Elokuvien fanina (amatöörifanina pitäisi kai tämän kirjoituksen yhteydessä tarkentaa) olen lukenut ketjun Nytin nyttimäinen juttu Filmihullu-lehdestä (ei löydy netistä - Nytin toimitus herätys), jutun kritiikkiä haasteltelluilta Filmihullun tekijöiltä ja kritiikin kritiikkiä. Hupaisaa sanailua, joka kannattaa lukea, tuosta elämää tärkeämmästä aiheesta: elokuvista. (via Sedis & Kari Haakana & Google)
Amatööri-etuliite elokuvafaniuteni edessä kertoo ettei elokuva ole elämää tärkeämpää ja siksi tunnistin Filmihullu-lehden Nytin jutusta.
Juttujen pointti kuitenkin löytyy sanailun mediakritiikistä. Tapa, jolla toimittaja työskentelee, tulee nykyisin aina ilmi. Tästä aikaisemmin osat yksi ja kaksi. Uskon että kunhan journalistit tämän sisäistävät, journalismin laatu paranee, kun heikoin osa journalismista karsiutuu pois.
Comments 5
Se on totta, että huono journalismi paljastuu. Mikä kyseisessä Nytin jutussa oli mielestäsi huonoa journalismia?
Posted 26 Feb 2008 at 2:16 pm ¶Lisään vielä, että nimimerkki Virpi kommentoi osuvasti Haakanan blogissa lisääntyneen mediakritiikin ja nettiprotestoinnin lieveilmiöstä - tiedotusvälineet nöyristelevät nykyisin välillä liikaakin: http://www.karihaakana.net/arkistot/2008/02/nyt_ei_nyt.html#comments
Posted 26 Feb 2008 at 6:01 pm ¶Uskon läpinäkyvämpään journalismiin varsinkin aiheissa joiden journalistiseen tutkimiseen ei ole välttämätöntä käyttää poikkeuksellisia menetelmiä - eikä minusta Filmihullun, kulttuurilehden, kritiikki kuulu näihin aiheisiin.
Journalistin ohjeiden mukaan “haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään.” Vihaisten filmihullujen mediakritiikin perusteella näin ei käynyt. Toimittaja sanoi tulevansa tekemään juttua lehden historiasta ja nykytilasta ja tulikin tekemään juttua lehden antamasta ja saamasta kritiikistä.
Uskon, että hyvä toimittaja olisi saanut selvästi paremman jutun aikaiseksi lähestyessään filmihulluja reilusti aiheena kritiikki. Nyt juttu jäi harmittavan kevyeksi heitoksi vihaisista filmihulluista.
Turhasta nöyristelystä olen samaa mieltä Pasin kanssa - ja Nytin Filmihullu-jutun loppukaneetti, jossa haastateltavat irtisanoutuvat jutun antamasta kuvasta, on turha eikä sille löydy perusteluja journalistin ohjeistakaan.
Pelkään pahoin, että osasyynä nöyristelyyn on se, että kaikki ei journalistisessa toimitusprosessia mene ihan putkeen. Liekö tästä kyse Nytinkin tapauksessa?
Posted 26 Feb 2008 at 9:36 pm ¶Mehän emme varmuudella tiedä, miten toimittaja on aiheensa esitellyt, mutta jos se on ollut tuo, mitä Filmihullut kirjoittavat, määrittely on sen verran laaja, että se jättää toimitukselle runsaasti vapauksia. Reportaaseissa ja henkilöjutuissa jutuntekotilanteen tunnelma, tapahtumat ja lausunnot ovat ratkaisevia, eikä niitä yleensä voi etukäteen edes aavistaa. Mielestäni hyvään journalismiin ei kuulu se, että näkökulmat ja käsittelytavat on lyöty etukäteen niin tiukasti lukkoon, ettei niistä voitaisi jutunteon aikana poiketa.
Haastateltavalla on oikeus tietää ennakkoon asiayhteys, mutta se ei tarkoita tarkkaa ennakkotietoa jutun näkökulmasta tai sävystä. Asiayhteys on tässä tapauksessa Filmihullun nelikymppiset, lehden historia ja nykytilanne nykytekijöineen ja ajatuksineen. Pääjuttu sisälsi Filmihullun tekijöiden haastattelun, jossa he sivaltelivat sanansäilällä eri suuntiin. Kainalojutussa kerrottiin lehden historiaa. Asiayhteys ei muuttunut, alkuperäinen näkökulma ehkä, mutta se on toimituksen oma asia.
Posted 27 Feb 2008 at 9:57 am ¶Varmuus tapahtumista on todellakin vain toimittajan ja haastateltavien tiedossa. Itse luin ja ymmärsin haastateltavien kritiikin siten, että toimittajalla oli tulleessaan haastatteluun jo valittu kritiikki-näkökulma tiedossa - jos todella näin oli, pidän asiaa ongelmallisena journalistin ohjeidenkin perusteella - puhumattakaan että toisella tavalla olisi todennäköisesti saanut paremman jutun aikaan.
Jos taas jutun tekeminen on edennyt kuten Pasi kuvaa, ongelmaa ei ole.
Tämäkin keskustelu osoittaa, että netin mukanaan tuoma läpinäkyvyys tuo haasteen journalismille - miten kertoa ja perustella lukijoille, lähteille ja haastateltaville journalistiset työtavat niin että niitä pidetään pääsääntöisesti oikeina, ymmärrettävinä, luotettavina ja rehellisinä. Emme journalisteina ole tottuneet siihen, että meidän pitäisi perusteella ammattieettisiä perusteluja lukijoille ja haastateltaville, jotka yhä enemmän odottavat tällaistakin keskustelua. Vaikka tämä tuntuu varmasti useimmista journalisteista hankalalta, pitkällä tähtäimellä journalismi hyötyy tällaisesta keskustelusta.
Posted 27 Feb 2008 at 10:36 am ¶Post a Comment