Kategoriat
Kolumnit Sisältömarkkinointi

Ja parhaat sisällöt tarjoaa mainostaja – laajennettu ja linkitetty versio Kissa pöydälle -kolumnista

Suomen Lehdistö 27.2.2013
Suomen Lehdistö 27.2.2013

Olen luopio aivan kuten Harri Saukkomaa. Entinen journalisti, joka on valjastanut journalistiset taitonsa yritysten markkinoinnin ja viestinnän käyttöön. Joten nyt kannattaa poistaa varmistin, kun sanon:

”Mitä jos perinteisiä vain journalismiin keskittyneitä mediayhtiöitä ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun mainostajat alkavat mediayhtiöiksi ja tarjovat yleisölle parhaat sisällöt paremmilla resursseilla ja palkkaamalla parhaat journalistit?”

Miltä kuulostaisi jos videovuokraamo Makuuni tuottaisi vuoden suosituimman suomalaisen tv-sarjan, joka päihittäisi Ylen, MTV3:n ja Nelosen tuotannot? No, näin juuri on tapahtunut. Nettivideovuokraamo Netflixin tuottama sarja House of Cards on loistava ja juuri nyt suosituin tv-sarja maailmalla.

Suomessa maan parhaan neulomislehden tarjoaa käsityölankojen valmistaja Novita. Novita-lehti on niin mainio, että lukijat maksavat siitä tilausmaksun.

Energiajuomayhtiö Red Bull on kasvanut laajaksi mediayhtiöksi, joka ilmoitusten sijaan myy energiajuomia ja tuottaa palkittuja dokumentteja. Esimerkiksi Red Bullin tuottama luontodokumentti ”Hummingbirds – Jewelled Messengers” sai viime vuonna useita palkintoja ja vihreän oscarin. Kuinka moni Ylen luontodokumentti on saanut sen?

Edelleen aistin kuinka epäkohtia metsästävä päätoimittaja repii farkkujaan ja pikkutakkiaan. Mainostaja ei voi tehdä hyvää sisältöä, se ei voi voittaa mediayhtiötä sisällön laadussa, yrityksen mediaan ei voi luottaa, ei voi, ei…

Sori. Narinasta ei ole mitään hyötyä kun juna meni jo. Sosiaalisen median aikakaudella lukija saa yhä useammin juttunsa vinkkinä kaverilta. Juttu arvioidaan sen sisällön ja kommenttien perusteella. Jutun julkaisijalla ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen. Jos tarina on hyvä mutta valhe, se paljastuu. Jos tarina on tosi, hyvä ja lukijalle hyödyllinen, ihan sama kuka sen on tehnyt.

Ja tämä on hyvä asia. Se pakottaa mediayhtiöt ja journalistit parempien, kiinnostavampien ja hyödyllisempien sisältöjen tekemiseen. Journalismi voittaa. Yleisö voittaa.

Yritysten halu tuottaa omia sisältöjä on myös mahdollisuus. Huonoja sisältöjä osaavat tehdä kaikki, keskinkertaisia sisältöjä liian moni, mutta loistavista sisällöntekijöistä on pula. Mediayritykset voivat auttaa yrityksiä omien sisältöjen tekemisessä ja tuottaa mainostajille hyviä sisältöjä. Mediayhtiöthän ovat täynnä erinomaisten sisältöjen ammattilaisia.

Taas kuulen narinaa. Mediayhtiöiltä menee uskottavuus ja luotettavuus, kun ne alkavat yritysten sisältöjen tuottajaksi. Maailman paras laatulehti The Economist on kuitenkin jo hypännyt sisältömarkkinoinnin kelkkaan. The Economist Groupin johdosta löytyy titteli: ”Vice President Content Marketing and Strategy”. Onko The Economist nyt siis vähemmän luotettava ja uskottava talouslehti kuin aikaisemmin? Eipä taida olla.

Nyt kun kuka tahansa voi tuottaa kaikkein parhaita sisältöjä, mediapelin henki on muuttunut. Kissa kannattaa nostaa pöydälle ja kääntää uhka mahdollisuudeksi.

Kolumnin jälkiruokana sitaatit maailmalta

Tämän Suomen Lehdistön Kisaa pöydälle -kolumnin kirjoittamisen jälkeen maanantaina 25.2. julkaistiin kaksi kirjoitusta, jotka korostavat  mediayhtiöiden mahdollisuutta sisältömarkkinoinnissa. Tässä kolumnini jälkiruokana noista kahdesta jutusta ajankohtaiset maistiaiset:

Rather than view content marketing as a threat, news media companies need to see an exciting opportunity worth exploring right now. Otherwise, we’ll be edged out by the new competition — our own advertising clients.

