Sain juuri luettua Peter Hoegin Hiljainen tyttö -romaanin, joka todellakin veti mukanaan. Tanskalaiskirjailijan edellinen mestariteos Lumen taju on saanut vertaisensa, mielestäni. Kerrankin oli suorastaan nautinnollista, välillä ärsyttävääkin, lukea romaania, jonka seuraavia askeleita ei voinut ennakoida oikein mitenkään, koska lähes kaikki vaihtoehdot tuntuivat mahdolliselta. Kaikki eivät varmasti tällaisesta kirjasta pidä, mutta kannattaa kokeilla ja lukea - ja sitä ennen työntää ennakko-odotukset romaaneista kaapin perälle.
Hoegin yksi erinomaisuus on kyky sekoittaa kirjaansa muiden lajityyppien lisäksi sopiva ripaus tieteiskirjallisuutta, mikä kaltaistani scifin ystävää ilahduttaa.
Mielenkiintoinen keskustelu Hiljaisesta tytöstä Kirsi Pihan Lukupiirissä.
Post a Comment