Kun viimein sunnuntaina pääsin valokuvatorstain uusimman haasteen kimppuun “On olemassa kursiivinen melankolia“, pääni tuntui ensin tyhjältä ja sitten tuo lause nosti mieleeni kaksi kuvaa, tai tarkemmin sanoen kahden reissuillani kuvaamani lapsen tuijottavat silmät, jotka ovat lähtemättömästi jääneet mieleeni, sillä niiden takaa näkyi jotain sanotonta surumielisyyttä. Kuvista valitsin tämän, joka on otettu Indonesiassa Sumatran takamailla kukkulien ympäröimässä laaksossa tiettömän taipaleen takana joskus vuonna 1991.
Pintaa ja pinnan alta
Valokuvia, mediaa, nettiä, teknologiaa, politiikkaa, tulevaisuuksia ja välähdyksiä.
Comments 1
Koskettava kuva.
Posted 02 Oct 2007 at 6:12 pm ¶Post a Comment