There is a very real risk that our clients could be better at this than we are. There are certainly enough former journalists and storytellers out there to lend their skills to these bold new forays, and they are coming at it.

Lainauksen lähde: Content marketing is our next big revenue threat — unless we embrace it now

It begs the question: Why shouldn’t publishers become the new agencies? After all, publishers know how to use content to capture a web audience far better than agencies do. They already own an audience and they know what resonates.

Content marketing doesn’t have to be the end-all and be-all of a publisher’s role in a marketing campaigns, either. The Economist Intelligence Unit uses Economist audience data to provide comprehensive strategy and unique insights. Publishers also have a thorough understanding of the display ad game, as the New York Times Ideas Lab’s display ad experiments demonstrate.

With the right staffing and approach, It’s hard to see where agencies outflank publishers. Publishers know how to engage people online and already have an audience ready and waiting. They’re also able to experiment in ways that agencies can’t; just look at Gawker’s vision for a branded discussion platform. There’s a power shift brewing; don’t be surprised when publishers start to take over the marketing world.

Lainauksen lähde: Publishers Poised to Become the New Agencies

Tämän kirjoituksen alkuosa on julkaistu Kissa pöydälle kolumnina 27.2.2013 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä 2/2013. Ja lopuksi sponsoroimaton mielipiteeni: Suosittelen Suomen Lehdistön tilaamista; se on sanomalehdistön mainio ammattilehti.

Kategoriat
Kolumnit Mediabisnes

Kolumni: Visionäärit kehiin

Luovan murroksen aikana uudistavat visiot ovat tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat näkemykselliset johtajat, jotka uskaltavat ja pystyvät ajamaan visiota käytäntöön.

Itäisessä Iowassa Yhdysvalloissa on meneillään kokeilu, jossa perinteistä mediayritystä, Gazette Communicationsia, ollaan uudistamassa ytimiä myöten. Päätoimittajan tittelikin on muuttunut: ”Editor” on nyt ”Information Content Conductor”.

Kokeneen journalistin Steve Buttryn luotsaama muutos on nimetty kolmeksi C:ksi (Complete Community Connection). 3C:n mallissa mediayhtiöstä tulee alueensa yhteyspaikka KAIKKEEN mitä yhteisön asukkaiden ja yritysten tarvitsee tietää ja tehdä elääkseen ja tehdäkseen bisnestä alueella.

Tämän sanahelinän taakse kätkeytyy paljon, josta osan Buttry kertoo 38-sivuisessa suunnitelmassaan.

Ytimeltään kyse on siitä, että mediayhtiö kääntää ydintoimintansa journalististen tuotteiden  julkaisijasta yhteisökeskeiseksi kommunikaatiopalvelujen tuottajaksi ja omien asiakkuuksien kaupallistajaksi.

Perinteinen näyttöpohjainen mainosmyynti säilyy uudessakin mallissa tärkeänä, mutta liiketoiminnan kasvu tulee siitä, miten hyvin mediayhtiö pystyy palvelemaan yrityksiä suoramyynnissä, paikallisessa hakumarkkinoinnissa, suoramarkkinoinnissa ja erilaisissa markkinointipalveluissa.

Journalismissa uutiset tulevat säilymään toiminnan sydämenä, mutta oma journalismi laajenee nykyistä yhteisöllisemmäksi.  Paikallisyhteisö tulee mukaan uutisten löytämiseeni ja tekemiseen, vahtikoirana toimimiseen sekä urheilun laajempaan seuraamiseen. Yhä olennaisempaa on kertoa mitä tapahtuu juuri nyt eilisen sijaan. Multimedian, tarinankerronnan ja erilaisten tietokantasisältöjen merkitys kasvaa. 3C:n mallissa mediayhtiö aggregoi kaiken ulkopuolisen, myös kilpailijoiden, tuottaman parhaan tiedon, mitä yhteisössä ja omalla alueella tapahtuu.

Steve Buttryn luotsaama muutoksen tie on vaikea toteuttaa mille tahansa mediayhtiölle, mutta pilottina se on antoisa seurattava myös suomalaisille. Sillä myös meillä täytyy löytyä visionäärisiä mediajohtajia, jotka pystyvät luotsaamaan hyvin tuottavat mediayritykset uudelle menestymisen tielle vielä kun on resursseja tehdä muutos vapaaehtoisesti eikä pakon edessä selkä seinää vasten.

Onneksi Suomessa on jo esimerkkejä tähän suuntaan menevästä ajattelusta, missä mediayhtiö on lähtenyt rakentamaan itsestään oman alueensa keskeistä kohtaamispaikkaa tiedolle, mielipiteille, kuluttajille ja yrityksille. Ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan ovat sanomalehtien lukijablogit, Helsingin Sanomien ”Oma kaupunki” ja maakunnallisten sanomalehtien Ilkan ja Pohjalaisen ”Palvelut”.

