan päivälehteä, tarkoitetaan sanoa, että muutamissa suurissa kaupungeissa suurin päivälehti, yleensä pahoin velkaantunut ja liikkeenjohdollisesti huonosti hoidettu, menee mahdollisesti konkurssiin, niin samalla jätetään kertomatta, että samassa kaupungissa on toinenkin päivittäin ilmestyvä pienempi sanomalehti ja useita muita hyvin paikallisia sanomalehtiä, usein rodullisia vähemmistöjä palvelevia, sekä yksi useampia merkittäviä paikallisia tv-ja radiokanavia (paikallisista verkkopalveluista puhumattakaan) kertomassa samoja paikallisia uutisia. Kilpailu uutisista, lukijoista ja mainostajista on paljon kovempaa mihin suomalaiset päivälehdet tänä päivänä joutuvat.

Väärinymmärrys numero 3: Vaikka joissakin tapauksissa voi tapahtua niin, että kaupungin ainoa päivittäinen pahoin velkaantunut sanomalehti menee nurin, niin voisinpa lyödä vetoa, että uusi entistä parempi ja ennen kaikkea paremmin johdettu ja toki pienemmillä resursseilla tehty sanomalehti syntyy kaatuneen raunioille vähemmillä veloilla rasittuneena, koska tarpeeksi suuren kaupungin tarpeeseen voi aina rakentaa monipäiväisen sanomalehden kun sen tekee oikealla tavalla ja hyvin johdetusti.

Väärinymmärrys numero 4: Hearstin uhkaus myydä tai lopettaa tappiollinen San Francisco Chronicle, kauniin kaupungin suurin ja kaunein sanomalehti, on ensisijaisesti painostuskeino ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöitä kohtaan vaadittavien säästöjen saamiseksi. Sanomalehti käännetään voitolliseksi vaikka väkisin neuvotteluteitse tapahtuvien säästöjen kautta tai myymällä lehti uudelle omistajalle, joka tekee likaisen työn. Jos San Francisco Chronicle tehtäisiin suomalaisella toimitusprosessilla, lehti todennäköisesti tuottaisi voittoa, näin arvioin. Suomalaisten sanomalehtien kustantajien liikkeenjohdontaidoilla pitäisi olla kysyntää Yhdysvalloissa.