Hetken irtautuminen työstä, parisuhteesta, mediasta, internetistä ja matkaaminen kauas oheisen kuvan maisemiin antaa aina uutta voimaa ja perspektiiviä arkisiin asioihin - ja tuo lisää energiaa kaikkiin elämän alueisiin ja kuluttaa luonnonvaroja lisäten ilmastonmuutosta, kun lensin enkä madellut.
Mistä voikin Kemppisen - näin muistan mutta en nyt löydä suoraa linkkiä - opilla mennä historiaan ja otsikon ohi ja muistella edellistä 90-luvun alun lamaa, jota en koskaan oppinut tunnetasolla ymmärtämään ja sisäistämään ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että - paitsi että olin nuori - niin ennen kaikkea siksi että olin laman syntyessä poissa Suomesta ruotsalais-hollantilais-australialais-tyylisellä pitkällä reppuselkämatkaajan turneella Aasiassa kaun ennen Madventuresin kavereita. Paitsi että matkani aikana lama tuli Suomeen, saimme myös karaoken, johon vihastuin 36 tunnin Indonesian sisäisellä karaoke/hongkong-leffojen kyllästämällä bussimatkalla. Matkan poliittisesti jännittävimmän hetken koin - sellaisen jota Riku ja Tunna eivät vielä ole kokeneet - elokuussa 1991 jolloin luin Jakartan reppuselkäkahviloissa lehtiä (ei ollut nettiä, ei mobiilia) seuraten Neuvostoliiton viimeistä vallankaappauyritystä ja miettien siirtolaisuutta Australiaan. Kun viimein tulin Suomeen, Neuvostoliitto oli hajonnut enkä koskaan päässyt mukaan laman henkeen. Irtiotto oikeaan aikaan kannattaa.
PS. Jatko-osa jatkotarinaan on edelleen luvassa vaikka olen pahasti lupauksestani myöhässä. Pyydän siitä anteeksi, mutta kun ei vuorokautta saa millään venytettyä 30-tuntiseksi.
Post a Comment