Lisää vastaavia paikallisia asukkaiden ja yritysten yhdistämispalveluja tarvitaan. Niiden perustalle syntyy mediayhtiöille uutta liiketoimintaa luovan ajattelun ja innovoinnin avulla. Kunhan visiot saadaan käytäntöön.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 20.5.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä.

Disclaimeri: Red Tail Media, jossa olen konsulttina ja parnerina, on konseptoinut ja rakentanut kolumnissa mainitun Ilkka-yhtymän Palvelut.

Kategoriat
Kolumnit

Kolumni: Lääkettä lehdistön kurimukseen

Viime kuukausina olemme saaneet lukea artikkelin jos toisenkin taantuvista sanomalehdistä. Kun taas kerran luin aivan liian yleisiä tuomiopäivän tarinoita yhdysvaltalaisen sanomalehdistön kuolemasta, mieleeni tulivat journalistiurani alkuaikojen mieleenpainuvimmat juttukeikat maakuntalehdissä. Meidät silloin nuoret toimittajat lähetettiin tekemään paatuneiden ja kokeneiden toimittajien hyljeksimiä tavisten merkkipäiväjuttuja. Niillä aisti kahvikupin ääressä jutustellessa  erinomaisesti sen, kuinka tärkeä lehti oli haastateltavan omalle lähipiirille. Pienet, omalle yhteisölle tärkeät asiat paperille painettuna tekivät sanomalehdestä tärkeän ja haluttavan.

Tuon perusasian merkitys on vähintäänkin pysynyt ennallaan, vaikka muutoin parissakymmenessä vuodessa mediakenttä on muuttunut ja kilpailu lisääntynyt radikaalisti. Lukija valitsee itselleen ja omille yhteisöilleen läheiset ja merkittävät tiedotusvälineet, joita lukee ja joista puhuu. Etäisiksi koetut työnnetään syrjään ja unohdetaan entistä helpommin. Lehtien levikki- ja lukijamäärät paljastavat erinomaisesti miten lukijat tässä äänestävät.

Sanomalehden ja sen lukijoiden muodostama yhteisöllisyys on aina ollut sanomalehden suurin voima. Sanomalehden liiketoiminta ja olemassaolon oikeutus eivät perustu hyvän sisällön myymiseen vaan lehden levikkialueen yhteisön vaalimiseen ja näin rakennetun yhteisöllisyyden myymiseen tilaajille ja mainostajille.

Koska internet, tuo sanomalehden kustantajien kirosana, on ensisijaisesti yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen virtuaalinen tori eikä media kuten usein väärin ymmärretään, yhteisöllisyyden merkitys on kasvanut kaikessa liiketoiminnassa, myös sanomalehden kustantamisessa. Ei siis ole ihme, että monet olemassaolostaan kamppailevat yhdysvaltalaiset sanomalehdet ovat niitä, joissa lukijat ja yhteisöllisyys on unohdettu.

Meidän suomalaisten kannattaa pitää tämä kuolevista sanomalehdistä saatu oppi visusti mielessä. Erityisesti nyt taantuman aikana on elintärkeä miettiä, millä keinoilla pystymme rakentamaan omasta lehdestämme nykyistä läheisemmän, tärkeämmän ja yhteisöllisemmän lukijoillemme ja mainostajillemme.

Tässä kehitystyössä internet ja mobiili ovat sanomalehden tärkeimmät ystävät. Uudet teknologiat kannattaa nähdä ensisijaisesti keinoina lisätä lehden läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä eikä uusina julkaisukanavina kuten ne vieläkin valitettavan usein nähdään. Tämä näkemysero on todellisuudessa vielä suurempi kuin miltä se kuulostaa, koska se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen.

Yksi asia jokaisen sanomalehden kannattaisi heti tehdä talouden ahdinkosta huolimatta. Koska jokaisessa sanomalehdessä on joka tapauksessa muutaman vuoden kuluttua vähintään yksi päätoiminen lehden yhteisöllisyydestä vastaava henkilö, hänet kannattaisi palkata pikimmiten. Tällainen vaikkapa yhteisömanagerin tittelillä oleva verkostoutunut lukijoita ja mainostajia rakastava työntekijä voisi olla yksi lääke toimialan kurimukseen. Jotta saisimme lukea enemmän tarinoita menestyvistä sanomalehdistä.

Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina 18.3.2009 ilmestyneessä Suomen Lehdistö -lehdessä. Numero on jaossa Mediapäivillä 3.-4.4.2009.