Nyt olen löytänyt sanan sille tunteelle, mitä olen tänä talvena tuntenut kaivatessani menneiden vuosien lumisia talvia. Olen kasvanut lumeen sen eri olomuodoissa, elänyt lumisia talvia, hiihtänyt, luistellut, lasketellut suksilla, pulkalla ja millä tahansa hyvin liukuvalla välineellä. Olen yhtenäkin vuonna kauan sitten hiihdonopettajana, se ensimmäinen ammattini, ja laskettelupummina viettänyt noin 160 päivää rinteessä. Ja nyt keskellä mustaa sateista talvea tunnen koti-ikävää vaikka olen kotona. Tammikuun Wiredissä Clive Thompson kertoo tälle ahdistavalle tunteelle nimeksi solastalgia, kaipuuta ilmastonmuutoksen kadottamaa tuttua ympäristöä kohtaan. Tunnen solastalgiaa juuri nyt. Ja termi on näemmä niin uusi, ettei sitä vielä löydy edes Wikipediasta.
-
« Home
-
Categories
Post a Comment